Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Meidän koulussa on tällä hetkellä noin 50 nuorta, jolla on adhd-dg. Lisäksi ovat ne, joilla on adhd, mutta dg puuttuu. Koulun oppilaista noin neljänneksellä on tehostetun tuen päätös. Kaikilla lopuilla on murrosikä. Normaali murrosikäinenkin on levoton ja tarkkaamaton. Se nyt vaan on ihan fakta, että minä en pysty ketään vahtimaan ja auttamaan sillä tavalla kuin vanhemmat kuvittelevat olevan mahdollista. Opetan yli sataa teiniä päivässä. Se sinun adhd on siellä yksi monien joukossa ja monella on todella paljon pahempiakin ongelmia.

Minä jaksoin kuukauden, ja huomattavan paljon pienemmässä koulussa. Nyt olen puoli vuotta pohtinut, mikä siinä oli niin rankkaa. No, se, että olisi pitänyt tehdä kahta työtä yhtä aikaa: Olla tavallinen opettaja ja erityisopettaja, ja tavallisen opettajan koulutuksella (paitsi että minulla koulutus vain opetettaviin aineisiin, mutta ei opettamiseen). Erityisopettaja oli tunneilla 1-3 oppitunnilla viikossa. Ne olivat huomattavasti helpompia tunteja ne. Joskus oli myös koulunkäynnin avustaja istumassa sen vaikeimman tapauksen vieressä. Jos ei ollut avustajaa eikä erityisopettajaa, istuin sitten itse sen vaikeimman tapauksen vieressä, jotta muut saivat työrauhan tehdä tehtäviä itsenäisesti. Kun joku kysyi jotain, ja käännyin vastaamaan hänelle, se vahdittava katosi luokasta. Ne normaalit murrosikäiset nuoret olisivat todellakin tarvinneet enemmän opettajan huomiota, kuin mihin resurssit riittivät.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.

Tämä! Mä päätän mun lapsen asioista ihan kiitos itse.

Omat vanhemmat sai aikoinaan vääntää opettajan kanssa, saako 13- vuotias lukea eroottista kirjallisuutta vai ei. Aivan käsittämätöntä. Opettajan mielestä vanhemmilla ei ollut tähän sanomista, vanhempien mielestä todellakin oli. En Tosiaankaan lukenut ja sain surkean numeron äikästä.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta on leikattu yli 2 miljardia euroa vuosina 2012–2019. Leikkausten vuoksi opetustunteja on vähennetty, opettajia irtisanottu ja opetusryhmiä suurennettu.

Onneksi nämä rahat on pistetty tärkeämpiin asioihin, niin kuin saksalaisille halpaa kaasua ja italialaisille halpaa asumista. Meidän rahoistamme. Voiko typerämpää politiikkaa olla. Muut ensin, sitten katsotaan että mitä meidän lapsille jää armopaloina jäljelle. Mutta, tätä kansa äänestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Kyllä tiedetään ja ymmärretään haasteet myös kotona. Tilanne ei ole sellainen kuin opettajat toivoisivat mutta se on sellainen kuin on, koska inkluusio (kaikki vaan samalle luokalle ja erityisryhmät poistuneet).

Miksi opettajat eivät voi itse valittaa ylemmille tahoille, jos itsellä ammattitaito tai aika ei riitä (täysin ymmärrettävästi) erityislasten erityiseen tukemiseen? Mitä me vanhemmat voimme, kun laki määrää lapset oppivelvolliseksi, eikä kaikilla vanhemmilla ole aikaa, terveyttä tai kykyä ottaa lasta kotiopetukseen?

Niin pitkään kun ette käy lyömässä nyrkkiä pöytään, että tässä inkluusiossa kärsii ihan kaikki, niin inkluusio jatkuu. Te opettajat ette pysty opettamaan niin kuin haluaisitte, oppilaat eivät voi opiskella niin kuin heille olisi paras. Menkää vaikka lakkoon tai jotain, kaikki peruskoululaiset ilman opetusta jonkin aikaa ei vaikuta heidän opiskeluun nykyisessä tilanteessa mitenkään.

Nepsyistä ei tule nenttejä vaikka heitä kuinka tungetaan inkluusiolla jonkun /ceestä revityn ihanteen vuoksi ahdistumaan ja kuormittumaan isoihin luokkiin. Miksi olette opettajia, jos lasten ja nuorten opettaminen ei kiinnosta, vaan huokailette ettei opettamisesta tule mitään liian erilaisten oppijoiden ollessa samalla luokalla häiriköiden toisiaan, mutta annatte tilanteen vain jatkua, kuormittuen itsekin?

Älkää opettajat olko liian kilttejä, vaan opetelkaa vaatimaan ennen kuin palatte loppuun! Olen huolissani teistä, mutta jos ette myönnä isoon ääneen, kuinka paha tilanne on, niin ei meitä vanhempia kuunnella vaikka kuinka laittaisimme tukihakemuksia että saisi edes kouluavustajaa luokkaan. "Ei opettajat ole valittaneet, hyvinhän siellä menee, mitään avustajia tarvita."

Kyllä opettajat ovat koko ajan laittaneet viestiä ylemmille tahoille ja jokaisessa kokouksessa toistetaan samaa huolta, mutta erään entisen hallituksemme säästötoimista johtuen luokkakoot vain kasvavat ja opiskelija-avustajaa ei palkata. Esimies laittaa viestiä ylöspäin, mutta sieltä vain vastataan, ettei ole rahaa - pitää säästää vielä enemmän. Kuka äänesti Sipilää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Ne erityisetkin on oikeita lapsia, hyvänen aika sentään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Miten se häiritsee muita, jos ei pysty istumaan keskipaikallaä, mutta muuten on hiljaa, eikä häiriköi?

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Jos sun kakarasi erityisyys ei jatkuvasti häiritse koko muuta luokkaa, niin ei ole ongelmaa. Jos se sun paskavaippas jatkuvasti häiritsee muita, niin se on liikaa. Ei ole vaikeeta ymmärtää.

Mitään ongelmia ei ollut kun retardit pistettiin tarkkiksille. Kaikki oli tyytyväisiä. Retardit sai opettajan joka osasi käsitellä retardeja ja normaalit oppilaat saivat oppia rauhassa. Tulokset oli maailman parasta. Sitten päätettiin että eihän tämä nyt käy päinsä että Suomessa on näin hyvät koulut. Voi porukka kohta lopettaa demareiden ja vihreiden puolesta äänestämisen kun ovat liian fiksuja. Pitää kansaa tyhmentää. Ja tässä nyt ollaan. Kenelläkään ei ole mukavaa ja koko maa kärsii tästä. Fiksua, erittäin fiksua.

Tää vastaus osoittaa viimeistään sen, että kyseisellä henkilöllä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä kaikkea "erityisyys" oikeasti on. Retardeja, voi jestas. :`D Kyllä kevat pääsääntöisesti menee erityiskouluun. Mutta et edes vastannut kysymyksiini, mitä vanhempi voi tehdä jos ei ole paikkaa erityisluokkaan ja miksi lapsi ei voisi saada tukitoimia normiluokassa pärjäämiseen? Mee takaisin ylilaudalle äläkä ainakaan hanki lapsia.

Minusta järkyttävintä on se, että kotona on sovittu, ettei lapsen tarvitse lukea kun kotonakaan ei lueta. Se on hirvittävä karhunpalvelus lapselle. Suurin lapsen tulevaa menestystä ennustava tekijä on se, luetaanko kotona. Mikään tukiopetus tai erityiskurssit eivät korvaa sitä, että vanhemmat lukevat lapselle pienenä ja näyttävät esimerkkiä lukemisesta. Yhä edelleen opiskelu tapahtuu kielen kautta ja kieltä opimme lukemalla kirjallisuutta. Päivittäisessä elämässä ja somessa pärjää itse asiassa tosi suppealla sanavarastolla, mutta kun pitää oppia ja omaksua uusia asioita, tarvitaan sanoja, ja koko ajan uusia sanoja, kun kerran opitaan uusista asioistakin. Ja kun haluaa ilmaista itseään ja ymmärtää, mitä oman pään sisällä tapahtuu, tarvitaan sanoja. Vankiloissa on jo tarpeeksi niitä, jotka kiukuspäissään ensimmäiseksi tarttuvat johonkin ja huitaisevat, koska on paha olla ja suututtaa, mutta ei osata ilmaista sitä millään muulla tavalla. Miten edes autat ihmistä, jolla on paha olla, mutta ei osaa sanoa muuta kuin "vituttaa"? Kieli on väline oppimiseen, itsensä ilmaisuun, tunteidensa ja ajatustensa ymmärtämiseen ja siten myös itsensä tuntemiseen. Mutta koulujen ja kirjastojen on ihan turhaa yrittää auttaa lasta, jos kotona ollaan, että "ei meillä lueta" tai jopa kielletään lasta lainaamasta kirjoja itse, koska sitten ne pitää palauttaa ja siitä on vaivaa vanhemmille tai kun eivät viitsi palauttaa, tulee joku kahden euron sakko ja se on ihan hirveän loukkaavaa. Miksi aikuiset eivät tahtoisi lastensa oppivan kaikkea mahdollista? En ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Kyllä tiedetään ja ymmärretään haasteet myös kotona. Tilanne ei ole sellainen kuin opettajat toivoisivat mutta se on sellainen kuin on, koska inkluusio (kaikki vaan samalle luokalle ja erityisryhmät poistuneet).

Miksi opettajat eivät voi itse valittaa ylemmille tahoille, jos itsellä ammattitaito tai aika ei riitä (täysin ymmärrettävästi) erityislasten erityiseen tukemiseen? Mitä me vanhemmat voimme, kun laki määrää lapset oppivelvolliseksi, eikä kaikilla vanhemmilla ole aikaa, terveyttä tai kykyä ottaa lasta kotiopetukseen?

Niin pitkään kun ette käy lyömässä nyrkkiä pöytään, että tässä inkluusiossa kärsii ihan kaikki, niin inkluusio jatkuu. Te opettajat ette pysty opettamaan niin kuin haluaisitte, oppilaat eivät voi opiskella niin kuin heille olisi paras. Menkää vaikka lakkoon tai jotain, kaikki peruskoululaiset ilman opetusta jonkin aikaa ei vaikuta heidän opiskeluun nykyisessä tilanteessa mitenkään.

Nepsyistä ei tule nenttejä vaikka heitä kuinka tungetaan inkluusiolla jonkun /ceestä revityn ihanteen vuoksi ahdistumaan ja kuormittumaan isoihin luokkiin. Miksi olette opettajia, jos lasten ja nuorten opettaminen ei kiinnosta, vaan huokailette ettei opettamisesta tule mitään liian erilaisten oppijoiden ollessa samalla luokalla häiriköiden toisiaan, mutta annatte tilanteen vain jatkua, kuormittuen itsekin?

Älkää opettajat olko liian kilttejä, vaan opetelkaa vaatimaan ennen kuin palatte loppuun! Olen huolissani teistä, mutta jos ette myönnä isoon ääneen, kuinka paha tilanne on, niin ei meitä vanhempia kuunnella vaikka kuinka laittaisimme tukihakemuksia että saisi edes kouluavustajaa luokkaan. "Ei opettajat ole valittaneet, hyvinhän siellä menee, mitään avustajia tarvita."

Kyllä opettajat ovat koko ajan laittaneet viestiä ylemmille tahoille ja jokaisessa kokouksessa toistetaan samaa huolta, mutta erään entisen hallituksemme säästötoimista johtuen luokkakoot vain kasvavat ja opiskelija-avustajaa ei palkata. Esimies laittaa viestiä ylöspäin, mutta sieltä vain vastataan, ettei ole rahaa - pitää säästää vielä enemmän. Kuka äänesti Sipilää?

Varmaan moni niistä opettajistakin äänesti.

Oman (yli 20 vuotta opettajana) kokemukseni mukaan valtaosalla niistä lapsista/nuorista (opetan yläkoulussa), joilla nykyisin on diagnoosi, ei sellaista olisi 20 vuotta sitten ollut.

Nämä erityiset lapset eivät mielestäni yleensä muodosta koulussa sen suurempaa ongelmaa kuin ennen, mutta heidän huoltajansa kuormittavat meitä opettajia tuhatkertaisesti menneisiin vuosiin verrattuna.

Huoltajat "hankkivat" diagnooseja (Miten niitä saa? Painostamalla lääkäreitä? En tiedä) ja näiden varjolla ryhtyvät pommittamaan opettajia loputtomilla vaatimuksillaan ottaa nämä diagnoosit yksilöllisesti huomioon.

Yksikään vaativista huoltajista ei ota huomioon sitä, että luokalla on 26 muuta oppilasta, jotka tulee myös huomioida.

Ja voin kertoa, ei jokaiseen luokaan voi ottaa rajatonta avustaja-armeijaa palvelemaan jokaista nepsyä erikseen.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Jos sun kakarasi erityisyys ei jatkuvasti häiritse koko muuta luokkaa, niin ei ole ongelmaa. Jos se sun paskavaippas jatkuvasti häiritsee muita, niin se on liikaa. Ei ole vaikeeta ymmärtää.

Mitään ongelmia ei ollut kun retardit pistettiin tarkkiksille. Kaikki oli tyytyväisiä. Retardit sai opettajan joka osasi käsitellä retardeja ja normaalit oppilaat saivat oppia rauhassa. Tulokset oli maailman parasta. Sitten päätettiin että eihän tämä nyt käy päinsä että Suomessa on näin hyvät koulut. Voi porukka kohta lopettaa demareiden ja vihreiden puolesta äänestämisen kun ovat liian fiksuja. Pitää kansaa tyhmentää. Ja tässä nyt ollaan. Kenelläkään ei ole mukavaa ja koko maa kärsii tästä. Fiksua, erittäin fiksua.

Nykyinen hallitus on lisännyt koulutuksen määrärahoja. Edellinen petti kaikki lupauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta on leikattu yli 2 miljardia euroa vuosina 2012–2019. Leikkausten vuoksi opetustunteja on vähennetty, opettajia irtisanottu ja opetusryhmiä suurennettu.

Niin. Mikäs se vaalikampanja oli, kun edustajat pitivät kylttejä, että "koulutuksesta ei leikata"? Ja sitten kun pääsivät hallitukseen, niin leikattiin koulutuksesta.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Ne erityisetkin on oikeita lapsia, hyvänen aika sentään...

Eivät ole. Ennen niitä kutsuttiin jälkeenjääneiksi. Sitä ne ovat edelleen vaikka kuinka sanojen merkityksiä muutettaisiin.

Jälkeenjääneetkin lapset ovat oikeita lapsia. Tietämättömyytesi on hämmentävää, erityisyys kun ei poissulje lahjakkuutta tai älykkyyttä. Moni normilapsi jää toiseksi.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Jos sun kakarasi erityisyys ei jatkuvasti häiritse koko muuta luokkaa, niin ei ole ongelmaa. Jos se sun paskavaippas jatkuvasti häiritsee muita, niin se on liikaa. Ei ole vaikeeta ymmärtää.

Mitään ongelmia ei ollut kun retardit pistettiin tarkkiksille. Kaikki oli tyytyväisiä. Retardit sai opettajan joka osasi käsitellä retardeja ja normaalit oppilaat saivat oppia rauhassa. Tulokset oli maailman parasta. Sitten päätettiin että eihän tämä nyt käy päinsä että Suomessa on näin hyvät koulut. Voi porukka kohta lopettaa demareiden ja vihreiden puolesta äänestämisen kun ovat liian fiksuja. Pitää kansaa tyhmentää. Ja tässä nyt ollaan. Kenelläkään ei ole mukavaa ja koko maa kärsii tästä. Fiksua, erittäin fiksua.

Edustaako tämä kielenkäyttö normilapsen vanhemman kielenkäyttöä? Jos, niin asioin mieluummin erityisten vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.

Tämä! Mä päätän mun lapsen asioista ihan kiitos itse.

Omat vanhemmat sai aikoinaan vääntää opettajan kanssa, saako 13- vuotias lukea eroottista kirjallisuutta vai ei. Aivan käsittämätöntä. Opettajan mielestä vanhemmilla ei ollut tähän sanomista, vanhempien mielestä todellakin oli. En Tosiaankaan lukenut ja sain surkean numeron äikästä.

  13 v on vielä lapsi, miksi sulle ei kelvannut normaalit kirjat? 

Vierailija kirjoitti:

Se itseäni ärsytti erityisesti alakoulussa, kun vanhemmat ei tunnu millään tajuavan, etten voi muistaa huolehtia kaikesta. Opetustyö on äärettömän intensiivistä ja hammaslääkäriinkin muistan vain ja ainoastaan lähettää lapsen, jos olen laittanut puhelimen huutamaan sitä pöydälle. Mutta kun tulee juuri näitä "katsotko, että on hanskat" -tyyppisiä. Tekisi mieli vastata, että en katso. Käske itse kotona tai olkoon ilman. Sitten yritän vastata jotain, että yritän muistaa jne. Vanhemmat ei tajua, mitä se on muistaa asioita siinä 25 oppilaan ryhmässä, kun työ on äärimmäisesti huomion ja aistit kuormittavaa muutenkin.

Onneksi pelastauduin yläkouluun. Siellä ei sentään tarvi kenenkään takkeja kyttäillä. Toisaalta kääntöpuolena on tämä jatkuva vaatiminen tuen yms. päälle. Ei vaan ole resurssia, että jokaista huomioitaisiin niin tai näin. Tämä on massalaitos, jossa ei ole henkilökohtaista palvelua juurikaan saatavilla. Sitten itseäni ärsyttää eniten nämä kädettömät, jotka raivoaa omaa epäonnistumistaan tai lapsensa epäonnistumista. Eivät pysty edes sanomaa kunnolla, mikä on ongelma. Lapsella voi olla haasteita kuten autismin kirjoa ja kaipa ne on lääkärit aina sanoneet, että piirteet laimenee vanhemmiten. Yhtäkkiä säikähtävät yläkouluiässä, että täysi-ikäisyys häämöttää ja lapsi on edelleen outo. Niin, minkäs sille voi. Ei koulu pysty auttamaan sen kummemmin. Jos oppilas pärjää yleisopetuksessa edes kohtuullisesti, niin me emme voi ratkaista sitä, että lapsi muuttuisi normaaliksi.

Kuulosti varmaan turhan negalta. Oikeasti aivan valtaosa vanhemmista on asiallisia ja kohtuullisia. Jotkut jopa suorastaan ihania tuessaan koululle. Sen olen oppinut, etten ole lapseni opettajiin oikeastaan koskaan yhtyedessä. Vain poissaolot ilmoitan ja kerran olen kysynyt eräästä kiusaamistapauksesta. Muuten en kuormita tai pyydä mitään palvelua saati laita kyselyitä perään, että miksi niin tai näin. Hoitakoon he duuninsa ja ei se huonosti kokonaisuudessaan mene.

pitäisi enemmän saada avustajia luokkaan, opettaja saisi keskittyä Opettamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Oman (yli 20 vuotta opettajana) kokemukseni mukaan valtaosalla niistä lapsista/nuorista (opetan yläkoulussa), joilla nykyisin on diagnoosi, ei sellaista olisi 20 vuotta sitten ollut.

Nämä erityiset lapset eivät mielestäni yleensä muodosta koulussa sen suurempaa ongelmaa kuin ennen, mutta heidän huoltajansa kuormittavat meitä opettajia tuhatkertaisesti menneisiin vuosiin verrattuna.

Huoltajat "hankkivat" diagnooseja (Miten niitä saa? Painostamalla lääkäreitä? En tiedä) ja näiden varjolla ryhtyvät pommittamaan opettajia loputtomilla vaatimuksillaan ottaa nämä diagnoosit yksilöllisesti huomioon.

Yksikään vaativista huoltajista ei ota huomioon sitä, että luokalla on 26 muuta oppilasta, jotka tulee myös huomioida.

Ja voin kertoa, ei jokaiseen luokaan voi ottaa rajatonta avustaja-armeijaa palvelemaan jokaista nepsyä erikseen.

Nämä samat vanhemmat pyörivät koulujen lisäksi lastensuojelussa ja sosiaalipalveluissa. Sinne kotiin pitäisi saada palveluskuntaa vahtimaan sitä erityistä lumihiutaletta ja tekemään kotitöitä. Ollaan kovin uupuneita. Ja voin kertoa, että millään kunnalla ei ole laittaa ilmaisia piikoja kenenkään kotiin vuosikausiksi. Monesti tilanne voi jopa olla se, että vanhemmat eivät ole työelämässä. Silti sitä huushollia ei saada hoidetuksi ja sitä erityistä kaitsettua. Sitten kun tavataan sitä lasta, niin ihan tavallisia lapsia siellä yleensä on, mutta vanhemmat ovat medikalisoineet tavallista käytöstä ja eivät kestä omaa lastaan.