Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Edellisellä opettajalla käynyt hyvä tuuri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se itseäni ärsytti erityisesti alakoulussa, kun vanhemmat ei tunnu millään tajuavan, etten voi muistaa huolehtia kaikesta. Opetustyö on äärettömän intensiivistä ja hammaslääkäriinkin muistan vain ja ainoastaan lähettää lapsen, jos olen laittanut puhelimen huutamaan sitä pöydälle. Mutta kun tulee juuri näitä "katsotko, että on hanskat" -tyyppisiä. Tekisi mieli vastata, että en katso. Käske itse kotona tai olkoon ilman. Sitten yritän vastata jotain, että yritän muistaa jne. Vanhemmat ei tajua, mitä se on muistaa asioita siinä 25 oppilaan ryhmässä, kun työ on äärimmäisesti huomion ja aistit kuormittavaa muutenkin.

Onneksi pelastauduin yläkouluun. Siellä ei sentään tarvi kenenkään takkeja kyttäillä. Toisaalta kääntöpuolena on tämä jatkuva vaatiminen tuen yms. päälle. Ei vaan ole resurssia, että jokaista huomioitaisiin niin tai näin. Tämä on massalaitos, jossa ei ole henkilökohtaista palvelua juurikaan saatavilla. Sitten itseäni ärsyttää eniten nämä kädettömät, jotka raivoaa omaa epäonnistumistaan tai lapsensa epäonnistumista. Eivät pysty edes sanomaa kunnolla, mikä on ongelma. Lapsella voi olla haasteita kuten autismin kirjoa ja kaipa ne on lääkärit aina sanoneet, että piirteet laimenee vanhemmiten. Yhtäkkiä säikähtävät yläkouluiässä, että täysi-ikäisyys häämöttää ja lapsi on edelleen outo. Niin, minkäs sille voi. Ei koulu pysty auttamaan sen kummemmin. Jos oppilas pärjää yleisopetuksessa edes kohtuullisesti, niin me emme voi ratkaista sitä, että lapsi muuttuisi normaaliksi.

Kuulosti varmaan turhan negalta. Oikeasti aivan valtaosa vanhemmista on asiallisia ja kohtuullisia. Jotkut jopa suorastaan ihania tuessaan koululle. Sen olen oppinut, etten ole lapseni opettajiin oikeastaan koskaan yhtyedessä. Vain poissaolot ilmoitan ja kerran olen kysynyt eräästä kiusaamistapauksesta. Muuten en kuormita tai pyydä mitään palvelua saati laita kyselyitä perään, että miksi niin tai näin. Hoitakoon he duuninsa ja ei se huonosti kokonaisuudessaan mene.

pitäisi enemmän saada avustajia luokkaan, opettaja saisi keskittyä Opettamiseen. 

Ei, vaan nykyistä useampien vanhempien pitäisi oikeasti kasvattaa omia lapsiaan, jotta heillä olisi valmiudet käydä koulua normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Harva huoltaja varmaan kieltää kirjojen lukemisen. Poika luki neljänteen luokkaan asti kirjoja mutta vitosella alkoi Akuankka kausi ja Roope setä kausi, kirjoitti sentään E äikästä, neljä muuta ainetta meni paremmin. 

Sarjakuvat eivät ole pahasta. Lukemista nekin ovat, ja useimmat Suomessa julkaistavat ovat ihan laadukkaita ja yleissivistystä lisääviä. Tosin olisi hauska näin woke-aikana nähdä somepahastumisia ja -järkyttymisiä, jos esim. Tarzania olisi edelleen lehtipisteissä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se kersa lue kirjoja, niin sitten se saa huonomman numeron. Niin simppeliä.

Mutta kun ketään ei saa jättää raakiksi vaikka olisi selvät raakin ainekset kasassa.  Kelvoton  kasvatus, laiska lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta on leikattu yli 2 miljardia euroa vuosina 2012–2019. Leikkausten vuoksi opetustunteja on vähennetty, opettajia irtisanottu ja opetusryhmiä suurennettu.

Niin. Mikäs se vaalikampanja oli, kun edustajat pitivät kylttejä, että "koulutuksesta ei leikata"? Ja sitten kun pääsivät hallitukseen, niin leikattiin koulutuksesta.

Mutta ulkomaille on varaa lahjoittaa miljardeja. Ihmisten pitäisi oikeasti muistaa nämä asiat mennessään äänestämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se itseäni ärsytti erityisesti alakoulussa, kun vanhemmat ei tunnu millään tajuavan, etten voi muistaa huolehtia kaikesta. Opetustyö on äärettömän intensiivistä ja hammaslääkäriinkin muistan vain ja ainoastaan lähettää lapsen, jos olen laittanut puhelimen huutamaan sitä pöydälle. Mutta kun tulee juuri näitä "katsotko, että on hanskat" -tyyppisiä. Tekisi mieli vastata, että en katso. Käske itse kotona tai olkoon ilman. Sitten yritän vastata jotain, että yritän muistaa jne. Vanhemmat ei tajua, mitä se on muistaa asioita siinä 25 oppilaan ryhmässä, kun työ on äärimmäisesti huomion ja aistit kuormittavaa muutenkin.

Onneksi pelastauduin yläkouluun. Siellä ei sentään tarvi kenenkään takkeja kyttäillä. Toisaalta kääntöpuolena on tämä jatkuva vaatiminen tuen yms. päälle. Ei vaan ole resurssia, että jokaista huomioitaisiin niin tai näin. Tämä on massalaitos, jossa ei ole henkilökohtaista palvelua juurikaan saatavilla. Sitten itseäni ärsyttää eniten nämä kädettömät, jotka raivoaa omaa epäonnistumistaan tai lapsensa epäonnistumista. Eivät pysty edes sanomaa kunnolla, mikä on ongelma. Lapsella voi olla haasteita kuten autismin kirjoa ja kaipa ne on lääkärit aina sanoneet, että piirteet laimenee vanhemmiten. Yhtäkkiä säikähtävät yläkouluiässä, että täysi-ikäisyys häämöttää ja lapsi on edelleen outo. Niin, minkäs sille voi. Ei koulu pysty auttamaan sen kummemmin. Jos oppilas pärjää yleisopetuksessa edes kohtuullisesti, niin me emme voi ratkaista sitä, että lapsi muuttuisi normaaliksi.

Kuulosti varmaan turhan negalta. Oikeasti aivan valtaosa vanhemmista on asiallisia ja kohtuullisia. Jotkut jopa suorastaan ihania tuessaan koululle. Sen olen oppinut, etten ole lapseni opettajiin oikeastaan koskaan yhtyedessä. Vain poissaolot ilmoitan ja kerran olen kysynyt eräästä kiusaamistapauksesta. Muuten en kuormita tai pyydä mitään palvelua saati laita kyselyitä perään, että miksi niin tai näin. Hoitakoon he duuninsa ja ei se huonosti kokonaisuudessaan mene.

pitäisi enemmän saada avustajia luokkaan, opettaja saisi keskittyä Opettamiseen. 

Sitten maalitauluna avustajat. Ei kukaan rupeaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, onko fantasian lukeminen keskimääräistä helpompaa vai vaikeampaa henkilöille, joilla on "pakonomaista päiväunelmointia" (maladaptive daydreaming). Osaisiko joku vastata?

En pysty vastaamaan yleisellä tasolla, mutta minulla on ADD ja lapsena luin todella paljon, yleensä juurikin seikkailu-/fantasiakirjoja. Rakastin myös Neiti Etsiviä. Eräällä tuttavan lapsella on autismia ja lapsi on hurahtanut fantasiakirjallisuuteen. Riippuu tietysti myös luonteesta. Mutta fantasiaan on helppo uppoutua, aivan kuten päiväunelmointiin.

Mulla kans ADHD ja esim tolkienin kirjat luin suunnilleen yhtä soittoa, hyvä kun edes nukuin välissä. Kyllä jokaiselle lapselle löytyy mielekästä luettavaa ja lukutaito on ylipäänsä äärimmäisen tärkeä taito jotta voi mitenkään selvitä yhteiskunnassa. Ilman kohtuullista lukutaitoa ei pysty ymmärtämään edes kelan kaavakkeita tai erottoamaan valetietoa ja punnitsemaan onko sillä mitään painoarvoa vai ei. 

Minua muuten turhautti lapsena esim se että opetus eteni liian hitaasti, luokassa oli liikaa hälinää jne. Sen sijaan esimerkiksi itseohjautuvuus ei sopinut itselleni ollenkaan ja nykykoulussa en varmaan pärjäisi ollenkaan siitä syystä. Ihan hyvä että sain käydä ysärillä koulua sen ajan normien mukaisesti, että opettajia kunnioitettiin ja vanhemmat eivät tulleet kouluihin perseilemään. Toki alisuoriuduin monissa asioissa ja olisin oikeasti tarvinnut paljon tukea vaikka pärjäsinkin näennäisesti hyvin. Näitä vaurioita olenkin sitten paikkaillut myöhemmin mm terapiassa. 

Voimia kaikki opettajat, teette oikeasti todella tärkeää työtä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Kun itse olin nuori, meillä oli ns. tarkkailuluokka, sinne laitetiin kaikki sellaiset, jotka häiritsi muiden opetusta TAI tarvitsivat erityisen paljon apua suorituakseen koulusta. Yksi kavereistani oli kyseisellä luokalla, eikä heitä todellakaan kiusattu mitenkään muiden toimesta, päinvastoin oikeastaan: Osa heistä kiusasi ja suurin osa nautti muiden kunnioituksesta, eli katsottiin ennemminkin ylöspäin kuin alaspäin heitä. Taisipa kaveri siitä lähtä vielä kymppiluokallekkin, eikä sitäkään mitenkään kieroon katsottu.

Nyt kun näitä erikoisluokkia ei ole ollut, on niistä tullut joku hirveä mörkö ihmisille, vaikka oikeasti niissä ei kyllä ollut mitään pahaa saati leimaavaa: Oli vain kaikkien kannalta parasta, kun erityistapaukset saivat enemmän huomiota ja apua ja muut sai sitten paremmat mahikset keskittyä koulutyöhön.

Olin itsekkin erityisoppija tuolloin, mutta ilmeisesti en tarpeeksi häirikkö/apua tarvitseva, että olisi pitänyt sinne tarkkailuluokalle laittaa, nykyään on diagnoosikin (aikuisiällä saatu). Olisinpa hyvinkin saattanut minäkin hyötyä siitä eri luokkaan laittamisesta.

Opettaja kertoo koko luokan kuulleen huoltajan pauhaamisen ja alatyyliset haukkumasanat puhelimen kaiuttimesta ennen kuin hän sai keskeytettyä tilanteen.

-.-.-

Minä en olisi ainakaan keskeyttänyt, lopuksi olisin todennut, että teidän janipetteri huoleht juuri, että koko luokka kuuli keskustelunne.

Ketjussa on ollut esillä se, miten erityisvaatimuslapset pärjäävät työelämässä, jossa ei saa erityisjärjestelyjä. Mutta kyllähän saa! Peruskoulu on ainoa, missä koko ikäluokalta lähtökohtaisesti vaaditaan samat asiat. Sen jälkeen saa valita itselleen sellaisen alan, jossa omat vahvuudet pääsevät esiin ja mahdolliset ongelmat haittaavat mahdollisimman vähän. Ja jos terveydellisiä ongelmia pärjäämisen kanssa tulee, niin usein työterveyden kanssa kehitellään kaikenlaisia työnkuvan muutoksia, kevennyksiä ja apuvälineitä. Alan ja työpaikan valinnalla voi vaikuttaa jopa siihen, mihin aikaan tarvitsee herätä aamulla - yökyöpeleille on jopa kysyntää, koska iso osa haluaa mieluiten päivätyön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta on leikattu yli 2 miljardia euroa vuosina 2012–2019. Leikkausten vuoksi opetustunteja on vähennetty, opettajia irtisanottu ja opetusryhmiä suurennettu.

Niin. Mikäs se vaalikampanja oli, kun edustajat pitivät kylttejä, että "koulutuksesta ei leikata"? Ja sitten kun pääsivät hallitukseen, niin leikattiin koulutuksesta.

Olikos se Sipilän hallituksen porukkaa? Muistelen, että se oli joku yleinen kampanja johon poliitikkoja osallistui useammastakin puolueesta.

Varmaan netistä löytyisi kuva vielä heistä kyltit kädessä.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000002827865.html

Miksi joku toistuvasti puhuu keskustelussa oppilaista "asiakkaina"? Ei oppilaat ole mitään asiakkaita, tai opettaja asiakaspalvelija. Sitä paitsi Suomessa jokaisella on lain säätämä oppivelvollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten huollossa kuulemma sama ongelma! Yksi tuttu hoitsu sanoi, että dementikkojenkin kanssa pärjää, kun ymmärtää heitä, mutta omaisten kanssa ei jaksa. Hän on tehnyt keikkaa eläkeläisenä vielä, mutta lopettaa ja ainoa syy on hankalat omaiset. Omaiset syyttelee hoitajia ihan kaikesta, ne samat jotka asuvat kilometrin päässä mutta käyvät kerran kuussa. Vanhus saattaa sanoa että häneltä on varastettu tavaroita ja omaiset tulevat naama punaisena huutamaan. Sitten sanotaan, että oletteko etsineet huoneesta ja sieltä se löytyy nätisti jopa laatikosta. Ei tule anteeksipyyntöä, vaan keksitään jotain uutta valitettavaa.  Ihan typeriä asioita valittavat varastetun, kuten hampaat.  

Tämä sama ongelma näkyy siis joka osa-alueella. Lopetin asiakaspalvelutyöt, koska sitä p****a tulee aikuisilta ihmisiltä hirveitä määriä . Ei osata käyttäytyä, huudetaan, haukutaan, vaaditaan asioita jotka eivät ole toteutettavissa. Tulee mieleen, että luonnevikaiset on lisääntyneet. ....

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku toistuvasti puhuu keskustelussa oppilaista "asiakkaina"? Ei oppilaat ole mitään asiakkaita, tai opettaja asiakaspalvelija. Sitä paitsi Suomessa jokaisella on lain säätämä oppivelvollisuus. 

Siksi, koska nämä huoltajat luulevat opettajien olevan asiakaspalvelijoita, joiden pomoja he veronmaksajina ovat. Totuus on toinen, mutta kerro se näille ongelmahuoltajille.

lgkdfög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Opettajat tekevät erittäin paljon kodin kanssa ja koulun sisällä yhteistyötä ja joskus tuntuu, ettei aika riitä laadukkaaseen opetukseen. Oppilashuoltotyöryhmässä käydään kerran kuukaudessa, se vie pari oppituntia pois työaikaa. Opettaja suunnittelee tunnit etukäteen, antaa tehtävät ja koulunkäynnin ohjaaja tulee siksi aikaa luokkaan. Wilmaan menee keskimäärin tunti päivässä. Luen vanhempien viestit, vastaan niihin, merkitsen poissaolot ja muut tuntimerkinnät. Vanhempainvartit järjestetään meillä kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Silloin tapaan kaikkien 24 oppilaani vanhemmat. Mieluummin toivoisin, että niissä keskusteluissa vanhemmat toisivat ajatuksiaan ja toiveitaan esille eikä joka viikko viestejä. Opettajatkin ovat ihmisiä. Vanhempi voi laittaa aamulla klo 7 viestin, että meidän Jaakko kokee vaikeaksi matematiikan desimaalit, saisiko siihen tukea. Saa olla aika tarkkana, ettei se unohdu. Oma opettaja sen tuen järjestelee, esim. tukiopetuksena tai lähettää erityisopettajan luokkaan, mihin tarvitaan päätös, mutta ei se samana päivänä yleensä onnistu.

Yleisimmät asiat, joista vanhemmat ovat yhteydessä minuun, ovat olleet kadonneet tavarat. Me käymme oppilaan kanssa löytötavarahuoneessa etsimässä penaalia, pupukynää, toista mustaa sukkaa, sormikasta, sateenvarjoa, kodin avaimia, kännykkää, jopa silmälaseja. Omituisin koululle kadonnut esine oli kannettava tietokone oppilaan kotoa. Se ei selvinnyt, miksi koululainen oli tuonut perheen läppärin mukanaan kouluun. Vanhemmat hakivat rehtorilta vahingonkorvauksia, joita ei maksettu.

Koulupäivän jälkeen saatetaan yhdessä tutkia roskiksia, vessan roskiksia, vaatenaulakoita, piha-aluetta, että kadonnut tavara löytyisi. Viime vuosina vanhemmat ovat muuttuneet hyvinkin asiattomiksi, mitä kadonneisiin tavaroihin tulee. Eräs äiti huusi puoli tuntia puhelimessa, ettei koululla pidetä mitään huolta tavaroista, vaikka vaaditaan, että pitää olla kynät ja kumit ja sisäliikuntavaatteet. Se on myös osa oppimista, että opettelee huolehtimaan omista tavaroistaan. Olen itsekin ollut koululainen ja siihen aikaan tuskin kenenkään vanhemmat olisivat opettajalle huutaneet oman lapsensa kadonneista tavaroista. Lapsilla oli omalla vastuullaan pitää tavaroistaan huoli ja jos jotain unohti, piti itse etsiä.

Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.

Noista kadonneista tavaroista sen verran, että aina ei ole kyse siitä, että oppilas olisi huolimaton eikä pitäisi huolta omista tavaroistaan. Etenkin ne roskiksesta löytyneet tavarat on usein heitetty sinne ihan jonkun muun kuin sen omistajan toimesta. Oman lapsen luokalla oli vuoden ajan tilanne, jossa todella monelta katosi tavaroita ja todella usein. Ja nimenomaan tilanteissa, kun vaatteita, reppuja tai vaikka niitä uimakamppeita säilytettiin käytävällä tai muuten paikassa, jossa lapsi ei itse voinut niitä vahtia. Niitä löytyi sitten aivan kummallisista paikoista. Naapuriluokalla oli lapsi, jonka opettaja laittoi usein käytävään häiriköinnin jälkeen Kun tämä lapsi vaihtoi koulua, yhtäkkiä tavarat alkoivat pysyä tallessa. Valitettavan usein näissä on kyse myös kiusaamisesta.

Really! Opettajat etsivät kadonneita tavaroita? Mitä päiväkotimeininkiä! Eivät etsineet ennen, eikä tarvitse etsiä nykyäänkään. Oppilaat pitäkööt huolen tavaroistaan ja etsikööt itse. Opettajat olivat ennen jämäköitä auktoriteetteeja, ehkä kannattaa ottaa sama asenne tänäkin päivänä.

Opettajilta on viety mahdollisuus olla niitä auktoriteettejä. Auktoriteetteihin kun liittyy sellainen pikku seikka, että pitäisi voida langettaa seuraamuksia, mutta nykyään ei saa koskea lapsiin edes siirtääkseen lasta muihin tiloihin, ei saa uhkailla yhtään millään, ei saa korottaa ääntä, ei saa edes luokasta käskeä pois jonnekkin käytävään olemaan, kun eihän lasta saa jättää yksin. Ja uhkaileppas vanhemmille kertomisella niin eipä sekään auta kuin ehkä osaan, koska aika monella on vanhemmat, joita ei joko kiinnosta tai sitten sellaiset jotka ajattelee, että lapsi on viaton kullannuppu ja opettaja ikävä kiusaaja.

Niin unohtamatta myös sitä, että oppilaat on puhelimet esillä ja valmiina ottamaan videokuvaa heti kun vähänkään näyttää siltä, että kohta tapahtuu jotakin = opettajan hermostuminen voi johtaa julkiseen nöyryyttämiseen, joka saattaa levitä sosiaaliseen mediaan ja aina tälle palstalle saakka.

Maailma on muuttunut veikkoseni ja paluuta takaisin ei ole.

Tietyn aatesuunnan suhtautuminen kaikkeen tietoon ja koulutukseen on kielteinen, ja tälle porukalle myös opettaja on yksi monista turhista viranomaisista jotka tekevät heidän elämästään vaikeampaa. Ja bensakin on kallista. Nämä ovat räikeitä esimerkkejä, ja osan lapsista tulee silti ihan kunnon ihmisiä. 

Useimmat normaalit ihmiset haluavat tehdä kasvatusyhteistyötä opettajan kanssa ja jopa kunnioittavat kasvatusalan ammattilaisen näkemyksiä siitä, miten lapsi parhaiten selviäisi oppivelvollisuudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Olen nostanut kädet pystyyn jo. 1/4 luokalla joku tuen paperi ja kun opetan päivässä 4-6 luokkaa, mahtuu siihen useampi kymmen tuen paperia. Luuleeko joku oikeasti, että muistaisin nuo kaikki, mitä sovitaan lv:n, erkkaopen ja jonkun muun kanssa palavereissa? Voin sanoa, että en muista, enkä enää edes jaksa lukea sitä, mitä suunniteltu asian eteen. Vuodet ovat osoittaneet sen, että ihan sama mitä siellä suunnitellaan, kun ei ne koskaan koulussa toimi, silä oppilas on joko itse haluton tai tuki ei seuraa mukana. Omat kädet on nostettu pystyyn, ja seuraava osoite ammatinvaihto jo mielessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Olen nostanut kädet pystyyn jo. 1/4 luokalla joku tuen paperi ja kun opetan päivässä 4-6 luokkaa, mahtuu siihen useampi kymmen tuen paperia. Luuleeko joku oikeasti, että muistaisin nuo kaikki, mitä sovitaan lv:n, erkkaopen ja jonkun muun kanssa palavereissa? Voin sanoa, että en muista, enkä enää edes jaksa lukea sitä, mitä suunniteltu asian eteen. Vuodet ovat osoittaneet sen, että ihan sama mitä siellä suunnitellaan, kun ei ne koskaan koulussa toimi, silä oppilas on joko itse haluton tai tuki ei seuraa mukana. Omat kädet on nostettu pystyyn, ja seuraava osoite ammatinvaihto jo mielessä

On eri asia olla erityisopettaja kuin muu aineenopettaja. Nyt aineenopettajista halutaan leipoa erityisopettajia, jotta pienryhmät saadaan pois ja oppilaat yleisopetukseen 25 muun joukkoon. Onnea vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.

Tämä! Mä päätän mun lapsen asioista ihan kiitos itse.

Omat vanhemmat sai aikoinaan vääntää opettajan kanssa, saako 13- vuotias lukea eroottista kirjallisuutta vai ei. Aivan käsittämätöntä. Opettajan mielestä vanhemmilla ei ollut tähän sanomista, vanhempien mielestä todellakin oli. En Tosiaankaan lukenut ja sain surkean numeron äikästä.

  13 v on vielä lapsi, miksi sulle ei kelvannut normaalit kirjat? 

Samaa ihmettelin, että mitä kyseinen kirjallisuus oli. Meidän luokalla oli pieneen uskontokuntaan kuuluva poika, joka ei saanut lukea Tuntematonta sotilasta tai Seitsemää veljestä. Meillä oli yläasteella pakollisena Kalevala, Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas. Lisäksi sai valita itse. Sitä meillä kotona ihmeteltiin, miten Kalevalan voi lukea, jossa on aika hurjia juttuja, neidon ryöstöä ja nuoren tytön houkuttelua, mutta mikä teki noista muista sellaisen, ettei vakaumus salli.