Lue keskustelun säännöt.
Hylätty eläkepäätös työkyvyttömyydestä huolimatta
väsynyt jatkuvaan taisteluun
18.08.2022 |
Kokemuksia ja tietoa kaipaisin, siitä mikä johtaa hylättyyn määräisen eläkkeen päätökseen vaikka henkilö on todellakin aiheesta katsottu olevan työkyvytön.
Jos perusteena on vakava ja pitkään kestänyt masennus, neuropsykiatrinen häiriö, persoonallisuushäiriö ja kyseiset ongelmat ovat jatkuneet jo dokumentoidusti kymmeniä vuosia ja aiheuttaneet lopulta romahduksen ja työkyvyttömyyden sekä somaattisia oireita eikö maksajan näkökulmasta muka ehdot täyty?
Millaista työtä he uskovat, että henkilö joka ei pysty edes sängystä nousemaan ylös vointinsa takia voi tehdä? Puhelintyötäkö vai pitäisikö kenties perustaa yritys ja alkaa tarjoamaan seksipalveluita sängystä käsin?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä työk.hakemusta on hylyn jäljestä uudelleen tehdä ellei ole jotain uutta työkykyyn vaikuttavaa sairautta siihen lisätä. Parempi se on tehdä aina valitus hylyistä koska haku on silloin aina vireillä ja voi aina lähettää sinne uusia diagnooseja jotka huomioidaan seuraavassa käsittelyssä. Huolehtikaa itse että valitukset lähtee ajoissa koska virkailijat voivat tahallaan pilata hakemuksenne lähettämällä sen myöhässä.
Ainahan voi lähettää uutta tietoa ja diagnooseja, mutta hylkäävä taho voi todeta, ettei mitään oleellista uutta ole esittää. Tuo oleellinen on aika suhteellinen käsite ja kaikki voidaan tunkea sen alle ja hylätä hakemukset liukuhihnalta.
niin mutta kun ei työk.eläkkeelle pääse jos ei sinne hae sairauden perusteella. Täytyy sitä yrittää kumminkin.
Voi helv... kyllä jokainen tietää että tk-eläkkeelle haetaan sairauden perusteella, mutta kun on tilanteita, ettei mitään haluta hyväksyä ja aina tulee hylky, kaikesta huolimatta.
Ei, työkyvyttömyyseläkkeelle ei haeta sairauden vaan työkyvyttömyyden perusteella. Ei kaikki lääkäritkään tätä tunnu tajuavan, vaan kirjoittavat lausuntoon listan sairauksia mutta ei kuvaa miten nämä vaikuttavat työkykyyn eläkkeen arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä työk.hakemusta on hylyn jäljestä uudelleen tehdä ellei ole jotain uutta työkykyyn vaikuttavaa sairautta siihen lisätä. Parempi se on tehdä aina valitus hylyistä koska haku on silloin aina vireillä ja voi aina lähettää sinne uusia diagnooseja jotka huomioidaan seuraavassa käsittelyssä. Huolehtikaa itse että valitukset lähtee ajoissa koska virkailijat voivat tahallaan pilata hakemuksenne lähettämällä sen myöhässä.
Ainahan voi lähettää uutta tietoa ja diagnooseja, mutta hylkäävä taho voi todeta, ettei mitään oleellista uutta ole esittää. Tuo oleellinen on aika suhteellinen käsite ja kaikki voidaan tunkea sen alle ja hylätä hakemukset liukuhihnalta.
niin mutta kun ei työk.eläkkeelle pääse jos ei sinne hae sairauden perusteella. Täytyy sitä yrittää kumminkin.
Voi helv... kyllä jokainen tietää että tk-eläkkeelle haetaan sairauden perusteella, mutta kun on tilanteita, ettei mitään haluta hyväksyä ja aina tulee hylky, kaikesta huolimatta.
Ei, työkyvyttömyyseläkkeelle ei haeta sairauden vaan työkyvyttömyyden perusteella. Ei kaikki lääkäritkään tätä tunnu tajuavan, vaan kirjoittavat lausuntoon listan sairauksia mutta ei kuvaa miten nämä vaikuttavat työkykyyn eläkkeen arvoisesti.
Mikä on motiivisi tälle jankutukselle ja pilkun halkomiselle. Jokainen kyllä tietää tämän, joten calm down ja lopeta jankkaus.
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla muille haitaksi?
Samaa mieltä asiasta. Monet kuvittelee, että pelkkä vaikea masennus tai jokin autismi riittää eläkkeelle pääsyyn.
Mutta dokumentoimaton fakta on, että se vaatii myös sen että on ihan aidosti vaarallinen itselleen tai ympäristölleen. Siis oikeasti vaarallinen. Eli tarkoittaa jo niin pahaa masennustilaa, että on oikeasti kävelevä aikapommi. Tunne-järjestelmä on täysin kuollut. Sen kun lääkäri kirjoittaa hakemukseen, eläke-käsittely on nopea ja varma. Tosin, tuossa asiassa lääkärin hämääminen on täysin toivotonta. Kyllä he erottaa aikapommit tavallisesta masentuneesta.
Tuollaisessa tilassa, käytös ei ole kiihtynyt, eikä tunteita oikeasti ole nähtävillä mihinkään suuntaan. Päin vastoin. Tuossa tilassa ihminen on monotonisesti erittäin rauhallinen ja tasainen. Pelkoa ei ole. Ironisesti tuossa tilassa ihminen ei enää yksinkertaisesti välitä, saako jonkin eläkkeen vai eikö saa.
Eläkkeen antamalla yrittävät sentään säästyä valtavilta lisäkuluilta, joita yleensä tulee, jos tällainen aikapommi oikeasti "räjähtää". Kuten vaikka vankeinhoito-kuluilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla muille haitaksi?
Samaa mieltä asiasta. Monet kuvittelee, että pelkkä vaikea masennus tai jokin autismi riittää eläkkeelle pääsyyn.
Mutta dokumentoimaton fakta on, että se vaatii myös sen että on ihan aidosti vaarallinen itselleen tai ympäristölleen. Siis oikeasti vaarallinen. Eli tarkoittaa jo niin pahaa masennustilaa, että on oikeasti kävelevä aikapommi. Tunne-järjestelmä on täysin kuollut. Sen kun lääkäri kirjoittaa hakemukseen, eläke-käsittely on nopea ja varma. Tosin, tuossa asiassa lääkärin hämääminen on täysin toivotonta. Kyllä he erottaa aikapommit tavallisesta masentuneesta.
Tuollaisessa tilassa, käytös ei ole kiihtynyt, eikä tunteita oikeasti ole nähtävillä mihinkään suuntaan. Päin vastoin. Tuossa tilassa ihminen on monotonisesti erittäin rauhallinen ja tasainen. Pelkoa ei ole. Ironisesti tuossa tilassa ihminen ei enää yksinkertaisesti välitä, saako jonkin eläkkeen vai eikö saa.
Eläkkeen antamalla yrittävät sentään säästyä valtavilta lisäkuluilta, joita yleensä tulee, jos tällainen aikapommi oikeasti "räjähtää". Kuten vaikka vankeinhoito-kuluilta.
No nyt olet kyllä väärässä. Olen nimittäin masennuksesta eläkkeellä enkä tosiaan sovi tuohon muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla muille haitaksi?
Samaa mieltä asiasta. Monet kuvittelee, että pelkkä vaikea masennus tai jokin autismi riittää eläkkeelle pääsyyn.
Mutta dokumentoimaton fakta on, että se vaatii myös sen että on ihan aidosti vaarallinen itselleen tai ympäristölleen. Siis oikeasti vaarallinen. Eli tarkoittaa jo niin pahaa masennustilaa, että on oikeasti kävelevä aikapommi. Tunne-järjestelmä on täysin kuollut. Sen kun lääkäri kirjoittaa hakemukseen, eläke-käsittely on nopea ja varma. Tosin, tuossa asiassa lääkärin hämääminen on täysin toivotonta. Kyllä he erottaa aikapommit tavallisesta masentuneesta.
Tuollaisessa tilassa, käytös ei ole kiihtynyt, eikä tunteita oikeasti ole nähtävillä mihinkään suuntaan. Päin vastoin. Tuossa tilassa ihminen on monotonisesti erittäin rauhallinen ja tasainen. Pelkoa ei ole. Ironisesti tuossa tilassa ihminen ei enää yksinkertaisesti välitä, saako jonkin eläkkeen vai eikö saa.
Eläkkeen antamalla yrittävät sentään säästyä valtavilta lisäkuluilta, joita yleensä tulee, jos tällainen aikapommi oikeasti "räjähtää". Kuten vaikka vankeinhoito-kuluilta.
Hölönpölö. Puhut pakkohoidon perusteista, eläke ei kyllä auta vaarallisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni, viisi vuotta yhteensä. Yksi vuosi sairauspäivärahaa, neljä vuotta kuntoutustukea ja sitten pysyvä tke, jonka eläkelaitos (ELO) itse minullepäin soitti ja ehdotti, viimeisimmän "kahden vuoden" B-lausunnon jälkeen. Eli oma psykiatri haki kaksi vuotta jatkoa, mutta eläkelaitoksen lääkäri oli sitä mieltä, että toistaiseksi voimassa oleva voisi olla parempi.
Diagnoosina, vaikea masennus ja ei elimelliset unihäiriöt alkupuolella.
Loppujenlopuksi, unihäiriö-diagnoosi oli jostain syystä kadonnut (ei ne mitään parantunut ole), vaikea masennus jäljellä. Ja lisäksi neuropsykiatrian tutkimuksissa todettu asperger.
Puoli vuotta tuon TKE:n jälkeen psykiatrian poliklinikka, jossa se yksi ainoa psykiatri luovi koko hoidon alusta loppuun, lopetti hoitosuhteen.
Lääkkeitä kokeiltiin vaikka kuinka. Ei toiminut. Mutta eivät mitään liikoja painostaneetkaan. Hain kuitenkin lääkkeet ja yritin. Yksi kelan jokin kuntoutusreissu oli Iisalmessa. Kävin sielä kolme kertaa puolen vuoden välein viikon visiitillä. Ammatillinen työkykykartoitus oli suunnilleen pari vuotta ennen tuota lopullista TKE:ta. Sen teki Turun Petrea. Siinäkin oli viikko kylpylälomaa kelan piikkiin. Kaikki näistä kuitenkin kartoitti minut toivottomaksi tapaukseksi.
Siinä kaikki. Mitään muuta ei ollut. Kaikki tämä tapahtui juuri ennen koronahässäkään alkua. Petreakin meni "selän takaa" kiinni koronasulun vuoksi.
Minä en oikeastaan tiedä syytä, miksi ELO tuli tuolle mielelle. Ei he mitään perusteluita kertonut. Se oli vain yksi puhelinsoitto minulle päin, kysyäkseen sopiiko asia mulle. Sitten kuntoutustuen katkeamisen jälkeen alkoi toistaiseksi voimassaoleva TKE ja eläkekortti tuli postissa. Korostan siis. Minun psykiatri ei hakenut toistaiseksi voimassa olevaa vaan vain kahden vuoden jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Soita ja kysy peruste hylkäykseen. Valitusta ei kannata tehdä, siihen menee aikaa, joten uusi hakemus vain tulille. Hakemukseen kannattaa panostaa, joten hio tekstiä vaikka jonkun ystäväsi kanssa, jos hän on taitava kirjoittamaan. Lääkärinlausunnon pitää olla myös hyvä. Itse laitoin liitteeksi aiemmin käymäni Kelan kuntouskurssin lausunnon, esimieheltä arvion työkyvystäni ja palkkatoimistosta pyytämäni listan sairaspoissaoloistani muutaman viimeisen vuoden ajalta.
Mulla hoiti koko hakuprosessin hoitava fysiatriaan erikoistuva lääkäri. Meni läpi eka kerralla. Sitä ennen kaksi vuotta kuntoutustuella 6kk kerrallaan ilman välipäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni, viisi vuotta yhteensä. Yksi vuosi sairauspäivärahaa, neljä vuotta kuntoutustukea ja sitten pysyvä tke, jonka eläkelaitos (ELO) itse minullepäin soitti ja ehdotti, viimeisimmän "kahden vuoden" B-lausunnon jälkeen. Eli oma psykiatri haki kaksi vuotta jatkoa, mutta eläkelaitoksen lääkäri oli sitä mieltä, että toistaiseksi voimassa oleva voisi olla parempi.
Diagnoosina, vaikea masennus ja ei elimelliset unihäiriöt alkupuolella.
Loppujenlopuksi, unihäiriö-diagnoosi oli jostain syystä kadonnut (ei ne mitään parantunut ole), vaikea masennus jäljellä. Ja lisäksi neuropsykiatrian tutkimuksissa todettu asperger.
Puoli vuotta tuon TKE:n jälkeen psykiatrian poliklinikka, jossa se yksi ainoa psykiatri luovi koko hoidon alusta loppuun, lopetti hoitosuhteen.
Lääkkeitä kokeiltiin vaikka kuinka. Ei toiminut. Mutta eivät mitään liikoja painostaneetkaan. Hain kuitenkin lääkkeet ja yritin. Yksi kelan jokin kuntoutusreissu oli Iisalmessa. Kävin sielä kolme kertaa puolen vuoden välein viikon visiitillä. Ammatillinen työkykykartoitus oli suunnilleen pari vuotta ennen tuota lopullista TKE:ta. Sen teki Turun Petrea. Siinäkin oli viikko kylpylälomaa kelan piikkiin. Kaikki näistä kuitenkin kartoitti minut toivottomaksi tapaukseksi.
Siinä kaikki. Mitään muuta ei ollut. Kaikki tämä tapahtui juuri ennen koronahässäkään alkua. Petreakin meni "selän takaa" kiinni koronasulun vuoksi.
Minä en oikeastaan tiedä syytä, miksi ELO tuli tuolle mielelle. Ei he mitään perusteluita kertonut. Se oli vain yksi puhelinsoitto minulle päin, kysyäkseen sopiiko asia mulle. Sitten kuntoutustuen katkeamisen jälkeen alkoi toistaiseksi voimassaoleva TKE ja eläkekortti tuli postissa. Korostan siis. Minun psykiatri ei hakenut toistaiseksi voimassa olevaa vaan vain kahden vuoden jatkoa.
Mullekin kävi niin, että psykiatri haki vain jatkoa kuntoutustukeen, mutta sain eläkevakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa kysyttiin haluanko pysyvän eläkkeen. En sitten ollutkaan ihan niin ainutlaatuinen tapaus kuin luulin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laissa on tietyt diagnoosit joilla voidaan myöntää. Masennuksen tulisi lukea vähintään keskivaikeana, persoonallisuushäiriö taas ei tietääkseni ole korvattava.
Ennen kuin voi saada kuntoutustukea täytyy olla vuoden sairaspäivärahalla. Lisäksi täytyy olla hoitokontakti ja kuntoutussuunnitelma, joka hoidon lisäksi on yleensä jotain toimintaa. Esim opiskelua tms työpajaa.
Kannattaa lukea tarkkaan hylkäysperusteet ja soittaa vielä ja kysyä tarkennusta. Ei kannata valittaa, kun on ensimmäinen hakemus vasta. Uusi kattavampi B-lausunto eli uusi hakemus. Työkkäriin ilmoitus että kuntoutustukihakemus vireillä.
Lisäksi kannattaa kirjoittaa oma selvitys siitä, miten sairautesi estää sinua työskentelemästä niissä töissä, joihin sinulla muuten olisi koulutus ja/tai valmiudet. Jos olet päihteetön, kerro sekin. Kerro että olet sitoutunut lääkehoitoon ja kuntoutukseen.
T. 10+ vuotta kuntoutustuella, välillä tullut hylkyä joka sitten oikaistu
Tuolla omalla kertomuksella ei ole mitään merkitystä. Vaikka kuinka kuvailee toiminnan ja elämisen haitat ja työnteon vaikeudet, ei niillä ole mitään väliä, koska aina kela voi väittää, että kaikki kuvailemasi on lievää ja sillä perustein hylätä.
Olen tuo, joka kirjoitti 2. sivulla äidistäni. Tein valituksen, ja osaan tehdä sen, koska olen tehnyt viimeiset 20 vuotta töitä viestinnän parissa. Kuvailimme kaikki ongelmat, haitat, myös se, että 10 minuutin istumisen jälkeen ei pääse ylös kuin vaivoin ja kulkee osan vuodesta kainalosauvoilla.
Päätös oli silti kielteinen, myös äitiniäni hoitavien lääkärien kauhuksi. On kuulemma Kelan mukaan edelleen hyvinkin työkykyinen ja oireet ovat lieviä.
Isäni taas pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka on kuntoa reissata, remontoida, kalastaa, metsästää, harrastaa, puuhailla pihatöissä jne. vaikka kellon ympäri, koska ei Kelan mielestä ollyt fyysisesti työkykyinen enää.
Näissä ei oikeasti ole mitään järkeä. Varmaan heittävät tikkaa siellä tikkatauluun, jossa lukee KYLLÄ ja EI ja katsovat mihin asettuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin miten nämä hakemusten hylkääjät kestävät työtään. Näkevät ihan tasan varmasti, että hakemuksen henkilö on täysin työkyvytön, mutta liukuhihnalta jollain porsaanreiällä hylkäävät hakemuksen. Miettiikö ne sitä ahdinkoa miten pitkälle, johon ihminen sysätään.
Juuri näin. Eivät muka tajua mitenkä paljon aiheuttavat täysin ylimääräistä stressiä ihmiselle joka joutuu sietämään muutenkin paskamaista elämäänsä kaikkine rajoitteineen ja kipuineen.
Se on niiden työtä, jota tehdään jotta saadaan palkkaa, ei ne päätökset mitenkään surettamaan jää.
Päätökset tehdään sitäpaitsi vakiintuneiden päätöksentekolinjausten perusteella, eli niihin ei yksittäisen ratkaisijan fiilikset vaikuta mitenkään. Eikä minkään tietyn lääkärin lausunto takaa myönteistä päätöstä, koska kukin potilas on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
sain eläkevakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa kysyttiin haluanko pysyvän eläkkeen.
Kuinkahan moni oikeasti vastaa tuohon, että ei halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa tilanteessa, ongelmat jatkuneet 20 vuotta, kuntoutuksessa käyty, pitkiä sairaalajaksoja myös takana. Tässä sitä sitten työttömänä makaan.
Minkä ikäisinä jäitte kuntoutistuelle/työkyvyttömyyseläkkeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sain eläkevakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa kysyttiin haluanko pysyvän eläkkeen.
Kuinkahan moni oikeasti vastaa tuohon, että ei halua?
Mä oon taas tuo kelle, kelle eläkelaitos (ELO) soitti. Ilmeisesti se on jokin lakisääteinen juttu, että se asia pitää potilaankin kanssa kuitenkin neuvotella. TKE:ta ei voi ilmeisesti myöntää ilman myöskin potilaan suostumusta.
Byrokratiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisinä jäitte kuntoutistuelle/työkyvyttömyyseläkkeelle?
34-vuotiaana toistaiseksi voimassa olevalle. Sitä ennen saikkua, kuntoutustukea ja työkyvyttömänä työnhakijana olemista vaihtelevina jaksoina. Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä lääkärikäynnistä kesti hiukka vajaa 8 vuotta tuolle eläkkeelle joutua/päästä/mitä lie.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisinä jäitte kuntoutistuelle/työkyvyttömyyseläkkeelle?
Minä jäin kuntoutustuelle 61-vuotiaana ja työkyvyttömyyseläkkeelle 62-vuotiaana, tämän kuun alusta. Eläkeikään olisi enää reilut kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni, viisi vuotta yhteensä. Yksi vuosi sairauspäivärahaa, neljä vuotta kuntoutustukea ja sitten pysyvä tke, jonka eläkelaitos (ELO) itse minullepäin soitti ja ehdotti, viimeisimmän "kahden vuoden" B-lausunnon jälkeen. Eli oma psykiatri haki kaksi vuotta jatkoa, mutta eläkelaitoksen lääkäri oli sitä mieltä, että toistaiseksi voimassa oleva voisi olla parempi.
Diagnoosina, vaikea masennus ja ei elimelliset unihäiriöt alkupuolella.
Loppujenlopuksi, unihäiriö-diagnoosi oli jostain syystä kadonnut (ei ne mitään parantunut ole), vaikea masennus jäljellä. Ja lisäksi neuropsykiatrian tutkimuksissa todettu asperger.
Puoli vuotta tuon TKE:n jälkeen psykiatrian poliklinikka, jossa se yksi ainoa psykiatri luovi koko hoidon alusta loppuun, lopetti hoitosuhteen.
Lääkkeitä kokeiltiin vaikka kuinka. Ei toiminut. Mutta eivät mitään liikoja painostaneetkaan. Hain kuitenkin lääkkeet ja yritin. Yksi kelan jokin kuntoutusreissu oli Iisalmessa. Kävin sielä kolme kertaa puolen vuoden välein viikon visiitillä. Ammatillinen työkykykartoitus oli suunnilleen pari vuotta ennen tuota lopullista TKE:ta. Sen teki Turun Petrea. Siinäkin oli viikko kylpylälomaa kelan piikkiin. Kaikki näistä kuitenkin kartoitti minut toivottomaksi tapaukseksi.
Siinä kaikki. Mitään muuta ei ollut. Kaikki tämä tapahtui juuri ennen koronahässäkään alkua. Petreakin meni "selän takaa" kiinni koronasulun vuoksi.
Minä en oikeastaan tiedä syytä, miksi ELO tuli tuolle mielelle. Ei he mitään perusteluita kertonut. Se oli vain yksi puhelinsoitto minulle päin, kysyäkseen sopiiko asia mulle. Sitten kuntoutustuen katkeamisen jälkeen alkoi toistaiseksi voimassaoleva TKE ja eläkekortti tuli postissa. Korostan siis. Minun psykiatri ei hakenut toistaiseksi voimassa olevaa vaan vain kahden vuoden jatkoa.
Vastaan vielä ikäkysymykseen: 37 vuotiaana alkoi ja 42 vuotiaana TKE:lle.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä on todella vaikeaa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kuntoutusta kuntoutuksen perään, työkokeiluja yms.
Jopa mielenterveyden kanssa kamppailevat saati fyysisiä ongelmia omaavat
Mulla eri kokemus. Meni eläkepäätös kerralla läpi. Tarpeeksi diagnooseja ja rankka sairaushistoria niin eivät viitsi laittaa rahaa edes kuntoutukseen vaan maksavat mielummin minimieläkkeen. Kuntoutuspsykoterapiasta ja kuntouttavasta työstä tullut vuosia hylkyjä koska en ole kuntoutuksen vaan hoidon tarpeessa. No, menee se näinkin. Tiedän itsekin etten ole työkykyinen.
Avaatko vähän tätä, mutta tietty faktisesti tarkoittaa ettei ole riittävän sairas.