Oikeastiko miehet ei valitse puolisoaan vaan tulevat naisen valitsemiksi?
Kommentit (1279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsisin vaikka viisi naista kuukaudessa, mutta kun ei kukaan anna vastakaikua. Varmaan näyttää naisen näkökulmasta maailma erilaiselta, kun toinen toistaan laadukkaampia miehiä lähestyy jokaisesta ilmansuunnasta. Varmaan siinä onkin ihan kiva ottaa vastuuta ja valikoida parhaat päältä.
Etpä oikein ymmärrä naisen ajatuksenjuoksua, tai ehkä biologiaa. Ei naiset ihastu viiteen mieheen kuukaudessa, useimmat eivät ihastu viiteen mieheen koko elämässään.
Sinä taas et taida oikein ymmärtää miehen ajatuksenjuoksua tai biologiaa? Ei miestä varsinaisesti kiinnosta että ihastuuko se nainen. Miestä kiinnostaa että saako siltä naiselta seksiä. Ja sitä seksiä siltä naiselta saa kymmenet miehet vuodessa.
Enpä usko. Sexpon tutkimusten mukaan naisilla on elämänsä aikana alle 10 kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kahdellakin ystävällä on se laatikkoleukainen lentokapteeni -mies ja parilla lääkäri. Ja voin ihan vilpittömästi sanoa, että noilla miehillä on ihan muita ominaisuuksia, jotka on parisuhteen muodostamiseen vaikuttanut kuin ammatti ja status. Mukava luonne, yhteiset arvot jne.
Että jos ei naista löydy, niin suosittelen kehittämään itseä ihmisenä, en hakemaan lentolupakirjaa.
Se, että joku on varakkaan miesmallin kanssa, joka on lisäksi mukavaluonteinen ei tietenkään tarkoita sitä, että ulkonäöllä ei ole väliä, vaan se voi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että edes näillä miesmalleilla ei ole helppoa, vaan hekin joutuvat tsemppaamaan saadakseen itseään vähän heikkotasoisemman naisen. Se tarkoittaa sitä, että tavallisentasoinen mies ei saa koskaan jalkaansa oveen väliin, kun ulkonäkö ei ole priimaa.
Lisäksi nainen monesti suhteessa omaksuu miehen arvot ja se on helpompaa, kun mies on näkyvällä paikalla yhteiskunnalla ja miehen on helpompi olla mukava, kun on lapsesta asti saanut hyvää kohtelua ulkonäkönsä takia ja hänen tarpeensa täytetään. Sinkkumiehen tarpeet EIVÄT täyty paitsi harvinaisissa tapauksissa, joissa tämä on nuori miesmalli, joka ei ole valmis sitoutumaan vielä. Hän voi silti piilottaa pahan olonsa ja olla mukava, mutta ilman ulkonäköä ja kohtaamisen onnea sillä ei ole mitään merkitystä...vasta tutustumisen edetessä voi hyödyntää sitä luonnetta ja normaalisti se paraneekin ihmisillä sitä myöten, mitä enemmän hänen tarpeensa täyttyvät, kun ei tarvitse keskittyä kärsimyksen hallintaan.
Selittäisitkö tuon boldaamani lauseen. Lähde tai jotain väitteesi tueksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin miehille parisuhde on kärsimys, paitsi nuoren kauniin, hoikan, pitkähiuksinen, missinnäköinen 20 vuotiaan immen kanssa, joka tekee kaikki kotityöt ja pukeutuu mekkoon.
Miksi ihmeessä sitten mangutte naisten perään, kun ei tuommoisia naisia ole kuin 1%, ja ei riitä kaikille. Eikö olisi helpompaa ostaa pil lu hoo rilta ja kotityöt kofinhoirajalta? Miksi ùlisette asiasta täällä, kun ei se ole meidän vika, että ette tuommoista naista saa.
Ulkomailla konservatiivisissa maissa tuollaisia naisia on valtavasti.
Niin koska kaikki naiset on pakotettu samaan muottiin, halusivat he sitä tai eivät.
Ei se liitto muutu onnelliseksi sillä että se nainen on joutunut muuttumaan miestä mielyttäväksi. Katkera ja elämään pettynyt puoliso on pahinta mitä voi saada vaikka miten olisi pukeutunut mekkoon.
Vierailija kirjoitti:
Työtön mies ei kelpaa nykyajan naisille. Kyllä se vain menee niin, että kun nainen täyttää 30, niin sen jälkeen alkaa työttömätkin kelvata naisille.
Hei. Tiedoksi sinulle, ja muille uleille- nsiden elämän suurin tavoite ei ole se miehen saaminen, kuten teille miehille on sen vakipillun saaminen. Naisen elämä on ihanaa ilman parisuhdetta, pitää olla todella laadukas mies, että tuosta haluaa luopua.
Lisäksi tiedoksi, teidän miesten laatu huononee myös iän myötä, +30 mies ei ole mitään kuuminta hattua parisuhdrmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
Naisen pitää olla todella kaunis ja konservatiivisen kasvatuksen saanut, jotta sitoutumisen positiiviset puolet voittaa negatiiviset puolet.
Mitkä ne sitoutumisen positiiviset puolet ovat? Vastavuosoinen rakkausko?
Tunnen piston sydämessani tuossa kohtaa, että naisen rahat ovat hänen, mutta miehen ovat yhteisiä, koska noin se meillä nykyään on, minun omaisuuteni tuottaa kuluja, joita maksetaan miehen rahalla, koska en pysty luopumaan omaisuudestani tunnearvon takia.
Mutta mieheni on varmaan hullu. Ostin äsken vahingossa jotain kallista (käytän hänen korttiaan), mitä teen aika harvoin, mutta hän vain totesi, että ei se mitään, sinähän pidät asia X.stä. Hyvä kun ostit. Tunnen silti huonoa omaatuntoa. Toisaalta jälleen kerran huomasin millainen mieheni on. Täydellinen. En itsekään uskoisi, jos joku kertoisi miten ihana hän on minua kohtaan aina ollut. Kuulostaa niin feikiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
No oma vaimoni on minua hyvätuloisempi ja se poikamiesajan "vapaus" oli lähinnä vapautta kuunnella kaverien samoja kännisiä juttuja baarissa viikonloppu toisensa jälkeen. Jos sitten niitä juttuja ei menty kuuntelemaan jonnekin mökille tai saunailtaan.
Hyvätuloinen nainen kuitenkin pitää aina omat rahansa.
Miksei mies pidä?
Mies haluaa maksaa jos hän on erittäin tyytyväinen naiseen.
Väkisinkö se nainen vei vihille? Kun oli isompi ja vahvempi? Vmp. Jos aikuinen ei saa suuta auki, niin ihan oma ratkaisu.
Yksipuolinen valitseminen ei johda mihinkään, molemminpuolinen johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Ei minullakaan naisena ole vaihtoehtoa olla neutraalin näköisen ja oloisen miehen kanssa intiimisti. Se on ajatuksenakin epämiellyttävää. Mies joko miellyttää tai ei. Ilmeisesti tässä on miesten ja naisten ero. Mies voi panna sitä neutraalin oloisena ja näköisenä pitämäänsä naista ihan vain koska saa ylipäätään panna. Nainen ei voi rikkomatta itseään.
Niin tai minä en siinä rikkoutuisi, se ei ole syy, miksi itse en tee niin - vaan ei vaan huvita, ei tee mieli seksiä, jos toinen ei herätä minussa mitään seksuaalista. En kiihotu, ei kiinnosta. Ei ole tavallaan mitään syytä harrastaa sellaisen miehen kanssa seksiä.
No joo, itsellä kokemusta sekä että. Nuorempana sitä jotenkin aina päätyi suhteisiin, olin tyytyväinen kun joku kelpuutti. Pari pidempää suhdetta alkoi yhdenillan jutusta, joissa toinen oli ennestään tuttu nainen. Hän oli kovasti kiinnostunut ja aktiivinen näkemään. Se tuntui mukavalta. Kyllähän siinä alkoi kiintyä ja kiinnostua itsekin. Ja ihan sitä rakkauttakin oli. Siitä seurasikin kaksi lasta ja avioliitto. Hommat kuitenkin lässähti ja alkoi mennä aika kylmäksi kymmenen vuoden sisällä, kun sitä todellista vahvaa yhteyttä ja kemiaa ei kuitenkaan ollut ja tuntui että ex-vaimokin oli kanssani lähinnä siksi että hän halusi olla vain naimisissa jonkun kanssa ja toteuttaa jotain normia.
Olin parisen vuotta sinkkuna ja meinasin taas päätyä seurustelemaan ilman vahvempia haluja, mutta yritin muistaa mitä siitä seuraa. Sitten tulikin se jalat alta kokemus. Tämäkin oli ennestään tuttu nainen, mutta näin hänet ihan uusin silmin. Tuli sellainen olo että hänet minä haluan, menin hänestä aivan sekaisin, eikä se tunne hellittänyt. Hänen eteensä halusin nähdä vaivaa, ja se oli sen arvoista ja on vieläkin. Vieläkin välillä ihmettelen että noin hemmetin upean naisen sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
No oma vaimoni on minua hyvätuloisempi ja se poikamiesajan "vapaus" oli lähinnä vapautta kuunnella kaverien samoja kännisiä juttuja baarissa viikonloppu toisensa jälkeen. Jos sitten niitä juttuja ei menty kuuntelemaan jonnekin mökille tai saunailtaan.
Hyvätuloinen nainen kuitenkin pitää aina omat rahansa.
Miksei mies pidä?
Mies haluaa maksaa jos hän on erittäin tyytyväinen naiseen.
Eli mies haluaa ostaa. No sitten on turha itkeä rahanmenoa. Mies voisi myös pitää rahansa, ja niin nykyään yleensä pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin miehille parisuhde on kärsimys, paitsi nuoren kauniin, hoikan, pitkähiuksinen, missinnäköinen 20 vuotiaan immen kanssa, joka tekee kaikki kotityöt ja pukeutuu mekkoon.
Miksi ihmeessä sitten mangutte naisten perään, kun ei tuommoisia naisia ole kuin 1%, ja ei riitä kaikille. Eikö olisi helpompaa ostaa pil lu hoo rilta ja kotityöt kofinhoirajalta? Miksi ùlisette asiasta täällä, kun ei se ole meidän vika, että ette tuommoista naista saa.
Ulkomailla konservatiivisissa maissa tuollaisia naisia on valtavasti.
Miksi vingut tuota asiaa täällä vuodesta toiseen? Miksi vttuilet javalitat ja haukut täällä naisia? Mikset mene sinne ulkomaille hakemaan tuollaista naista?
Aivan. Koska sinulla ei ole saumoja minkäänlaiseen naiseen missään, siksi olet niin katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
Naisen pitää olla todella kaunis ja konservatiivisen kasvatuksen saanut, jotta sitoutumisen positiiviset puolet voittaa negatiiviset puolet.
Mitkä ne sitoutumisen positiiviset puolet ovat? Vastavuosoinen rakkausko?
Tunnen piston sydämessani tuossa kohtaa, että naisen rahat ovat hänen, mutta miehen ovat yhteisiä, koska noin se meillä nykyään on, minun omaisuuteni tuottaa kuluja, joita maksetaan miehen rahalla, koska en pysty luopumaan omaisuudestani tunnearvon takia.
Mutta mieheni on varmaan hullu. Ostin äsken vahingossa jotain kallista (käytän hänen korttiaan), mitä teen aika harvoin, mutta hän vain totesi, että ei se mitään, sinähän pidät asia X.stä. Hyvä kun ostit. Tunnen silti huonoa omaatuntoa. Toisaalta jälleen kerran huomasin millainen mieheni on. Täydellinen. En itsekään uskoisi, jos joku kertoisi miten ihana hän on minua kohtaan aina ollut. Kuulostaa niin feikiltä.
Sitoutumisen positiiviset puolet ovat sellaisia, missä mies on erittäin tyytyväinen naisen ulkonäköön ja luonteeseen ja että tämä nainen on kiinnostunut juuri sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti se on noin, että nainen valitsee. Jos nyt haluaa tarkentaa niin, mies valitsee ketä lähestyy, ja nainen sitten joko hyväksyy tai hylkää. Edelleen tuo on melko karkea yleistys, ja voihan nainenkin tehdä aloitteen ja mies sitten hyväksyy tai hylkää.
Perinteisesti miehet valitsevat lähestyä useita kiinnostavia naisia, ja vain muutama nainen kiinnostuu tutustumaan paremmin.
Eikös tuossa ole aika paljon valintaa nimenomaan miehellä? Mies valitsee, keitä lähestyy, ja koska kertomasi mukaan naiset ovat täysin passiivisia, se tarkoittaa sitä, että miehet siis käytännössä päättävät, millaiset suhdekokoonpanot ovat ylipäänsä mahdollisia. Mainitsit myös, eli miehet lähestyvät kiinnostavia naisia, eli miehet myös tekevät valintaa omen mielenkiintonsa perusteella. Tämähän tarkoittaa sitä, että millaisia pareja sitten syntyykään, ne ovat kaikki miesten valintojen ja toiveiden mukaisia. Mitä väliä sillä sitten on, että vain muutama naiset kiinnostuu vastavuoroisesti, jos kerran kaikki lähestytyt naiset olivat kiinnostavia? Aloittaa sitten deittailun jonkun tällaisen naisen kanssa, niin eikös miehen pitäisi olla vain tyytyväinen? Sai juuri sellaisen naisen kuin halusikin.
Mies saa kiinnostavan naisen, jos nainen miehen valitsee. Toki valintaa tekee mies, mutta lopullisen päätöksen alkaako suhde tekee nainen. Minä olen sinkku mies, kaikista valinnoistani huolimatta kukaan nainen ei ole mnua valinnut.
Tekstistäsi huomaa, että et ole koskaan ollut parisuhteessa. Parisuhde kun ei ole stabiili tila, jossa aletaan olla yhteisestä päätöksestä (ilmeisesti vieläpä niin, että nainen sanoo, että nyt ollaan ja mies vastaa nöyrästi "joo"). Parisuhde elää koko ajan. Usein käy niin ettei kiinnostus ehdi edes kunnolla syventyä ihastukseksi, kun jo huomataan, ettei tässä kannata mitään ryhtyä "virittelemäänkään". Tai ihastus ei syvene rakastumiseksi, kun jompikumpi tai molemmat huomaavat, ettei toinen olekaan sellainen kuin kuvitteli. Tai rakastuminen ei syvene rakastamiseksi, kun jotain tapahtuu mikä jäähdyttää tunteet jne.
Edes avioliitto ei ole stabiili tila, siitäkin erotaan.
Omaa puolisoani en olisi pystynyt valitsemaan. Kyllä siihen tarvittiin, että hänkin koki minut niin kiinnostavaksi että alkoi tutustua = tapailla = seurustella. Ja sen tutustumisen myötä mitä ilmeisimmin rakastui ja rakastuminen syveni rakastamiseksi, koskapa parhaillaankin olemme yhdessä täällä yhteisessä kodissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Mistä tiedät, ketkä ovat tasoa 3-4? Tarkoitan siis sitä, että itse en naisena osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa. Tiedän vain, olenko jostakin kiinnostunut, mutta en osaisi yhtään sanoa hänen tasoaan saati sitä, olemmeko samaa tasoa.
Miten esim. erotat tasojen 3 ja 4 naiset toisistaan? Onko näihin tasoihin olemassa joku taulukkokin, vai meneekö ihan fiilispohjalta?
Eihän tämä tieteellisen tarkkaa ole, mutta vuosien saatossa on kehittynyt ihan hyvä näppituntuma. Sosiaalisiin taitoihin kuuluva perusosa, että osaa lukea
Nyt vain pitäisi tietää millä kriteerillä itse olet vitonen jos realistisesti et voi saada kuin kolmosen tai nelosen naisia? Etkö sinäkin ole silloin kolmonen tai nelonen?
Totta, mahdollisten naisten skaala on laajempi. Asiat kuitenkin etenevät selvästi todennäköisimmin, kun nainen saa minusta hitusen vau-efektiä, mutta ollaan silti samaa liigaa hänen mielestään. Yritän olla kuin hyvä mutta ei luksus-tason hotelli keskiluokkaiselle ihmiselle: tulee ylellinen fiilis arkeen verrattuna, mutta ei kuitenkaan "mä en kuulu tänne"-fiilistä.
Edelleen tuossa logiikassasi on se heikkous että jos tuo kolmosen nainen saa sinut (joka olet vitonen) niin se nainen ei voi olla kolmonen koska kolmonen saa vain maksimissaan kolmosen, ei vitosta.
Ei ole heikkoutta, koska tasoteoria ei tarkoita tuota. Yksittäinen kauppa ei määritä markkinan hintatasoa. Kotka ei muutu laajasti katsoen Ullanlinnan veroiseksi haluttavuudeltaan (ja hintatasoltaan), vaikka yksi pöhkö miljonääri kävisi ostamassa ökyhinnalla sieltä kämpän. Eikä kolmosen nainen muutu vitosen naiseksi, jos yksi vitosen mies tarkoituksella käy kalastamassa siellä, missä hän pystyy vauttamaan.
Tiedän. Tasoteoria tarkoittaa milloin mitäkin aina sen mukaan mikä juuri silloin tasoteoreetikoille sopii. Ja koska se ei oikein pysty ennustamaan yksilön kohdalla mitään (kuten tuossa itsekin kerroit) tai edes kertomaan että kenet hän käytännössä saa, se on aika tyhjä teoria josta saatu hyöty ihmiselle on nolla.
Tasoteoria on yksinkertainen sovellus kysynnän ja tarjonnan laista, joka on jo vuosisatoja tunnistanut, että markkinan muodostavat yksilöt. Jos joku on väittänyt sinulle tämän (tai minkään ihmisiin liittyvän teorian) voivan ennustaa yksilön tekemiset sataprosenttisella varmuudella, niin erikoisia ihmisiä olet tavannut.
Minulle tämä ajattelu joka tapauksessa on ollut hyödyllistä. Olen vuosien aikana alkanut ymmärtää, ketä kannattaa lähestyä ja ketä ei, ja lopputulos on ollut hyvä suhteessa käytettyyn aikaan. Erinomaisia suhteita ja seikkailuja on ollut, vaikka sarasiepit olenkin jättänyt muille.
Herää vain kysymys että mikä on tehnyt noista suhteittesi naisista vain kolmosia tai nelosia jos heidän kanssaan on kuitenkin ollut noin mukavaa?
Veikkaan vahvasti että olet itse ns. tavis kuten ovat olleet naisesikin. Ja taviksia on ihmisistä valtava enemmistö. Tasoteorian heikkous on taas se että se toimii vain ääripäissä (joissa se on toki looginen) mutta siinä isossa keskivälin massassa joudutaan sitä venyttelemään suntaan tai toiseen ja muuttelemaan kriteerejä jotta se saataisiin siitä jotain sanomaan. Oikeasti kukaan ei osaa sanoa miksi juuri kaksi tavista toisiinsa ihastuu, ei tasoteoria eikä oikein kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
No oma vaimoni on minua hyvätuloisempi ja se poikamiesajan "vapaus" oli lähinnä vapautta kuunnella kaverien samoja kännisiä juttuja baarissa viikonloppu toisensa jälkeen. Jos sitten niitä juttuja ei menty kuuntelemaan jonnekin mökille tai saunailtaan.
Ihana nähdä tällaisia täyspäisten miesten kommentteja jotka ei ole minkään iänikuisen uunoturhapuro-mallin vietävissä.
Vierailija kirjoitti:
99,99999999999999% miehistä tyytyy siihen, mitä saa (/tyytyisi, jos saisi edes jotain).
Kommenttisi sisältää melkoista miesten halveksuntaa. Aika moni mies loukkaantuisi jos lukisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä kaikesta vastuun vierittämistä puolisolle. Mies on oman elämänsä objekti, jolle vain sattuu ja tapahtuu.
Vähän kuin naiselle sattuu väkivaltainen kumppani, se vaan tuli jostain
Se ei näy naamasta, nykyään edes Nacci Tranbergillä.
Jos näkyisi, eivät miehetkään saisi niin usein turpaan toisiltaan. Osaisitte varoa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Toiset haluavat nähdä vaivaa saadakseen juuri sen tavoittelemansa naisen.
niinhän te lumihiutaleet haluatte uskoa
Miksei mies pidä?