Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko miehet ei valitse puolisoaan vaan tulevat naisen valitsemiksi?
Kommentit (1279)
Parhaat miehet valitsevat, loput tyytyy tai jää ilman naista.
On ihanaa kun voi valita kymmenistä naisista sen josta on oikeasti kiinnostunut. Miehen elämän tärkein päätös on valita oikea nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut vuosikymmenien ajan tuttujen ja sukulaisten parisuhteita, ja melkein aina nainen valitsee miehen.
Komea mies + vähemmän kaunis nainen yhtälö on tavallinen, koska suhteissa naisen luonne määrää, ja nimenomaan määräilevä luonne.
Nainen iskee miehen, päättää että mennään naimisiin, ja sitten aletaan tehtailla lapsia, että mies pysyy kotona.
En ihmettele, että in c elit valittavat, sillä heitä ei ns. valita, vaan heidän pitäisi tehdä työtä asian eteen, ja sehän ei im c elin luonteelle käy. Nämä ovat niitä joiden komeat kaverit vietiin lennosta, ja ne jäävät odottamaan omaa vuoroaan. Ihan turhaan.
Nämä miehet jotka valitsevat "Justiina-tyyppisen" naisen ja viehättyvät niistä ovat ihan oma lajinsa. He eivät edusta mitään miesten enemmistöä vaikka sinun lähipiiriisi niitä onkin siunaantunut. No ehkä samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensä ja naismaku kulkee suvussa joten siksi niitä kertyy samoihin piireihin.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat miehet valitsevat, loput tyytyy tai jää ilman naista.
On ihanaa kun voi valita kymmenistä naisista sen josta on oikeasti kiinnostunut. Miehen elämän tärkein päätös on valita oikea nainen.
Sinullakin on aina joitain naisia jotka ovat tasosi yläpuolella. Joten jonkun muun näkökulmasta sinäkin tyydyt.
Eli sinun kannattaa ymmärtää että kaikki muuta "alapuolellasi" olevat eivät tyydy vaan hekin voivat löytää omasta mielestään naisen josta ovat oikeasti kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pokannut kaikki miehet, joiden kanssa olen koskaan seurustellut. Miehet ei vaan tee aloitteita.
Oletko "kehopositiivinen"?
Mitä sitten vaikka olisikin? Oletko sinä?
Siinä syy miksi miehet ei tee aloitetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
Olen eri vastaaja, mutta myös minä näen miehestä heti miellyttääkö hän seksuaalisessa mielessä vai ei. Neutraali mies on ei.
Eiköhän aivan sama ole miehilläkin. He vain näkevät useamman naisen kiinnostavana seksuaalisesti, kun taas itse näen poikkeuksellisen (?) harvan. Sellaista ei ole vielä tapahtunut, että mukava ja neutraali mies olisi muuttunut potentiaaliseksi kumppaniksi. Olen ilmeisesti hyvin voimakkaasti ns. demiseksuaali.
Ymmärrän kyllä mitä tuolla tarkoitat. Itse taas koen asian aika eri tavalla. Minulle saattaa olla iso ero että missä ympäristössä ja mitä tekemässä näen miehen. Joku mies saattaa olla ihan mitäänsanomattoman näköinen ja oloinen vaikka baarissa (jos ne eivät ole oikein hänen juttunsa) mutta todella kuuman näköinen kun hän on siinä omassa elementissään. Muista yhdenkin miehen jota ei ensi tapaamisella oikein pitänyt minään mutta sitten olin hänen seurassaan pienellä eräretkellä ja äkkiä hän oli kuin eri mies. Itsevarma ja osaava joka näytti siltä "tosimieheltä" ja vei minuulta jalat alta.
Mies voi kyllä minustakin parantaa vaikutelmaa itsestään tai sitten huonontaa niin, että kipinä sammuu. Mutta kyllä tuo ensivaikutelma kohdallani on aivan ratkaiseva eli tässä varmaan naisten kohdalla on eroja. Ja varmaan miestenkin kohdalla. Toiset ovat krantumpia.
Nain on ja myös eri asioiden suhteen kranttuja. Minulla on miehen luonteen ja elämänkatsomuksen suhteen monia "kranttuuksia" eli jos noissa paljastuu heti jotain mistä en pidä niin sitä ei sitten voi enää oikein korjata.
Näin on. Minulla on kranttuuksia vähän joka asiassa, mutta siitä huolimatta ovat menneet hyvin nämä asiat. Siis luonnostaan. Onneksi ymmärsin jo nuorena, ettei minun tule antaa toivoa kenellekään ihan kivalle, koska se ei tule toimimaan olipa kuinka mukava hyvänsä. Yksi poika oli minuun rakastunut, mutta kun hän yritti suudella minua kavahdin vaistomaisesti taaksemmas. Ei siksi, että hän olisi inhottava, päinvastoin, oli tosi kiva ja mukava, mutta se ei vain tuntunut oikealta.
Minulla on taas joskus vähän päinvastoin. Eli koska minulla on usein aika lailla "suojaus päällä", ajattelen helposti monista miehistä että he ovat vain "ihan kivoja" vaikka oikeasti todella potentiaalisia.
Saattaa siis olla niin että kaikki menee todella hyvin (myös fyysinen puoli) ja silti vain mieleni sanoo "ei tästä mitään kuitenkaan tule". Sitten on pitänyt ajatella ihan järjellä että jos kaikki tuntuu hyvältä niin kyllä kaiken pitää oikeasti olla hyvin. En tiedä saako tästä mitään tolkkua mutta enhän minäkään aina itse saa :)
No päädyin sitten naimisiinkin yhden tällaisen tapauksen kanssa ja oltu nyt yli 20 vuotta onnellisesti yhdessä. Joten itse en ainakaan enää luota intuitioon pätkääkään vaan enemmän järkeen...
Minulla ei ole suojauksia, olen aika avoin ja sen takia minua lähestytään paljon. En ole sitä koskaan pahana kokenut eikä siitä ole haittaakaan ollut kuin ehkä muutamia kertoja.
En näe intuitiota lainkaan järjen vastakohtana, vaan ne täydentävät toisiaan. Ihastumisessa ja rakastumisessa on paljon sellaista, mitä ei voi järjellä selittää, tuoksua ja myös ulkonäköä aika paljonkin, ainakin omalla kohdalla.
Tosin ulkonäköä en ole koskaan tietoisesti kriteerinä pitänyt, ainoa on ehkä ollut pituus. Mutta kiinnostuksen herättävät aina sattumoisin samannäköiset ja -oloiset miehet, eivätkä he välttämättä ole mitään filmitähtiä. Sellaiset eivät minua kiinnosta. Tietynlainen olemus vain, turvallisuus, pitkä mies, tietty katse ja rauhallisuus. Ehkäpä he muistuttavat aika paljon isääni ja isoisääni varsinkin. He olivat miehiä kuin toteemeja, jotka ovat kestäneet epäinhimillisiä koettelemuksia pysyen koko yhteisön tukipilareina. (Tiedostan, että tuossa on mukana myös idealisointia, mikä tuo mukanaan aina sen, että kun ja jos kuva romahtaa, se muuttuu herkästi vastakohdaksi, eli olen miesten ja rakkauden suhteen ehdoton ja jyrkkä. Pidän tätä vahvuutenani, vaikka mustavalkoisuus ei yleensä ottaen ole kovin kypsä elämäntapa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Toiset haluavat nähdä vaivaa saadakseen juuri sen tavoittelemansa naisen.
Mutta toimiiko nuo suhteet sitten lopulta? Tietenkin nainen valitsee, koska eihän suhteen fyysisestä puolesta tule mitään, jos naista ei kiinnosta kympillä.
Mies voi olla iloinen ja tyytyväinen vähän tylsästäkin vaimosta. On otettava se mitä saa ja löydettävä ilo siitä mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi ketju parinvalinnasta jossa ei esiinny kertaakaan sana "rakkaus" tai "rakastuminen". Mikä ihme siinä on että osa miehistä kuvittelee parinmuodostuksen olevan ikäänkuin jossain kaupassa käymistä jossa valitaan mitä halutaan tai sitten ostetaan sitä mihin on varaa.
Ei ihme että olette yksin. Parinmuodostuksen ykkösasia on se juuri ihan tiettyyn ihmiseen ihastuminen ja rakastuminen, ei milään muu. Sen kun tajuatte niin pääsette paljon pidemmälle.
Ei kovin empaattisesti sanottu.
Myötätunto miehiä kohtaan, missä pelaa?
Mikä sinussa on myötätunnon arvoista? Sano edes yksi asia. Ja ei, se ei riitä että olet mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaat miehet valitsevat, loput tyytyy tai jää ilman naista.
On ihanaa kun voi valita kymmenistä naisista sen josta on oikeasti kiinnostunut. Miehen elämän tärkein päätös on valita oikea nainen.
Tästä samaa mieltä naisena. Myös naisella ihan sama juttu eli puolisovalinta on elämän tärkein päätös. Se vaikuttaa niin hirveästi ihan kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut vuosikymmenien ajan tuttujen ja sukulaisten parisuhteita, ja melkein aina nainen valitsee miehen.
Komea mies + vähemmän kaunis nainen yhtälö on tavallinen, koska suhteissa naisen luonne määrää, ja nimenomaan määräilevä luonne.
Nainen iskee miehen, päättää että mennään naimisiin, ja sitten aletaan tehtailla lapsia, että mies pysyy kotona.
En ihmettele, että in c elit valittavat, sillä heitä ei ns. valita, vaan heidän pitäisi tehdä työtä asian eteen, ja sehän ei im c elin luonteelle käy. Nämä ovat niitä joiden komeat kaverit vietiin lennosta, ja ne jäävät odottamaan omaa vuoroaan. Ihan turhaan.
Nämä miehet jotka valitsevat "Justiina-tyyppisen" naisen ja viehättyvät niistä ovat ihan oma lajinsa. He eivät edusta mitään miesten enemmistöä vaikka sinun lähipiiriisi niitä onkin siunaantunut. No ehkä samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensä ja naismaku kulkee suvussa joten siksi niitä kertyy samoihin piireihin.
Tämä pitää mielestäni pitkälti paikkansa. Justiina on nainen, josta jo kerroin eli nainen, joka ei luota itseensä, vaan on oppinut, että pakottamalla asiat menevät rakkaudessakin. Näin hän itse sabotoi oman rakkauselämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
Ei tätä samaa levyä jaksaisi pyörittää vuodesta toiseen, mutta kun nyt tauolla olen niin menköön:
Omalle puolisolleni parisuhde, tai oikeammin avoliittomme, tarkoittaa kyllä rahan säästöä. Meitä on nyt kaksi maksamassa niitä kuluja, mitkä hän ennen maksoi yksin (asuminen ja auto). Ruokaankin hänellä menee luultavasti nyt vähemmän rahaa, koska nyt minä teen ruoat eikä hän elä eineksillä ja ravintolaruoalla.
Vapautta hän on kyllä menettänyt siinä mielessä, että yhteisestä sopimuksesta muiden kanssa ei olla intiimisti. Sen sijaan ihan vapaasti saa matkustella, mennä kavereiden mökeille, pitää saunailtoja jne. Tällä viikolla oli aikeissa lähteä moottoripyörällä jonnekin päin Suomea itsekseen, mutta tuli niin kuumat kelit ettei kuulemma vielä lähdekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
Naisen pitää olla todella kaunis ja konservatiivisen kasvatuksen saanut, jotta sitoutumisen positiiviset puolet voittaa negatiiviset puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
Yleensä en edes ajattele satunnaisten miesten ulkonäköä, eli silloin saatan pitää neutraalina. Mutta siinä vaiheessa kun mies osoittaa kiinnostusta minuun, katson miestä eri tavalla eli arvioin, onko minulle potentiaalinen kumppani, ja näen sekunnissa, miellyttääkö ulkonäkö siinä mielessä.
On kuitenkin iso ero että tapahtuuko näin yhden miehen kohdalla sadasta vai kenties joka toisen kohdalla.
Kuinka niin? Ihmiset on erilaisia, osaa miellyttää lähes kaikki, osaa ei miellytä kukaan. Itselleni ei ole mikään ongelma, että ehkä 0,01% miehistä on ulkonäöltään sellaisia joista pidän. Onko se sinulle ongelma?
Ei tietenkään (ärhäkkä luonteesi toki voisi olla jos tutustuisimme parisuhdemielessä).
Kysehän oli siitä että jossain usea viesti aikaisemmin kehotettiin että miesten pitäisi ottaa rumia naisia ja annettiin ymmärtää ikäänkuin tämä rumuus koskisi miesten silmissä isoa osaa naisista. Siihen vain aikanaan kommentoin että monet eivät kenties näe isoa osaa naisista rumina vaan varsin ison osan ainakin ihan neutraaleina. Ja olen edelleen sitä mieltä että aika monet eivät ole valtavan kranttuja vaikka sellaisiakin on, kuten vaikka sinä.
Mutta eikö lopputulos ole aika sama, näkeekö ison osan rumina vai ison osan nautraaleina? Kummatkaan eivät kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
No oma vaimoni on minua hyvätuloisempi ja se poikamiesajan "vapaus" oli lähinnä vapautta kuunnella kaverien samoja kännisiä juttuja baarissa viikonloppu toisensa jälkeen. Jos sitten niitä juttuja ei menty kuuntelemaan jonnekin mökille tai saunailtaan.
Hyvätuloinen nainen kuitenkin pitää aina omat rahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään pidä paikkaansa. Riippuu ihan miehestä. Sekä miehet että naiset etsivät kumppanikseen ihmistä, johon tuntevat vetoa ja joka muutenkin vastaa heidän toiveitaan.
Jos aloittaja viittaa siihen, että nainen olisi yleensä se, joka epäröi suhteeseen ryhtymistä, niin en usko sitäkään.
Tietysti nuoria miehiä on enemmän kuin nuoria naisia, mutta sinkkuja on aina paljon tarjolla koska monet suhteet ovat lyhytkestoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaat miehet valitsevat, loput tyytyy tai jää ilman naista.
On ihanaa kun voi valita kymmenistä naisista sen josta on oikeasti kiinnostunut. Miehen elämän tärkein päätös on valita oikea nainen.
Tästä samaa mieltä naisena. Myös naisella ihan sama juttu eli puolisovalinta on elämän tärkein päätös. Se vaikuttaa niin hirveästi ihan kaikkeen.
No todellakin. Meitä oli aikanaan kolme opiskelukaveria, kaikki sinkkuja. Alle vuoden sisällä tapasimme kaikki omat aviomihemme jotka olivat kaikki alunperin aika lailla samanlaisia ulkonäön ja koulutuksen suhteen. Luonteissa oli kuitenkin paljonkin eroja.
Nyt 25 vuotta myöhemmin itse olen edelleen onnellisesti saman miehen kanssa. Meillä on jo isot lapset, talous kunnossa ja suhde kukoistaa edelleen. Toinen kavereistani on eronnut jo 20 vuotta sitten (mies petti ja lähti toisen naisen matkaan) ja kaveri on siitä lähtien ollut sinkkuna. Kolmas perusti kyllä perheen mutta on keikkunut jo viimeiset 10 vuotta eron partaalla, yhdessä on oltu lähinnä lasten takia. Ja talous on kuralla kun mies tuhlaa moottoripyöriin, veneisiin ja muuhun vaimoltaan kysymättä.
Elämämme eivät siis olisi voineet olla erilaisempia. Sitä miettii välillä itsekin miten sattumaa se elämä usein on. Samoista lähtökohdista voi päätyä hyvin erilaiseen lopputulokseen vaikka ei ole mielestään tehnyt sen kummempia valintoja kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Mistä tiedät, ketkä ovat tasoa 3-4? Tarkoitan siis sitä, että itse en naisena osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa. Tiedän vain, olenko jostakin kiinnostunut, mutta en osaisi yhtään sanoa hänen tasoaan saati sitä, olemmeko samaa tasoa.
Miten esim. erotat tasojen 3 ja 4 naiset toisistaan? Onko näihin tasoihin olemassa joku taulukkokin, vai meneekö ihan fiilispohjalta?
Eihän tämä tieteellisen tarkkaa ole, mutta vuosien saatossa on kehittynyt ihan hyvä näppituntuma. Sosiaalisiin taitoihin kuuluva perusosa, että osaa lukea
Nyt vain pitäisi tietää millä kriteerillä itse olet vitonen jos realistisesti et voi saada kuin kolmosen tai nelosen naisia? Etkö sinäkin ole silloin kolmonen tai nelonen?
Totta, mahdollisten naisten skaala on laajempi. Asiat kuitenkin etenevät selvästi todennäköisimmin, kun nainen saa minusta hitusen vau-efektiä, mutta ollaan silti samaa liigaa hänen mielestään. Yritän olla kuin hyvä mutta ei luksus-tason hotelli keskiluokkaiselle ihmiselle: tulee ylellinen fiilis arkeen verrattuna, mutta ei kuitenkaan "mä en kuulu tänne"-fiilistä.
Edelleen tuossa logiikassasi on se heikkous että jos tuo kolmosen nainen saa sinut (joka olet vitonen) niin se nainen ei voi olla kolmonen koska kolmonen saa vain maksimissaan kolmosen, ei vitosta.
Ei ole heikkoutta, koska tasoteoria ei tarkoita tuota. Yksittäinen kauppa ei määritä markkinan hintatasoa. Kotka ei muutu laajasti katsoen Ullanlinnan veroiseksi haluttavuudeltaan (ja hintatasoltaan), vaikka yksi pöhkö miljonääri kävisi ostamassa ökyhinnalla sieltä kämpän. Eikä kolmosen nainen muutu vitosen naiseksi, jos yksi vitosen mies tarkoituksella käy kalastamassa siellä, missä hän pystyy vauttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut vuosikymmenien ajan tuttujen ja sukulaisten parisuhteita, ja melkein aina nainen valitsee miehen.
Komea mies + vähemmän kaunis nainen yhtälö on tavallinen, koska suhteissa naisen luonne määrää, ja nimenomaan määräilevä luonne.
Nainen iskee miehen, päättää että mennään naimisiin, ja sitten aletaan tehtailla lapsia, että mies pysyy kotona.
Miten kukaan pystyy arvostamaan tuollaista miestä?
Suurin osa naisista on ulkoistanut aloitteen teon miehille pakkien pelossa ja valitsee useasta miehestä ne ketkä pääsee kilpailemaan huomioimisesta ja "voittaja" voittaa palvelijan roolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
Naisen pitää olla todella kaunis ja konservatiivisen kasvatuksen saanut, jotta sitoutumisen positiiviset puolet voittaa negatiiviset puolet.
Ahaa, eli tavallisen näköinen tai ruma nainen= huono diili. Onko pillukiima niin kova, että pitää ottaa se ruma/ tavallinen, jos sitä kaunotarta ei saa? Mitäpä nainen saa tuommoisessa suhteessa? Kyrvän? Tajusitko, että nainen menettää aina parisuhteessa, mies saavuttaa- tämä on ihan tutkittua. Onnellisimpia ja terveimpiä ovat finkkunaiset, seuraavia parisuhteessa olevat miehet. Onnettomimpia ja sairaimpia ovat sinkkumiehet( kuten sinä varmaan tiedätkin).
Eli miksi naisen kannattaisi uhrata vapauttaan jonkun huonon tai keskinkertaisen miehen takia? Ei miksikään.
Edelleen tuossa logiikassasi on se heikkous että jos tuo kolmosen nainen saa sinut (joka olet vitonen) niin se nainen ei voi olla kolmonen koska kolmonen saa vain maksimissaan kolmosen, ei vitosta.