Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko miehet ei valitse puolisoaan vaan tulevat naisen valitsemiksi?
Kommentit (1279)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on ulkoistanut aloitteen teon miehille pakkien pelossa ja valitsee useasta miehestä ne ketkä pääsee kilpailemaan huomioimisesta ja "voittaja" voittaa palvelijan roolin.
Oo, Ihanko totta. Wau. Jännä, kun tuo ei normaalien ihmisten arjessa näy: sohvaperunamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Toiset haluavat nähdä vaivaa saadakseen juuri sen tavoittelemansa naisen.
Mutta toimiiko nuo suhteet sitten lopulta? Tietenkin nainen valitsee, koska eihän suhteen fyysisestä puolesta tule mitään, jos naista ei kiinnosta kympillä.
Mies voi olla iloinen ja tyytyväinen vähän tylsästäkin vaimosta. On otettava se mitä saa ja löydettävä ilo siitä mitä on.
Harvalla meistä on myöskään unelmiemme ulkonäkö, työpaikka, äly, sosiaaliset taidot tai mitään muutakaan. Monella on jopa terveys mennyt ja työpaikka on homeisessa varastossa, mutta silti heistäkin moni elää onnellista elämää. Se on ihmisyyden siunaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Mistä tiedät, ketkä ovat tasoa 3-4? Tarkoitan siis sitä, että itse en naisena osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa. Tiedän vain, olenko jostakin kiinnostunut, mutta en osaisi yhtään sanoa hänen tasoaan saati sitä, olemmeko samaa tasoa.
Miten esim. erotat tasojen 3 ja 4 naiset toisistaan? Onko näihin tasoihin olemassa joku taulukkokin, vai meneekö ihan fiilispohjalta?
Eihän tämä tieteellisen tarkkaa ole, mutta vuosien saatossa on kehittynyt ihan hyvä näppituntuma. Sosiaalisiin taitoihin kuuluva perusosa, että osaa lukea
Nyt vain pitäisi tietää millä kriteerillä itse olet vitonen jos realistisesti et voi saada kuin kolmosen tai nelosen naisia? Etkö sinäkin ole silloin kolmonen tai nelonen?
Totta, mahdollisten naisten skaala on laajempi. Asiat kuitenkin etenevät selvästi todennäköisimmin, kun nainen saa minusta hitusen vau-efektiä, mutta ollaan silti samaa liigaa hänen mielestään. Yritän olla kuin hyvä mutta ei luksus-tason hotelli keskiluokkaiselle ihmiselle: tulee ylellinen fiilis arkeen verrattuna, mutta ei kuitenkaan "mä en kuulu tänne"-fiilistä.
Edelleen tuossa logiikassasi on se heikkous että jos tuo kolmosen nainen saa sinut (joka olet vitonen) niin se nainen ei voi olla kolmonen koska kolmonen saa vain maksimissaan kolmosen, ei vitosta.
Ei ole heikkoutta, koska tasoteoria ei tarkoita tuota. Yksittäinen kauppa ei määritä markkinan hintatasoa. Kotka ei muutu laajasti katsoen Ullanlinnan veroiseksi haluttavuudeltaan (ja hintatasoltaan), vaikka yksi pöhkö miljonääri kävisi ostamassa ökyhinnalla sieltä kämpän. Eikä kolmosen nainen muutu vitosen naiseksi, jos yksi vitosen mies tarkoituksella käy kalastamassa siellä, missä hän pystyy vauttamaan.
Tiedän. Tasoteoria tarkoittaa milloin mitäkin aina sen mukaan mikä juuri silloin tasoteoreetikoille sopii. Ja koska se ei oikein pysty ennustamaan yksilön kohdalla mitään (kuten tuossa itsekin kerroit) tai edes kertomaan että kenet hän käytännössä saa, se on aika tyhjä teoria josta saatu hyöty ihmiselle on nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
Yleensä en edes ajattele satunnaisten miesten ulkonäköä, eli silloin saatan pitää neutraalina. Mutta siinä vaiheessa kun mies osoittaa kiinnostusta minuun, katson miestä eri tavalla eli arvioin, onko minulle potentiaalinen kumppani, ja näen sekunnissa, miellyttääkö ulkonäkö siinä mielessä.
On kuitenkin iso ero että tapahtuuko näin yhden miehen kohdalla sadasta vai kenties joka toisen kohdalla.
Kuinka niin? Ihmiset on erilaisia, osaa miellyttää lähes kaikki, osaa ei miellytä kukaan. Itselleni ei ole mikään ongelma, että ehkä 0,01% miehistä on ulkonäöltään sellaisia joista pidän. Onko se sinulle ongelma?
Ei tietenkään (ärhäkkä luonteesi toki voisi olla jos tutustuisimme parisuhdemielessä).
Kysehän oli siitä että jossain usea viesti aikaisemmin kehotettiin että miesten pitäisi ottaa rumia naisia ja annettiin ymmärtää ikäänkuin tämä rumuus koskisi miesten silmissä isoa osaa naisista. Siihen vain aikanaan kommentoin että monet eivät kenties näe isoa osaa naisista rumina vaan varsin ison osan ainakin ihan neutraaleina. Ja olen edelleen sitä mieltä että aika monet eivät ole valtavan kranttuja vaikka sellaisiakin on, kuten vaikka sinä.
Ok. Sain kysymyksestäsi vaikutelman, että olisi jotenkin väärin viehättyä vain pienestä osasta. Ilmeisesti tulkitsin väärin.
Eikä huolta, me ei kyllä tulla tapaamaan ainakaan sellaisissa merkeissä joissa joutuisit miettimään, onko ärhäkkä persoonani sulle ylitsepääsemätön 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
Naisen pitää olla todella kaunis ja konservatiivisen kasvatuksen saanut, jotta sitoutumisen positiiviset puolet voittaa negatiiviset puolet.
Ahaa, eli tavallisen näköinen tai ruma nainen= huono diili. Onko pillukiima niin kova, että pitää ottaa se ruma/ tavallinen, jos sitä kaunotarta ei saa? Mitäpä nainen saa tuommoisessa suhteessa? Kyrvän? Tajusitko, että nainen menettää aina parisuhteessa, mies saavuttaa- tämä on ihan tutkittua. Onnellisimpia ja terveimpiä ovat finkkunaiset, seuraavia parisuhteessa olevat miehet. Onnettomimpia ja sairaimpia ovat sinkkumiehet( kuten sinä varmaan tiedätkin).
Eli miksi naisen kannattaisi uhrata vapauttaan jonkun huonon tai keskinkertaisen miehen takia? Ei miksikään.
Sama se miehilläkin. Miksi mies sitoutuisi ylipainoisen ja ilkeäluonteisen töksyättelijänaisen kanssa? Siinä saa vain parisuhteen huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaanhan sääntö menee niin, että nainen päättää seksin jakamisesta mutta mies päättää parisuhteesta. Nainen on paljon nirsompi seksin suhteen kuin mies, mies taas epäröi sitoutumista enemmän.
Jos joku mies on niin epätoivoinen, että alkaa suhteeseen kenen tahansa naisen kanssa, on se silti miehen valinta siihen ryhtyä eikä siitä voi myöhemmin syyllistää naista että "raahasit suhteeseen".
Sitoutuminen tarkoittaa miehelle vapauden menetystä ja rahan menoa
No oma vaimoni on minua hyvätuloisempi ja se poikamiesajan "vapaus" oli lähinnä vapautta kuunnella kaverien samoja kännisiä juttuja baarissa viikonloppu toisensa jälkeen. Jos sitten niitä juttuja ei menty kuuntelemaan jonnekin mökille tai saunailtaan.
Hyvätuloinen nainen kuitenkin pitää aina omat rahansa.
Jaa. Kyllä minulle juuri ne vaimon hyvät tulot ovat mahdolistaneet monia asioita. On matkusteltu paljon enemmän kuin minulla olisi ollut varaa, on osteltu uusia autoja, ostettu omistusasunto jne. Aika vähissä ovat ne asiat jotka vaimo olisi tuhlannut vain itseensä. Jokunen vaate ja koru tai huonekalu ehkä mutta tuskin sen kummempaa. Enemmänkin saisi omia rahojaan minun puolestani käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaat miehet valitsevat, loput tyytyy tai jää ilman naista.
On ihanaa kun voi valita kymmenistä naisista sen josta on oikeasti kiinnostunut. Miehen elämän tärkein päätös on valita oikea nainen.
Tästä samaa mieltä naisena. Myös naisella ihan sama juttu eli puolisovalinta on elämän tärkein päätös. Se vaikuttaa niin hirveästi ihan kaikkeen.
No todellakin. Meitä oli aikanaan kolme opiskelukaveria, kaikki sinkkuja. Alle vuoden sisällä tapasimme kaikki omat aviomihemme jotka olivat kaikki alunperin aika lailla samanlaisia ulkonäön ja koulutuksen suhteen. Luonteissa oli kuitenkin paljonkin eroja.
Nyt 25 vuotta myöhemmin itse olen edelleen onnellisesti saman miehen kanssa. Meillä on jo isot lapset, talous kunnossa ja suhde kukoistaa edelleen. Toinen kavereistani on eronnut jo 20 vuotta sitten (mies petti ja lähti toisen naisen matkaan) ja kaveri on siitä lähtien ollut sinkkuna. Kolmas perusti kyllä perheen mutta on keikkunut jo viimeiset 10 vuotta eron partaalla, yhdessä on oltu lähinnä lasten takia. Ja talous on kuralla kun mies tuhlaa moottoripyöriin, veneisiin ja muuhun vaimoltaan kysymättä.
Elämämme eivät siis olisi voineet olla erilaisempia. Sitä miettii välillä itsekin miten sattumaa se elämä usein on. Samoista lähtökohdista voi päätyä hyvin erilaiseen lopputulokseen vaikka ei ole mielestään tehnyt sen kummempia valintoja kuin muutkaan.
Hyvin harva osaa nuorena ajatella pariutumista tietoisesti tietynlaisten arvojen ja kemian jatkumona. Korkeaintaan voi ajatella erilaisia elämän tavoitteita, ovatko ne samanlaisen vai erilaiset. Itse esimerkiksi jätin poikaystävni, koska hän ei ollut kiinnostunut samoista asioista ammatillisen uran suhteen kuin itse olin. Käytännössä hän ei ollut lukumiehiä, kun taas itse olin, mitä suurimmassa määrin.
Siinä mielessä on kyse sattumasta, etteivät nuoret ole kovin järkeviä, mutta sattumaa se ei ole, että vanhempien parisuhdemalli vaikuttaa kumppanin valintaan. Itse tunnistan sen selkeästi suhteestani isään ja isoisään, jonka kanssa vietin paljon aikaa hänen kuolemaansa asti. He olivat täsmälleen sellaisia minua kohtaan kuin on jokainen poikaystäväni ollut. Minä en olisi ikimaailmassa valinnut mitään huliviliä, koska olin kasvanut toisenlaiseen miehen malliin ja kohteluun itseäni kohtaan. Hulivilit ovat hauskoja seuramiehiä, mutta en ikinä kiinnostunut romanttisesti (monet kyllä kovasti yrittivät).
Täytenä sattumana en siis parinvalintaa pidä. Myös ulkonäöllä (geeneillä) on iso merkitys - ja vaikuttavat geenit tietysti myös luonteeseen. Vilkas vs. rauhallinen, impulsiivinen vs. tasainen: nuokaan eivät ole omaa valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Huutista geneettisen jätteen harhoille :D et ota nyt huomioon sitä että kaikki ei ole yhtä epäviehättäviä kuin sä. Tiesitkö että edelleen iso osa pareista ihan rakastuu toisiinsa?
Pointti onkin että millä perusteella rakastuu? Miksi useampi rakastuu hyvännäköiseen kuin ei niin hyvännäköiseen?
Kulttuurin lisäksi taustalla on todennäköisesti ihan biologia ja evoluutio; vaistomaisesti suosimme asioita, jotka viestivät terveydestä ja hedelmällisyydestä. Kuten palstalta olemme lukemattomia kertoja saaneet lukea, nekin miehet pitävät nuoria naisia haluttavampina kuin vanhoja, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia.
Mutta minusta tuo lauseesi on sikäli väärä, että ihminen ei näe rakastettuaan rumana. Hän varmasti tiedostaa, että kyseinen ihminen ei vastaa ulkonäköihannetta tai pääsisi malliksi tai missiksi. Mutta omissa silmissään hän näkee rakastetustaan juuri ne asiat, joihin on tämän ulkonäössä ihastunut. Omassa puolisossani ne ovat kroppa (leveät hartiat ja kapea pylly), silmät ja hiukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, näin kävi joskus taannoin että mies piti laastarisuhdetta hyvin päättäväisen daamin kanssa joka halusi perheen ja lapset.
Mies ei kosinut, nainen varasi vain kirkon ja ilmoitti miehelle kesken työpäivän että kirkko on varattu.
Mies yritti vähän rimpuilla vielä irti "pakkoavioliitosta" juoksemalla exänsä perässä tunnustaen tälle rakkauttaan.
Millä lie naisellisilla huijauskonsteilla ja toisen manipuloinnilla nainen sai ns puoliväkisin miehen alttarille.
Kyllä! nainen valitsi, päätti ja vei, mies vikisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Ei minullakaan naisena ole vaihtoehtoa olla neutraalin näköisen ja oloisen miehen kanssa intiimisti. Se on ajatuksenakin epämiellyttävää. Mies joko miellyttää tai ei. Ilmeisesti tässä on miesten ja naisten ero. Mies voi panna sitä neutraalin oloisena ja näköisenä pitämäänsä naista ihan vain koska saa ylipäätään panna. Nainen ei voi rikkomatta itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä miehenä tunnustaa, mutta niin se on.
Tätä ketjua kun lukee, niin miehille parisuhde on kärsimys, paitsi nuoren kauniin, hoikan, pitkähiuksinen, missinnäköinen 20 vuotiaan immen kanssa, joka tekee kaikki kotityöt ja pukeutuu mekkoon.
Miksi ihmeessä sitten mangutte naisten perään, kun ei tuommoisia naisia ole kuin 1%, ja ei riitä kaikille. Eikö olisi helpompaa ostaa pil lu hoo rilta ja kotityöt kofinhoirajalta? Miksi ùlisette asiasta täällä, kun ei se ole meidän vika, että ette tuommoista naista saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Tämä on varmaan asia jossa ihmiset eroavat todella paljon. Itse tunnen äärimmäisen harvoin heti fyysistä vetoa ketään kohtaan. Enemmänkin ehkä vain sellaista yleistä kiinnostusta. Se halu fyysiseen läheisyyteen vaatii sitten minulla aina sen oikean hetken jossa se tapahtuu. Siksi en kauheasti välitä vaikka joku mies tuntuisikin aluksi vain neutraalilta koska tiedän että hänenkin kanssaan voi tulle se "hetki" jolloin halu syttyykin. Tai sitten ei tule mutta sitä ei näe ennen kuin kokeilee. Pääasia että mies tuntuu sellaiselta mukavan turvalliselta että voin rentoutua hänen kanssaan ja silloin se oikea hetki voi tulla jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Mistä tiedät, ketkä ovat tasoa 3-4? Tarkoitan siis sitä, että itse en naisena osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa. Tiedän vain, olenko jostakin kiinnostunut, mutta en osaisi yhtään sanoa hänen tasoaan saati sitä, olemmeko samaa tasoa.
Miten esim. erotat tasojen 3 ja 4 naiset toisistaan? Onko näihin tasoihin olemassa joku taulukkokin, vai meneekö ihan fiilispohjalta?
Eihän tämä tieteellisen tarkkaa ole, mutta vuosien saatossa on kehittynyt ihan hyvä näppituntuma. Sosiaalisiin taitoihin kuuluva perusosa, että osaa lukea
Nyt vain pitäisi tietää millä kriteerillä itse olet vitonen jos realistisesti et voi saada kuin kolmosen tai nelosen naisia? Etkö sinäkin ole silloin kolmonen tai nelonen?
Totta, mahdollisten naisten skaala on laajempi. Asiat kuitenkin etenevät selvästi todennäköisimmin, kun nainen saa minusta hitusen vau-efektiä, mutta ollaan silti samaa liigaa hänen mielestään. Yritän olla kuin hyvä mutta ei luksus-tason hotelli keskiluokkaiselle ihmiselle: tulee ylellinen fiilis arkeen verrattuna, mutta ei kuitenkaan "mä en kuulu tänne"-fiilistä.
Edelleen tuossa logiikassasi on se heikkous että jos tuo kolmosen nainen saa sinut (joka olet vitonen) niin se nainen ei voi olla kolmonen koska kolmonen saa vain maksimissaan kolmosen, ei vitosta.
Ei ole heikkoutta, koska tasoteoria ei tarkoita tuota. Yksittäinen kauppa ei määritä markkinan hintatasoa. Kotka ei muutu laajasti katsoen Ullanlinnan veroiseksi haluttavuudeltaan (ja hintatasoltaan), vaikka yksi pöhkö miljonääri kävisi ostamassa ökyhinnalla sieltä kämpän. Eikä kolmosen nainen muutu vitosen naiseksi, jos yksi vitosen mies tarkoituksella käy kalastamassa siellä, missä hän pystyy vauttamaan.
Tiedän. Tasoteoria tarkoittaa milloin mitäkin aina sen mukaan mikä juuri silloin tasoteoreetikoille sopii. Ja koska se ei oikein pysty ennustamaan yksilön kohdalla mitään (kuten tuossa itsekin kerroit) tai edes kertomaan että kenet hän käytännössä saa, se on aika tyhjä teoria josta saatu hyöty ihmiselle on nolla.
Tasoteoria on yksinkertainen sovellus kysynnän ja tarjonnan laista, joka on jo vuosisatoja tunnistanut, että markkinan muodostavat yksilöt. Jos joku on väittänyt sinulle tämän (tai minkään ihmisiin liittyvän teorian) voivan ennustaa yksilön tekemiset sataprosenttisella varmuudella, niin erikoisia ihmisiä olet tavannut.
Minulle tämä ajattelu joka tapauksessa on ollut hyödyllistä. Olen vuosien aikana alkanut ymmärtää, ketä kannattaa lähestyä ja ketä ei, ja lopputulos on ollut hyvä suhteessa käytettyyn aikaan. Erinomaisia suhteita ja seikkailuja on ollut, vaikka sarasiepit olenkin jättänyt muille.
Työtön mies ei kelpaa nykyajan naisille. Kyllä se vain menee niin, että kun nainen täyttää 30, niin sen jälkeen alkaa työttömätkin kelvata naisille.
Vierailija kirjoitti:
Joo, näin kävi joskus taannoin että mies piti laastarisuhdetta hyvin päättäväisen daamin kanssa joka halusi perheen ja lapset.
Mies ei kosinut, nainen varasi vain kirkon ja ilmoitti miehelle kesken työpäivän että kirkko on varattu.
Mies yritti vähän rimpuilla vielä irti "pakkoavioliitosta" juoksemalla exänsä perässä tunnustaen tälle rakkauttaan.Millä lie naisellisilla huijauskonsteilla ja toisen manipuloinnilla nainen sai ns puoliväkisin miehen alttarille.
Kyllä! nainen valitsi, päätti ja vei, mies vikisi.
Ihanko totta. Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin miehille parisuhde on kärsimys, paitsi nuoren kauniin, hoikan, pitkähiuksinen, missinnäköinen 20 vuotiaan immen kanssa, joka tekee kaikki kotityöt ja pukeutuu mekkoon.
Miksi ihmeessä sitten mangutte naisten perään, kun ei tuommoisia naisia ole kuin 1%, ja ei riitä kaikille. Eikö olisi helpompaa ostaa pil lu hoo rilta ja kotityöt kofinhoirajalta? Miksi ùlisette asiasta täällä, kun ei se ole meidän vika, että ette tuommoista naista saa.
Ulkomailla konservatiivisissa maissa tuollaisia naisia on valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Ehkä olisi ruman sijaan pitänyt käyttää sanaa epämiellyttävä. Mulla ei ole mitään valimuotoa olemassa miesten ulkonäön suhteen - joko miellyttää tai ei miellytä. Ja heti ekalla sekunnilla tiedän, kummasta on kyse. Jos ei miellytä, mitään ei ole tehtävissä. Mies voi etsiä naisen jota hänen ulkonäkönsä miellyttää.
Onko siis niin että todella pidät isoa osaa miehistä epämielyttävän näköisinä? Sinulle ei siis ole olemassa ollenkaan mitää neutraalin näköistä miestä joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta valtaosa ihmisistä on neutraalin näköisiä. Kuitenkin jos ajattelen seksuaalista kanssakäymistä, niin valtaosan kohdalla ajatus intiimistä läheisyydestä heidän kanssaan on enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Ja ei, en ole mikään aseksuaali, vaan tykkään seksistä ja tunnen seksuaalisia viboja kyllä joitain ihmisiä kohtaan, eikä niihin tarvitse liittyä tunteita. Mutta valtaosa miehistä on sellaisia, joiden kanssa ei vaan tee mieli harrastaa seksiä, joita ei tee mieli mitenkään koskettaa. Ja silloin ajatus heistä siinä mielessä on epämiellyttävä, vaikka pelkkinä ohikulkijoina olisivatkin ihan neutraalin näköisiä.
Ei minullakaan naisena ole vaihtoehtoa olla neutraalin näköisen ja oloisen miehen kanssa intiimisti. Se on ajatuksenakin epämiellyttävää. Mies joko miellyttää tai ei. Ilmeisesti tässä on miesten ja naisten ero. Mies voi panna sitä neutraalin oloisena ja näköisenä pitämäänsä naista ihan vain koska saa ylipäätään panna. Nainen ei voi rikkomatta itseään.
Ehkä pointti on se että osalla naisista se neutraali mies voi muuttua ajan myötä haluttavan näköiseksi jos se mies muuten on erityisen sopiva. Osalla naisista taas sitten tällainen ei ole mahdollista. Olemme kaikki erilaisia.
Sama meillä. Se mitä monet miehet eivät tajua on se että jos se mies on suhteessa joku vapaamatkustaja joka ei tee paljn mitään niin tottakai se vaimo on nihkeä sille että mies vielä tämän lisäksi huitelee ison osan ajastaan muualla.
Mutta jos se mies hoitaa mukisematta oman osansa ja kokee tärkeänä viettää aikaa myös vaimonsa kanssa, hän saa suurella todennäköisyydellä ilomielin mennä myös välillä kaveriansa kanssa ja harrastaa mitä tykkää.