Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko miehet ei valitse puolisoaan vaan tulevat naisen valitsemiksi?
Kommentit (1279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Pöh. Tunnen monia pariskuntia joissa mies ei ole kummoisen näköinen mutta nainen selvästi keskimääräistä nätimpi. Ja joka ikisessa tapauksesa syy on se että se mies on tosi mukava ja hyvä tyyppi. Kun miehen tapaa niin tajuaa heti mitä se nainen on siinä miehessä nähnyt. Ja se ei ole ulkonäkö tai raha vaan se että se mies kykenee tasavertaiseen hyvään suhteeseen myös henkisesti eikä ole vain joku naisia kuolaava teinipoika.
Ja se mies on ammatiltaan lentokapteeni
Et siis halua myöntää että sinunkin kannattaisi olla mukava ja hyvä tyyppi? Vai miksi haluat uskoa että vain lentokapteeni voi saada naisen jos ei ole kalsarimalli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti se on noin, että nainen valitsee. Jos nyt haluaa tarkentaa niin, mies valitsee ketä lähestyy, ja nainen sitten joko hyväksyy tai hylkää. Edelleen tuo on melko karkea yleistys, ja voihan nainenkin tehdä aloitteen ja mies sitten hyväksyy tai hylkää.
Perinteisesti miehet valitsevat lähestyä useita kiinnostavia naisia, ja vain muutama nainen kiinnostuu tutustumaan paremmin.
Eikös tuossa ole aika paljon valintaa nimenomaan miehellä? Mies valitsee, keitä lähestyy, ja koska kertomasi mukaan naiset ovat täysin passiivisia, se tarkoittaa sitä, että miehet siis käytännössä päättävät, millaiset suhdekokoonpanot ovat ylipäänsä mahdollisia. Mainitsit myös, eli miehet lähestyvät kiinnostavia naisia, eli miehet myös tekevät valintaa omen mielenkiintonsa perusteella. Tämähän tarkoittaa sitä, että millaisia pareja sitten syntyykään, ne ovat kaikki miesten valintojen ja toiveiden mukaisia. Mitä väliä sillä sitten on, että vain muutama naiset kiinnostuu vastavuoroisesti, jos kerran kaikki lähestytyt naiset olivat kiinnostavia? Aloittaa sitten deittailun jonkun tällaisen naisen kanssa, niin eikös miehen pitäisi olla vain tyytyväinen? Sai juuri sellaisen naisen kuin halusikin.
Mies saa kiinnostavan naisen, jos nainen miehen valitsee. Toki valintaa tekee mies, mutta lopullisen päätöksen alkaako suhde tekee nainen. Minä olen sinkku mies, kaikista valinnoistani huolimatta kukaan nainen ei ole mnua valinnut.
No eikös se ole aika itsestään selvää, että suhteeseen tarvitaan kahden henkilön valinta/suostumus? Ihan yhtä lailla sinä olet mielessäsi sanonut "ei" kaikille niille naisille, joita et valinnut lähestyä. Eli jos joku heistä olisikin ollut sinusta kiinnostunut, hänelle kävi nyt samoin kuin sinulle - et valinnut heitä, ja mahdollisesti ei valinnut kukaan muukaan.
Ihmetyttää nämä "syydän naisille katkeroitunutta ja todellisuudesta vieraantunutta paskaa", miksei parikymppiset missimallit jaa minulle pillua? Päälle vielä syytöksiä naisten empatian puutteesta :D
Vierailija kirjoitti:
99,99999999999999% miehistä tyytyy siihen, mitä saa (/tyytyisi, jos saisi edes jotain).
Onneksi aika moni mies silti ihan aidosti myös ihastuu ja rakastuu siihen mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Juuri näin.
Ja jos naisista tuntuu kaksinaismoralistiselta, teillä on täysi vapaus muuttaa kriteerejänne samanlaisiksi kuin miehillä.
Me miehet emme ala arvostamaan naisissa samoja asioita kuin te arvostatte miehissä.
Ihminen saa kaikin mokomin oikeassa mutta sitten saattaa joutua olemaan ihan yksin oikeassa.
Ei tarvitse olla yksin. Suurin osa miehistä ja myös naisista arvostaa eri asioita kumppanissaan kuin vastapuoli.
Vai miltä kuulostaisi hoikka, siro, lempeäluonteinen neitsytmies joka rakastaa sitä kun viet uhkaavan hämähäkin ulos talosta?
Varmasti jos sinun pääasialliset kriteerisi ovat juuri noita "olet hento ja mukavasti avuton nainen". Minä taas puhun ihan oikeista kriteereistä kuten se kohtaavatko arvomme, miten hyvin kommunikaatiomme pelaa, ovatko tavoitteemme elämässä samankaltaiset, viihdymmekö yhdessä, miten osoitamme tunteitamme jne.
Mutta selvästikin tällainen on osalle miehistä ihan liian korkealentoista että tulisi edes mieleen.
Nuo tulevat sen jälkeen kun ulkonäkö-, ja maskuliinisuusrima on ylitetty.
Eli ùlin mielestä vain komeat ja maskuliiniset miehet pääsevät pariutumaan, ja muut vasta sitten kun nainen on rupsahtanut eli täyttänyt 40 vuotta. OK.
Tiesitkö, että myös te miehet rupsahdatte? 30 vuotias on parikymppisten mielestä vanha, jo 26 - vuotias on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
99,99999999999999% miehistä tyytyy siihen, mitä saa (/tyytyisi, jos saisi edes jotain).
Eli tuo määrä miehistä haluaa saada max 25- vuotiaan missi- bikinifitnesbeibin, mutta ei saa mutta koska haluaa saada pillua ja kodin koneen, niin joutuu tyytymään siihen pillutelineeseen mitä saa. Oikeasti inhoaa sitä naista, ja ottaa kaiken hyödyn siitä, mutta ei voi ikinä pitää, saatikka rakastaa ko naista?
Kerto ihmeessä, että mitä nainen saa tuommoisesta suhteesta? Krpää ?
Miksiköhän sinkkunaiset ovat onnellisimpia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsisin vaikka viisi naista kuukaudessa, mutta kun ei kukaan anna vastakaikua. Varmaan näyttää naisen näkökulmasta maailma erilaiselta, kun toinen toistaan laadukkaampia miehiä lähestyy jokaisesta ilmansuunnasta. Varmaan siinä onkin ihan kiva ottaa vastuuta ja valikoida parhaat päältä.
Etpä oikein ymmärrä naisen ajatuksenjuoksua, tai ehkä biologiaa. Ei naiset ihastu viiteen mieheen kuukaudessa, useimmat eivät ihastu viiteen mieheen koko elämässään.
Sinä taas et taida oikein ymmärtää miehen ajatuksenjuoksua tai biologiaa? Ei miestä varsinaisesti kiinnosta että ihastuuko se nainen. Miestä kiinnostaa että saako siltä naiselta seksiä. Ja sitä seksiä siltä naiselta saa kymmenet miehet vuodessa.
Aloituksessa puhutaan parisuhteesta ja sinä käänsit keskustelun irtosuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä miehiä pääsee valitsemaan?
Tinder on hyvä paikka. Jos tykkäät livenä enemmän, niin joku festari vaikka?
Ja näissä on taatusti jotain mitä valita? Yhdessä nettideittipaikassa olin kerran ja onhan sekin valinta että syö lasinsiruja vai nuppineuloja. Olen aivan varma että miehillä on noissa paikoissa myös aivan samat mahsollisuudet valita kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti se on noin, että nainen valitsee. Jos nyt haluaa tarkentaa niin, mies valitsee ketä lähestyy, ja nainen sitten joko hyväksyy tai hylkää. Edelleen tuo on melko karkea yleistys, ja voihan nainenkin tehdä aloitteen ja mies sitten hyväksyy tai hylkää.
Perinteisesti miehet valitsevat lähestyä useita kiinnostavia naisia, ja vain muutama nainen kiinnostuu tutustumaan paremmin.
Eikös tuossa ole aika paljon valintaa nimenomaan miehellä? Mies valitsee, keitä lähestyy, ja koska kertomasi mukaan naiset ovat täysin passiivisia, se tarkoittaa sitä, että miehet siis käytännössä päättävät, millaiset suhdekokoonpanot ovat ylipäänsä mahdollisia. Mainitsit myös, eli miehet lähestyvät kiinnostavia naisia, eli miehet myös tekevät valintaa omen mielenkiintonsa perusteella. Tämähän tarkoittaa sitä, että millaisia pareja sitten syntyykään, ne ovat kaikki miesten valintojen ja toiveiden mukaisia. Mitä väliä sillä sitten on, että vain muutama naiset kiinnostuu vastavuoroisesti, jos kerran kaikki lähestytyt naiset olivat kiinnostavia? Aloittaa sitten deittailun jonkun tällaisen naisen kanssa, niin eikös miehen pitäisi olla vain tyytyväinen? Sai juuri sellaisen naisen kuin halusikin.
Mies saa kiinnostavan naisen, jos nainen miehen valitsee. Toki valintaa tekee mies, mutta lopullisen päätöksen alkaako suhde tekee nainen. Minä olen sinkku mies, kaikista valinnoistani huolimatta kukaan nainen ei ole mnua valinnut.
No eikös se ole aika itsestään selvää, että suhteeseen tarvitaan kahden henkilön valinta/suostumus? Ihan yhtä lailla sinä olet mielessäsi sanonut "ei" kaikille niille naisille, joita et valinnut lähestyä. Eli jos joku heistä olisikin ollut sinusta kiinnostunut, hänelle kävi nyt samoin kuin sinulle - et valinnut heitä, ja mahdollisesti ei valinnut kukaan muukaan.
Ei ole mahdollista lähestyä kaikkia naisia. Tiedän että saattaisin kiinnostua monesta niistä, joita en valinnut, jos nainen olisi aloitteellinen, en tokikaan kaikista.
Tekeväthän naisetkin tuon valinnan, jos ovat kiinnostuneita, eivätkä lähesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
No tämäpä! Saattaa vielä alkaa kitistä naisen pinnallisuudesta, kun nainen ei olekaan halukas tutustumaan. Jonkinlaista tyhmyyttä kun ei tajua, että itsekin on valinnut naisen ulkonäön perusteella. Ilmeisesti vain miehillä on oikeus kiinnittää huomiota vastakkaisen sukupuolen ulkonäköön. Naiselle pitäs kelvata mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä miehiä pääsee valitsemaan?
Tinder on hyvä paikka. Jos tykkäät livenä enemmän, niin joku festari vaikka?
Ja näissä on taatusti jotain mitä valita? Yhdessä nettideittipaikassa olin kerran ja onhan sekin valinta että syö lasinsiruja vai nuppineuloja. Olen aivan varma että miehillä on noissa paikoissa myös aivan samat mahsollisuudet valita kuin naisilla.
Tinderissä arvioidaan olevan Suomessa noin 100 tuhatta ihmistä, joista reilu puolet on miehiä. On siinä jonkinlaista valinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet joutuvat valitsemaan naisen siitä joukosta naisia, jotka osoittavat kiinnostusta häneen.
Juurihan tässäon väitetty, että miehet joutuvat sen kiinnostuksensa naisille ensin osoittamaan..
Ehkä joillakin miehillä on noin, mutta itsellä ei ollut koskaan. Nykypäivänä on melkein mahdotonta saada nainen kiinnostumaan miehestä ellei nainen heti ole kiinnostunut miehestä.
Mun kahdellakin ystävällä on se laatikkoleukainen lentokapteeni -mies ja parilla lääkäri. Ja voin ihan vilpittömästi sanoa, että noilla miehillä on ihan muita ominaisuuksia, jotka on parisuhteen muodostamiseen vaikuttanut kuin ammatti ja status. Mukava luonne, yhteiset arvot jne.
Että jos ei naista löydy, niin suosittelen kehittämään itseä ihmisenä, en hakemaan lentolupakirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti se on noin, että nainen valitsee. Jos nyt haluaa tarkentaa niin, mies valitsee ketä lähestyy, ja nainen sitten joko hyväksyy tai hylkää. Edelleen tuo on melko karkea yleistys, ja voihan nainenkin tehdä aloitteen ja mies sitten hyväksyy tai hylkää.
Perinteisesti miehet valitsevat lähestyä useita kiinnostavia naisia, ja vain muutama nainen kiinnostuu tutustumaan paremmin.
Eikös tuossa ole aika paljon valintaa nimenomaan miehellä? Mies valitsee, keitä lähestyy, ja koska kertomasi mukaan naiset ovat täysin passiivisia, se tarkoittaa sitä, että miehet siis käytännössä päättävät, millaiset suhdekokoonpanot ovat ylipäänsä mahdollisia. Mainitsit myös, eli miehet lähestyvät kiinnostavia naisia, eli miehet myös tekevät valintaa omen mielenkiintonsa perusteella. Tämähän tarkoittaa sitä, että millaisia pareja sitten syntyykään, ne ovat kaikki miesten valintojen ja toiveiden mukaisia. Mitä väliä sillä sitten on, että vain muutama naiset kiinnostuu vastavuoroisesti, jos kerran kaikki lähestytyt naiset olivat kiinnostavia? Aloittaa sitten deittailun jonkun tällaisen naisen kanssa, niin eikös miehen pitäisi olla vain tyytyväinen? Sai juuri sellaisen naisen kuin halusikin.
Mies saa kiinnostavan naisen, jos nainen miehen valitsee. Toki valintaa tekee mies, mutta lopullisen päätöksen alkaako suhde tekee nainen. Minä olen sinkku mies, kaikista valinnoistani huolimatta kukaan nainen ei ole mnua valinnut.
No eikös se ole aika itsestään selvää, että suhteeseen tarvitaan kahden henkilön valinta/suostumus? Ihan yhtä lailla sinä olet mielessäsi sanonut "ei" kaikille niille naisille, joita et valinnut lähestyä. Eli jos joku heistä olisikin ollut sinusta kiinnostunut, hänelle kävi nyt samoin kuin sinulle - et valinnut heitä, ja mahdollisesti ei valinnut kukaan muukaan.
Ei ole mahdollista lähestyä kaikkia naisia. Tiedän että saattaisin kiinnostua monesta niistä, joita en valinnut, jos nainen olisi aloitteellinen, en tokikaan kaikista.
Tekeväthän naisetkin tuon valinnan, jos ovat kiinnostuneita, eivätkä lähesty.
Tietysti. Pariutumiseen vaikuttavat monet valinnat ja sattumatkin. Täysin aukotonta tämä ei voi olla, niin etteikö ikinä menisi yksikään potentiaalinen kumppani sivu suun. Se on elämää ja sille ei vain voi mitään. Mutta ihmettelen vähän tätä ajatustaki, että saattaisit kiinnostua monesta muustakin naisesta - miten sinä siis koet sitä kiinnostusta naista kohtaan? Millaiset asiat saavat sinut kiinnostumaan, ja tarkoitatko nyt kiinnostumisella sitä, että saattaisit haluta suhteenkin vai puhutaanko nyt kertaluonteisesta seksistä?
Nimittäin itse en todellakaan koe, että maailma olisi täynnä ihmisiä, joista voisin kiinnostua. Sen vuoksi ihastun harvoin, ja minulla ei kiinnostukseen riitä mitkään pinnalliset asiat kuten "sama ikä ja auinpaikka" tai "tultiin toimeen". Vaan kiinnostukseen vaaditaan se, että toisen persoona tuntuu kiinnostavalta, hän vaikuttaa samanhenkiseltä, ja koen hänen ulkonäkönsäkin sellaisena, johon joko tunnen tai voisin tuntea vetoa. Se ei riitä, että toinen ei ole ulkonäöllisesti vastenmielinen, eli en halua seksiä jokaisen sellaisen kanssa, joka ei varsinaisesti ällötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Ulkoisten seikkojen perusteella kuitenkin valintasi teet. Tyyli, ilmeet ja eleet ovat tilannesidonnaisia, esim. läheisensä menettänyt nainen ei varmaan ilmeillään ja elehdinnällään kutsu sinua lähestymään, vaikka vuoden päästä saattaa hyvinkin kelvata sinulle.
Kyllähän naisellekin on väliä, runnooko mies esim. väkisin ja voimalla naisen viereen penkillä, vai esittääkö kohteliaan pyynnön?
99,99999999999999% miehistä tyytyy siihen, mitä saa (/tyytyisi, jos saisi edes jotain).