Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko miehet ei valitse puolisoaan vaan tulevat naisen valitsemiksi?
Kommentit (1279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet joutuvat valitsemaan naisen siitä joukosta naisia, jotka osoittavat kiinnostusta häneen.
Juurihan tässäon väitetty, että miehet joutuvat sen kiinnostuksensa naisille ensin osoittamaan..
Ehkä joillakin miehillä on noin, mutta itsellä ei ollut koskaan. Nykypäivänä on melkein mahdotonta saada nainen kiinnostumaan miehestä ellei nainen heti ole kiinnostunut miehestä.
No olisiko miesten mahdollista olla kiinnostavampia? Kaupassakin menee niin, että jos tuote jää aina hyllyyn, se joko vedetään markkinoilta tai sitten sille tehdään tuotekehittelyä, jotta se menisi paremmin kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä miehiä pääsee valitsemaan?
Tinder on hyvä paikka. Jos tykkäät livenä enemmän, niin joku festari vaikka?
Ja näissä on taatusti jotain mitä valita? Yhdessä nettideittipaikassa olin kerran ja onhan sekin valinta että syö lasinsiruja vai nuppineuloja. Olen aivan varma että miehillä on noissa paikoissa myös aivan samat mahsollisuudet valita kuin naisilla.
Tinderissä arvioidaan olevan Suomessa noin 100 tuhatta ihmistä, joista reilu puolet on miehiä. On siinä jonkinlaista valinnanvaraa.
Onhan siellä miehilleki tuhansia ja taas tuhansia vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti se on noin, että nainen valitsee. Jos nyt haluaa tarkentaa niin, mies valitsee ketä lähestyy, ja nainen sitten joko hyväksyy tai hylkää. Edelleen tuo on melko karkea yleistys, ja voihan nainenkin tehdä aloitteen ja mies sitten hyväksyy tai hylkää.
Perinteisesti miehet valitsevat lähestyä useita kiinnostavia naisia, ja vain muutama nainen kiinnostuu tutustumaan paremmin.
Eikös tuossa ole aika paljon valintaa nimenomaan miehellä? Mies valitsee, keitä lähestyy, ja koska kertomasi mukaan naiset ovat täysin passiivisia, se tarkoittaa sitä, että miehet siis käytännössä päättävät, millaiset suhdekokoonpanot ovat ylipäänsä mahdollisia. Mainitsit myös, eli miehet lähestyvät kiinnostavia naisia, eli miehet myös tekevät valintaa omen mielenkiintonsa perusteella. Tämähän tarkoittaa sitä, että millaisia pareja sitten syntyykään, ne ovat kaikki miesten valintojen ja toiveiden mukaisia. Mitä väliä sillä sitten on, että vain muutama naiset kiinnostuu vastavuoroisesti, jos kerran kaikki lähestytyt naiset olivat kiinnostavia? Aloittaa sitten deittailun jonkun tällaisen naisen kanssa, niin eikös miehen pitäisi olla vain tyytyväinen? Sai juuri sellaisen naisen kuin halusikin.
Mies saa kiinnostavan naisen, jos nainen miehen valitsee. Toki valintaa tekee mies, mutta lopullisen päätöksen alkaako suhde tekee nainen. Minä olen sinkku mies, kaikista valinnoistani huolimatta kukaan nainen ei ole mnua valinnut.
No eikös se ole aika itsestään selvää, että suhteeseen tarvitaan kahden henkilön valinta/suostumus? Ihan yhtä lailla sinä olet mielessäsi sanonut "ei" kaikille niille naisille, joita et valinnut lähestyä. Eli jos joku heistä olisikin ollut sinusta kiinnostunut, hänelle kävi nyt samoin kuin sinulle - et valinnut heitä, ja mahdollisesti ei valinnut kukaan muukaan.
Ei ole mahdollista lähestyä kaikkia naisia. Tiedän että saattaisin kiinnostua monesta niistä, joita en valinnut, jos nainen olisi aloitteellinen, en tokikaan kaikista.
Tekeväthän naisetkin tuon valinnan, jos ovat kiinnostuneita, eivätkä lähesty.
Tietysti. Pariutumiseen vaikuttavat monet valinnat ja sattumatkin. Täysin aukotonta tämä ei voi olla, niin etteikö ikinä menisi yksikään potentiaalinen kumppani sivu suun. Se on elämää ja sille ei vain voi mitään. Mutta ihmettelen vähän tätä ajatustaki, että saattaisit kiinnostua monesta muustakin naisesta - miten sinä siis koet sitä kiinnostusta naista kohtaan? Millaiset asiat saavat sinut kiinnostumaan, ja tarkoitatko nyt kiinnostumisella sitä, että saattaisit haluta suhteenkin vai puhutaanko nyt kertaluonteisesta seksistä?
Nimittäin itse en todellakaan koe, että maailma olisi täynnä ihmisiä, joista voisin kiinnostua. Sen vuoksi ihastun harvoin, ja minulla ei kiinnostukseen riitä mitkään pinnalliset asiat kuten "sama ikä ja auinpaikka" tai "tultiin toimeen". Vaan kiinnostukseen vaaditaan se, että toisen persoona tuntuu kiinnostavalta, hän vaikuttaa samanhenkiseltä, ja koen hänen ulkonäkönsäkin sellaisena, johon joko tunnen tai voisin tuntea vetoa. Se ei riitä, että toinen ei ole ulkonäöllisesti vastenmielinen, eli en halua seksiä jokaisen sellaisen kanssa, joka ei varsinaisesti ällötä.
Itse en usko sattumaan, jos kohtalo on tarkoittanut kaksi ihmistä yhteen niin se kyllä järjestää asian niin että nuo kaksi ihmistä päätyvät yhteen.
Niin se on,sun pitää nyt vaan uskoa :) ja antautua :>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet joutuvat valitsemaan naisen siitä joukosta naisia, jotka osoittavat kiinnostusta häneen.
Juurihan tässäon väitetty, että miehet joutuvat sen kiinnostuksensa naisille ensin osoittamaan..
Ehkä joillakin miehillä on noin, mutta itsellä ei ollut koskaan. Nykypäivänä on melkein mahdotonta saada nainen kiinnostumaan miehestä ellei nainen heti ole kiinnostunut miehestä.
No olisiko miesten mahdollista olla kiinnostavampia? Kaupassakin menee niin, että jos tuote jää aina hyllyyn, se joko vedetään markkinoilta tai sitten sille tehdään tuotekehittelyä, jotta se menisi paremmin kaupaksi.
Niin,sille keksitään parempi nimi ja värikkäämmät kuoret :D tai se laitetaan ale-laariin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Ulkoisten seikkojen perusteella kuitenkin valintasi teet. Tyyli, ilmeet ja eleet ovat tilannesidonnaisia, esim. läheisensä menettänyt nainen ei varmaan ilmeillään ja elehdinnällään kutsu sinua lähestymään, vaikka vuoden päästä saattaa hyvinkin kelvata sinulle.
Kyllähän naisellekin on väliä, runnooko mies esim. väkisin ja voimalla naisen viereen penkillä, vai esittääkö kohteliaan pyynnön?
No baarissa ei oikein muuta mahdollisuutta ole koska toisen aina ensiksi näkee ja muu tutustuminen vaatii sitä että menee erikseen juttelemaan. Mutta muualla elämässä tapaa paljonkin naisia niin että se kohtaamisen syy ei ole ollut iskeminen vaan jonkun seuraan päätyy jostain muusta syystä. Ja silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäinen kriteeri vaan toisen muut puolet näkee heti monipuolisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun kahdellakin ystävällä on se laatikkoleukainen lentokapteeni -mies ja parilla lääkäri. Ja voin ihan vilpittömästi sanoa, että noilla miehillä on ihan muita ominaisuuksia, jotka on parisuhteen muodostamiseen vaikuttanut kuin ammatti ja status. Mukava luonne, yhteiset arvot jne.
Että jos ei naista löydy, niin suosittelen kehittämään itseä ihmisenä, en hakemaan lentolupakirjaa.
Se, että joku on varakkaan miesmallin kanssa, joka on lisäksi mukavaluonteinen ei tietenkään tarkoita sitä, että ulkonäöllä ei ole väliä, vaan se voi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että edes näillä miesmalleilla ei ole helppoa, vaan hekin joutuvat tsemppaamaan saadakseen itseään vähän heikkotasoisemman naisen. Se tarkoittaa sitä, että tavallisentasoinen mies ei saa koskaan jalkaansa oveen väliin, kun ulkonäkö ei ole priimaa.
Lisäksi nainen monesti suhteessa omaksuu miehen arvot ja se on helpompaa, kun mies on näkyvällä paikalla yhteiskunnalla ja miehen on helpompi olla mukava, kun on lapsesta asti saanut hyvää kohtelua ulkonäkönsä takia ja hänen tarpeensa täytetään. Sinkkumiehen tarpeet EIVÄT täyty paitsi harvinaisissa tapauksissa, joissa tämä on nuori miesmalli, joka ei ole valmis sitoutumaan vielä. Hän voi silti piilottaa pahan olonsa ja olla mukava, mutta ilman ulkonäköä ja kohtaamisen onnea sillä ei ole mitään merkitystä...vasta tutustumisen edetessä voi hyödyntää sitä luonnetta ja normaalisti se paraneekin ihmisillä sitä myöten, mitä enemmän hänen tarpeensa täyttyvät, kun ei tarvitse keskittyä kärsimyksen hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Mistä tiedät, ketkä ovat tasoa 3-4? Tarkoitan siis sitä, että itse en naisena osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa. Tiedän vain, olenko jostakin kiinnostunut, mutta en osaisi yhtään sanoa hänen tasoaan saati sitä, olemmeko samaa tasoa.
Miten esim. erotat tasojen 3 ja 4 naiset toisistaan? Onko näihin tasoihin olemassa joku taulukkokin, vai meneekö ihan fiilispohjalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet joutuvat valitsemaan naisen siitä joukosta naisia, jotka osoittavat kiinnostusta häneen.
Juurihan tässäon väitetty, että miehet joutuvat sen kiinnostuksensa naisille ensin osoittamaan..
Ehkä joillakin miehillä on noin, mutta itsellä ei ollut koskaan. Nykypäivänä on melkein mahdotonta saada nainen kiinnostumaan miehestä ellei nainen heti ole kiinnostunut miehestä.
No olisiko miesten mahdollista olla kiinnostavampia? Kaupassakin menee niin, että jos tuote jää aina hyllyyn, se joko vedetään markkinoilta tai sitten sille tehdään tuotekehittelyä, jotta se menisi paremmin kaupaksi.
Tarkoitin, että lähestyn ainoastaan sellaisia naisia, jotka selkeästi osoittavat kiinnostusta. En lähesty sellaisia naisia, jotka eivät osoita mitään kiinnostusta. Se olisi ajan hukkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Jaa. Minäkin ajttelin joskus nuorena noin. Mutta elämä on vähitellen opettanut että jos olen mukava oma itseni ja kohtelen muita hyvin, voin kelvata hyvin yllättävillekin naisille. Mitkään tasot kannattaa unohtaa parisuhteista puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä miehiä pääsee valitsemaan?
Tinder on hyvä paikka. Jos tykkäät livenä enemmän, niin joku festari vaikka?
Ja näissä on taatusti jotain mitä valita? Yhdessä nettideittipaikassa olin kerran ja onhan sekin valinta että syö lasinsiruja vai nuppineuloja. Olen aivan varma että miehillä on noissa paikoissa myös aivan samat mahsollisuudet valita kuin naisilla.
Tinderissä arvioidaan olevan Suomessa noin 100 tuhatta ihmistä, joista reilu puolet on miehiä. On siinä jonkinlaista valinnanvaraa.
Onhan siinä sitten miehillekin vaikka kuinka valinnanvaraa. Ei vain naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsisin vaikka viisi naista kuukaudessa, mutta kun ei kukaan anna vastakaikua. Varmaan näyttää naisen näkökulmasta maailma erilaiselta, kun toinen toistaan laadukkaampia miehiä lähestyy jokaisesta ilmansuunnasta. Varmaan siinä onkin ihan kiva ottaa vastuuta ja valikoida parhaat päältä.
Etpä oikein ymmärrä naisen ajatuksenjuoksua, tai ehkä biologiaa. Ei naiset ihastu viiteen mieheen kuukaudessa, useimmat eivät ihastu viiteen mieheen koko elämässään.
Sinä taas et taida oikein ymmärtää miehen ajatuksenjuoksua tai biologiaa? Ei miestä varsinaisesti kiinnosta että ihastuuko se nainen. Miestä kiinnostaa että saako siltä naiselta seksiä. Ja sitä seksiä siltä naiselta saa kymmenet miehet vuodessa.
Se kymmenen on todennäköisesti elinikäinen miesluku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkeasti se on noin, että nainen valitsee. Jos nyt haluaa tarkentaa niin, mies valitsee ketä lähestyy, ja nainen sitten joko hyväksyy tai hylkää. Edelleen tuo on melko karkea yleistys, ja voihan nainenkin tehdä aloitteen ja mies sitten hyväksyy tai hylkää.
Perinteisesti miehet valitsevat lähestyä useita kiinnostavia naisia, ja vain muutama nainen kiinnostuu tutustumaan paremmin.
Eikös tuossa ole aika paljon valintaa nimenomaan miehellä? Mies valitsee, keitä lähestyy, ja koska kertomasi mukaan naiset ovat täysin passiivisia, se tarkoittaa sitä, että miehet siis käytännössä päättävät, millaiset suhdekokoonpanot ovat ylipäänsä mahdollisia. Mainitsit myös, eli miehet lähestyvät kiinnostavia naisia, eli miehet myös tekevät valintaa omen mielenkiintonsa perusteella. Tämähän tarkoittaa sitä, että millaisia pareja sitten syntyykään, ne ovat kaikki miesten valintojen ja toiveiden mukaisia. Mitä väliä sillä sitten on, että vain muutama naiset kiinnostuu vastavuoroisesti, jos kerran kaikki lähestytyt naiset olivat kiinnostavia? Aloittaa sitten deittailun jonkun tällaisen naisen kanssa, niin eikös miehen pitäisi olla vain tyytyväinen? Sai juuri sellaisen naisen kuin halusikin.
Mies saa kiinnostavan naisen, jos nainen miehen valitsee. Toki valintaa tekee mies, mutta lopullisen päätöksen alkaako suhde tekee nainen. Minä olen sinkku mies, kaikista valinnoistani huolimatta kukaan nainen ei ole mnua valinnut.
No eikös se ole aika itsestään selvää, että suhteeseen tarvitaan kahden henkilön valinta/suostumus? Ihan yhtä lailla sinä olet mielessäsi sanonut "ei" kaikille niille naisille, joita et valinnut lähestyä. Eli jos joku heistä olisikin ollut sinusta kiinnostunut, hänelle kävi nyt samoin kuin sinulle - et valinnut heitä, ja mahdollisesti ei valinnut kukaan muukaan.
Ei ole mahdollista lähestyä kaikkia naisia. Tiedän että saattaisin kiinnostua monesta niistä, joita en valinnut, jos nainen olisi aloitteellinen, en tokikaan kaikista.
Tekeväthän naisetkin tuon valinnan, jos ovat kiinnostuneita, eivätkä lähesty.
Tietysti. Pariutumiseen vaikuttavat monet valinnat ja sattumatkin. Täysin aukotonta tämä ei voi olla, niin etteikö ikinä menisi yksikään potentiaalinen kumppani sivu suun. Se on elämää ja sille ei vain voi mitään. Mutta ihmettelen vähän tätä ajatustaki, että saattaisit kiinnostua monesta muustakin naisesta - miten sinä siis koet sitä kiinnostusta naista kohtaan? Millaiset asiat saavat sinut kiinnostumaan, ja tarkoitatko nyt kiinnostumisella sitä, että saattaisit haluta suhteenkin vai puhutaanko nyt kertaluonteisesta seksistä?
Nimittäin itse en todellakaan koe, että maailma olisi täynnä ihmisiä, joista voisin kiinnostua. Sen vuoksi ihastun harvoin, ja minulla ei kiinnostukseen riitä mitkään pinnalliset asiat kuten "sama ikä ja auinpaikka" tai "tultiin toimeen". Vaan kiinnostukseen vaaditaan se, että toisen persoona tuntuu kiinnostavalta, hän vaikuttaa samanhenkiseltä, ja koen hänen ulkonäkönsäkin sellaisena, johon joko tunnen tai voisin tuntea vetoa. Se ei riitä, että toinen ei ole ulkonäöllisesti vastenmielinen, eli en halua seksiä jokaisen sellaisen kanssa, joka ei varsinaisesti ällötä.
Allekirjoitan tekstisi. Ei minuakaan riitä kiinnostukseen, varsinaiseen kiinnostukseen pinnalliset asiat. Ehkä tässä puhutaan vähän ristiin, mutta yritän selventää. Voin lähestyä naisia, joihin olen kiinnostunut tutustumaan, ja vasta sen jälkeen joko kiinnostun parisuhdemielessä tai en. Kuten joku tuossa aiemmin mainitsikin, ulkonäkö, tyyli, pukeutuminen yms. saa ajattelemaan, että jotain yhteistä voisi olla.
En väitä että valitsen kivoimman näköisen, vaan kivoimman näköisen minun mielestäni. En muista kuin yhden kerran kun kaverin kanssa yökerhossa olimme samasta naisesta kiinnostuneita. Kaveri myöhemmin tunnusti, että meni puihin ja haki toista naista tanssimaan, vaikka minulle oli ilmeistä että molempien kiinnostama nainen oli kiinnostunut kaveristani,
No pääsin tanssimaan tavoittelemani naisen kanssa, en sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
On silti eri asia että onko ulkonäön ensivaikutelmalla väliä vain sillä että mielyttääkö ulkonökä pidemmällä tähtäimellä.
Itse olen aina yrittänyt tutustua hyvin monenlaisiin miehiin ihan avoimin mielin. Ulkonäköä on ollut laidasta laitaan. Vasta ajan kuluessa sitten näkee että alkaako se toinen kiinnostaa ihan koko pakettina (johon toki ulkonäkö kuuluu). Hassua muuten että ne miehet joiden kanssa olen mennyt suhteessa yhtään pidemmälle eivät ole oikein koskaan olleet niitä komeimpia vaan kyllä ne parhaat kokonaisuudet ovat löytyneet lopulta aika lailla muiden asioiden kautta.
Sama neuvo sitten vaan miehille: lähestykää naisia, joita pidätte ensinäkemältä rumana. Kyllä se nainen voi alkaa näyttää kauniilta kun tutustuu.
Näkee helposti että mikä on teidän ongelmanne: piikikäs ja ikävä luonne. Se ilmenee niin että kaikki viedään aina ääripäihin eikä nähdä mitään siinä välillä.
Tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa jota pitää ihan selkeästi rumana ja luotaantyöntävänä. En tiedä olenko minä sitten joku poikkeus kun minun mielestäni aika iso osa ihmisistä on ihan ok näköisiä ja vain pieni vähemmistä on selkeästi (minun silmissäni) rumia tai erityisen kauniita. Suurin osa on siis sellaisia että ulkonäkö ei ole ylitsepääsemätön este jos muut osa-alueet alkavat natsaamaan poikkeuksellisen hyvin.
Herra47 ennusti Hei hulinaa ohjelmassa kasarilla simulaattori millä valittaisiin siippa. Semmoinen tuli Euroescortin muodossa.
Onko niin ettei palstalla käyvä mies ole tullut tähän päivään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se osalle noinkin.
Kun naiset ovat juoksunsa juosseet ja vihdoin on luotettavan mutta vähän tylsän perusmiehen vuoro, on hänen otettava ensimmäinen semikelvollinen nainen joka kiinnostuu, tai voi jäädä ilman.Tämä koskee lukuisia miehiä jotka ovat keskiarvon alapuolella ulkonäön/viihdyttävyyden/statuksen suhteen, mutta yhä perusmiehiä jotka käyvät töissä ja suihkussa.
Toki tilanne voi olla samankaltainen niille "valitsijoillekin", eli alle keskitason naisille jotka olivat nuorina riittävän nättejä saadakseen tasokkaan miehen vähäksi aikaa, mutta parhaan ulkonäön rapistua 25+ tienoilla alkavat katsella betaelättäjää.
Kukaan ei elämänkumppaniksi tylsimystä halua. Ne juoksuja juosseet miehet ja naiset menevät naimisiin kaltaistensa kanssa.
Eivät mene.
Ja syyn tiivisti koomikko Jim Jefferies:
Lähes kuka tahansa nainen voi juosta juoksuja. Sen kun sanoo lukuisille miehille "joo". Mieheltä, saadakseen seksiä lukuisilta naisilta, vaaditaan huomattavasti enemmän. Toisin sanottuna monet näistä miehistä ovat komeita ja viihdyttäviä.
Ja todella monet juoksuja juosseet miehet eivät halua lapsiensa äidiksi juoksuja juossutta naista, vaikka ehkä muutaman avioeron jälkeen sellaisen kanssa päätyvätkin yksiin joskus nelikymppisinä jolloin ei enää lapsia tehdä.
Siis joku kaksinaismoralistinen koomikko laukoo tällaista ja sinä otat sen kritiikittä faktana vastaan?
kannattaa vain hyväksyä, että miehillä ja naisilla on eri kriteerit toisilleen. Kaksinaismoraalin itkeminen ei auta mitään.
Keskimäärin voi olla. Mutta kun katsotaan niitä hyviä onnellisia parisuhteita niin onko niissä olevilla miehillä ja naisilla enää niin eri kriteerit? Epäilen että ei ole vaan varsin samat kriteerit.
Eli olisiko niin että juuri ne miehet joilla on kovin eri kriteerit kuin naisilla jäävät helpoiten yksin.
Pitääkö maskuliinisen miehen etsiä maskuliinista naista tai jää helposti yksin?
No ei kai se sitä tarkoita. Vaan että ne kriteerit painottavat enenmmän tunnepuolta.
Kummasti on nimittäin niin että jos suhtaudut naiseen muunakin kuin ulkomäköobjektina, saatat saada myös ulkonäön puolesta paremman kumppanin kuin jos menet ulkonäkö edellä.
Naiset kertovat itselleen etteivät ole ulkonäkökeskeisiä koska eiät vaadi kalsarimallia tai komeinta miestä jonka olisivat saaneet (yhdeksi yöksi).
Mutta kumppani on aika harvoin ulkonäöllisesti naista alempaa tasoa. Ja silloin harvoin kun on, tätä kompensoi raha.
Mulla ei ole mitään tarvetta esittää, etteikö miehen ulkonäöllä olisi merkitystä. Kaikissa antamissani pakeissa yksi syy on ollut miehen ulkonäkö. En todellakaan halua miestä, joka on huomattavasti vaatimattomampi ulkonäöltään kuin mitä itse olen, vaan haluan, että myös näytämme pariskunnalta. Jos ulkonäkö riittää, vasta sitten lähden tutustumaan mieheen tarkemmin.
Jos mies kiinnittää minuun baarissa huomiota ja tulee iskemään, ainahan mies tekee sen ulkonäköni perusteella. Miksi naiselle pitäisi kelvata mikä tahansa tonttu "suurella sydämellä". Yleensä todennäköisyys siihen, että mies on katkera kusipää kasvaa, kun mennään kohti ulkonäöllistä pohjanoteerausta.
Ehkö mutta ei niin yksioikoisesti kuin monet ajattelevat. En minä mene baarissa juttelemaan useinkaan sen silmissäni kaikkein kauneimman naisen kanssa vaan sen jonka ulkonäön kokonaiuus (tyyli, ilme, eleet jne.) ovat sellaiset että ajattelen meillä olevan jotain yhteistä. Ei minun kannata iskeä jotain missiä jos tiedän että minulla ei sellaisen kanssa kuitenkaan ole mitään yhteistä. Minulle sopii tietyn tyyppiset naiset ja katson siksi naisia jotka vaikuttavat siltä että olisivat sen tyyppisiä.
Juuri näin. Viimeistään yläasteella opin, että minun kannattaa tavoitella naisia, joille realistisesti ajatellen saattaisin kelvata. Eli jos itse olen tasoa 5, niin keskityn tasojen 3-4 naisiin.
Mistä tiedät, ketkä ovat tasoa 3-4? Tarkoitan siis sitä, että itse en naisena osaisi sanoa, ketkä miehet ovat mitäkin tasoa. Tiedän vain, olenko jostakin kiinnostunut, mutta en osaisi yhtään sanoa hänen tasoaan saati sitä, olemmeko samaa tasoa.
Miten esim. erotat tasojen 3 ja 4 naiset toisistaan? Onko näihin tasoihin olemassa joku taulukkokin, vai meneekö ihan fiilispohjalta?
Eihän tämä tieteellisen tarkkaa ole, mutta vuosien saatossa on kehittynyt ihan hyvä näppituntuma. Sosiaalisiin taitoihin kuuluva perusosa, että osaa lukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä miehiä pääsee valitsemaan?
Tinder on hyvä paikka. Jos tykkäät livenä enemmän, niin joku festari vaikka?
Ja näissä on taatusti jotain mitä valita? Yhdessä nettideittipaikassa olin kerran ja onhan sekin valinta että syö lasinsiruja vai nuppineuloja. Olen aivan varma että miehillä on noissa paikoissa myös aivan samat mahsollisuudet valita kuin naisilla.
Tinderissä arvioidaan olevan Suomessa noin 100 tuhatta ihmistä, joista reilu puolet on miehiä. On siinä jonkinlaista valinnanvaraa.
Onhan siinä sitten miehillekin vaikka kuinka valinnanvaraa. Ei vain naisille.
Tinder ei toimi silleen että mä saan valita että tuo alkaa nyt seurustelemaan mun kanssa ja siltä ei kysytä.
Kyllä fiksut ihmiset ylipäätään valitsevat kumppanikseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset arvot ja tulevaisuuden tavoitteet. Joskus kyllä ihmetyttää kuinka helposti ihmiset menevät yhteen ihmisten kanssa, joilla nuo eivät lainkaan käy yhteen ja sitten valitetaan kun kumppani ei ole kiinnostunut samoista asioista kuin itse tai ollaan suhteessa jossa riidellään ja jossa on paha olla. Yksin on huomattavasti parempi olla kuin väärän ihmisen kanssa, moni ei tätä tunnu oikein ymmärtävän.