Miksi on yksi Jumala ja monia eri uskontoja?

Niin, siinäpä kysymys.

To be, or not to be, that is the question

Monet  ovat varmaan miettineet tätä.

Se johtuu siitä, että papisto on suurelta osin menettänyt hengellisen tietämyksensä ja perinteisistä uskonnollisista instituutioista on tullut materialistisia, enemmänkin sosiaalisia ja poliittisia organisaatioita muistuttavia. Tätä taustaa vasten kukoistavat kaikenlaiset pseudohengelliset opetukset.

Useimmat ihmiset eivät enää pidä uskontoa hyödyllisenä asiana. Sitä vain siedetään menneisyyden jäänteenä tai inhimillisenä sentimentaalisuutena. Joskus uskonto on jopa konfliktin aiheuttaja. Miksi siitä, minkä pitäisi osoittaa ihmisille yhteinen Isä ja olla keino ratkaista monia ongelmia, on tullut itse ongelma?

Aivan.

Jokainen  ihminen on varmasti kysynyt itseltään kysymyksen: "Miksi on yksi Jumala ja monta uskontoa?". Eikö olekin outoa, että Jumala sallii tällaisen moniarvoisuuden, joka usein synnyttää vihamielisyyttä ihmisten välille?

Aivan kuten valkoisen valonsäteen kulkiessa prisman läpi se jakautuu spektriksi, niin myös yksi ja sama uskonto saa erilaisia muotoja, kun se taittuu tämän maailman erilaisten olosuhteiden läpi. Siksi on aivan luonnollista, että eri hengellisiin perinteisiin kuuluvat ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin, suorittavat erilaisia rituaaleja jne. Lisäksi "pilaantuneen puhelimen" periaate toimii ilman muuta, kun viesti vääristyy sukupolvelta toiselle. Mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se muuttuu, mikä sitten ilmenee sen ulkoisessa muodossa.

Ihmisillä JA kansoilla ympäri maailmaa on eri käsitys jumalasta. SIKSI.

On selvää, että kaikki uskonto on katoamassa.

Loppujen lopuksi elämme maailmassa, jota säätelevät samat fysikaaliset lait. Olisi loogista päätellä, että myös hengen valtakunnassa on oltava yhtenäiset lait. Mutta miksi henkisten perinteiden alalla on niin paljon eroja ja ristiriitoja? Siihen on ulkoisia ja sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat muun muassa erot niissä etnisissä, kulttuurisissa, maantieteellisissä ja kielellisissä yhteyksissä, joissa suuret maailmanuskonnot ovat kehittyneet.

Ihmisen ylpeyden takia. Ihmiset ovat keksineet eri aikoina ja paikoissa erilaisia tapoja joilla miellyttää jumalaa tai jumalia.

Eli kaiken väärän uskonnollisuuden opetus on *tee sitä, tätä ja seitsemättä, ja älä tee tuota tai tätä - sitten jumala/ jumalat hyväksyvät sinut ja saat jotain hyvää tässä maailmassa tai seuraavassa*.

Sen ainoan oikean perustaja lausui kuollessaan *se on täytetty*.

Nykyään uskonto menettää käytännössä olemuksensa, se lakkaa toimimasta sovellettuna henkisenä teknologiana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu tunteelliseksi uskoksi, tunnustukseksi, rituaaliksi, kansalliseksi perinteeksi.

Useimmat ihmiset eivät enää pidä uskontoa hyödyllisenä asiana. Sitä vain siedetään menneisyyden jäänteenä tai inhimillisenä sentimentaalisuutena. Joskus uskonto on jopa konfliktin aiheuttaja. Miksi siitä, minkä pitäisi osoittaa ihmisille yhteinen Isä ja olla keino ratkaista monia ongelmia, on tullut itse ongelma?

Miksi jumalia on vain yksi? Luulisi, että ihmisen kaltaisena (eli kuvana) yhteystyö useiden yksilöiden välillä toisi paremman lopputuloksen kuin yksinäinen puurtaminen.

Jopa valtauskontojen sisällä alkaa ajan mittaan tapahtua pirstoutumista ja uusia suuntauksia syntyy. Tämä tapahtuu sisäisistä syistä. Näitä ovat muun muassa kulttuurin erilaiset sisäiset tasot ja erilaiset motiivit, joiden vuoksi ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Saman perinteen sisällä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä saa heidät tekemään muutoksia filosofiaan ja käytäntöön, ja tämä kehittyy myöhemmin erilaisiksi itsenäisiksi suuntauksiksi. Ja tämä prosessi on väistämätön.

Jokainen olkoon uskossaan autuas.

Jeesus ja muut vetosivat eri aikoina ja eri paikoissa eri tavoin koulutettuihin ihmisiin. On vain luonnollista, että heidän oli mukautettava samat totuudet paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Aurinko ei myöskään nouse zeniitistään yhdessä yössä, vaan nousee vähitellen horisontin yläpuolelle. Koulutusjärjestelmässä käytetään samaa periaatetta, kun perusasiat opetetaan ensimmäisen luokan oppilaille ja hienovaraisemmat ja monimutkaisemmat asiat ylemmille luokille. Eri luokka-asteiden oppikirjat eivät kuitenkaan ole pohjimmiltaan erilaisia. Ne ovat yhden koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alalla on sama periaate, jonka mukaan tietoa mukautetaan ihmisen tason mukaan, jotta vältettäisiin "ruoansulatusvaikeudet". Lisäksi kaikkien hengelliset tarpeet ovat erilaisia. Esimerkiksi vierasta kieltä opettelevalle henkilölle voi riittää pieni lausekirja, joka riittää yksinkertaisiin tarpeisiin. Joku muu tarvitsee monikirjaisen sanakirjan päästäkseen yksityiskohtiin. Joidenkin uskontojen tarkoituksena on "selittää itsensä Jumalalle sormilla", toisten tarkoituksena on päästä hengellisyyden sisimpiin alueisiin.

Pinnallinen suhtautuminen uskontoon johtaa usein konflikteihin. Muodon fanaattiset kannattajat paheksuvat sitä, että ei-uskovaisen ulkoinen olemus on "täysin väärä".

Pohjois-Irlannissa protestantit ja katolilaiset ovat jatkuvassa konfliktissa, Pohjois-Intiassa muslimit ja hindut. Tällä tasolla ihmiset näkevät eroja vain kampauksissa, vaatetuksessa, symboliikassa, terminologiassa ja rituaaleissa.

Myös eri kristillisten lahkojen välillä käydään jatkuvasti taisteluita, vaikka kyseessä on yksi ja sama kristinusko.