Kuinka paljon metsässä täytyy kulkea että syntyy polku?

Ihan hitoksee.

Ei siihen vaadita paljoakaan, geokätköistä syntyy 10-20 löytäjän jälkeen jo polku

87

32 kertaa 

Tuhansia ja taas tuhansia, jos kulkijat ovat muurahaisia..

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen vaadita paljoakaan, geokätköistä syntyy 10-20 löytäjän jälkeen jo polku

Tätä en nyt kyllä usko.

Riippuu kasvillisuudesta ja maaperästä aika paljon

Kärräsin pihalle tuodut klapit n. 5 irtokuutiota kottikärryillä vajaan, joka on sekametsässä. Tulihan niitä edestakaisia reissuja varmaan satakunta(?), ja nyt on ihan selvät polut. Paluu tyhjillä kärryillä tapahtui osin eri reittiä, joten ihan samaa uraa en mennyt kuin puolet kerroista.  Ja tyhjät kärryt tietty rasittivat vähemmän maastoa, kun olivat kevyet.

Tämä osoittaa, miten herkkä luonto, aluskasvillisuus on rasitukselle. 

Aika nopeasti tulee polku. Käyttämäni polun yli oli kaatunut iso kuusi, aloin kiertää sen latvuksen puolelta, ja ehkä kuukauden kuluttua tajusin että siihen oli tullut polku. Olin kulkenut ehkä 20, tai korkeintaan 25 kertaa, kukaan muu ei käytä reittiä kuin satunnaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kasvillisuudesta ja maaperästä aika paljon

Tämä. Jos vaikka kallioinen ja jäkäläinen rinne niin polku jää nopeasti ja pysyy lähes ikuisesti.

Niitä polkuja kulkee myös eläimet.

Alusta vaikuttaa asiaan. Suo ja kuiva kangas ovat kaksi erilaista maastoa.

Kävelin tänään heinikossa kyltille poistamaan graffittia. Jälkeni jäi pitkään heinään joka vielä kerran leikataan. Saman kummun yli meni tallattu polku jota itse juoksin ylämäkitreenissä ylös alas. Sen pohjalla ei kasvanut mitään, vaikka heinä yritti peittää sen.

Mummolan kalastus ja marjanpoiminta polut mutkittelevat, mikä mihinkin. Kun päästiin suolle, ne katosivat. Siinä missä vene oli 10 vuotta sitten kasvoi heinää. Ja rantasaunan ranta oli siisti. Kun itse se siihen kuntoon kulutettiin.

Kun mummola tyhjenee. Osa poluista katoaa ja rantasaunan ranta kasvaa ennalleen.

Nykymetsään ei polku tule kovin helposti, jos siellä on sikin sokin oksia ja hakkuujätteitä.

Onpa ihanan virkistävä keskustelu. Vaikka villi ja koskematon luonto on upea, olen aina viehättynyt poluista ja siitä, miten kulkuväylä on rakentunut juuri siihen kohtaan, kiertänyt puun tietyltä puolelta.