Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Sarjassamme vain rikkaiden ongelmat... Omaan opiskelija luukkuun kannettiin vanhoja huonekaluja vanhempien varastosta. Joku käytetty sänky piti hommata torista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme vain rikkaiden ongelmat... Omaan opiskelija luukkuun kannettiin vanhoja huonekaluja vanhempien varastosta. Joku käytetty sänky piti hommata torista.
Eipä ole rikkaiden ongelma, vaan sellaisten, joilla on noita ongelmamummoja niskassaan.
Meidän häirikkömme on täysin persaukinen, mutta ainahan sitä voi kantaa Torin ilmaispusseja ja homesänkyjä meidän iloksi. Ja kiristää, kitistä ja mekkaloida noin yleisesti. Ja haukkua hankalaksi selän takana jne.
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme vain rikkaiden ongelmat... Omaan opiskelija luukkuun kannettiin vanhoja huonekaluja vanhempien varastosta. Joku käytetty sänky piti hommata torista.
Mutta yhtä huonosti sopivat, mutta uudet, tavarat olisi ollut jotenkin parempi?
Ihanan nousukasmainen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Kyllä nykyiset mummot ovat 50-luvulla syntyneitä, jotkut jopa 60-luvulla. 40-luvulla syntyneet ovat isomummoja.
Mun lapsen mummon on 1931 syntynyt
Lapsi muuttaa omilleen ensi vuonna
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme vain rikkaiden ongelmat... Omaan opiskelija luukkuun kannettiin vanhoja huonekaluja vanhempien varastosta. Joku käytetty sänky piti hommata torista.
Ei tässä rikkaita olla mikään osapuoli. Kouluttautumalla sai koulutetun ihmisen palkan, josta riittää elämiseen ja jää vähän ylikin.
Osan ylimäärästä voi laittaa lapselle säästöön, esimerkiksi oman kodin hankintoja varten.
"Ei ei niihin säästöihin kosketa, mummo ostaa!"
Taas mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mummon puolella.
En ole läheskään mummo itse vielä, mutta ymmärrän hyvin.
Äitini ostaa lapsillemme laadukkaita vaatteita ja tarvikkeita. Olen kiitollinen.
Jos olisin mummo, niin tarjoaisin nimenomaan laatumerkkejä. En haluaisi tuhlata rahojani lahjana tavaraan, joka ei itseäni miellytä laadultaan.
Eli mielestäni voi ottaa vastaan ne tavarat, mitkä mummon tarjoamista hyväksyy ja muut kustantaa sitten itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen mummon puolella.
En ole läheskään mummo itse vielä, mutta ymmärrän hyvin.
Äitini ostaa lapsillemme laadukkaita vaatteita ja tarvikkeita. Olen kiitollinen.
Jos olisin mummo, niin tarjoaisin nimenomaan laatumerkkejä. En haluaisi tuhlata rahojani lahjana tavaraan, joka ei itseäni miellytä laadultaan.
Eli mielestäni voi ottaa vastaan ne tavarat, mitkä mummon tarjoamista hyväksyy ja muut kustantaa sitten itse.
Ei näiden mummojen kanssa ole sellaista vaihtoehtoa, että hyväksyisi vain osan. Tai edes että ei hyväksyisi mitään. Sekin aiheuttaa suurta pahennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mummon puolella.
En ole läheskään mummo itse vielä, mutta ymmärrän hyvin.
Äitini ostaa lapsillemme laadukkaita vaatteita ja tarvikkeita. Olen kiitollinen.
Jos olisin mummo, niin tarjoaisin nimenomaan laatumerkkejä. En haluaisi tuhlata rahojani lahjana tavaraan, joka ei itseäni miellytä laadultaan.
Eli mielestäni voi ottaa vastaan ne tavarat, mitkä mummon tarjoamista hyväksyy ja muut kustantaa sitten itse.
Haukutko sinäkni selän takana ihmisen joka ei halua "laatutavaroitasi" kuten tämä mummo?
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.
Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.
MIKSI?
Ei minulla ole ikinä ollut mitään romuläävää kotina, vaikka rahaa ei ole ollut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatko-osa tarinaan menee niin, että mummo kuulustelee opintojen edistymisestä. Kun niin hienot tarpeistot hän hankki, että pitäisi kiitokseksi mummolle valmistua nopeasti.
Mummo ei halua haaskata rahojaan pskaan. Nuori haluaa ostaa samanlaisia asioita, mitä kaveritkin on hankkineet. Eli halvinta krääsää tai jotain rihkamaa. Ymmärrän kumpaakin
Sanoisin, että antakaa sen nuoren elää omaa elämää ja astukaa kumpikin pari askelta taaksepäin. Nuori ostaa sitten omilla rahoillaan mitä haluaa, kun on ne rahat ensin tienannut.
Tulee aika luopua lapsista - nyt se on käsillä sekä äidillä että mummolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei halua haaskata rahojaan pskaan. Nuori haluaa ostaa samanlaisia asioita, mitä kaveritkin on hankkineet. Eli halvinta krääsää tai jotain rihkamaa. Ymmärrän kumpaakin
Sanoisin, että antakaa sen nuoren elää omaa elämää ja astukaa kumpikin pari askelta taaksepäin. Nuori ostaa sitten omilla rahoillaan mitä haluaa, kun on ne rahat ensin tienannut.
Tulee aika luopua lapsista - nyt se on käsillä sekä äidillä että mummolla.
Jankutilänkyti tyhmä provo...
Mummo on lapsistaan luopunut jo vuosia, vuosia sitten. Hoksaat sen siitä kun sillä lapsellakin on jo aikuinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.
Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme vain rikkaiden ongelmat... Omaan opiskelija luukkuun kannettiin vanhoja huonekaluja vanhempien varastosta. Joku käytetty sänky piti hommata torista.
Ei tässä rikkaita olla mikään osapuoli. Kouluttautumalla sai koulutetun ihmisen palkan, josta riittää elämiseen ja jää vähän ylikin.
Osan ylimäärästä voi laittaa lapselle säästöön, esimerkiksi oman kodin hankintoja varten.
"Ei ei niihin säästöihin kosketa, mummo ostaa!"
Taas mennään.
Ei kyllä köyhät mummot lapsenlapsille tarjoudu vapaaehtoiseksi maksamaan 2000 euron sänkyä ja päälle kaikkea muuta tarvittavaa ensimmäiseen kotiin!
Sanoisin, että syksynä opiskelun aloittavista ja kotoaan pois muuttavista lapsista 95%:ia olisivat ikionnellisia, jos heiltä löytyi tuollainen mummo, joka kaivaa kuvetta ja jolla on noin hyvät taloudelliset mahdollisuudet tukea itsenäistyvää nuorta!
Sen miele merkkisen imurin olisin antanut ostaa, koska ne ovat oikeasti maailman parhaimpia imureita mitä olen koskaan käyttänyt. Kyllähän siellä siivouskomerossa imurille on tilaa. Mieleltäkään tosin ei saa juurikaan vastinetta rahalle enää 300 euron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarjassamme vain rikkaiden ongelmat... Omaan opiskelija luukkuun kannettiin vanhoja huonekaluja vanhempien varastosta. Joku käytetty sänky piti hommata torista.
Ei tässä rikkaita olla mikään osapuoli. Kouluttautumalla sai koulutetun ihmisen palkan, josta riittää elämiseen ja jää vähän ylikin.
Osan ylimäärästä voi laittaa lapselle säästöön, esimerkiksi oman kodin hankintoja varten.
"Ei ei niihin säästöihin kosketa, mummo ostaa!"
Taas mennään.
Ei kyllä köyhät mummot lapsenlapsille tarjoudu vapaaehtoiseksi maksamaan 2000 euron sänkyä ja päälle kaikkea muuta tarvittavaa ensimmäiseen kotiin!
Sanoisin, että syksynä opiskelun aloittavista ja kotoaan pois muuttavista lapsista 95%:ia olisivat ikionnellisia, jos heiltä löytyi tuollainen mummo, joka kaivaa kuvetta ja jolla on noin hyvät taloudelliset mahdollisuudet tukea itsenäistyvää nuorta!
Suurin osa saa kotoaan kaiken tarvittavan. Iso osa saa jopa sen asunnon.
t. opiskelijoiden äiti
Vierailija kirjoitti:
Sen miele merkkisen imurin olisin antanut ostaa, koska ne ovat oikeasti maailman parhaimpia imureita mitä olen koskaan käyttänyt. Kyllähän siellä siivouskomerossa imurille on tilaa. Mieleltäkään tosin ei saa juurikaan vastinetta rahalle enää 300 euron jälkeen.
Missä "siellä siivouskomerossa"? Se opiskelija oli muuttamassa yksiöön.
Meillä on vanha omakotitalo, eikä täälläkään ole siivouskomeroa, saati noissa jossain kantakaupungin yksiöissä sitten.
Kyllä nykyiset mummot ovat 50-luvulla syntyneitä, jotkut jopa 60-luvulla. 40-luvulla syntyneet ovat isomummoja.