Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Se päättämisen tarve on käsittämätön.
Meillä mummo muutti pienempään asuntoon ja tuskaili mihin kaikki tavarat laittaa.
Silti se ei käynyt millään että me olisimme itse katsoneet niistä ylimääräisistä tavaroista, mitä tarvitsisimme. Ei. Niille tilattiin Fidan paku.
Sitten meidän olisi ollut pakko ottaa ne romut, jotka mummo oli päättänyt meidän tarvitsevan. Mm. Kellariin unohtuneet naapurinsa kieropyöräiset rattaat. Meidän lapset 8 ja 10. Hirveä meteli kun en suostunut ottamaan niitä ja myymään että lapset saa namirahaa.
En voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?"
Koska se on LAHJA. Lahjasta ei valiteta.
Minä keksin joku aika sitten, että voisin ostaa pojalle ja hänen avovaimolleen joululahjaksi robotti-imurin. En kuitenkaan osta sellaista yllätykseksi vaan kysyn heiltä ensin, haluavatko he sellaisen ja jos haluavat, niin millaisen. Voi olla, että se onkin heille tarpeeton. En tykkäisi siitäkään, että käytän monta sataa euroa sen ostamiseen, mutta he myyvät sen heti eteenpäin käyttämättömänä satasella. Luulin olevani ihan normaali ihminen, koska minusta lahjan pitää ilahduttaa sen saajaa eikä vain minua. Olen myöskin ihan varma, että sinulle löytyy monta vaihtoehtoa lahjaksi, jotka ei ilahduta sinua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Mummo ei halua laittaa rahojaan paskaan. Omalla perheelläni ei ollut varaa ostaa huonekaluja, mutta sain kotoa 50-60-luvun huonekaluja, joista vieläkin osa on kodissani, osa jatkanut matkaa omien nuorten koteihin. Vuosien varrella kotiini on kulkeutunut myös isovanhempieni tavaroita, Isoisän tekemä leipälapio, toisten iso isovanhempien vanha puusohva jne pientä sälää. Eniten kodissani ärsyttää halvat nojatuolit, jotka ostettiin kun oli paljon muitakin menoja ja juhlat kotona tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Valtaa käyttäviin, ylikäveleviin, kiristäviin meuhkaajiin on viisainta pitää etäisyyttä.
Riippumatta siitä ovatko sukulaisia taikka minkäikäisiä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei halua laittaa rahojaan paskaan. Omalla perheelläni ei ollut varaa ostaa huonekaluja, mutta sain kotoa 50-60-luvun huonekaluja, joista vieläkin osa on kodissani, osa jatkanut matkaa omien nuorten koteihin. Vuosien varrella kotiini on kulkeutunut myös isovanhempieni tavaroita, Isoisän tekemä leipälapio, toisten iso isovanhempien vanha puusohva jne pientä sälää. Eniten kodissani ärsyttää halvat nojatuolit, jotka ostettiin kun oli paljon muitakin menoja ja juhlat kotona tulossa.
Täytyy lisätä, ettei tuoleissa ärsytä halpa hinta vaan huono kangas ja tieto ettei niitä kannata edes päälystää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa tyttären tehdä niin, kuin itse haluaa, koska kukaan ei opi mitään kuin omasta kokemuksestaan. Vuoden kuluttua, kun niskaan koskee ja päätä särkee huonosti nukutun yön jälkeen, hän ehkä ymmärtää ero laadukkaan vuoteen ja halvemman version välillä.
Sama koskee imuria. Kun akku on loppu ja pitäisi ostaa kahden vuoden kuluttua uusi varsi-imuri ja sitten taas parin vuoden kuluttua jne. niin saattaa alkaa havaita eroa tässäkin.
Mummo tuntuu olevan laatutietoinen ja varmaan jo melko ihmeissään, kun mikään ei kelpaa. Mummoparka, toivottavasti hän keksii rahoille parempaa käyttöä sijoittamalla omaan mukavuuteensa. Tsemppiä mummolle!
Jos aamulla on niskat ja pää kipeä, niin todennäköisesti syynä on vääränlainen tyyny. Siinäkään kallein ei ole välttämättä paras vaan siihen vaikuttaa hartioiden leveys ja nukkuma-asento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Valtaa käyttäviin, ylikäveleviin, kiristäviin meuhkaajiin on viisainta pitää etäisyyttä.
Riippumatta siitä ovatko sukulaisia taikka minkäikäisiä ovat.
Ja kaikki mummit ovat sellaisia?
Ostan imurin, joka toimii ja kestää, mutta en osta sinulle sellaista imuria, jolla et voi mattoja imuroida, jonka akku on entinen kahden vuoden päästä? Tämä tekee mummista valtaakäyttävän kiristäjän? Vai mistä olet tuon kaiken päätellyt?
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei halua laittaa rahojaan paskaan. Omalla perheelläni ei ollut varaa ostaa huonekaluja, mutta sain kotoa 50-60-luvun huonekaluja, joista vieläkin osa on kodissani, osa jatkanut matkaa omien nuorten koteihin. Vuosien varrella kotiini on kulkeutunut myös isovanhempieni tavaroita, Isoisän tekemä leipälapio, toisten iso isovanhempien vanha puusohva jne pientä sälää. Eniten kodissani ärsyttää halvat nojatuolit, jotka ostettiin kun oli paljon muitakin menoja ja juhlat kotona tulossa.
Siis veit vanhempiesi kodista huonekaluja muuttaessasi? Otitko olohuoneen pöydän ja keittiöstä ruokapöydän tuoleineen? Omat vanhemmat eivät tuohon olisi suostuneet. Ei minulla ollut omille lapsillekaan antaa mukaan huonekaluja kodistani, ne on minulle tarpeellisia ja koko ajan käytössä. Joillain on näköjään tapana ostaa uutta vaikka entisetkin ovat vielä käyttökelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Valtaa käyttäviin, ylikäveleviin, kiristäviin meuhkaajiin on viisainta pitää etäisyyttä.
Riippumatta siitä ovatko sukulaisia taikka minkäikäisiä ovat.
Ja kaikki mummit ovat sellaisia?
Ostan imurin, joka toimii ja kestää, mutta en osta sinulle sellaista imuria, jolla et voi mattoja imuroida, jonka akku on entinen kahden vuoden päästä? Tämä tekee mummista valtaakäyttävän kiristäjän? Vai mistä olet tuon kaiken päätellyt?
Niinkö tuossa lukee?
Ja jos et edelleenkään muutenkaan ymmärrä lukemaasi kuitenkaan, en ala sinulle ratapölkystä taivuttamaan.
Toistan vain että osta ihan mitä lystäät omaan huusholliisi sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Valtaa käyttäviin, ylikäveleviin, kiristäviin meuhkaajiin on viisainta pitää etäisyyttä.
Riippumatta siitä ovatko sukulaisia taikka minkäikäisiä ovat.
Ja kaikki mummit ovat sellaisia?
Ostan imurin, joka toimii ja kestää, mutta en osta sinulle sellaista imuria, jolla et voi mattoja imuroida, jonka akku on entinen kahden vuoden päästä? Tämä tekee mummista valtaakäyttävän kiristäjän? Vai mistä olet tuon kaiken päätellyt?
Ostat imurin, mutta et yhtään mieti missä sitä säilytetään, miten kovaääninen se on, löytyykö siihen pölypusseja ja suodattimia helposti ja miten kalliita ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Me yritettiin tätä, minä ihan oikeasti yritin tarjota lapsilleni mummin.
Me tultiin kylään aina, kun meidät pyydettiin. Meillekin sai tulla. Homma ei vain ollut ollenkaan vastavuoroista: minä en saanut ehdottaa, sillä se olisi kuulemma vaatimista. Minä en saa sanella mummin aikatauluja tai käyttää häntä lapsenvahtina. Pyysin yhden kerran. Vain yhden.
Okei, lakkasin pyytämästä. Sekään ei tietenkään sopinut. Kun ei mummille järjestynyt lapsenvahtihommia, hän alkoi vaatia niitä itse. Hän alkoi siis sanella, että meidän pitäisi mennä jonnekin, että hän saisi olla lasten kanssa.
Mikään liean antaminen ei toiminut. Hän ihan asianmukaisesti kysyi lupaa saako lähteä lasten kanssa huvipuistoon Vaasaan. Annoin luvan ja pakkasin tavarat sitä silmällä pitäen. He lähtivätkin kylpylään Imatralle ja kuulin tämän vasta, kun he olivat jo matkalla sinne ihan toiseen suuntaan. Kun hermostuin tästä, se oli taas jotenkin mystisesti minun vikani. He olisivat saaneet lähteä kylpyläänkin, tietenkin, jos siihen olisi kysytty lupa yhtä asianmukaisesti kuin kysyttiin huvipuistoretkeen toiselle puolelle maata.
Tuonkin vielä annoin anteeksi.
Seuraavaksi mummi päätti, että he lähtevät lasten kanssa rantalomalle Kreikkaan, he tietenkin maksavat. Reissulla ei tietääkseni tapahtunut mitään erikoista, mutta sen reissun jälkeen ei lapset ole enää jaksaneet mummiaan. Viikko mummin määräiltävänä oli heille liikaa, ja sen näki jo heti lentokentän tulohallissa.
Keskitytään toiseen mummiin, joka ei vaadi kaikkien tanssivan hänen pillinsä mukaan, vaan joka osaa ottaa toiset huomioon.
Ei ihme että nuorilta puuttuu aloitekykyä ja suunnitelmallisuutta, kun mummonkin pitää saada päättää lapsenlapsen asunnon sisustus. Ja sitten valitetaan. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.[/quote]
Onneksi tänä päivänä voi valita, ei tarvitse ostaa Muuramen/Lundian hyllyjä silloin jos niihin varaa on vaan uskalletaan sisustaa persoonallisesti eikä se välttämättä tarkoita esineen laaduttomuutta. Päinvastoin monet ostaneet ns laatuhuonekaluja ja muuta sälää kun ovat ajatelleet sen ilmaisevan varakkuutta, mutta tuhonneet hyvillä mielin vanhoja, kestäviä, menneiden sukupolvien puuhuonekaluja . Tämä liittyy tietysti nousukkuuteenkin, perinteiden arvostusta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Ei tätä voikaan terveestä perhedynamiikasta käsin ymmärtää.
Meillä tilanne meni lopulta siihen, että sanoin jo ihan suoraan, että tämä on meidän koti, ei sinun. Ja sen sanoessani ymmärsin, että jollain sairaalla tavalla loukkasin ja ylitin mummon rajat, vaikka siis puolustin vain omiani tilanteessa, johon ei normaalin ihmisen kanssa voisi ikinä edes joutua.
Toiset ymmärtävät mitä tarkoitan, toiset eivät. Peukkujen suunta sen kertoo.
Meillä syttyi myös kolmas maailmansota kun lopulta sanoin että tämä on minun perheeni ja minun kotini, ei sinun.
Alkoi järjetön riitely ja kun sanoin että nyt menew puhelinnumero estoon, jos hän häiriköi vielä lapsianikin, hän vain jatkoi, koska hän arvioi, että hänen mielestään sekin asia kuului hänelle.
Eli siis kyky hahmottaa rajoja tai kunnioittaa toisen perheen aikuisen selkeää varoitusta, että lapsi kokee hänen käytöksensä ahdistavalsi ei vaan kykene kuulemaan!
Ja nyt itketään pitkin poikin miten hän niiiiiin hyvää vain tarkoitti.
Se käytös on siis nimenomaan ihan itsetuhoista mutta siihen ryhdytään koska niitä toisen sanomisia ei vaan kyetä millään tottelemaan.
Mä oon niin allerginen tuolle "tarkoittaa hyvää." Oon alkanut kysyä kenelle, kun joku tuota jankuttaa. Esim anoppi toi meille toistuvasti ruskeita lasimöykkyjä. Itse kutsui niitä taiteeksi. Tai kun toi ikea-kassillisen vaatteita lapsille. Hameita, glitterkenkiä... Kiva paitsi mulla on vain poikia. Mikään sanominen ei auttanut. Nuo vaatteet vein suoraan uffille, sori siitä. Lasimöykyt palautettu antajalleen. Välien viilentäminen auttoi tähänkin. Kiittämättömyydestä kyllä syytetään. Kyllähän sitä jokainen haluaa olla kierrätysaseman väliaikaissäilytysasema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Ei tätä voikaan terveestä perhedynamiikasta käsin ymmärtää.
Meillä tilanne meni lopulta siihen, että sanoin jo ihan suoraan, että tämä on meidän koti, ei sinun. Ja sen sanoessani ymmärsin, että jollain sairaalla tavalla loukkasin ja ylitin mummon rajat, vaikka siis puolustin vain omiani tilanteessa, johon ei normaalin ihmisen kanssa voisi ikinä edes joutua.
Toiset ymmärtävät mitä tarkoitan, toiset eivät. Peukkujen suunta sen kertoo.
Meillä syttyi myös kolmas maailmansota kun lopulta sanoin että tämä on minun perheeni ja minun kotini, ei sinun.
Alkoi järjetön riitely ja kun sanoin että nyt menew puhelinnumero estoon, jos hän häiriköi vielä lapsianikin, hän vain jatkoi, koska hän arvioi, että hänen mielestään sekin asia kuului hänelle.
Eli siis kyky hahmottaa rajoja tai kunnioittaa toisen perheen aikuisen selkeää varoitusta, että lapsi kokee hänen käytöksensä ahdistavalsi ei vaan kykene kuulemaan!
Ja nyt itketään pitkin poikin miten hän niiiiiin hyvää vain tarkoitti.
Se käytös on siis nimenomaan ihan itsetuhoista mutta siihen ryhdytään koska niitä toisen sanomisia ei vaan kyetä millään tottelemaan.
Mä oon niin allerginen tuolle "tarkoittaa hyvää." Oon alkanut kysyä kenelle, kun joku tuota jankuttaa. Esim anoppi toi meille toistuvasti ruskeita lasimöykkyjä. Itse kutsui niitä taiteeksi. Tai kun toi ikea-kassillisen vaatteita lapsille. Hameita, glitterkenkiä... Kiva paitsi mulla on vain poikia. Mikään sanominen ei auttanut. Nuo vaatteet vein suoraan uffille, sori siitä. Lasimöykyt palautettu antajalleen. Välien viilentäminen auttoi tähänkin. Kiittämättömyydestä kyllä syytetään. Kyllähän sitä jokainen haluaa olla kierrätysaseman väliaikaissäilytysasema.
Noku mummo halusi ostaa hameita ja glittervaatteita, kun ei omalle lapselleen voinut ostaa.
Jos teidän pojat vaikka käyttäisivät niitä! Ihan hyvin se hame menee, mukavampi päälläkin, kun tuulettuu sieltä helman alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?"
Koska se on LAHJA. Lahjasta ei valiteta.
Hyvä. Minulla on paljon rikkinäisiä tavaroita jotka vielä toimivat jotenkuten, en niitä roskiinkaan haluaisi heittää. Voin siis lahjoittaa ne sinulle kun et valita!
Liimaa rusetin päälle niin lahjahan se on! Ei saa valittaa! Nyt sitten vaan miettimään mihin sen vain ihan vähän vuotavan kylpytynnyrin sijoittaa kerrostaloasunnossa. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Sekö olisi maailman karmein tilanne, jos lapsenlapsi joutuisi tapaamaan mummonsa?
Kuinka huonot suhteet ihmisillä voi olla isovanhempiin?! Kai nyt jokainen ensiasuntoon muuttanut nuori kutsuu isovanhemmat jossain vaiheessa käymään asunnossa, jos samalla paikkakunnalla asutaan? Tai silloin kun isovanhemmat ovat paikkakunnalla käymässä. Varsinkin tilanteessa, jossa mummo olisi maksanut koko ensiasunnon sisustuksen, niin automaattistahan tuon pitäisi nuorella olla!Niin. Eli kuvaat juuri sen mistä on kyse. Kiristämisestä.
Kiristämisestä? Kuka kiristää, ketä? Millä kiristää? Tekemään mitä? En ymmärrä.
Sitä minä en myöskään ymmärrä, että jotkut ilmeisesti kasvattaa lapsensa niin, että isovanhempiin ei sitten mitään yhteyttä pidetä. Eikä mitään vähäistäkään käytöstapoja pidetä yllä!
En ole itse isovanhempi, mutta lapsilleni olen siitä asti, kun heillä on ollut puhelimet aina kehottanut, että soitapa vaikka mummille ja kerro miten päivä meni. Mummi varmaan satojen kilometrien päässä ilostuu. Nykypäivänä whatsapp ja kuvat. Yhteydenpitäminen tulee ihan normaalisti lapsenlapsien ja isovanhempien välillä. Mutta ilmeisesti tämä on jotain outoa, palstan mukaan siis lapsenlapsien pitää ehdottomasti katkaista kaikki yhteydet isovanhempiin? Sekö on nykypäivän normaali toimintamalli? Ja kaikkien suurin kuviteltava karmeus olisi se, että mummi tulisi käymään lapsenlapsen uudessa asunnossa?
Joskus se välimatkan pitäminen on ihan välttämätöntä, kun siltä isovanhemmilta puuttuu ne käytöstavat sekä kunnioitus muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, äiti ja lapsenlapsi siis pettyivät, koska mummo ei vain laittanut 10 000 euroa tilille rahaa ostoksiin ja sen jälkeen mummosta ei olisi kuulunut mitään. Tämä olisi ollut ilmeisesti se oikea ja toivottava tapa toimia mummolle. Sinun ilmainen raha kelpaa, mutta pysy erossa minun elämästäni, äläkä ota yhteyttä.
Tässä on se mitä tapahtuu, jos tuohon mummon systeemiin suostu. Mummo vetoaa, että hänen pitää päästä aika käymään asunnossa, hänhän sen on sisustanutkin. Tai muuten pitää aina olla palveleva ja kiitollinen, muuten hän valittaa ja uhriutuu, miten kiittämättömiä ollaan, ja rahat vain otetaan.
Ei tätä voikaan terveestä perhedynamiikasta käsin ymmärtää.
Meillä tilanne meni lopulta siihen, että sanoin jo ihan suoraan, että tämä on meidän koti, ei sinun. Ja sen sanoessani ymmärsin, että jollain sairaalla tavalla loukkasin ja ylitin mummon rajat, vaikka siis puolustin vain omiani tilanteessa, johon ei normaalin ihmisen kanssa voisi ikinä edes joutua.
Toiset ymmärtävät mitä tarkoitan, toiset eivät. Peukkujen suunta sen kertoo.
Meillä syttyi myös kolmas maailmansota kun lopulta sanoin että tämä on minun perheeni ja minun kotini, ei sinun.
Alkoi järjetön riitely ja kun sanoin että nyt menew puhelinnumero estoon, jos hän häiriköi vielä lapsianikin, hän vain jatkoi, koska hän arvioi, että hänen mielestään sekin asia kuului hänelle.
Eli siis kyky hahmottaa rajoja tai kunnioittaa toisen perheen aikuisen selkeää varoitusta, että lapsi kokee hänen käytöksensä ahdistavalsi ei vaan kykene kuulemaan!
Ja nyt itketään pitkin poikin miten hän niiiiiin hyvää vain tarkoitti.
Se käytös on siis nimenomaan ihan itsetuhoista mutta siihen ryhdytään koska niitä toisen sanomisia ei vaan kyetä millään tottelemaan.
Mä oon niin allerginen tuolle "tarkoittaa hyvää." Oon alkanut kysyä kenelle, kun joku tuota jankuttaa. Esim anoppi toi meille toistuvasti ruskeita lasimöykkyjä. Itse kutsui niitä taiteeksi. Tai kun toi ikea-kassillisen vaatteita lapsille. Hameita, glitterkenkiä... Kiva paitsi mulla on vain poikia. Mikään sanominen ei auttanut. Nuo vaatteet vein suoraan uffille, sori siitä. Lasimöykyt palautettu antajalleen. Välien viilentäminen auttoi tähänkin. Kiittämättömyydestä kyllä syytetään. Kyllähän sitä jokainen haluaa olla kierrätysaseman väliaikaissäilytysasema.
Noku mummo halusi ostaa hameita ja glittervaatteita, kun ei omalle lapselleen voinut ostaa.
Jos teidän pojat vaikka käyttäisivät niitä! Ihan hyvin se hame menee, mukavampi päälläkin, kun tuulettuu sieltä helman alta.
Ei ollut edes ostanut, vaan saanut ystävättäreltä, joka oli luvannut myydä tyttären puolesta ne vaatteet kirpparilla. Ei sitten jaksanutkaan, ja anoppi pelasti päivän!
Nyt jälkikäteen naurattaa ja ihmetyttää, mitä liikkui päässä. Kun tuo kassi meille oli jätetty ulko-oven eteen, niin silloin ei naurattanut yhtään.
Erillaisille näkemyksille ei ole tilaa kun olt oikeassa. Miksi edes keskustella