Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
"Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?"
Valitettavasti taitaa olla. Edellinen anoppi piti päättää JOKA IKISEN pikkutavaran paikka mökillä. Vaikka me yövyttiin vierasaitassa, niin sielläkin piti päättää missä jokainen tavara on, mitään muutoksia ei saanut tehdä, käsittämättömän epäkäytännölliset ratkaisut piti olla. Oli aika huvittavaa, kun anoppi onnistui saamaan himoitsemansa korkeassa virassa ollut mies vihille itsensä kanssa. Tämä mies sai sitten edes laittaa kunnon koukkuja seinille ja hän teki muitakin käytännöllisiä ratkaisuja. Tätä miestä anoppi siis jossain määrin kunnioitti (vaikka pisti hänetkin aika pahasti kontrolliin), mutta lapsiaan, puhumattakaan miniästä hän ei kunnioittanut ollenkaan. Mies ei suostunut pistämään äidillensä hanttiin, loppuhan siitä tuli. Tosi hieno mökkipaikka, mutta tuollaista kohtelua en siedä. Suomi on täynnä hienoja luontokohteita, joista voi nauttia ilman hullua anoppia.
Oliko mökki sinun vai anopin?
Miksi sinun pitäisi päättää miten anopin mökki sisustetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?"
Valitettavasti taitaa olla. Edellinen anoppi piti päättää JOKA IKISEN pikkutavaran paikka mökillä. Vaikka me yövyttiin vierasaitassa, niin sielläkin piti päättää missä jokainen tavara on, mitään muutoksia ei saanut tehdä, käsittämättömän epäkäytännölliset ratkaisut piti olla. Oli aika huvittavaa, kun anoppi onnistui saamaan himoitsemansa korkeassa virassa ollut mies vihille itsensä kanssa. Tämä mies sai sitten edes laittaa kunnon koukkuja seinille ja hän teki muitakin käytännöllisiä ratkaisuja. Tätä miestä anoppi siis jossain määrin kunnioitti (vaikka pisti hänetkin aika pahasti kontrolliin), mutta lapsiaan, puhumattakaan miniästä hän ei kunnioittanut ollenkaan. Mies ei suostunut pistämään äidillensä hanttiin, loppuhan siitä tuli. Tosi hieno mökkipaikka, mutta tuollaista kohtelua en siedä. Suomi on täynnä hienoja luontokohteita, joista voi nauttia ilman hullua anoppia.
Oliko mökki sinun vai anopin?
Miksi sinun pitäisi päättää miten anopin mökki sisustetaan?
No jos siellä yöpyy niin olisihan se kiva esimerkiksi tuoli ottaa pois tieltä, laittaa verhot jos aurinko paistaa suoraan silmiin taikka kääntää sänky järkevämmin niin että mahtuu kulkemaan jne.
Ketjun aloittajan selkärangattomuus ja uusavuttomuus ovat kyllä uskomaton juttu.
Entäs sitten jos mummo haluaa maksaa? Hänelle voi sanoa ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittajan selkärangattomuus ja uusavuttomuus ovat kyllä uskomaton juttu.
Entäs sitten jos mummo haluaa maksaa? Hänelle voi sanoa ei kiitos.
Lukutaidottomuutesi on kyllä uskomaton juttu.
Mummo ei taida tajuta mitä nykyajan 20 m koppiyksiöön mahtuu. Minunkin mielestä nuori saa valita haluamansa, ja jos se ei mummolle kelpaa niin olkoot maksamatta. Ei sitä yksiötä sisusteta omakotitalon tavaroilla, vaikka kuinka ekologinen olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko opiskelijan äiti kateellinen, kun mummolla on rahaa ja osti tyttärelle kaikkea kallista ja hyvää? Moni ottaisi todella kiitollisena vastaan arvokkaita hankintoja. Varsi-imurit ovat edullisia, mutta aika hyödyttömiä. Mielen imuri kestää varmasti aikaa. Itse sain 15-vuotiaana työpaikan ja työsuhdeasunnon. Kotoa sain alkuun vaahtomuovipatjan ja kaksi lakanaa. Siinä kaikki. Todella ärsyttävä kirjoitus opiskelijan äidiltä. Jos ei kunnioita omaa äitiään, niin tytär saa tästä jorinasta hyvää mallia huonoon käytökseen.
Ihan kummallisia nämä laatujankuttajat. Mun opiskelijakämppään ostama imuri tais jokunen vuosi sitten maksaa 50€ alennuksessa ja ihan hyvin toimii edelleen. Ei tuolla mitään teollisuushallia imutella puhtaaksi, mutta kotona oikein näppärä. Imee leivänmurut ja kissankarvat. Ei ole mikään merkkituote. Ihan käypäsen laitteen saa, vaikka siihen ei satasia upotakaan.
Varsi-imuriin en ota kantaa, koska ei ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko opiskelijan äiti kateellinen, kun mummolla on rahaa ja osti tyttärelle kaikkea kallista ja hyvää? Moni ottaisi todella kiitollisena vastaan arvokkaita hankintoja. Varsi-imurit ovat edullisia, mutta aika hyödyttömiä. Mielen imuri kestää varmasti aikaa. Itse sain 15-vuotiaana työpaikan ja työsuhdeasunnon. Kotoa sain alkuun vaahtomuovipatjan ja kaksi lakanaa. Siinä kaikki. Todella ärsyttävä kirjoitus opiskelijan äidiltä. Jos ei kunnioita omaa äitiään, niin tytär saa tästä jorinasta hyvää mallia huonoon käytökseen.
Ja taas kateuskortti, kun joku toinen ei halua samaa kuin itse. 😂
Ei, se ei useinkaan ole kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.
Ja sitten saattoi dumpata ne mieleiset laatutavarat suvun nuorille, kun alkoikin tehdä mieli jotain muuta. Mutta hei, kerskakulutus kunniaan, kun on omat rahat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi sänky on varsinkin sellanen asia missä kannattaa panostaa, kuitenkin siinnä ihminen viettää kolmanneksen elämästään.;
Olen 66 ja siitä asti, kun poikakaverin kanssa muutettiin yhteen, olen nukkunut IKEAn sängyssä, IKEAn patjalla. En asu Suomessa ja täällä taas oli tämä ruotsalainen mööpelikauppa jo yli 40 vuotta sitten. Mikä hitto siinä on, että terveen ihmisen pitää ostaa tonneja maksava sänky? Mitä siitä saa? Nytkin kun leskenä asun itsekseni, ostin samasta kaupasta leveän sängyn, lasteni kanssa koottiin. On hyvä sänky.
Mummu pois opiskelijan sisustussuunnittelusta! Ihan selkeää voimankäyttöä ja kiristystä tuo on!
Ihan samaa ihmettelen. Minusta halvoissa patjoissa ei ole mitään vikaa, melkeinpä päinvastoin. Ostettiin Ikean jälkeen kallis ja muka hieno petauspatja mutta sillä oli oikeasti huonompi nukkua. 5 vuoden jälkeen ostettiin taas Ikean halpa ja ohut petauspatja ja nukutaan paljon paremmin. En muutenkaan innostu näistä suomen vallanneista korkeista jenkkisängyistä joita tunnutaan usein perustelevan sillä että odotas kun olet vanha ja/tai raihnas, sitten et jaksa matalaan laskeutua. Voi olla joo, mutta sen takia en ala asentamaan invavessaa kotiini enkä ostamaan metrin korkeaa patjavuorta. Katsotaan sitten kun olen riittävän vanha ja/tai raihnas.
Ja mitä mummoon tulee, minä en ottaisi mitään vastaan jos ei kerta saa itse päättää mitä se on. Osalle se huonekalujen ulkonäkö on tärkeää eikä auta vaikka sohva tai sänky olisi kymmpitonnin arvoinen jos se ei miellytä saajan silmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opiskelijan äiti kateellinen, kun mummolla on rahaa ja osti tyttärelle kaikkea kallista ja hyvää? Moni ottaisi todella kiitollisena vastaan arvokkaita hankintoja. Varsi-imurit ovat edullisia, mutta aika hyödyttömiä. Mielen imuri kestää varmasti aikaa. Itse sain 15-vuotiaana työpaikan ja työsuhdeasunnon. Kotoa sain alkuun vaahtomuovipatjan ja kaksi lakanaa. Siinä kaikki. Todella ärsyttävä kirjoitus opiskelijan äidiltä. Jos ei kunnioita omaa äitiään, niin tytär saa tästä jorinasta hyvää mallia huonoon käytökseen.
Ja taas kateuskortti, kun joku toinen ei halua samaa kuin itse. 😂
Ei, se ei useinkaan ole kateutta.
Jos se ei ole kateutta, se on fobiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Ehkä ihmisillä on erilaisia tilanteita ja asumismuotoja? Vanhempien kotona voi olla vaikka pari tyhjää huonetta.
Ai tästä tuli kruunualoitus! Ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi sänky on varsinkin sellanen asia missä kannattaa panostaa, kuitenkin siinnä ihminen viettää kolmanneksen elämästään.;
Olen 66 ja siitä asti, kun poikakaverin kanssa muutettiin yhteen, olen nukkunut IKEAn sängyssä, IKEAn patjalla. En asu Suomessa ja täällä taas oli tämä ruotsalainen mööpelikauppa jo yli 40 vuotta sitten. Mikä hitto siinä on, että terveen ihmisen pitää ostaa tonneja maksava sänky? Mitä siitä saa? Nytkin kun leskenä asun itsekseni, ostin samasta kaupasta leveän sängyn, lasteni kanssa koottiin. On hyvä sänky.
Mummu pois opiskelijan sisustussuunnittelusta! Ihan selkeää voimankäyttöä ja kiristystä tuo on!Ihan samaa ihmettelen. Minusta halvoissa patjoissa ei ole mitään vikaa, melkeinpä päinvastoin. Ostettiin Ikean jälkeen kallis ja muka hieno petauspatja mutta sillä oli oikeasti huonompi nukkua. 5 vuoden jälkeen ostettiin taas Ikean halpa ja ohut petauspatja ja nukutaan paljon paremmin. En muutenkaan innostu näistä suomen vallanneista korkeista jenkkisängyistä joita tunnutaan usein perustelevan sillä että odotas kun olet vanha ja/tai raihnas, sitten et jaksa matalaan laskeutua. Voi olla joo, mutta sen takia en ala asentamaan invavessaa kotiini enkä ostamaan metrin korkeaa patjavuorta. Katsotaan sitten kun olen riittävän vanha ja/tai raihnas.
Ja mitä mummoon tulee, minä en ottaisi mitään vastaan jos ei kerta saa itse päättää mitä se on. Osalle se huonekalujen ulkonäkö on tärkeää eikä auta vaikka sohva tai sänky olisi kymmpitonnin arvoinen jos se ei miellytä saajan silmää.
Ostin opiskelijana melkein 15 vuotta sitten halvimman metallirunkoisen sohvasängyn minkä löysin, ja kaksi halpaa vaahtomuovipatjaa (koska kaksi samanlaista oli edullisempi kuin paksumpi patja ja petari), eikä ollut ongelmia selän kanssa. Sänky on edelleen käytössä, vähän on alkanut nitistä viime vuosina. Työllistyttyäni olen vain ostanut kalliimman patjan ja petarin, mutta hinta oli lähempänä satasta kuin tonnia. Eikä edelleenkään selkäongelmia. En oikein osaa nähdä, että olisin nukkunut mitenkään laadukkaammin siinä parin tonnin hästensissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Ehkä ihmisillä on erilaisia tilanteita ja asumismuotoja? Vanhempien kotona voi olla vaikka pari tyhjää huonetta.
Ai nyt sitten niiden myyminen nakitetaan vanhemmille ja melko varmasti äidille? Älä viitsi. En kyllä rupea siihen hommaan.
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei halua haaskata rahojaan pskaan. Nuori haluaa ostaa samanlaisia asioita, mitä kaveritkin on hankkineet. Eli halvinta krääsää tai jotain rihkamaa. Ymmärrän kumpaakin
Sanoisin, että antakaa sen nuoren elää omaa elämää ja astukaa kumpikin pari askelta taaksepäin. Nuori ostaa sitten omilla rahoillaan mitä haluaa, kun on ne rahat ensin tienannut.
Tulee aika luopua lapsista - nyt se on käsillä sekä äidillä että mummolla.
Jankutilänkyti tyhmä provo...
Mummo on lapsistaan luopunut jo vuosia, vuosia sitten. Hoksaat sen siitä kun sillä lapsellakin on jo aikuinen lapsi.
Kunpa olisikin. Anoppini on 75, vanhin lapsi karvaa vailla 50. Kovasti vaan äiskä yrittää pitää lapsiaan ainotossunsa alla. Suuttumus on taattu, kun kiittämättömät eivät arvosta äitiään edes sen vertaa, että tottelisivat sokeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Ehkä ihmisillä on erilaisia tilanteita ja asumismuotoja? Vanhempien kotona voi olla vaikka pari tyhjää huonetta.
Ai nyt sitten niiden myyminen nakitetaan vanhemmille ja melko varmasti äidille? Älä viitsi. En kyllä rupea siihen hommaan.
Esim. sohvaa ei välttämättä saa edes myytyä, vaikka se olisi ihan uusi. Ihmiset muuttavat yhteen ja eroavat sellaista tahtia, että uusiin koteihin sopimattomia sohvia on jonoksi asti.
Kirpparimyynti on jopa tai etenkin nettimyyntinä ihan jäätävän rasittavaa. Renkaidenpotkinta on turhien mittojen kysymistä tai turhaa varailua. Pitää sietää ohareita. Lopulta ostaja saattaa tulla jollain henkilöautolla hakemaan sohvaa ja olla ihan yllättynyt, että se ei mahdu sinne kyytiin.
Tonnin sohvan saattaa joutua myymään esim. 200 eurolla. Minua ainakin harmittaisi myydä niin isolla alennuksella - ja kaikki vain siksi, että mummo väkipakolla osti sellaista, mitä kukaan ei halunnut tai tarvinnut.
Kaikelta vältytään, kun joko ostetaan suoraan sitä, mitä halutaan tai tarvitaan, tai vaihtoehtoisesti ei osteta mitään. Ei mitään. Mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Ehkä ihmisillä on erilaisia tilanteita ja asumismuotoja? Vanhempien kotona voi olla vaikka pari tyhjää huonetta.
Ja se opiskelija sitten niitä myy satojen kilsojen päästä? Jippii.
Voi, paljon useammalla kuin 5 %:lla nuorista on varallisuutta ostaa omat tavaransa itse. Myös monen vanhemmilla on korkeammat tulot kuin isovanhempien eläkkeet.