Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
On teillä tekemisestä puutetta, kun näin tyhmää aihetta viikon jaksatte seurata ja kommentoida. Kiittämättömyys on pahasta, kohteliaisuussäännöt olisi hyvä osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Kyllä nykyiset mummot ovat 50-luvulla syntyneitä, jotkut jopa 60-luvulla. 40-luvulla syntyneet ovat isomummoja.
Juu, Ap:lla on hirveä trauma: Hän puuhastelee 40-luvun jokaiseen aloitukseen, olipa sitten sopiva tai ei.😉
Tämän ketjun aiheeseen se ei oikein natsaa, täällä puhutaan 2kymppisistä opiskelun aloittavista.
Meidän mummo, äitini siis, on syntynyt v.1960,
eikä olla oltu mitään teinisynnyttäjiä kumpikaan.
Olisi kiva jos ko. nuorten asioista keskustelisivat oikeaan ikäluokkaan kuuluvat. Isomummot ja -papat tietysti mukaan jos kiinnostaa.
Aitoa asiaa ajankohtaisesta aiheesta. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
On teillä tekemisestä puutetta, kun näin tyhmää aihetta viikon jaksatte seurata ja kommentoida. Kiittämättömyys on pahasta, kohteliaisuussäännöt olisi hyvä osata.
No se on justiinsa tuo kun ei ole muuta tekemistä kuin istua aamusta iltamyöhään lykkäämässä hevonpaskaa. Kela mahdollistaa tämän armaassa Suomenmaassamme.
Mutta kuinka kauan ?
T.Susanna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Kyllä nykyiset mummot ovat 50-luvulla syntyneitä, jotkut jopa 60-luvulla. 40-luvulla syntyneet ovat isomummoja.
Juu, Ap:lla on hirveä trauma: Hän puuhastelee 40-luvun jokaiseen aloitukseen, olipa sitten sopiva tai ei.😉
Tämän ketjun aiheeseen se ei oikein natsaa, täällä puhutaan 2kymppisistä opiskelun aloittavista.
Meidän mummo, äitini siis, on syntynyt v.1960,
eikä olla oltu mitään teinisynnyttäjiä kumpikaan.Olisi kiva jos ko. nuorten asioista keskustelisivat oikeaan ikäluokkaan kuuluvat. Isomummot ja -papat tietysti mukaan jos kiinnostaa.
Aitoa asiaa ajankohtaisesta aiheesta. Kiitos!
Minun äitini on syntynyt 40-luvulla, eikä olla teinivanhempia kumpikaan. Nyt minun lapseni aloittaa opiskelut.
Lapseni yhden opiskelijaserkun isoäiti on syntynyt 20-luvulla ja hänen oma äitinsä 60-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä tekemisestä puutetta, kun näin tyhmää aihetta viikon jaksatte seurata ja kommentoida. Kiittämättömyys on pahasta, kohteliaisuussäännöt olisi hyvä osata.
Täällähän se sinäkin olet kommentoimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä tekemisestä puutetta, kun näin tyhmää aihetta viikon jaksatte seurata ja kommentoida. Kiittämättömyys on pahasta, kohteliaisuussäännöt olisi hyvä osata.
No se on justiinsa tuo kun ei ole muuta tekemistä kuin istua aamusta iltamyöhään lykkäämässä hevonpaskaa. Kela mahdollistaa tämän armaassa Suomenmaassamme.
Mutta kuinka kauan ?
Vain ydinpommi katkaisee katkerien mammojen vuodatukset. Jatkakaa siis paskanjauhantaanne siihen asti...🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä tekemisestä puutetta, kun näin tyhmää aihetta viikon jaksatte seurata ja kommentoida. Kiittämättömyys on pahasta, kohteliaisuussäännöt olisi hyvä osata.
No se on justiinsa tuo kun ei ole muuta tekemistä kuin istua aamusta iltamyöhään lykkäämässä hevonpaskaa. Kela mahdollistaa tämän armaassa Suomenmaassamme.
Mutta kuinka kauan ?Vain ydinpommi katkaisee katkerien mammojen vuodatukset. Jatkakaa siis paskanjauhantaanne siihen asti...🤪
Pomminvarmasti noin, ydinkärjellä varustettuna.
ENNEN POMMIA sanokaa sille mummolle, että me ei oteta vastaan lahjuksia. Mummo käyttäköön itse omat rahansa; ostakoon palveluja kotiin ja matkustakoon talveksi Costa Adejeen.
Sanokaa sille nuorelle, että hankkikoon tavaransa omilla rahoillaan, halpoja tai kalliita sen mukaan mihin fyrkat riittää.
Mitä tuosta samasta päivätolkulla vääntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.
Kiva että ostit sinulle mieleistä. Niin mäkin teen! Ja koko aloituksen pointti oli, että myös ekaa kotiaan rakentava haluaisi ostaa itselleen mieluista.
Näissä vastauksissa menee monella minä ja sinä sekaisin. Koska minä haluan valita omaan kotiini minulle mieluisat, pitää sinunkin valita sinun kotiisi sitä, mikä on minulle mieluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Kiva että ostit sinulle mieleistä. Niin mäkin teen! Ja koko aloituksen pointti oli, että myös ekaa kotiaan rakentava haluaisi ostaa itselleen mieluista.
Näissä vastauksissa menee monella minä ja sinä sekaisin. Koska minä haluan valita omaan kotiini minulle mieluisat, pitää sinunkin valita sinun kotiisi sitä, mikä on minulle mieluista.
Erittäin monella on myös asenne, että nuoren pitää tyytyä joko mummon valitsemaan uuteen tai rumaan, kierrätettyyn, toiselta jääneeseen tavaraan, ja olla kiitollinen siitä.
Sellaista vaihtoehtoa, että ostettaisiin nuoren mielen ja asunnon mukaista, sinne tarkoitettua, uutta tai käytettyä, ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä eka oma koti on todella tärkeä. Varsinkin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Ei kaikki jaksa elää rumassa läävässä. Itse tuunaan jopa hotellihuoneen aina itselleni. En kestä rumaa ja vääränkokoista väärin sijoiteltua sisustusta.
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Maksaja päättää halutessaan, mutta eihän saajan tarvitse hyväksyä asuntoonsa mitään sellaista, mitä ei halua. Jos siis kyse aikuisesta, alaikäisen kohdalla taas huoltajalla päätösvalta. Eli mummolle voi ilmoittaa, jos maku ja mielipiteet poikkeavat radikaalisti toisistaan, että tarjous kustantaa hankintoja on tosi reilu, mutta hankinnat tehdään asukasta varten ja asukkaan haluamalla tavalla (jos budjetti kestää). Mummo saa sitten kustantaa ne asukkaan haluamat, jos vielä haluaa sponsoroida. Jos ei, niin sitten hankinnat tehdään ilman mummoa, simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä eka oma koti on todella tärkeä. Varsinkin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Ei kaikki jaksa elää rumassa läävässä. Itse tuunaan jopa hotellihuoneen aina itselleni. En kestä rumaa ja vääränkokoista väärin sijoiteltua sisustusta.
Ja mitenkä sen kopperon tuunaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä eka oma koti on todella tärkeä. Varsinkin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Ei kaikki jaksa elää rumassa läävässä. Itse tuunaan jopa hotellihuoneen aina itselleni. En kestä rumaa ja vääränkokoista väärin sijoiteltua sisustusta.
Ja mitenkä sen kopperon tuunaat?
Ai opiskelija-asunnon? Kauniiksi tietenkin.
Youtubessa on sellainen tubettaja kuin Alexandra Gater. Hän tekee tosi hyviä ja fiksuja tuunauksia pikkiriikkisiin asuntoihin. Paljon hyviä ideoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä eka oma koti on todella tärkeä. Varsinkin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Ei kaikki jaksa elää rumassa läävässä. Itse tuunaan jopa hotellihuoneen aina itselleni. En kestä rumaa ja vääränkokoista väärin sijoiteltua sisustusta.
Ja mitenkä sen kopperon tuunaat?
Ai opiskelija-asunnon? Kauniiksi tietenkin.
Eikä kun hotellihuoneen.
T.Susanna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Kyllä nykyiset mummot ovat 50-luvulla syntyneitä, jotkut jopa 60-luvulla. 40-luvulla syntyneet ovat isomummoja.
Juu, Ap:lla on hirveä trauma: Hän puuhastelee 40-luvun jokaiseen aloitukseen, olipa sitten sopiva tai ei.😉
Tämän ketjun aiheeseen se ei oikein natsaa, täällä puhutaan 2kymppisistä opiskelun aloittavista.
Meidän mummo, äitini siis, on syntynyt v.1960,
eikä olla oltu mitään teinisynnyttäjiä kumpikaan.Olisi kiva jos ko. nuorten asioista keskustelisivat oikeaan ikäluokkaan kuuluvat. Isomummot ja -papat tietysti mukaan jos kiinnostaa.
Aitoa asiaa ajankohtaisesta aiheesta. Kiitos!
Vanhempia on eri-ikäisiä, kuten kyllä opiskelunsa aloittaviakin.
Oma kuopus aloitti nyt lääkiksessä, armeijan ja välivuoden jälkeen. Itse olen syntynyt -66 ja äitini -38
En kyllä ihan ymmärrä apn tilannetta. Miksi on mahdotonta sanoa sille vanhallekaan "Viivi sisustaa nyt miten itse haluaa, jos haluat maksaa jotain niin se on toki Ok, mutta ei tietenkään mikään pakko"???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä eka oma koti on todella tärkeä. Varsinkin kun muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Ei kaikki jaksa elää rumassa läävässä. Itse tuunaan jopa hotellihuoneen aina itselleni. En kestä rumaa ja vääränkokoista väärin sijoiteltua sisustusta.
Ja mitenkä sen kopperon tuunaat?
Ai opiskelija-asunnon? Kauniiksi tietenkin.
Kyllä siinä on perusedellytys että asunto on lähtökohtaisesti Ok. Pieni ikääntynyt yksiö muovimatolla ja kuluneilla kaapinovilla on käytännössä se mihin uusi opiskelija ensin joutuu tyytymään. Jos sattuu saamaan vähän modernimman kämpän, mitään jälkiä ei tietenkään saa tehdä seiniin.
Kyllä siinä on tuunaamisen lähinnä sohvatyyny ja silmää miellyttävät pyyheliinat sekä se, että pitää asunnon siistinä.
Vanhemmilla saattaa olla niille huoneille parempaakin käyttöä kuin pitää mummon "välittämisen" osoitusten välivarastona.