Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Itse olen lapseton parikymppinen nainen ja olen välillä puistossa yksin tai kumppanini kanssa ollessani saanut seuraani näitä esikouluikäisiä, jotka kaipaavat seuraa ja kuuntelijaa höpötyksilleen. Tykkään kyllä lapsista ja olen välillä joidenkin lasten kanssa ihan mielelläni höpötellyt, mutta välillä on aika raskasta, kun itsellä olisi selkeästi jokin tekeminen kesken ja seuraan liittyy itselle täysin tuntematon lapsi, joka alkaa jankkaamaan ja kyselemään, eikä usko, vaikka kuinka nätisti yrittäisi sanoa, etten juuri nyt pysty juttelemaan, mutta toisella kertaa sitten. Pahimmillaan nämä lapset ovat lähteneet seuraamaan minua kotimatkalle, kun on ollut pakko luovuttaa ja lähteä pois.
Tällainen seuraan väkisin tunkeminen ja kotimatkalle seuraaminen silloin kun toinen on sanonut ei, on todella kiusallista. Vastaava käytös olisi erityisen häiritsevää aikuisen ihmisen tekemänä, mutta kyllä pienenkin lapsen tekemänä tuo käytös on epämukavaa.
Olisi kiva, että vanhemmat olisivat itse paikalla kieltämässä lastaan niissä tilanteissa, joissa vieraan ihmisen ystävällinen kieltäytyminen ei lapselle riitä. En haluaisi itse joutua komentamaan vierasta lasta kovemmin, koska pahimmillaan saisin siitä jonkun vihaisen äidin raivot päälleni, jos lapsi menisi äidilleen kohtuuttomaksi kokemastaan kieltäytymisestäni raportoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap:n tuomitsevat ketjulaiset, miettikääpä sellaista tilannetta, että olisitte työpaikan taukohuoneessa, jossa haluaisitte istahtaa soffalle, jutella työkaverin kanssa rauhassa, hörppiä kahvia - ja joka ikinen kerta siihen tunkisi se sama tyyppi ihan liki istumaan ja puhumaan omia asioitaan ja imemään teistä energiaa. Oletteko edelleen sitä mieltä, että jees, juuri niin pitääkin, ja taukohuone on yhteisöllinen tila ja jos ei halua siellä jutella myös niiden vastenmielisten kollegoiden kanssa, sitten sopii mennä vaikka pukuhuoneeseen yksin mököttämään?
Jos olisin ap, sanoisin niille lapsille, että me haluamme nyt leikkiä tässä kahden kesken tällä kertaa, olkaa hyvät ja menkää te leikkimään takaisin tuonne paikkaan x, jossa äskenkin olitte (jos siis mukulat olisivat vauhkona heti juosseet teihin kiinni). Jos eivät ymmärrä, sanoo sen vähän kovemmalla äänellä ja selkeämmin, että me emme nyt halua seuraa. Jos ei vieläkään mene perille, sano tiukasti, että menkää nyt jo pois.
Työpaikan taukohuoneessa kaikki ovat tervetulleita juttelemaan. Jos haluamme pitää jonkun kahdenkeskisen tuokion, menemme johonkin omaan rauhalliseen soppeen, missä ei tarvi jättää muita ulkopuolelle. Vai pitäisikö alkaa jättämään työkavereita ulkopuolelle juttuhetkistä, eli siis työpaikkakiusaamaan?
Sosiaalinen muihin lapsiin ja vaikka äiteihinkin kontaktia ottava lapsi on ihan kiva puistossa kohdattavaksi. Rajaton takertuja ei ole kiva. Aloituksessa puhutaan jälkimmäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap:n tuomitsevat ketjulaiset, miettikääpä sellaista tilannetta, että olisitte työpaikan taukohuoneessa, jossa haluaisitte istahtaa soffalle, jutella työkaverin kanssa rauhassa, hörppiä kahvia - ja joka ikinen kerta siihen tunkisi se sama tyyppi ihan liki istumaan ja puhumaan omia asioitaan ja imemään teistä energiaa. Oletteko edelleen sitä mieltä, että jees, juuri niin pitääkin, ja taukohuone on yhteisöllinen tila ja jos ei halua siellä jutella myös niiden vastenmielisten kollegoiden kanssa, sitten sopii mennä vaikka pukuhuoneeseen yksin mököttämään?
Jos olisin ap, sanoisin niille lapsille, että me haluamme nyt leikkiä tässä kahden kesken tällä kertaa, olkaa hyvät ja menkää te leikkimään takaisin tuonne paikkaan x, jossa äskenkin olitte (jos siis mukulat olisivat vauhkona heti juosseet teihin kiinni). Jos eivät ymmärrä, sanoo sen vähän kovemmalla äänellä ja selkeämmin, että me emme nyt halua seuraa. Jos ei vieläkään mene perille, sano tiukasti, että menkää nyt jo pois.
Ei kai sieltä taukohuoneesta vou ketään käskeä pois jos toinenkin on laillisella tauollaan? Niin pikkutyttömäustä. Eikö ne " omat asiat" ole parempi setviä vaikka käymällä kahvilassa työnjälkeen tai menemällä vaikka puistin penkille sydäntään purkamaan sille läheiselle työtoverille.
Pahoinvounti, syrjintä, ilkeily on työpaikoilla tavallista, sit se siirtyy vanhempien kautta kouluun, leikkikentille, kotipihan hiekkalaatikolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
MInä en juttelisi, koska nämä takertujalapset tekevät aika lailla kaikkensa, jotta en huomioisi enää muita kuin hänet. Olen yleisessä puistossa lapseni kanssa, ei minään hoitotätinä kaikille puistoon tuleville lapsille. Minun tehtäväni on ihastella oman lapseni hiekkakakkua, ei vieraan lapsen kiipeilyjä.
Moniko haluaa mennä puolisonsa kanssa ulos syömään, jos puoliso koko ajan rupattelee viereisen pöydän väen kanssa? Sellaista kevyttä ja iloista touhua, mikä siinä on vaikeeta?
No kyllä on ihan eri tilanne ! Sulla varmaan vaan yksi lapsi ja jakamaton huomio hänelle. Mä tykkään enempi, että perheessä useamapi lapsi niin niistä ei tule sellaisia tissiposkia, että pahoittavat mielensä siitäkin jos oma äiti huomio jonkun toisen.
Puistossa minulla on mukana yksi lapsi, kotona on 2 muuta lasta. Puistossa on minun ja lapsen yhteinen leikkihetki, jota ei katkaise isompien äidintarve. Siksi en halua yhtäkään vierasta lasta viemään huomiota tissiposkeltani.
Koko kylä kasvattaa ja koko kylällä on oikeus sanoa takertujalapselle, että mene omien vanhempiesi luokse, heillä on oltava sinulle aikaa.
Paitsi että joskus lapset haluavat leikkiä myös keskenään. Et voi omia lastasi kieltämällä häneltä leikkikaverit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap:n tuomitsevat ketjulaiset, miettikääpä sellaista tilannetta, että olisitte työpaikan taukohuoneessa, jossa haluaisitte istahtaa soffalle, jutella työkaverin kanssa rauhassa, hörppiä kahvia - ja joka ikinen kerta siihen tunkisi se sama tyyppi ihan liki istumaan ja puhumaan omia asioitaan ja imemään teistä energiaa. Oletteko edelleen sitä mieltä, että jees, juuri niin pitääkin, ja taukohuone on yhteisöllinen tila ja jos ei halua siellä jutella myös niiden vastenmielisten kollegoiden kanssa, sitten sopii mennä vaikka pukuhuoneeseen yksin mököttämään?
Jos olisin ap, sanoisin niille lapsille, että me haluamme nyt leikkiä tässä kahden kesken tällä kertaa, olkaa hyvät ja menkää te leikkimään takaisin tuonne paikkaan x, jossa äskenkin olitte (jos siis mukulat olisivat vauhkona heti juosseet teihin kiinni). Jos eivät ymmärrä, sanoo sen vähän kovemmalla äänellä ja selkeämmin, että me emme nyt halua seuraa. Jos ei vieläkään mene perille, sano tiukasti, että menkää nyt jo pois.
Ei kai sieltä taukohuoneesta vou ketään käskeä pois jos toinenkin on laillisella tauollaan? Niin pikkutyttömäustä. Eikö ne " omat asiat" ole parempi setviä vaikka käymällä kahvilassa työnjälkeen tai menemällä vaikka puistin penkille sydäntään purkamaan sille läheiselle työtoverille.
Pahoinvounti, syrjintä, ilkeily on työpaikoilla tavallista, sit se siirtyy vanhempien kautta kouluun, leikkikentille, kotipihan hiekkalaatikolle.
Pakkoko sen on iholle pyrkiä joka ainoa tauko? Varsinkin tilanteessa, jossa haluaisi huilata eikä jaksaisi kuunnella kenenkään höpinöitä, jotta jaksaisi painaa vielä loppupäivänkin. Miksei se mene välillä jonkun toisen kimppuun tai vaikka toiselle sohvalle? Taukohuone on iso ja siellä on useita sohvarykelmiä. Itse ainakin osaan katsoa, millä sohvalla käydään kiinteää keskustelua enkä tunge sellaiseen väliin vaan menen eri seuraan tai vaikka ihan yksikseni istumaan.
Kiva, että teillä on työporukka, jossa kaikki ovat tosi kivoja. Energiasyöpöt ihmiset ovat ahdistavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
MInä en juttelisi, koska nämä takertujalapset tekevät aika lailla kaikkensa, jotta en huomioisi enää muita kuin hänet. Olen yleisessä puistossa lapseni kanssa, ei minään hoitotätinä kaikille puistoon tuleville lapsille. Minun tehtäväni on ihastella oman lapseni hiekkakakkua, ei vieraan lapsen kiipeilyjä.
Moniko haluaa mennä puolisonsa kanssa ulos syömään, jos puoliso koko ajan rupattelee viereisen pöydän väen kanssa? Sellaista kevyttä ja iloista touhua, mikä siinä on vaikeeta?
No kyllä on ihan eri tilanne ! Sulla varmaan vaan yksi lapsi ja jakamaton huomio hänelle. Mä tykkään enempi, että perheessä useamapi lapsi niin niistä ei tule sellaisia tissiposkia, että pahoittavat mielensä siitäkin jos oma äiti huomio jonkun toisen.
Puistossa minulla on mukana yksi lapsi, kotona on 2 muuta lasta. Puistossa on minun ja lapsen yhteinen leikkihetki, jota ei katkaise isompien äidintarve. Siksi en halua yhtäkään vierasta lasta viemään huomiota tissiposkeltani.
Koko kylä kasvattaa ja koko kylällä on oikeus sanoa takertujalapselle, että mene omien vanhempiesi luokse, heillä on oltava sinulle aikaa.
Paitsi että joskus lapset haluavat leikkiä myös keskenään. Et voi omia lastasi kieltämällä häneltä leikkikaverit
Kyllä minä äitinä päätän, kenen kanssa kolmivuotiaani leikkii, varsinkin jos kyse on vieraasta isosta lapsesta, joka häiritsee minun pikkulastani tai sitä, kun valvon oman lapseni leikkihetkeä ja turvallisuutta.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton parikymppinen nainen ja kiinnittänyt samaan asiaan huomiota omalla kotipihallani. Pihapiirissä on siis muutama alle kouluikäinen lapsi, jotka hortoilevat usein pihalla yksin ja hakevat seuraa erityisesti pihan aikuisista. Ja seuraa haetaan siis myös niistä aikuisista, joilla ei lapsia ole. Välillä lapset ovat esimerkiksi hakeutuneet minun ja mieheni seuraan.
Lasten kanssa on ihan kiva jutella, mutta itseäni tuo selkeä aikuisten hyväksynnän hakeminen ja vieraiden aikuisten seuraan hakeutuminen hirvittää. Lapset selkeästi luottavat kaikkiin aikuisiin ja hakeutuvat hyväuskoisina hyvinkin lähelle heitä, esim. kiipeävät tuntemattomien syliin.
Ei ole minun asiani mennä valistamaan ja pelottelemaan lapsia sillä, ettei tuntemattomille kannata puhua ja että kaikkiin ei kannata luottaa. Toivoisin, että vanhemmat tekisivät sen itse kotona.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen muihin lapsiin ja vaikka äiteihinkin kontaktia ottava lapsi on ihan kiva puistossa kohdattavaksi. Rajaton takertuja ei ole kiva. Aloituksessa puhutaan jälkimmäisestä.
Sille rajattomalle takertujalle laitetaan rajat ystävällisesti, jättämättä ulkopuoliseksi. Ei tylytetä pientä lasta. Jos sosiaaliset taidot eivät riitä tähän, kannattaa huolehtia että se oma lapsi viettäisi mahdollisimman paljon aikaa taitavampien aikuisten kanssa. Muuten oppii samat elkeet.
Esimerkiksi jos lapsi puhuu päälle, sanotaan ystävällisesti että toisella oli nyt juttu kesken. Jos ollaan huolissaan lapsen kotioloista, mietitään mitä toivoisi vieraiden aikuisten tekevän vastaavassa tilanteessa oman lapsen kohdalla. Jos haluaa viettää oman lapsen kanssa täysin omaa aikaa ilman kontaktia muihin ihmisiin ja etenkin pieniin lapsiin, ei mennä leikkipuistoon.
Jos lapsi tulee kovasti juttelemaan ja ei jaksaisi juuri jutella, toimitaan kuten aikuistenkin kanssa. Vaihdetaan kohteliaasti hetken kuulumisia ja sitten sanotaan, kiitos juttuhetkestä, nyt minun pitää tehdä asiaa X tai nyt on aika sinun jatkaa leikkejäsi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.
Minä tulen teille kylään huomenna koko päiväksi. Ja ylihuomennakin. Koska olet niin kiva, että uskallat ja jaksat tuntemattomien seuraa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.
Minä tulen teille kylään huomenna koko päiväksi. Ja ylihuomennakin. Koska olet niin kiva, että uskallat ja jaksat tuntemattomien seuraa aina.
Jos ei jaksa tuntemattomia ihmisiä, millainen neropatti menee leikkipuistoon? Mene vaikka luontoon lapsen kanssa. Jos haluat yksityisen leikkipuiston, teetä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
Mikä velvollisuus ap:lla muka on alkaa viihdyttämään jotain tuntemattomia lapsia?
Ei ole kyse viihdyttämisestä vaan normaalin käyttäytymisen opettelusta ja sen opettamisesta omalle lapselleen.
Kerro tarkemmin, missä leikkipuistossa?
Voisin tulla näyttämään koiranpentuja joita mulla on tuolla pakussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa kohdella muiden lapsia, kuin haluaisitte omia lapsia kohdeltavan. Esimerkistänne lapsi oppii paljon. Jos hän näkee, että ette pidä muita ihmisiä arvossa, eli puhu heille arvostaen ja kohteliaasti, lapsenne oppii samat tavat. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii myös olla pitämättä itseään arvossa. Muiden ja itsensä arvostaminen kulkevat käsi kädessä. Ei kannata antaa maailmankuvaa, jossa ihmiset eivät ole tarpeeksi arvokkaita kunnioittavaan kohteluun ja edes lapsille ei anneta armoa, kun ovat vasta opettelemassa miten maailmassa toimitaan.
Ei sille teidänkään lapsenne ole hyväksi olla koko ajan seurassanne. Oppii paremmin, jos kulkee myös itsenäisesti sen verran kuin ikä antaa myöten. Helikopterien lapset tiedetään. Ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.
Ei vaan ongelmana on näiden isompien lasten vanhemmat, jotka eivät ole omien lastens kanssa. En suostu olemaan ilmainen lastenhoitaja, olen oman lapseni kanssa puistossa enkä viihdyttämässä muita.
Ap:n kertomassa tilanteessa olen sanonut sille vieraalle lapselle, että olen täällä puistossa oman lapseni kanssa, sinä voit varmasti mennä leikkimään omien vanhempiesi kanssa. Me emme tarvitse tähän nyt muita! Ja jos lapsi ei usko, niin ilmoitan uudestaan, että olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa sinulle enkä juttele enää kanssasi. Sitkeimmille sisseille sanon lopulta, että asia selvä, me menemme leikkimään sellaiseen paikkaan, jonne sinä et pääse.
Siis onko tämä joku trolli???? Ihan oikeastikko puhut noin lapsille??? En ihmettele, että koulut ovat täynnä paskamaisia kiusaajia. Opitaan kirjaimellisesti hiekkalaatikolla.
Kyllä. Jos leikin oman lapseni kanssa, en halua siihen mukaan vierasta lasta viemään huomiota. Lapseni ei näitä takertujia kiinnosta, minun huomioni kiinnostaa. On eri asia leikkiä lapseni kanssa kuin udella perheeni asioita.
Tämä tosiaan on se, mitä minäkin olen aloitukseni kahdessa lapsessa huomannut. He eivät etsi leikkiseuraa lapsestani. Vaan minusta. He eivät juttele lapselleni, eivät ota mitään kontaktia lapseeni, vaan vain minuun, aikuiseen. Minua katsovat tauotta, vain minulta kyselevät asioita, vain minulle esittelevät ne uudet paitansa ja pinninsä. Ja siksi tämä on pois pieneltä lapseltani. Ap
Reippaita ja rohkeita lapsia, jotka osaavat ottaa muihin kontaktia. En ymmärrä ongelmaa. Enemmän pitäisi olla huolissaan jos pelkäisivät sinua kuollakseen. Lapset ovat välittömiä pieniä olentoja, kyselevät kaikenlaista ja voit toivoa että oma lapsesikin oppii olemaan ulospäinsuuntaunut pelkäämisen ja pälyilyn sijaan. Jos lapset ovat ongelma, elä mene leikkipuistoon.
Brr, muistan itsekin omassa lapsuudessani inhonneeni näitä reippaita ja rohkeita lapsia, eli lapsia, jotka eivät saaneet vanhemmiltaan huomiota mutta olivat kuitenkin tottuneet muiden aikuisten seuraan ja olivat oman monilapsisen perheensä vanhimpia lapsia. Olivat yleensä m*stalaisia tai alkoholistiperheiden lapsia, ja tulivat ja menivät miten halusivat. Ei näiden kanssa mitään voinut leikkiä, koska ne eivät osanneet leikkiä. Tulivat vaan viereen seisomaan ja kyselivät että kuka sun nimi on, missä sä asut, n*ssiiko sun äiti ja isä jne.
Terveisiä 90-luvun Korsosta.
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
Uteliaisuudesta, miten siis itse toimisit tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen muihin lapsiin ja vaikka äiteihinkin kontaktia ottava lapsi on ihan kiva puistossa kohdattavaksi. Rajaton takertuja ei ole kiva. Aloituksessa puhutaan jälkimmäisestä.
Sille rajattomalle takertujalle laitetaan rajat ystävällisesti, jättämättä ulkopuoliseksi. Ei tylytetä pientä lasta. Jos sosiaaliset taidot eivät riitä tähän, kannattaa huolehtia että se oma lapsi viettäisi mahdollisimman paljon aikaa taitavampien aikuisten kanssa. Muuten oppii samat elkeet.
Esimerkiksi jos lapsi puhuu päälle, sanotaan ystävällisesti että toisella oli nyt juttu kesken. Jos ollaan huolissaan lapsen kotioloista, mietitään mitä toivoisi vieraiden aikuisten tekevän vastaavassa tilanteessa oman lapsen kohdalla. Jos haluaa viettää oman lapsen kanssa täysin omaa aikaa ilman kontaktia muihin ihmisiin ja etenkin pieniin lapsiin, ei mennä leikkipuistoon.
Jos lapsi tulee kovasti juttelemaan ja ei jaksaisi juuri jutella, toimitaan kuten aikuistenkin kanssa. Vaihdetaan kohteliaasti hetken kuulumisia ja sitten sanotaan, kiitos juttuhetkestä, nyt minun pitää tehdä asiaa X tai nyt on aika sinun jatkaa leikkejäsi tms.
Ap kertoo tehneensä näin, mutta tuo lapsi ei usko eikä mene omiin leikkeihinsä vaan takertuu vain enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
Ap kysyi neuvoa ja siksi hänelle on ehdotettu ratkaisuja. Mitähän apua viestistäsi oli AP:lle?
Se velvollisuus, jos haluat olla osa tätä maailmaa,mutta jos et, muuta vaikka ulkoavaruuteen, siellä saat olla yksin.