Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.

Ei vaan ongelmana on näiden isompien lasten vanhemmat, jotka eivät ole omien lastens kanssa. En  suostu olemaan ilmainen lastenhoitaja, olen oman lapseni kanssa puistossa enkä viihdyttämässä muita.

Ap:n kertomassa tilanteessa olen sanonut sille vieraalle lapselle, että olen täällä puistossa oman lapseni kanssa, sinä voit varmasti mennä leikkimään omien vanhempiesi kanssa. Me emme tarvitse tähän nyt muita! Ja jos lapsi ei usko, niin ilmoitan uudestaan, että olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa sinulle enkä juttele enää kanssasi. Sitkeimmille sisseille sanon lopulta, että asia selvä, me menemme leikkimään sellaiseen paikkaan, jonne sinä et pääse.

Siis onko tämä joku trolli???? Ihan oikeastikko puhut noin lapsille??? En ihmettele,  että koulut ovat täynnä paskamaisia kiusaajia. Opitaan kirjaimellisesti hiekkalaatikolla.

Kyllä. Jos leikin oman lapseni kanssa, en halua siihen mukaan vierasta lasta viemään huomiota. Lapseni ei näitä takertujia kiinnosta, minun huomioni kiinnostaa. On eri asia leikkiä lapseni kanssa kuin udella perheeni asioita.

Tämä tosiaan on se, mitä minäkin olen aloitukseni kahdessa lapsessa huomannut. He eivät etsi leikkiseuraa lapsestani. Vaan minusta. He eivät juttele lapselleni, eivät ota mitään kontaktia lapseeni, vaan vain minuun, aikuiseen. Minua katsovat tauotta, vain minulta kyselevät asioita, vain minulle esittelevät ne uudet paitansa ja pinninsä. Ja siksi tämä on pois pieneltä lapseltani. Ap

Reippaita ja rohkeita lapsia, jotka osaavat ottaa muihin kontaktia. En ymmärrä ongelmaa. Enemmän pitäisi olla huolissaan jos pelkäisivät sinua kuollakseen. Lapset ovat välittömiä pieniä olentoja, kyselevät kaikenlaista ja voit toivoa että oma lapsesikin oppii olemaan ulospäinsuuntaunut pelkäämisen ja pälyilyn sijaan. Jos lapset ovat ongelma, elä mene leikkipuistoon.

Brr, muistan itsekin omassa lapsuudessani inhonneeni näitä reippaita ja rohkeita lapsia, eli lapsia, jotka eivät saaneet vanhemmiltaan huomiota mutta olivat kuitenkin tottuneet muiden aikuisten seuraan ja olivat oman monilapsisen perheensä vanhimpia lapsia. Olivat yleensä m*stalaisia tai alkoholistiperheiden lapsia, ja tulivat ja menivät miten halusivat. Ei näiden kanssa mitään voinut leikkiä, koska ne eivät osanneet leikkiä. Tulivat vaan viereen seisomaan ja kyselivät että kuka sun nimi on, missä sä asut, n*ssiiko sun äiti ja isä jne.

Terveisiä 90-luvun Korsosta.

Tuollainen rajaton kontaktin ottaminen ei kyllä ole mitään ihailtavaa reippautta, vaan usein kiintymyssuhteen vaurioista tulevaa rajattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että ei siinä ole kyse juttelemisen pelosta. Oma lapseni oli jotain 5-6 v ja samassa taloyhtiössä asui pari vuotta vanhempi tyttö joka oli aikuisen seuraa vailla. Tuli meille poikani perässä, ei halunnut leikkiä vaan jutella minun kanssani. Halusi ruokaa kun äiti oli nukkumassa yötyön jälkeen. Lapsi pihalle että äiti sai rauhassa nukkua. Vastuu tytöstä jäi käytännössä minulle ja paikkailin vammojakin. Tyttö sanoi vähitellen että ei uskalla mennä kotiin kun äiti suuttuu. Pakkohan hänet oli väkisellä ulos työntää, ei voinut meilläkään asua, hyvä kun ruokaa riitti omalle lapselle. Enkä halunnut tai voinut tyttöä ottaa joka paikkaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ap:n tuomitsevat ketjulaiset, miettikääpä sellaista tilannetta, että olisitte työpaikan taukohuoneessa, jossa haluaisitte istahtaa soffalle, jutella työkaverin kanssa rauhassa, hörppiä kahvia - ja joka ikinen kerta siihen tunkisi se sama tyyppi ihan liki istumaan ja puhumaan omia asioitaan ja imemään teistä energiaa. Oletteko edelleen sitä mieltä, että jees, juuri niin pitääkin, ja taukohuone on yhteisöllinen tila ja jos ei halua siellä jutella myös niiden vastenmielisten kollegoiden kanssa, sitten sopii mennä vaikka pukuhuoneeseen yksin mököttämään?

Jos olisin ap, sanoisin niille lapsille, että me haluamme nyt leikkiä tässä kahden kesken tällä kertaa, olkaa hyvät ja menkää te leikkimään takaisin tuonne paikkaan x, jossa äskenkin olitte (jos siis mukulat olisivat vauhkona heti juosseet teihin kiinni). Jos eivät ymmärrä, sanoo sen vähän kovemmalla äänellä ja selkeämmin, että me emme nyt halua seuraa. Jos ei vieläkään mene perille, sano tiukasti, että menkää nyt jo pois.

Ei kai sieltä taukohuoneesta vou ketään käskeä pois jos toinenkin on laillisella tauollaan? Niin pikkutyttömäustä. Eikö ne " omat asiat" ole parempi setviä vaikka käymällä kahvilassa työnjälkeen tai menemällä vaikka puistin penkille sydäntään purkamaan sille läheiselle työtoverille.

Pahoinvounti, syrjintä, ilkeily on työpaikoilla tavallista, sit se siirtyy vanhempien kautta kouluun, leikkikentille, kotipihan hiekkalaatikolle.

Pakkoko sen on iholle pyrkiä joka ainoa tauko? Varsinkin tilanteessa, jossa haluaisi huilata eikä jaksaisi kuunnella kenenkään höpinöitä, jotta jaksaisi painaa vielä loppupäivänkin. Miksei se mene välillä jonkun toisen kimppuun tai vaikka toiselle sohvalle? Taukohuone on iso ja siellä on useita sohvarykelmiä. Itse ainakin osaan katsoa, millä sohvalla käydään kiinteää keskustelua enkä tunge sellaiseen väliin vaan menen eri seuraan tai vaikka ihan yksikseni istumaan.

Kiva, että teillä on työporukka, jossa kaikki ovat tosi kivoja. Energiasyöpöt ihmiset ovat ahdistavia.

Työelämä on sellaista ikävää aikuisten elämää että täytyy kestää ne työkaveritkin. Tauko on palkallista työaikaa.

Koulussakin lapset joutuvat kestämään erilaiset lapset. Koulukiusaamista ja syrjintää on paljon, mutta että aikuisten luulisi työelämän kestävän. Tosin monet ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.

Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap

Siis komevuotias ja kaksi eskarilaista pitää sua tossun alla ja pyörittää sun elämää? Leikkipuistossa? Julkisella paikalla? 😂😂 Oikeesti? Miksi aloit äidiksi? Miten sä et osaa olla aikuinen et omallesi etkä muiden mukuloille? Uskomatonta.

Miksi kirjoitat noin ilkeästi?

Ap

Totuus voi joskus vaikuttaa ilkeältä.

Onneksi tämä ei ole FB tai Twitter tyyppinen SoMe jossa pitää aina vaan kehua, täällä näköjään saa vielä ilmaista vapaasti (lakien rajoissa) mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että ei siinä ole kyse juttelemisen pelosta. Oma lapseni oli jotain 5-6 v ja samassa taloyhtiössä asui pari vuotta vanhempi tyttö joka oli aikuisen seuraa vailla. Tuli meille poikani perässä, ei halunnut leikkiä vaan jutella minun kanssani. Halusi ruokaa kun äiti oli nukkumassa yötyön jälkeen. Lapsi pihalle että äiti sai rauhassa nukkua. Vastuu tytöstä jäi käytännössä minulle ja paikkailin vammojakin. Tyttö sanoi vähitellen että ei uskalla mennä kotiin kun äiti suuttuu. Pakkohan hänet oli väkisellä ulos työntää, ei voinut meilläkään asua, hyvä kun ruokaa riitti omalle lapselle. Enkä halunnut tai voinut tyttöä ottaa joka paikkaan mukaan.

Tuossa tilanteessa olisi ollut hyvä puhua vakavasti äidin kanssa ja jos ei vaikutusta, tehdä lasu. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia noin pienestä lapsesta. Jos hän ei siihen kykene, on jonkun muun hoidettava lasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapseton parikymppinen nainen ja olen välillä puistossa yksin tai kumppanini kanssa ollessani saanut seuraani näitä esikouluikäisiä, jotka kaipaavat seuraa ja kuuntelijaa höpötyksilleen. Tykkään kyllä lapsista ja olen välillä joidenkin lasten kanssa ihan mielelläni höpötellyt, mutta välillä on aika raskasta, kun itsellä olisi selkeästi jokin tekeminen kesken ja seuraan liittyy itselle täysin tuntematon lapsi, joka alkaa jankkaamaan ja kyselemään, eikä usko, vaikka kuinka nätisti yrittäisi sanoa, etten juuri nyt pysty juttelemaan, mutta toisella kertaa sitten. Pahimmillaan nämä lapset ovat lähteneet seuraamaan minua kotimatkalle, kun on ollut pakko luovuttaa ja lähteä pois.

Tällainen seuraan väkisin tunkeminen ja kotimatkalle seuraaminen silloin kun toinen on sanonut ei, on todella kiusallista. Vastaava käytös olisi erityisen häiritsevää aikuisen ihmisen tekemänä, mutta kyllä pienenkin lapsen tekemänä tuo käytös on epämukavaa.

Olisi kiva, että vanhemmat olisivat itse paikalla kieltämässä lastaan niissä tilanteissa, joissa vieraan ihmisen ystävällinen kieltäytyminen ei lapselle riitä. En haluaisi itse joutua komentamaan vierasta lasta kovemmin, koska pahimmillaan saisin siitä jonkun vihaisen äidin raivot päälleni, jos lapsi menisi äidilleen kohtuuttomaksi kokemastaan kieltäytymisestäni raportoimaan.

Olette leikkipuistossa?

Sinä asut oman lapsesi kanssa ja olet aikuinen, sinulla on monia erilaisia mahdollisuuksia ja paikkoja viettää aikaa lapsesi kanssa kahden. Leikkipuisto on julkinen paikka ja lapsesi on hyvä oppia tulemaan toimeen muiden lasten kanssa. Jos et jaksa, niin sillä kertaa menet jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapseton parikymppinen nainen ja olen välillä puistossa yksin tai kumppanini kanssa ollessani saanut seuraani näitä esikouluikäisiä, jotka kaipaavat seuraa ja kuuntelijaa höpötyksilleen. Tykkään kyllä lapsista ja olen välillä joidenkin lasten kanssa ihan mielelläni höpötellyt, mutta välillä on aika raskasta, kun itsellä olisi selkeästi jokin tekeminen kesken ja seuraan liittyy itselle täysin tuntematon lapsi, joka alkaa jankkaamaan ja kyselemään, eikä usko, vaikka kuinka nätisti yrittäisi sanoa, etten juuri nyt pysty juttelemaan, mutta toisella kertaa sitten. Pahimmillaan nämä lapset ovat lähteneet seuraamaan minua kotimatkalle, kun on ollut pakko luovuttaa ja lähteä pois.

Tällainen seuraan väkisin tunkeminen ja kotimatkalle seuraaminen silloin kun toinen on sanonut ei, on todella kiusallista. Vastaava käytös olisi erityisen häiritsevää aikuisen ihmisen tekemänä, mutta kyllä pienenkin lapsen tekemänä tuo käytös on epämukavaa.

Olisi kiva, että vanhemmat olisivat itse paikalla kieltämässä lastaan niissä tilanteissa, joissa vieraan ihmisen ystävällinen kieltäytyminen ei lapselle riitä. En haluaisi itse joutua komentamaan vierasta lasta kovemmin, koska pahimmillaan saisin siitä jonkun vihaisen äidin raivot päälleni, jos lapsi menisi äidilleen kohtuuttomaksi kokemastaan kieltäytymisestäni raportoimaan.

Mitä ihmettä tekee parikymppiset lasten leikkipuistossa? Joo kyllähän siellä näitä teinejä välillä näkee juomassa kaljaa ja polttamassa tupakkia, mikä jo itsessään paheksuttavaa. Mutta parikymppiset...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että ei siinä ole kyse juttelemisen pelosta. Oma lapseni oli jotain 5-6 v ja samassa taloyhtiössä asui pari vuotta vanhempi tyttö joka oli aikuisen seuraa vailla. Tuli meille poikani perässä, ei halunnut leikkiä vaan jutella minun kanssani. Halusi ruokaa kun äiti oli nukkumassa yötyön jälkeen. Lapsi pihalle että äiti sai rauhassa nukkua. Vastuu tytöstä jäi käytännössä minulle ja paikkailin vammojakin. Tyttö sanoi vähitellen että ei uskalla mennä kotiin kun äiti suuttuu. Pakkohan hänet oli väkisellä ulos työntää, ei voinut meilläkään asua, hyvä kun ruokaa riitti omalle lapselle. Enkä halunnut tai voinut tyttöä ottaa joka paikkaan mukaan.

Sinun kokemuksesi onkin ihan eri asia kuin aloittajalla. Tuosta olisi jo voinut oikeasti vähintään keskustella sen äidin kanssa, jopa tehdä sen lasunkin.

Mutta sitten on seurallisia ihmisiä, seurallisia lapsia jotka vain etsivät juttukaveria. Eivät he ole heitteillä ja ilman ruokaa. Toisaalta moni lapsi joille vanhemmat on laittaneet välipalaa jääkaappiin, menevät silti koulun jälkeen suoraan ulos tai kavereilleen ja syövät jos joku ruokaa tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

Uteliaisuudesta,  miten siis itse toimisit tilanteessa?

Siitähän tässä ei ole ollenkaan kyse, miten toisin tilanteessa. Vaan siitä, miten hemmetin ilkeitä ihmiset on toisiaan kohtaan. En minä ole uupunut ja tulen oikein hyvin lasten kanssa juttuun. Kommentoin sitä, miten ikävästi täällä ihmisen kysymykseen vastataan ja aletaan puimaan henkilökohtaisia asioita.

Etkö itse opeta lapsellesi että kaikkien kanssa pitää leikkiä eikä ketään syrjitä? Mikset voi olla ystävällinen ja kiva sille yksinäiselle lapselle? Olette selkeästi liian etuoikeutettuja.

Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?

Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.

Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap

Miksiköhän se lapsesi vierastaa muita lapsia? No siksi, että sinä olet hänet kasvattanut vierastamaan heitä. Tietysti hänestä kasvaa muita karttava ihminen, jos hänen ympäristössään opetetaan niin.

Minä olen kyllä höpöttelijälasten kanssa höpötellyt, kun omaa puistoiluttanut. Paljon enemmän mua  harmittaa juopot ja muut ihme riehujat. Ja vanhukset, jotka tulee selittään millon mitäkin. Höpöttäjälapset on niitä harmittomimpia, lisäksi mun oma lapsi ei ole tästä yhtään harmistunut, että "yhyy äiti puhuu nyt jonkun toisen kanssa, ahdistun, milloin tuo menee pois" :D Ei ikinä! Kuunnellut vierestä uteliaana ja osallistunut keskusteluun ikätasollaan. Minkälainen lapsi ahdistuu toisista lapsista? Tuosta kannattaa huolestua, jos 3 vuotias ei lainkaan ole kiinnostunut toisista lapsista! 

En ole tullutkaan ajatelleeksi tuota, että ehkä heillä ei ole kaikki kunnossa kotona ja siksi tulevat juttusille. Toisaalta erään ystävättäreni lapsikin haluaa aina juuri minut leikkeihin, tulee kädestä ottamaan, että tulehan nyt leikkimään (6v.) Ja tässä lapsella on kyllä todellakin kaikki kunnossa kotona. Lapsia on persooniltaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?

Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.

Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.

Eikö tosiaan voi vaan kysyä, missä kaverit, vanhemmat, miksi on yksin, onko kaikki hyvin...

Ja sitten ihmetellään, kun nuoriso voi pahoin, kun heistä ei välitetä, oli sitten oma tai vieras. Jos on normaali aikuinen äiti, niin kyllähän luulisi suojeluvaistot olevan myös vierasta lasta kohtaan. Mitä jos vieras lapsi olisi hädässä tai vaarassa ja tämä äiti ei siltikään huolehtisi vain koska ei kuulu hänen vastuulleen? Kyllä vieraastakin lapsesta kuluisi huolehtia esim. kysymällä missä omat vanhemmat ovat jollei näy paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?

Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.

Nykyaikana varmasti noin 99% aikuisista? Lapsi ei välttämättä osaa tehdä eroa sille, onko tuntematon ihminen pedofiili vai jotain muuta. Jo minun lapsuudessa oli ihan perusjuttu ettei tuntemattomille puhuta tai oteta tuntemattomilta tikkareita vastaan. Jossain päin maailmaa jopa kaapataan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?

Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.

Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.

On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?

Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.

Nykyaikana varmasti noin 99% aikuisista? Lapsi ei välttämättä osaa tehdä eroa sille, onko tuntematon ihminen pedofiili vai jotain muuta. Jo minun lapsuudessa oli ihan perusjuttu ettei tuntemattomille puhuta tai oteta tuntemattomilta tikkareita vastaan. Jossain päin maailmaa jopa kaapataan lapsia.

No jossain päin maailmaa ei ole Suomessa. Kyllä täällä peruslähiölapset voivat varsin turvallisesti luottaa ympärillä oleviin ihmisiin ja aivan turhaa on lietsoa pelkoa muihin. Jos ei leikkipuistossa olevaan lapsen kanssa leikkivään aikuiseen voi luottaa niin on kyllä oudoksi mennyt meno. Ja joka tapauksessa, se luottamuksen puute sitten heijastuu vaikka opettajiin, harrastusten ohjaajiin jne kaikkiin vieraisiin aikuisiin, jos kategorisesti pelotellaan vieraiden aikuisten olevan pahoja.