Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

Meillä oli muutama vuosi sitten tilanne, että asuttiin omakotitalossa ja seuraan lyöttäytyi naapurin 6v lapsi aina kun olin pihalla oman 3 vuotiaan kanssa. Se oli ahdistavaa, sillä tämä ei nätistä pyynnöstä poistunut vaikka olisi jo tunnin siinä saanut leikkiä, eikä suorasta sanomisestakaan. Kerran jouduin sanomaan monta kertaa ja vähän kovemmin, kun alettiin omalla pihalla syömään, että nyt sun on aika mennä kotiin.

Siitä seurauksena vanhemmat tuli vihaisena kysymään, mitä on tapahtunut kun heidän lapsi tuli itkien kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin puistoa siksi aikaa kunnes koulut alkavat ja nuo muksut eivät enää päivällä pyöri puistossa yksinään. Ei tuossa oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa. Mitä sille takertuvalle lapselle nyt muka voisi sanoa. En halua hoitaa jonkun toisen lasta ja ottaa sen turvallisuutta ja viihdyttämistä kontolleni.

Mulle kävi aikoinaan myös näin, olin vuoden ikäisen lapsen kanssa samassa puistossa kuin noin 6-7v lapsi. Lapsi hääri ympärillä, tosin ekan kerran juttelin hänelle , kysyin nimeä tai muuta sellaista. Näin muutaman kerran, ei se minua häirinnyt, mutta jäi mietityttämään, koska kun kerran lähdin pois poikani kanssa, tyttö tarttui käteeni ja olisiko lähtenyt mukaani! Mietin vähän juttua, unohdin, mutten tyttöä enää sen jälkeen nähnyt. Käytiin toisessakin puistossa ja oli elokuu, joten saattoi tyttö mennä kouluun, mutta kuitenkin tarttui käteeni ihan kuin olisin ollut hänen äiti tai hoitaja. Kuulisin mieluusti tähän asiaan mielipiteitä, koska nyt näen tämän asian eri tavalla kuin 20v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee ihan pahaa lukea joitain kommentteja. Kuinka vähän moni vanhempi ymmärtää pienen lapsen mielen maisemaa. Tai kyseessä on ihan empatian puute tai ilkeys. Kannattaa miettiä miten pienen ihmisen elämään vaikuttaa se että vieras aikuinen puhuu ikävästi, komentaa menemään muualle jne.. Miksei vieraalle lapselle voi olla ystävällinen ja ottaa ajoittain leikkeihin mukaan? Tarvittaessa taitava aikuinen pystyy myös pyytämään lapselta tilaa siten että pieninkin lapsi tulee kuulluksi. Toisekseen, jos vieraan lapsen läsnäolo ahdistaa, voisiko viimeisenä oljenkortena ystävällisesti kysyä lapselta missä hänen vanhempansa on ja kannustaa pyytämään heitä puistoon joskus mukaan. Samoin voi kertoa ihan nätistikin että oma lapsi tarvitsee nyt leikkiaikaa äidin kanssa ja siihen vaikka luetella syitä.

Mie vein lapseni leikkipuistoon sen vuoksi, että tottuu olemaan muiden kanssa.

Meil oli kotihassakin hiekkalaatikko ja keinu, mutta puistossa muita lapsia. Katselin aluss kuinka hän leikki laatikossa itekseen, mätti hiekkaa omaan ämpäriin, mutta sitte rupes kattomaan, mitä muut tekee. Hälle riitti, kun äiti oli lähellä. Tietysti jos vieras laps kiehnäs kyljess, tilanne toinen. Mutta en kyllä katsois, että laps tarvis koko ajan jakamattoman huomioni niin, ettei muita huomioitas.

Mua melkein oksettaa puistossa tympeät aikuiset (ei koske nyt Ap:ta), jotka melkein pelkäävät vieraita lapsia ja sulkeutuvat omaan kuplaansa kuulematta ja näkemättä mitään mitä ympärillä tapahtuu.. Sopii miettiä kuinka sosiaalisesti taitavia kullanmuruja näiden lapsista kuoriutuu.

Asiaa voi miettiä myös siltä kannalta, että mites siihen minun lapseeni vaikuttaa se, että suurimman osan huomiostani vie joku tuntematon erittäin vaativa lapsi leikkipuistossa. Omani kokee varmasti itsensä ulkopuoliseksi ja vähemmän arvokkaaksi. Ei mielestäni kovin tervettä antaa tuollaista fiilistä omalle lapselleen. Sorry, mut en uhraa omaani tuntemattoman lapsen hyvinvoinnin vuoksi, niin se vaan menee.

Nykyään suojellaan omia kullannuppuja liikaa, vai onko se suojelua? Sanoisin mieluummin että se on koiranpalvelus itselle ja omalle lapselle kun näytetään esimerkkiä miten toisia kohdellaan. Uskoisin että lapsesi saa tarpeeksi huomiota muulloinkin ja tuossahan juuri voit lapsellesi näyttää esimerkkiä miten tutustutaan toisiin lapsiin, vai haluatko että lapsesi ei saa ystäviä?

Aivan, pikkulapset varsinkin esikoiset saavat äidin huomion muutenkin, jotkut leikkipuisttilanteet taas auttavat lasta ymmärtämään muita ja oppimaan sosiaalisia tilanteirta. Jos uskon kyllä, että jos äiti sanoo vieraalle lapselle, että mene pois, niin lapsikin sanoo myöhemmin jolllekin. Leikkipuistot on just hyviä paikkoja sosiaalisuuden oppimiselle.

Voisiko vaikka sanoa, että tämä taapero tässä haluaa leikkiä nyt yksin, että kiva kun kävit meitä moikkaamassa, mutta nyt voisit mennä omien kavereidesi luo, me halutaan olla kahdestaan. Tai mene vaikka keinumaan tuonne toiseen päähän leikkipuistoa. Ja sitten vaan ignoorata koko lapsen. Tuon ikäisillä ei vielä ole välttämättä sellaista sosiaalista silmää, että ymmärtäisi, milloin toinen haluaa olla rauhassa. 

Ikävä tilannehan toi on kunnlapsi spontaanisti leikkii toisen kanssa etkä ehdi edes selvittää millaisista piireistä tuo toinen lapsi on. Hyh.

Opeta lapsikin siihen ettei noin vaan leiki kenen tahansa kanssa. Osaa sittennaikuisenakin valita seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun itse vein lapsen 1,5 vuotiaana päiväkotiin, niin jo 2 vuotiaana vasu-keskustelussa alettiin ottaa kantaa tähän, että leikkiikö lapsi muiden lasten kanssa. ja pikkuhiljaa kolme vuotiaana painotettiin, että rinnakkaisleikkien sijaan leikki kehittyisi yhteisleikiksi. Niin nyt mä ihmettelen, miten nämä kotona kasvaneet 3 vuotiaat, jotka ei ole ollenkaan kiinnostuneita toisista lapsista, vain äidistä ja suorastaan ahdistuvat toisista lapsista, millaisia heistä tulee? Omasta nyt 6 vuotiaasta on tullut sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiitän siitä osittain lapsen persoonaa, mutta suurin kiitos kuuluu päiväkotiin.

Mikä siinä luetun ymmärtämisessä on noin vaikeaa? Tämäkin kommentti esimerkiksi. 

Kyseessä edelleenkään ei ole mikään sellainen tilanne jossa se vieras lapsi tulisi leikkimään apn lapsen kanssa. Tämä vieras lapsi haluaa apn jakamattoman huomion ja ignooraa kokonaan pienemmän lapsen. Mitään vuorovaikutusta tai leikkiä lasten välillä ei tässä ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten tilanne, että asuttiin omakotitalossa ja seuraan lyöttäytyi naapurin 6v lapsi aina kun olin pihalla oman 3 vuotiaan kanssa. Se oli ahdistavaa, sillä tämä ei nätistä pyynnöstä poistunut vaikka olisi jo tunnin siinä saanut leikkiä, eikä suorasta sanomisestakaan. Kerran jouduin sanomaan monta kertaa ja vähän kovemmin, kun alettiin omalla pihalla syömään, että nyt sun on aika mennä kotiin.

Siitä seurauksena vanhemmat tuli vihaisena kysymään, mitä on tapahtunut kun heidän lapsi tuli itkien kotiin.

Todellakin ahdistavaa kun kyseessä on kuitenkin oma piha. Mitä sanoit vanhemmille ja jatkuiko tämä käytös vielä?

Kohta kuitenkin joku tulee tähän jeesustelemaan että miksi ei muka teidän pihalle voisi tulla kutsumatta jotkut vieraat lapset koska vaan :D 

up

Voit jutella ystävällisesti. Kertoa, että sinulla on nämä pienemmät lapset katsottavana. Ehkä voisit kysyä, haluaisiko isompi lapsi leikkiä heidän kanssaan. :) Esim. minun eskarilainen tykkää kovasti "hoitaa", pienempiä päiväkotilaisia.