Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vielä itsestäni, että olen jonkun verran uupunut ja väsynyt ja kotitilanteemme ei ole mikään helppo. En oikeasti jaksa antaa itsestäni yhtään mitään täysin vieraille ihmisille, tässä tapauksessa vieraille lapsille. Kun olen puistossa lapseni kanssa haluan itse rentoutua ja tarjota omalleni huomioni ja energiani ja aikani. Ap
Heips, en tiedä kommentoiko joku muu samaa mutta tuossa iässä on ehkä joku vaihe kun lapset hakevat huomiota. Monilla on pikkusisarus kotona ja eskarin tai ekaluokan open huomiosta kisaa parikymmentä muuta yhtä aikaa. Meillä myös kokemuksia samantapaisesta ja on raskasta, varsinkin jos itse ei ole kunnossa, mulla psykiatrinen sairaus joka ei välttämättä näy päälle päin. Mutta aika helpolla vanhemmat antaa pihalla ja puistossa "muiden hoitaa". Oma lukunsa oli sitten eräs äiti joka tunki mun ja taaperon/leikki-ikäisen väliin. Oli omatkin lapset mutta haki huomiota myös muiden lapsilta (ja iseiltä). Onneksi muutettiin. Mutta ehkä jos olisi toinen paikka missä voisi oman kanssa ulkoilla niin ei tarvitsisi sanoa vieraalle lapselle pahasti.
Psykiatrinen sairaus😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huomaa tässä miten joidenkin on vaikea ymmärtää millainen on sosiaalisesti taitava ihminen. Se ei ole sellainen kaikille mölisevä ja muita jyräävä, uteleva, jankkaava. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu taito huomata ihmisten välisiä eroja ja tunnistaa, milloin on sopivaa mennä johonkin tai millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää. Ja näistä rajattomista muka-sosiaalisista lapsista kasvaa sitten työpaikkojen muka-sosiaalisia, joiden kailotus ja papatus ja kaakatus (anteeksi..) kaikuu avokonttorista kahvioon, he puhuvat, he kysyvät, he jankuttavat - ja he ovat mielestään hyvin sosiaalisia.
Hyvät ihmiset. Erittäin tärkeä osa sosiaalisia kykyjä on kuunteleminen. Ei puhuminen. Vaan kuunteleminen. Ja toisen ihmisen "lukeminen". Vaistoaminen, millainen toinen ihminen on, ja hänen sanojensa ymmärtäminen.
Onko sinun vaikea ymmärtää, että LAPSI ei ole sosiaalisesti taitava syntyessään tai aina edes kuusivuotiaana. LAPSEN täytyy opetella sosiaalisesti taitavaksi ja joskus se menee noin kuin ap on vieraan lapsen kanssa kokenut. Mitä luultavimmin sen lapsen oma äiti ei ole sosiaalistanut lastaan tarpeeksi ja nyt se LAPSI joutuu tekemään ja oppimaan asiat yksin. Miksi AIKUINEN ihminen ei voisi sen vertaa ajatella LAPSEN parasta, että ohjaisi lasta sosiaalisesti taitavammaksi. Miten hullu aikuinen on, joka ei osaa ymmärtää asiaa tuon lapsen näkökulmasta. Jos aikuinen ei osaa, niin menkööt toiseen leikkipuistoon välillä etsimään sitä rauhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani perhetilanteesta ja tunnistan tuon, että välillä voimavarat ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta ajattelen leikkipuistot lähtökohtaisesti yhteisöllisinä paikkoina, jossa tavataan toisia lapsia/vanhempia, leikitään yhdessä ja samalla lapsetkin oppivat monia ihmisenä olemisen taitoja. Jos haluaisin olla vain kaksin lapseni kanssa, valitsisin jonkin muun paikan.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Jopa tämmöinen vela ymmärtää, että on aikamoinen turvallisuusriskikin, jos ekaluokkalainen/eskari-ikäinen lapsi on valmis liimaantumaan kehen hyvänsä aikuiseen ja tunkemaan seuraan.
Kertoo, että kotioloissa on jotain pahasti pielessä, jos lapselle ei ole opetettu, että a) kaikki aikuiset ei ole turvallisia, edes ne, jotka kulkevat lapsen tai söpön koiran kanssa ja b) ne aikuiset ovat maailmassa toimittamassa omia asioitaan, eivät sinun viihdykkeenäsi.
Meillä oli sekä entisessä että nykyisessä asuinpaikassa viereinen taloyhtiö kunnan vuokrataloja, ja siinä näitä takertujalapsia sikiää. Molemmat olivat niin pahoja tapauksia, että jopa mieheni (joka tulee muuten todella hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa) alkoi ahdistua, kun aina töistä tullessa parkkipaikalla päivysti joku takertuva hölöttäjäpenikka.
Yksi tämmöinen jopa kerran juoksi perääni, kun olin koiran kanssa lenkillä, ja ties miten pitkään olisi seurannut, hölötti vaan ja kyseli asioitani. No, sanoin napakasti, että koira ja minä olemme nyt lenkillä ja se on meidän omaa aikaa, heippa.
Tiedän kyllä, että ongelmiahan tuollaisilla on, mutta jos tahtoisin käyttää elämäni lasten ongelmien ratkomiseen, olisin tehnyt omia. Tai ruvennut sossun tädiksi. Lasun noista tietysti voisi tehdä, mutta se edellyttäisi lapsen nimen ja tarkan osoitteen selvittämistä, eli urkkimista, mikä vaikuttaisi kiinnostukselta, mikä saisi lapsen takertumaan vain lisää.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
Mikä velvollisuus ap:lla muka on alkaa viihdyttämään jotain tuntemattomia lapsia?
Niinpä. Minä ajaisin häirikön napakasti tiehensä, että lapseni oppisi miten se tehdään. Ja että on aivan oikein varjella omaa tilaansa ja rauhaansa. Että ihan kaikille ihmisille ei tarvitse olla koko ajan mieliksi.
Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta suhtautua muuta kuin välinpitämättömästi niihin lapsiin, joita eivät ole leikkiseuraukseen valinneet. Sitten, kun alkaa saada palkkaa, täytyy tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta niin kauan kun siitä ei makseta eikä muutenkaan hyödy, ei ole mitään syytä.
Lapsillakin on oikeus omaan aikaan, omaan tilaan ja omaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
228 jatkan vielä, että just muutama päivä sitten oltiin puistossa ja siellä oli n. 3 vuotias poika, joka pyyteli mun eskarilaista tyttöä 6v leikkimään, niin käskin tottakai mennä pojan kanssa leikkiin. Hyvin sujui leikit. Istuskelin sit vaan penkillä seuraten touhuja ja nauttien rauhassa olemisesta.
Käskit mennä. Mitä luulet, kuinka moni 6-vuotias oma-aloitteisesti haluaa hakeutua pienempien lasten seuraan leikkimään? Ja kiva, että olet saanut rauhassa seurailla. Ap ei ole saanut, ja siitähän tässä keskustelussa on kyse.
Aika monikin. Päiväkodissa esim. viskaritytöt tykkäs paljon leikittää myös niitä pikku ryhmän lapsia 1-3 vuotiaita. Talvella vetivät pulkassa ja muuta touhua. Yksikään niistä pienistä ei ollut mitenkään ahdistunut tästä, vaan innoissaan huomiosta ja leikistä! :)
No voi hellanlettas sentään. Se ap:n kuvaama vieras lapsi ei kuitenkaan yritä leikkiä ap:n lapsen kanssa eikä edes puhu ap:n lapselle vaan kiinnittää kaiken huomionsa vain ap:hen, aikuiseen ja toimillaan yrittää vaatia ap:n, siis aikuisen kaiken huomion itselleen.
Miten siihen tilanteeseen liittyy nuo teidän päiväkodissa pienempien kanssa mielellään leikkivät viskarit?
Vastasin siihen kommenttiin, että kuinka moni 6 vuotias leikkii pienempien kanssa. Niin ihan todella moni!
Mun lapset on pieninä tykänneet aina leikkiä isompien kanssa ja onneksi heillä oli myös sellaisia ystäviä jotka jakoivat leikittää pienempiään aina silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Juttele lapselle. Kysy kysymyksiä ja mikä tärkeintä, KUUNTELE häntä. Ties vaikka olisit ainut luotettavan oloinen aikuinen jolle uskaltautuu juttelemaan. :/ Jos esim. kotona jotain vialla niin yritä puuttua asiaan - Suomi ei tarvitse enää yhtäkään Vilja Eerikaa.
Just näin, ihan järkky kommentteja täällä näiltä äiti-ihmisiltä, kuitenkin kyse lapsista ! Omaa lastansa nämä äitylit suojelee naurettavuuteen asti ( toiselta lapselta?) ja antaa omien pompottaa itseään ja vierasta , ehkä yksinäistä lasta kohtelevat tosi rumasti.
Sitten kun jotain tapahtuu ( Vilja Eerika ) niin sitten kyllä voivotellaanEi ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin vähän tuollainen lapsi. En sentään ihan tuntemattomien seuraan tuppautunut, mutta tungin itseäni paljon kylään samassa pihassa asuvalle mummolle, jonka lapsenlapsen kanssa olin välillä leikkinyt pihalla. Mummo ei ollut edes mikään herttainen pullamummo vaan pikemminkin vähän puiseva ja kiukkuinen vanhus, mutta kyllä hän minut silti usein päästi luokseen kylään. Kerran jopa tarjosi ruoka: perunamuusia ja raejuustoa. Välillä kävin pudottamassa omat kotiavaimeni omasta postiluukustani sisään ja sanoin mummolle, että avaimet jäi kotiin.
Samaten vietin aikaa samassa pihassa asuvan minua paljon nuoremman tytön kanssa, jonka kanssa leikit ja jutut eivät tosiaankaan ikäeron vuoksi osuneet yhteen. Tosiasiassa halusin heille kylään, koska hänen äitinsä oli mukava ja parasta oli jos äiti luki meille jotain kirjaa. Kerran äiti toi meille viinirypäleitä, joista hän oli jokaisen halkaissut ja poistanut siemenet. Tämä siis ennen siemenettömiä viinirypäleitä. Tuo teko oli minusta vain ihan käsittämättömän huomaavaista ja kilttiä.
Eskarissa liimauduin tarhatätien seuraan, joista osa kiukkuisesti patisti leikkimään muiden lasten kanssa. Vain yksi oli oikeasti mukava eikä torjunut.
Syynä tähän käytökseen oli väkivaltainen ja turvaton äiti kenen kanssa asuin kahdestaan. Kotona oli jatkuva pelon ilmapiiri. Äiti pahoinpiteli minua mustelmille, käytti henkistä väkivaltaa, uhkaili tappamisella. Hain yksinkertaisesti turvaa ja normaaliuden kokemuksia muista aikuisista. En osannut oikein olla muiden lasten kanssa kun olimme äidin kanssa kahdestaan kotona kunnes menin eskariin. Osa näistä tuppautuvista lapsista saattaa olla kaltoinkohdeltuja. Olisi ollut tärkeää, jos joku olisi hieman kysellyt miten kotona menee ja osoittanut välittämistä. Mutta ei ysärillä oltu vielä niin tarkkoja näistä asioista.
Jos ne voisi jotenkin säikäyttää. Pistää neulalla tai vetää letistä ja haukkua lihavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huomaa tässä miten joidenkin on vaikea ymmärtää millainen on sosiaalisesti taitava ihminen. Se ei ole sellainen kaikille mölisevä ja muita jyräävä, uteleva, jankkaava. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu taito huomata ihmisten välisiä eroja ja tunnistaa, milloin on sopivaa mennä johonkin tai millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää. Ja näistä rajattomista muka-sosiaalisista lapsista kasvaa sitten työpaikkojen muka-sosiaalisia, joiden kailotus ja papatus ja kaakatus (anteeksi..) kaikuu avokonttorista kahvioon, he puhuvat, he kysyvät, he jankuttavat - ja he ovat mielestään hyvin sosiaalisia.
Hyvät ihmiset. Erittäin tärkeä osa sosiaalisia kykyjä on kuunteleminen. Ei puhuminen. Vaan kuunteleminen. Ja toisen ihmisen "lukeminen". Vaistoaminen, millainen toinen ihminen on, ja hänen sanojensa ymmärtäminen.
Onko sinun vaikea ymmärtää, että LAPSI ei ole sosiaalisesti taitava syntyessään tai aina edes kuusivuotiaana. LAPSEN täytyy opetella sosiaalisesti taitavaksi ja joskus se menee noin kuin ap on vieraan lapsen kanssa kokenut. Mitä luultavimmin sen lapsen oma äiti ei ole sosiaalistanut lastaan tarpeeksi ja nyt se LAPSI joutuu tekemään ja oppimaan asiat yksin. Miksi AIKUINEN ihminen ei voisi sen vertaa ajatella LAPSEN parasta, että ohjaisi lasta sosiaalisesti taitavammaksi. Miten hullu aikuinen on, joka ei osaa ymmärtää asiaa tuon lapsen näkökulmasta. Jos aikuinen ei osaa, niin menkööt toiseen leikkipuistoon välillä etsimään sitä rauhaansa.
No jos ei vanhemmat opeta, niin maailma opettaa eli tuollaiselle lapselle sanotaan, että menepäs omien vanhempiesi luokse, meillä on tässä leikki kesken. Jos ei ole tervetullut seuraan, niin sitten saa kuulla, että mene pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
Kyllä voi kiehnaavan lapsen äiti ihan tulla ja maksaa lastenhoidosta virallisen taksan mukaan jos tuolla tavalla jätetään muiden harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vendigo kirjoitti:
Minä olin vähän tuollainen lapsi. En sentään ihan tuntemattomien seuraan tuppautunut, mutta tungin itseäni paljon kylään samassa pihassa asuvalle mummolle, jonka lapsenlapsen kanssa olin välillä leikkinyt pihalla. Mummo ei ollut edes mikään herttainen pullamummo vaan pikemminkin vähän puiseva ja kiukkuinen vanhus, mutta kyllä hän minut silti usein päästi luokseen kylään. Kerran jopa tarjosi ruoka: perunamuusia ja raejuustoa. Välillä kävin pudottamassa omat kotiavaimeni omasta postiluukustani sisään ja sanoin mummolle, että avaimet jäi kotiin.
Samaten vietin aikaa samassa pihassa asuvan minua paljon nuoremman tytön kanssa, jonka kanssa leikit ja jutut eivät tosiaankaan ikäeron vuoksi osuneet yhteen. Tosiasiassa halusin heille kylään, koska hänen äitinsä oli mukava ja parasta oli jos äiti luki meille jotain kirjaa. Kerran äiti toi meille viinirypäleitä, joista hän oli jokaisen halkaissut ja poistanut siemenet. Tämä siis ennen siemenettömiä viinirypäleitä. Tuo teko oli minusta vain ihan käsittämättömän huomaavaista ja kilttiä.
Eskarissa liimauduin tarhatätien seuraan, joista osa kiukkuisesti patisti leikkimään muiden lasten kanssa. Vain yksi oli oikeasti mukava eikä torjunut.
Syynä tähän käytökseen oli väkivaltainen ja turvaton äiti kenen kanssa asuin kahdestaan. Kotona oli jatkuva pelon ilmapiiri. Äiti pahoinpiteli minua mustelmille, käytti henkistä väkivaltaa, uhkaili tappamisella. Hain yksinkertaisesti turvaa ja normaaliuden kokemuksia muista aikuisista. En osannut oikein olla muiden lasten kanssa kun olimme äidin kanssa kahdestaan kotona kunnes menin eskariin. Osa näistä tuppautuvista lapsista saattaa olla kaltoinkohdeltuja. Olisi ollut tärkeää, jos joku olisi hieman kysellyt miten kotona menee ja osoittanut välittämistä. Mutta ei ysärillä oltu vielä niin tarkkoja näistä asioista.
Sittenhän on turha kysellä, soitto sosiaalipäivystykseen riittää. Täällä on takertuva lapsi ilman vanhempia, epäilen kaltoinkohtelua, hakekaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huomaa tässä miten joidenkin on vaikea ymmärtää millainen on sosiaalisesti taitava ihminen. Se ei ole sellainen kaikille mölisevä ja muita jyräävä, uteleva, jankkaava. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu taito huomata ihmisten välisiä eroja ja tunnistaa, milloin on sopivaa mennä johonkin tai millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää. Ja näistä rajattomista muka-sosiaalisista lapsista kasvaa sitten työpaikkojen muka-sosiaalisia, joiden kailotus ja papatus ja kaakatus (anteeksi..) kaikuu avokonttorista kahvioon, he puhuvat, he kysyvät, he jankuttavat - ja he ovat mielestään hyvin sosiaalisia.
Hyvät ihmiset. Erittäin tärkeä osa sosiaalisia kykyjä on kuunteleminen. Ei puhuminen. Vaan kuunteleminen. Ja toisen ihmisen "lukeminen". Vaistoaminen, millainen toinen ihminen on, ja hänen sanojensa ymmärtäminen.
Onko sinun vaikea ymmärtää, että LAPSI ei ole sosiaalisesti taitava syntyessään tai aina edes kuusivuotiaana. LAPSEN täytyy opetella sosiaalisesti taitavaksi ja joskus se menee noin kuin ap on vieraan lapsen kanssa kokenut. Mitä luultavimmin sen lapsen oma äiti ei ole sosiaalistanut lastaan tarpeeksi ja nyt se LAPSI joutuu tekemään ja oppimaan asiat yksin. Miksi AIKUINEN ihminen ei voisi sen vertaa ajatella LAPSEN parasta, että ohjaisi lasta sosiaalisesti taitavammaksi. Miten hullu aikuinen on, joka ei osaa ymmärtää asiaa tuon lapsen näkökulmasta. Jos aikuinen ei osaa, niin menkööt toiseen leikkipuistoon välillä etsimään sitä rauhaansa.
No jos ei vanhemmat opeta, niin maailma opettaa eli tuollaiselle lapselle sanotaan, että menepäs omien vanhempiesi luokse, meillä on tässä leikki kesken. Jos ei ole tervetullut seuraan, niin sitten saa kuulla, että mene pois.
Juurikin näin. Tällaisilla takertujilla voi olla myös joku epätoivottu kulttuuritausta, joten hyvä vaan kun oppivat heti kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksen tilanteessa on selvästi kyseessä todella aikuisennälkäinen ja jopa rajaton vieras lapsi. Ei todellakaan mikään sosiaalisesti taitava lapsi, vaan sosiaalisesti taitamaton, mutta seuraa epätoivoisesti kaipaava. Hänen sosiaaliset taidot on sen verran huonot, että niiden vuoksi ei esim. Ap:sta ja Ap:n lapsesta saa seuraa, vaan herättää muissa ihmisissä vain halun vältellä.
Hämmentävää, miten moni ketjussa kommentoi kuin tuollainen pahasti aikuisennälkäinen ja rajaton lapsi olisi normaali. Ei ole normaali. On epänormaali. Ja varsin surullinen tapaus.
SINÄ olet epänormaali aikuinen. Mikä tässä on surullista on ap:n perhetilanne minkä hän antaan heijastua sekä omaan, että vieraaseen lapseen. Jos ei kestä sosiaalisia kontakteja niin pitää pysyä kotona. Ei kukaan voi mennä yleiseen leikkipuistoon ja piipittää siellä yhtään kenellekään, ei aikuiselle eikä lapselle, ei normaalille eikä epänormaalille, että meillä on nyt vähän omat jutut tässä menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huomaa tässä miten joidenkin on vaikea ymmärtää millainen on sosiaalisesti taitava ihminen. Se ei ole sellainen kaikille mölisevä ja muita jyräävä, uteleva, jankkaava. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu taito huomata ihmisten välisiä eroja ja tunnistaa, milloin on sopivaa mennä johonkin tai millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää. Ja näistä rajattomista muka-sosiaalisista lapsista kasvaa sitten työpaikkojen muka-sosiaalisia, joiden kailotus ja papatus ja kaakatus (anteeksi..) kaikuu avokonttorista kahvioon, he puhuvat, he kysyvät, he jankuttavat - ja he ovat mielestään hyvin sosiaalisia.
Hyvät ihmiset. Erittäin tärkeä osa sosiaalisia kykyjä on kuunteleminen. Ei puhuminen. Vaan kuunteleminen. Ja toisen ihmisen "lukeminen". Vaistoaminen, millainen toinen ihminen on, ja hänen sanojensa ymmärtäminen.
Onko sinun vaikea ymmärtää, että LAPSI ei ole sosiaalisesti taitava syntyessään tai aina edes kuusivuotiaana. LAPSEN täytyy opetella sosiaalisesti taitavaksi ja joskus se menee noin kuin ap on vieraan lapsen kanssa kokenut. Mitä luultavimmin sen lapsen oma äiti ei ole sosiaalistanut lastaan tarpeeksi ja nyt se LAPSI joutuu tekemään ja oppimaan asiat yksin. Miksi AIKUINEN ihminen ei voisi sen vertaa ajatella LAPSEN parasta, että ohjaisi lasta sosiaalisesti taitavammaksi. Miten hullu aikuinen on, joka ei osaa ymmärtää asiaa tuon lapsen näkökulmasta. Jos aikuinen ei osaa, niin menkööt toiseen leikkipuistoon välillä etsimään sitä rauhaansa.
No jos ei vanhemmat opeta, niin maailma opettaa eli tuollaiselle lapselle sanotaan, että menepäs omien vanhempiesi luokse, meillä on tässä leikki kesken. Jos ei ole tervetullut seuraan, niin sitten saa kuulla, että mene pois.
ja tuollaisten ihmisten vuoksi meillä on kansa täynnä masentuneita, ahdistuneita ja yksin jääviä ihmisiä. Kun hiukan osoittaa ja antaa empatiaa toiselle, niin hän oppii jokaisesta kohtaamisesta uusia taitoja. Jos lapsen takertuvuus tuntuu sairaalloiselta, niin sitten soitto sosiaalitoimeen ja huoli-ilmoituksen tekeminen. Sieltä sitten joku päivystävä sossu käy paikan päällä, jututtaa lasta ja sitten sen jälkeen käy selvittämässä miksi lapsi on yksin leikkipuistossa. Voihan se vaikka olla, että lapsen äiti ja isi on baarikierroksella silloin. Siihen asti on ystävällinen sille lapselle. Se on lapsi....
Onko Veikko Siltavuoren sielu syntynyt uudestaan apssa? Onko se vallannut apn ruumiin ja jatkaa elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
MInä en juttelisi, koska nämä takertujalapset tekevät aika lailla kaikkensa, jotta en huomioisi enää muita kuin hänet. Olen yleisessä puistossa lapseni kanssa, ei minään hoitotätinä kaikille puistoon tuleville lapsille. Minun tehtäväni on ihastella oman lapseni hiekkakakkua, ei vieraan lapsen kiipeilyjä.
Moniko haluaa mennä puolisonsa kanssa ulos syömään, jos puoliso koko ajan rupattelee viereisen pöydän väen kanssa? Sellaista kevyttä ja iloista touhua, mikä siinä on vaikeeta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
Kyllä voi kiehnaavan lapsen äiti ihan tulla ja maksaa lastenhoidosta virallisen taksan mukaan jos tuolla tavalla jätetään muiden harteille.
Mitä ihmeen "muiden harteille" juttua höpötät?! Pitääkö sulle maksaa siitäkin , jos joku aikuinen juttelee sulle vaikket haluaisi ? Onko se " vaatimus" viihdyttämisestä ? Kukaan mitään lapsenhoitajaa tuossa edes tarvitse, lapsi juttelee aikuiselle ja kymmenet mammat on psykoosissa moisesta ! Herranen aika, ihan puhuu, yleisessä puistossa, eikö se nyt jumalauta tajua olla hiljaa, tajuu ettei täällä vi..u puhuta ! En edes tiedä kuinka monen vieraan lapsen kanssa olen puistoissa höpötelly, en ole kokenut, että olisin lastenhoitaja, en ole kokenut sitä mitenkään raskaaksi - päinvastoin ! Mä en enää yhtään ihmettele näitä lehtien lööppejä nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöistä , kun näitä vastauksia lukee täällä! Ja mikä pahinta, ne tekevät omalla mallillaan omista lapsista samanlaisia mielenterveysongelmaisia, epäsosiaalisia aikuisia jotka pelkäävät lapsen jutustelua ja ovat niin niin väsyneitä, että ahdistuvat nykyään ihan kaikesta.Tulipahan sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
MInä en juttelisi, koska nämä takertujalapset tekevät aika lailla kaikkensa, jotta en huomioisi enää muita kuin hänet. Olen yleisessä puistossa lapseni kanssa, ei minään hoitotätinä kaikille puistoon tuleville lapsille. Minun tehtäväni on ihastella oman lapseni hiekkakakkua, ei vieraan lapsen kiipeilyjä.
Moniko haluaa mennä puolisonsa kanssa ulos syömään, jos puoliso koko ajan rupattelee viereisen pöydän väen kanssa? Sellaista kevyttä ja iloista touhua, mikä siinä on vaikeeta?
No kyllä on ihan eri tilanne ! Sulla varmaan vaan yksi lapsi ja jakamaton huomio hänelle. Mä tykkään enempi, että perheessä useamapi lapsi niin niistä ei tule sellaisia tissiposkia, että pahoittavat mielensä siitäkin jos oma äiti huomio jonkun toisen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä moni lapsi päiväkodissa oppii lyömään. Kuten joku äiti sanoi, hän taisi viedä lapsensa fight clubiin.