Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
301/1230
|
12.08.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Onkos AP:lla nyt joku pelko päällä että hänet leimataan pedofiiliksi jos ottaa vieraan lapsen mukaan leikkiin oman lapsensa seuraksi? Vai mikä mättää etteivät lapset saisi leikkiä keskenään? Ja jos tosiaan omaa aikaa haluaa, niin miksi lähteä leikkipuistoon kun kotona saisi helpommin vietettyä aikaa kahdestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyyteen kuuluu sekin, että sanoo muille lapsille ihan suoraa, että meidän leikkiin ei nyt pääse mukaan. Lapsille voi sanoa ei, se on yksi vieraan aikuisen tärkeimpiä esimerkkejä lapsille.[/quote]
Joo, kunhan ilmaisee asian ystävällisesti. Ethän sinä aikuistakaan mene tylyttämään ilkeästi, niin että lapselle jää mielikuva "et kelpaa mukaan". Voit sanoa että Pikku-Pipsa haluaa nyt tehdä hiekkalinnaa itsekseen, mutta mahtuvat hyvin samalla hiekkalaatikolle. Jos lapsi asiallisesti ja kohteliaasti jotain juttelee, tottakai vastataan kuten muutenkin ihmisille.[/quote]
Tässä jälkimmäisessä sanottu tosi hyvin se, miten leikkiin tai seuraan tuppautuvalle lapselle voi sanoa! Minustakin tällainen "liimautuminen" kuulostaa siltä, että lapsi kaipaa jotain mitä ei ehkä kotonaan aina saa - huomiota, hyväksyntää, kiinnostuneisuutta itseään kohtaan tms. Minusta kuulostaa kamalalta, miten moni täällä tuntuu olevan valmis olemaan todella tyly vierasta lasta kohtaan, joka 6-7-vuotiaana herkässä iässä ja opettelee, miten muiden kanssa toimitaan ja miten hänen käytökseensä reagoidaan. Itse en ainakaan missään nimessä haluaisi jättää tällaiselle lapselle torjuttua oloa, vaan osoittaisin hänelle, että hän on tervetullut seuraan,vaikka sitten keskittyisinkin omaan lapseeni. Tiukemman linjan ottaisin vasta jos lapsi koittaisi pomottaa, lähtisi seuraamaan tms.
Minä saatoin käydä perhekahvilassa taaperon kanssa. Siellä oli eri ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän hankalaa tehdä enää mitään muuta kun kyse on kuitenkin julkisesta leikkipuistosta. Jos haluat olla vain kaksin oman lapsesi kanssa niin oma piha on teille silloin varmaan parempi paikka. Onhan tuo ikävä tilanne mutta ei niitä lapsia voi kieltää sinne puistoon tulemasta ja ovat kuitenkin sen ikäisiä etteivät oikein ymmärrä että tuppautuvat seuraan johon heitä ei haluta.
Kukaan ei ole kieltämässä puistoon tulemista tai siellä leikkimistä.
On vaan kyseenalaistettu seuraan tunkeminen ja väkisin änkeminen.
Vai oletko sitä mieltä, että jos minä menen kahvilaan, kenellä hyvänsä on OIKEUS ängetä samaan pöytään ja ruveta yksipuolisella sopimuksella kaverikseni? Koska on julkinen tila? Kahvilaan ei sovi mennä vain juomaan kahvia, juo kahvisi kotona jos et tahdo jutella deeku-Reiskan kanssa!
Eikä muutenkaan ole normaalia, että ekaluokkalainen änkeää kolmivuotiaan leikkikaveriksi. Niin eritasoiset leikit.
Kaikesta sitä ihmiset ahdistuu. Tuntemattomasta lapsesta. Eiköhän tästäkin tullut ongelma aikuiselle ja naurettavaa kun aletaan selittelemään että joku taapero ahdistuu ja menee hämilleen toisesta lapsesta. Se vaan kertoo että tämä toisen lapsen läsnäolo tekisi ihan hyvää tälle "ahdistuneelle" taaperolle.
Jos toiset ihmiset yleisissä puistoissa ärsyttää niin eiköhän sitä leikkitilaa löydy muualtakin. Jonnekin rauhalliselle nurmialueelle lelut mukaan, lähimetsään seikkailemaan. Aina jostain joku paikka löytyy.
Jos vieras lapsi vie leluja tai pomottaa niin reilusti sanoa siitä ja opastaa parempaan käytökseen. Usein lapset uskoo vierasta jopa paremmin. Jos sama meno jatkuu ja et tiedä lapsen vanhempaa niin sitten kai parempi välttää tätä paikkaa.
Mutta tälläiseksi tämä maailma valitettavasti on menossa, minä minä minä ja minun lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän hankalaa tehdä enää mitään muuta kun kyse on kuitenkin julkisesta leikkipuistosta. Jos haluat olla vain kaksin oman lapsesi kanssa niin oma piha on teille silloin varmaan parempi paikka. Onhan tuo ikävä tilanne mutta ei niitä lapsia voi kieltää sinne puistoon tulemasta ja ovat kuitenkin sen ikäisiä etteivät oikein ymmärrä että tuppautuvat seuraan johon heitä ei haluta.
Kukaan ei ole kieltämässä puistoon tulemista tai siellä leikkimistä.
On vaan kyseenalaistettu seuraan tunkeminen ja väkisin änkeminen.
Vai oletko sitä mieltä, että jos minä menen kahvilaan, kenellä hyvänsä on OIKEUS ängetä samaan pöytään ja ruveta yksipuolisella sopimuksella kaverikseni? Koska on julkinen tila? Kahvilaan ei sovi mennä vain juomaan kahvia, juo kahvisi kotona jos et tahdo jutella deeku-Reiskan kanssa!
Eikä muutenkaan ole normaalia, että ekaluokkalainen änkeää kolmivuotiaan leikkikaveriksi. Niin eritasoiset leikit.
no, jos kahvilan pöydän ääressä on kaksi tuolia joista toinen vapaana, niin ihan vapaasti saa asiakas siihen istua. Toki on kohteliasta varmistaa, että tuoli ei ole varattuna jollekin, mutta se on vain sellainen kohteliaisuusfraasi. Ei kukaan pakolla ala kaveriksi, ei varmasti edes tuo ap:ta piinaava lapsi. Hän on lapsi. Hänelle ei vielä ole kehittyneet sosiaaliset taidot, kuten ei ilmeisesti ap:llekaan.
Se on se kuuluisa yhteisö/kylä (village), joka kasvattaa toki myös kaikkien muidenkin kuin vain omat lapsensa. Jotkut vanhemmat sitten hyväksikäyttää tätä systeemiä ihan huoletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on lapsia ja aikuiset aikuisia. Jotkut aikuisten kahvilat ihan eri paikkoja.
Kyllä meidän pihalla kaikenikäiset lapset leikkivät keskenään. Yleensä isommilla omat leikit mutta jos joku isompi yksinään niin aika usein tulevat vaikka hiekkalaatikolle touhuamaan pienten seuraan.
Jokainen tyylillään mutta aika hirveitä kommentteja täällä ollut. Ei se uupumus ole kiva juttu mutta jos ei kestä muita ihmisiä ja lapsia ympärillä niin ehkä parempi mennä rauhaisaan paikkaan sen yleisen leikkipuiston sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja korostan, että nämä lapset ei ole mitään kamalia lapsia vaan ihan tavallisen oloisia, yksinäisiä varmaan vain. Ap
sinun pitäisi ehkä omaa asennoitumista korjata, lapset on lapsia, anna heidän tulla, ehkä se avartaa sinunkin lastesi maailmaa ja oppivat hyväksymään kaikki ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä, kun suhtautuminen toisiin ihmisiin on tällaista. Yksinäinen lapsi yrittää tehdä vain tuttavuutta ja kaipaa juttuseuraa vaikka sitten aikuisesta. Voi olla, ettei lähistöllä ole samanikäisiä lapsia leikkiseuraksi tai häntä ei ole otettu mukaan leikkeihin. Lapsesta tuntuu varmasti pahalta jos sekä lapset että aikuisetkin hänet aina torjuvat ja lähtevät pois paikalta, kun hän yrittää löytää itselleen seuraa.
Niin. Ja ap:sta tuntuu pahalta, kun ei saa olla rauhassa. Miksi helvetissä sen kakaran kuvitteellinen paha olo olisi tärkeämpää kuin ap:n?
Emme me ole vastuussa muiden ihmisten lasten olotiloista. Ne muut ovat vastuussa siitä, että kasvattavat lapsensa sellaisiksi, että joku niitä sietää seurassaan.
Nämä tämän ketjun lässyttäjät eivät ole koskaan kohdanneet näitä takertujalapsia. Se on oikeasti suorastaan iljettävää, ventovieraaseen aikuiseen takerrutaan ihan kuin se olisi hyväkin tuttu. Jopa ventovieraaseen, lapsettomaan mieheen, joka voisi olla lapselle aikamoinen turvallisuusriskikin.
Ei kenelläkään meistä ole velvollisuutta viihdyttää ilmeisen mielisairaita ihmisiä. Julkinen paikka tai ei, aikuinen tai lapsi. Jokainen ymmärtää, että alkoholismi on sairaus, eikä silti julkisella paikallakaan tarvitse kuunnella juoppojen mölinöitä.
Nämä takertujalapset ovat samanlaisia, niistä tulee ihan yhtä ahdistunut ja kamala olo.
Osa lapsista on oikeasti syntymästään saakka jotenkin valuvikaisia, ja vastuu heistä on tietysti vanhempien, ei ventovieraiden aikuisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin aloituksen, mutta kyllä ainakin oma lapseni 3 vuotiaana ihan innoissaan leikki isompien lasten kanssa meneen. Eli laittaisin lapset tietysti leikkimään keskenään ja saisin olla itekseen rauhassa :D Toinen vaihtoehto on vaihtaa puistoa, jos häiritsee.
Vieras outo vanhempi lapsi ei ole kiinnostunut leikkimään lapsen kanssa. Lue uudestaan.
Juu, nyt luin etusivua pidemmälle ja tiedänkin, mikä on ongelma. Eli siis näitä kotona äidin helmoissa kasvaneita 3 vuotiaita. Ei ihme, jos ei ole mitään sosiaalisia taitoja. Mun lapsi on 1v4kk ikäisestä ollut päiväkodissa, niin siksi on varmaankin tottunut sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa ja on aina tullut erinomaisesti toimeen sekä pienempien että isompien lasten kanssa. :)
Eli nyt syytät AP:n pientä lasta oudoksi ja syypääksi tilanteeseen, jossa vieras koululainen puhuu vain aikuiselle. Mutta hienoa. Tästähän taitaa juurikin olla tässä asiassa kyse. Kolmevuotias on se ketjun pahis.
Eli ole 3 vuotias pahis, mutta 3 vuotiaalle ei ole pahitteeksi oppia sosiaalisia taitoja. Helpoiten tämä käy päiväkodissa. Tai sitten täytyy olla jotenkin tosi tiiviitä ystävyyssuhteita toisten äitien kanssa, että lapsi näkee muita lapsia. Ei ole normaalia, että 3 vuotias kykenee pyörimään vain äitinsä helmoissa eikä hän pääse opettelemaan yhteisleikkiä muiden lasten kanssa! AP on se, jonka lapsen takia pitäisi sinne sosiaaliin soittaa. No ehkäpä myös tämä takertuva lapsi, jos hänellä on hätä ja siksi kaipaa turvallista aikuista. Mut pointti nyt on se, että kyllä 3 vuotiaan tulisi jo pystyä EDES rinnakkaisleikkiin muiden lasten kanssa. Toki se on vaikeaa, jos siihen ei ole mitään mahdollisuutta, kun äiti pitää kotona tynnyrissä kultamussukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ajatuksen, jota moni täällä liputtaa, eli että äiti saattaa haluta keskittyä puistossa omaan lapseensa eikä jaksa antaa itsestään ventovieraalle tuppautuvalle lapselle. Ymmärrän senkin, että äitiä voi harmittaa, kun oma lapsi keskeyttää leikkinsä ja ehkä kokee vieraan lapsen yllättävän läsnäolon ja seuraan puskemisen epämukavaksi (oma kolmevuotiaani on tällainen varautunut yksilö). Ja olen samaa mieltä siitä, että tällainen tuppautuminen ei ole sosiaalisesti taitavaa käytöstä, vaan päinvastoin. Mutta tällaista taitavuutta ei todellakaan voi odottaa vielä lapselta, vaan tässäkin tapauksessa lapsi oppii esimerkin kautta. Aikuinen ei ole tietenkään vastuussa vieraan lapsen turvallisuudesta tai viihtymisestä, mutta aikuisella on vastuu omasta käytöksestään ja siitä, millaista mallia sillä antaa: sanotko yksioikoisesti, että lapsi ei ole tervetullut, vaikenetko kokonaan tai vastaatko tuppautujan puheisiin edes jotain pientä, kysytlö mukaan leikkiin tai tarjoatko vaikka jotain lelua hetkeksi lainaan, jotta tuppautuja pääsisi jollain tavalla osalliseksi hetkestänne jne. Tapasi toimia jättää jälkensä - paitsi tuppautujaan, myös omaan lapseesi. Itse haluan antaa omalle lapselleni sen mallin, että omista rajoista tietenkin saa pitää kiinni, mutta että toista ihmistä ei kuulu jättää kuin nallia kalliolle silloin kun tämä ottaa kontaktia. Kiusaaminen, törkeät kommentit yms. ovat tietenkin ihan toinen juttu, mutta ymmärtääkseni aloituksessa ei ole kyse sellaisista, vaan sosiaalisesta kypsymättömyydestä, joka kaipaa hyviä malleja ja lempeää ohjausta. Ei ole minulta pois käyttäytyä asiallisesti lasta kohtaan ja siten edes vähän myötävaikuttaa tämän sosiaalisten taitojen suotuisaan kehitykseen.
Kaikki ap:n tuomitsevat ketjulaiset, miettikääpä sellaista tilannetta, että olisitte työpaikan taukohuoneessa, jossa haluaisitte istahtaa soffalle, jutella työkaverin kanssa rauhassa, hörppiä kahvia - ja joka ikinen kerta siihen tunkisi se sama tyyppi ihan liki istumaan ja puhumaan omia asioitaan ja imemään teistä energiaa. Oletteko edelleen sitä mieltä, että jees, juuri niin pitääkin, ja taukohuone on yhteisöllinen tila ja jos ei halua siellä jutella myös niiden vastenmielisten kollegoiden kanssa, sitten sopii mennä vaikka pukuhuoneeseen yksin mököttämään?
Jos olisin ap, sanoisin niille lapsille, että me haluamme nyt leikkiä tässä kahden kesken tällä kertaa, olkaa hyvät ja menkää te leikkimään takaisin tuonne paikkaan x, jossa äskenkin olitte (jos siis mukulat olisivat vauhkona heti juosseet teihin kiinni). Jos eivät ymmärrä, sanoo sen vähän kovemmalla äänellä ja selkeämmin, että me emme nyt halua seuraa. Jos ei vieläkään mene perille, sano tiukasti, että menkää nyt jo pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä, kun suhtautuminen toisiin ihmisiin on tällaista. Yksinäinen lapsi yrittää tehdä vain tuttavuutta ja kaipaa juttuseuraa vaikka sitten aikuisesta. Voi olla, ettei lähistöllä ole samanikäisiä lapsia leikkiseuraksi tai häntä ei ole otettu mukaan leikkeihin. Lapsesta tuntuu varmasti pahalta jos sekä lapset että aikuisetkin hänet aina torjuvat ja lähtevät pois paikalta, kun hän yrittää löytää itselleen seuraa.
Niin. Ja ap:sta tuntuu pahalta, kun ei saa olla rauhassa. Miksi helvetissä sen kakaran kuvitteellinen paha olo olisi tärkeämpää kuin ap:n?
Emme me ole vastuussa muiden ihmisten lasten olotiloista. Ne muut ovat vastuussa siitä, että kasvattavat lapsensa sellaisiksi, että joku niitä sietää seurassaan.
Nämä tämän ketjun lässyttäjät eivät ole koskaan kohdanneet näitä takertujalapsia. Se on oikeasti suorastaan iljettävää, ventovieraaseen aikuiseen takerrutaan ihan kuin se olisi hyväkin tuttu. Jopa ventovieraaseen, lapsettomaan mieheen, joka voisi olla lapselle aikamoinen turvallisuusriskikin.
Ei kenelläkään meistä ole velvollisuutta viihdyttää ilmeisen mielisairaita ihmisiä. Julkinen paikka tai ei, aikuinen tai lapsi. Jokainen ymmärtää, että alkoholismi on sairaus, eikä silti julkisella paikallakaan tarvitse kuunnella juoppojen mölinöitä.
Nämä takertujalapset ovat samanlaisia, niistä tulee ihan yhtä ahdistunut ja kamala olo.
Osa lapsista on oikeasti syntymästään saakka jotenkin valuvikaisia, ja vastuu heistä on tietysti vanhempien, ei ventovieraiden aikuisten.
Huh, no nyt tuli mielisairaat setit sieltä, että psykoosiin ja sen yli :D Toivottavasti sulla ei ole lapsia!
Oho, minä olin juuri tuollainen lapsi. Onneksi pihalla oli paljon samanikäisiä muita leikkikavereita siihen aikaan... Osaan vain samaistua tässä tilanteessa lapsen asemaan, en niinkään aikuisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
MInä en juttelisi, koska nämä takertujalapset tekevät aika lailla kaikkensa, jotta en huomioisi enää muita kuin hänet. Olen yleisessä puistossa lapseni kanssa, ei minään hoitotätinä kaikille puistoon tuleville lapsille. Minun tehtäväni on ihastella oman lapseni hiekkakakkua, ei vieraan lapsen kiipeilyjä.
Moniko haluaa mennä puolisonsa kanssa ulos syömään, jos puoliso koko ajan rupattelee viereisen pöydän väen kanssa? Sellaista kevyttä ja iloista touhua, mikä siinä on vaikeeta?
No kyllä on ihan eri tilanne ! Sulla varmaan vaan yksi lapsi ja jakamaton huomio hänelle. Mä tykkään enempi, että perheessä useamapi lapsi niin niistä ei tule sellaisia tissiposkia, että pahoittavat mielensä siitäkin jos oma äiti huomio jonkun toisen.
Puistossa minulla on mukana yksi lapsi, kotona on 2 muuta lasta. Puistossa on minun ja lapsen yhteinen leikkihetki, jota ei katkaise isompien äidintarve. Siksi en halua yhtäkään vierasta lasta viemään huomiota tissiposkeltani.
Koko kylä kasvattaa ja koko kylällä on oikeus sanoa takertujalapselle, että mene omien vanhempiesi luokse, heillä on oltava sinulle aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap:n tuomitsevat ketjulaiset, miettikääpä sellaista tilannetta, että olisitte työpaikan taukohuoneessa, jossa haluaisitte istahtaa soffalle, jutella työkaverin kanssa rauhassa, hörppiä kahvia - ja joka ikinen kerta siihen tunkisi se sama tyyppi ihan liki istumaan ja puhumaan omia asioitaan ja imemään teistä energiaa. Oletteko edelleen sitä mieltä, että jees, juuri niin pitääkin, ja taukohuone on yhteisöllinen tila ja jos ei halua siellä jutella myös niiden vastenmielisten kollegoiden kanssa, sitten sopii mennä vaikka pukuhuoneeseen yksin mököttämään?
Jos olisin ap, sanoisin niille lapsille, että me haluamme nyt leikkiä tässä kahden kesken tällä kertaa, olkaa hyvät ja menkää te leikkimään takaisin tuonne paikkaan x, jossa äskenkin olitte (jos siis mukulat olisivat vauhkona heti juosseet teihin kiinni). Jos eivät ymmärrä, sanoo sen vähän kovemmalla äänellä ja selkeämmin, että me emme nyt halua seuraa. Jos ei vieläkään mene perille, sano tiukasti, että menkää nyt jo pois.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että syrjäyttää 3 vuotiaan lapsen toisten lasten kanssa sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kyllä nää kotona kasvaneet vaan huomaa tuolla muiden lasten joukossa, kun eivät osaa mitään.
W. C. Fields hallitsi nämä tilanteet ja kannattaa katsoa hänen esimerkkiään esim. youtubesta.
Ap:lle tämä on tosiaan niin suuri ongelma, että tekee aiheesta aloituksen Vauva.fi:hin? Haiskahtaa trollilta.
Siltä varalta, ettei ole trolli. Onko AP lapsellasi jotain kerhoja tai muita aktiviteetteja, jossa pääsee näkemään toisenlaisia aikuisia? Sellaisia, jotka eivät järkyty puheliaasta eskari-ikäisestä lapsesta? Voisi tehdä hänelle hyvää.