Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
No kyllä se vaikka opettaja on ensimmäisenä päivänä vieras aikuinen. Jos vierailla aikuisilla pelotellaan, ei lapselle muodostu terve ja luottavainen suhde kanssaihmisiin ensinnäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
No kyllä se vaikka opettaja on ensimmäisenä päivänä vieras aikuinen. Jos vierailla aikuisilla pelotellaan, ei lapselle muodostu terve ja luottavainen suhde kanssaihmisiin ensinnäkään.
Lapsi varmasti osaa ymmärtää mikä ero on päiväkodin tai koulun tai harrastuksen aikuisella, kun ne on paikkoja mihin äiti tai isä on vienyt ja on varmaan puhuttukin, että opelta tai valmentajalta voi pyytää apua jos on jotain, verrattuna sitten random aikuinen jossain kadulla tai puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Nykyaikana varmasti noin 99% aikuisista? Lapsi ei välttämättä osaa tehdä eroa sille, onko tuntematon ihminen pedofiili vai jotain muuta. Jo minun lapsuudessa oli ihan perusjuttu ettei tuntemattomille puhuta tai oteta tuntemattomilta tikkareita vastaan. Jossain päin maailmaa jopa kaapataan lapsia.
No jossain päin maailmaa ei ole Suomessa. Kyllä täällä peruslähiölapset voivat varsin turvallisesti luottaa ympärillä oleviin ihmisiin ja aivan turhaa on lietsoa pelkoa muihin. Jos ei leikkipuistossa olevaan lapsen kanssa leikkivään aikuiseen voi luottaa niin on kyllä oudoksi mennyt meno. Ja joka tapauksessa, se luottamuksen puute sitten heijastuu vaikka opettajiin, harrastusten ohjaajiin jne kaikkiin vieraisiin aikuisiin, jos kategorisesti pelotellaan vieraiden aikuisten olevan pahoja.
Myös maalla tämä oli normi, että jutellaan kaikille ja lapsina mentiin naapureihin kutsumattakin :D naapurin mummo ja papparainen ilosena otti kylään. Olen huomannut alkuperäisesti maalaisena, että kaupungissa on eri kulttuuri tämän asian suhteen. Liittyy varmasti siihen, että kaupungissa on enemmän vaaroja. Liikennettä, juoppoja, pedofiilejä jne. Maalla sai ihan vapaasti mennä omakotitalon pihaan leikkimään jo 3 vuotiaana. Täällä isossa kaupungissa en päästäisi edes 6 vuotiasta yksin kerrostalon sisäpihalle, johon mulla on suora näkyvyys. En edes kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
Miten jaksat jauhaa tosta rajattomuudesta sivutolkulla? Ei ole rajattomuutta, jos lapsi ei pelkää muita ihmisiä. Jos se lapsi heittää sua kivellä päähän, niin se on rajattomuutta. Sen sijaan olisin enemmän huolissaan tästä 3 vuotiaasta, joka ahdistuu muista lapsista. Itse veisin johonkin neurologisiin testeihin heti ja sassia. Tai sitten selitys löytyy kotoa, että äiti ei anna lapsen leikkiä/tutusta muihin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan elämässäni tilanteen kun olin väsynyt ja ehkäpä masentunutkin kolemen lapseni kanssa.Parin vuoden välein syntyneitä .Tuttavapiiriini kuului vanhempi ihminen joka aina kun menin hänen luokseen aikeissa kertoa murheitani ,hän ei alkanutkaan kanssani jauhaa minun asioita. Vaan hän vei ajatukseni muualle ,muihin asioihin.Huomasin lopulta ,että se taitaakin olla lääke.Katse pois omista asioista välillä.Koetapa tuota asiaa,ehkä se auttaisi sinuakin. Kuuntele mitä molemmat lapset sinule sanovat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Siis komevuotias ja kaksi eskarilaista pitää sua tossun alla ja pyörittää sun elämää? Leikkipuistossa? Julkisella paikalla? 😂😂 Oikeesti? Miksi aloit äidiksi? Miten sä et osaa olla aikuinen et omallesi etkä muiden mukuloille? Uskomatonta.
Miksi kirjoitat noin ilkeästi?
Ap
Ilkeesti kirjoitti mutta on tuo osittain totta. En ymmärrä mikset osaa puhua sille lapselle asiat suoraan mutta nätisti.
Itselläni kaksi aikuista lasta niin kyllä huvitti sun avaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
No kyllä se vaikka opettaja on ensimmäisenä päivänä vieras aikuinen. Jos vierailla aikuisilla pelotellaan, ei lapselle muodostu terve ja luottavainen suhde kanssaihmisiin ensinnäkään.
Lapsi varmasti osaa ymmärtää mikä ero on päiväkodin tai koulun tai harrastuksen aikuisella, kun ne on paikkoja mihin äiti tai isä on vienyt ja on varmaan puhuttukin, että opelta tai valmentajalta voi pyytää apua jos on jotain, verrattuna sitten random aikuinen jossain kadulla tai puistossa.
No isompana ehkä, pienempänä tuskin. Se perusvire siitä, että voiko ihmisiin luottaa vai ei lähtee kyllä ajatuksesta, että uskotaan lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää.
Ja mitä sitten jos käy jotain, ja paikalla ei ole tuttuja aikuisia? Torjutaan apu vierailta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Nykyaikana varmasti noin 99% aikuisista? Lapsi ei välttämättä osaa tehdä eroa sille, onko tuntematon ihminen pedofiili vai jotain muuta. Jo minun lapsuudessa oli ihan perusjuttu ettei tuntemattomille puhuta tai oteta tuntemattomilta tikkareita vastaan. Jossain päin maailmaa jopa kaapataan lapsia.
No jossain päin maailmaa ei ole Suomessa. Kyllä täällä peruslähiölapset voivat varsin turvallisesti luottaa ympärillä oleviin ihmisiin ja aivan turhaa on lietsoa pelkoa muihin. Jos ei leikkipuistossa olevaan lapsen kanssa leikkivään aikuiseen voi luottaa niin on kyllä oudoksi mennyt meno. Ja joka tapauksessa, se luottamuksen puute sitten heijastuu vaikka opettajiin, harrastusten ohjaajiin jne kaikkiin vieraisiin aikuisiin, jos kategorisesti pelotellaan vieraiden aikuisten olevan pahoja.
Myös maalla tämä oli normi, että jutellaan kaikille ja lapsina mentiin naapureihin kutsumattakin :D naapurin mummo ja papparainen ilosena otti kylään. Olen huomannut alkuperäisesti maalaisena, että kaupungissa on eri kulttuuri tämän asian suhteen. Liittyy varmasti siihen, että kaupungissa on enemmän vaaroja. Liikennettä, juoppoja, pedofiilejä jne. Maalla sai ihan vapaasti mennä omakotitalon pihaan leikkimään jo 3 vuotiaana. Täällä isossa kaupungissa en päästäisi edes 6 vuotiasta yksin kerrostalon sisäpihalle, johon mulla on suora näkyvyys. En edes kaverin kanssa.
Maalla on rentoja ihmisiä ja kaupungissa äidit ahdistuu heti jos vieras lapsi tulee lähelle.
Ei katsos tykätä muiden lapsista. Sulatetaan se lapsen paras kaveri koska siitä hyötyä omalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
No kyllä se vaikka opettaja on ensimmäisenä päivänä vieras aikuinen. Jos vierailla aikuisilla pelotellaan, ei lapselle muodostu terve ja luottavainen suhde kanssaihmisiin ensinnäkään.
Lapsi varmasti osaa ymmärtää mikä ero on päiväkodin tai koulun tai harrastuksen aikuisella, kun ne on paikkoja mihin äiti tai isä on vienyt ja on varmaan puhuttukin, että opelta tai valmentajalta voi pyytää apua jos on jotain, verrattuna sitten random aikuinen jossain kadulla tai puistossa.
No isompana ehkä, pienempänä tuskin. Se perusvire siitä, että voiko ihmisiin luottaa vai ei lähtee kyllä ajatuksesta, että uskotaan lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää.
Ja mitä sitten jos käy jotain, ja paikalla ei ole tuttuja aikuisia? Torjutaan apu vierailta?
Eihän keskivertosuomalainen toisaalta edes auta hädässä olevaa, korkeintaan näppää kuvan kännykällä ja postaa instaan. Että kuvaa ihan hyvin tätä kulttuuria, lapsesta asti opetetaan kiertämään vieraat ihmiset kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
Miten jaksat jauhaa tosta rajattomuudesta sivutolkulla? Ei ole rajattomuutta, jos lapsi ei pelkää muita ihmisiä. Jos se lapsi heittää sua kivellä päähän, niin se on rajattomuutta. Sen sijaan olisin enemmän huolissaan tästä 3 vuotiaasta, joka ahdistuu muista lapsista. Itse veisin johonkin neurologisiin testeihin heti ja sassia. Tai sitten selitys löytyy kotoa, että äiti ei anna lapsen leikkiä/tutusta muihin lapsiin.
Nyt taitaa se älähtää, keneen kalahtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kun itse vein lapsen 1,5 vuotiaana päiväkotiin, niin jo 2 vuotiaana vasu-keskustelussa alettiin ottaa kantaa tähän, että leikkiikö lapsi muiden lasten kanssa. ja pikkuhiljaa kolme vuotiaana painotettiin, että rinnakkaisleikkien sijaan leikki kehittyisi yhteisleikiksi. Niin nyt mä ihmettelen, miten nämä kotona kasvaneet 3 vuotiaat, jotka ei ole ollenkaan kiinnostuneita toisista lapsista, vain äidistä ja suorastaan ahdistuvat toisista lapsista, millaisia heistä tulee? Omasta nyt 6 vuotiaasta on tullut sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiitän siitä osittain lapsen persoonaa, mutta suurin kiitos kuuluu päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
Mikä velvollisuus ap:lla muka on alkaa viihdyttämään jotain tuntemattomia lapsia?
Ei ole kyse viihdyttämisestä vaan normaalin käyttäytymisen opettelusta ja sen opettamisesta omalle lapselleen.
Normaali käyttäytyminen on sitä, ettei tarvitse sietää kaikkien tuntemattomien kiehnäämistä vierellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Voi hyvää päivää taas ! Taapero kokee tilanteen vaikeaksi jostain toisesta lapsesta ..huokaus.
Ihan oikeesti ! Eikö tälläiseen ole ihan helppo aikuisena ihmisenä suhtautua? Itse juttelisin siinä samalla lapsen kanssa kun oma lapseni leikkii siinä, jotain kevyttä juttelua ja iloista touhua. Mikä on niin vaikeeta ??
Yleisessä puistossa kuitenkin ollaan.
MInä en juttelisi, koska nämä takertujalapset tekevät aika lailla kaikkensa, jotta en huomioisi enää muita kuin hänet. Olen yleisessä puistossa lapseni kanssa, ei minään hoitotätinä kaikille puistoon tuleville lapsille. Minun tehtäväni on ihastella oman lapseni hiekkakakkua, ei vieraan lapsen kiipeilyjä.
Moniko haluaa mennä puolisonsa kanssa ulos syömään, jos puoliso koko ajan rupattelee viereisen pöydän väen kanssa? Sellaista kevyttä ja iloista touhua, mikä siinä on vaikeeta?
No kyllä on ihan eri tilanne ! Sulla varmaan vaan yksi lapsi ja jakamaton huomio hänelle. Mä tykkään enempi, että perheessä useamapi lapsi niin niistä ei tule sellaisia tissiposkia, että pahoittavat mielensä siitäkin jos oma äiti huomio jonkun toisen.
Puistossa minulla on mukana yksi lapsi, kotona on 2 muuta lasta. Puistossa on minun ja lapsen yhteinen leikkihetki, jota ei katkaise isompien äidintarve. Siksi en halua yhtäkään vierasta lasta viemään huomiota tissiposkeltani.
Koko kylä kasvattaa ja koko kylällä on oikeus sanoa takertujalapselle, että mene omien vanhempiesi luokse, heillä on oltava sinulle aikaa.
Paitsi että joskus lapset haluavat leikkiä myös keskenään. Et voi omia lastasi kieltämällä häneltä leikkikaverit
Kyllä minä äitinä päätän, kenen kanssa kolmivuotiaani leikkii, varsinkin jos kyse on vieraasta isosta lapsesta, joka häiritsee minun pikkulastani tai sitä, kun valvon oman lapseni leikkihetkeä ja turvallisuutta.
ohis
No huh huh. Ihan turvallisuus vaarassa. Mikä nyt parasta ettei tarvitse käydä leikkipuistossa enää ikinä kun äidit siellä hankalia on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kun itse vein lapsen 1,5 vuotiaana päiväkotiin, niin jo 2 vuotiaana vasu-keskustelussa alettiin ottaa kantaa tähän, että leikkiikö lapsi muiden lasten kanssa. ja pikkuhiljaa kolme vuotiaana painotettiin, että rinnakkaisleikkien sijaan leikki kehittyisi yhteisleikiksi. Niin nyt mä ihmettelen, miten nämä kotona kasvaneet 3 vuotiaat, jotka ei ole ollenkaan kiinnostuneita toisista lapsista, vain äidistä ja suorastaan ahdistuvat toisista lapsista, millaisia heistä tulee? Omasta nyt 6 vuotiaasta on tullut sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiitän siitä osittain lapsen persoonaa, mutta suurin kiitos kuuluu päiväkotiin.
Niin tässä aloituksessa se vieras ekaluokkalainen on kiinnostunut vain vieraasta äidistä, ei lapsesta ollenkaan.
Nuo ap:n haukkujat ovat takuulla sellaisia vanhempia, jotka katuvat lastenhankintaansa ja tyrkkäävät mielellään omat lapsensa muiden hoidettaviksi - kysymättä, sopiiko. Jos hoitajaa ei puistosta löydy, niin lapsi on heitteillä. Jonkun pitäisi tehdä hänestä lastensuojeluilmoitus, en vain tiedä oikein, kenen se pitäisi suorittaa.
Jos samat lapset aina ja toistuvasti ovat yksin puistossa ilman vanhempiaan ja takertuvat kehen tahansa vieraaseen aikuiseen, on selvää, että heillä kotona on jotain perusteellista häikkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsi luottaa vieraaseenkin aikuiseen kertoo pikemminkin siitä, että luotto aikuisiin on kohdillaan. Ei mistään rikkinäisestä kiintymyssuhteesta. Paljon hälyttävämpää on se, jos ei luota. Esim meidän kadulla kaatui noin 6v pyörällä ja satutti itsensä niin, ettei heti päässyt ylös ja valui verta. Kun menin apuun, tämän itku meni aivan hysteeriseksi, ettei vieraille aikuisille saa puhua. Millainen aikuinen opettaa lapselleen tuollaista?
Suostuttelun jälkeen sai kerrottua missä asuu ja käytiin saattamassa sitten, kun ei lapsi edelleenkään saanut kunnolla käveltyä saati pyöräiltyä. Kotona ollut vanhempi oli ihan asiallinen, enkä nyt jäänyt ihmettelemään miksi tuollaisia oli opettanut lapselle, mutta on kyllä aivan aiheetonta lapselle opettaa ettei muihin kannata luottaa.
Ja esim päiväkodeissa osa lapsista luottaa heti henkilökuntaan, jotkut kyräilevät kuukausia tuppisuuna. Ja näillä luottavaisilla on tämän palstan mukaan jotenkin rikkoutunut kiintymyssuhde? Voi luoja.
On ihan eri asia olla tavallisen luottavainen kuin rajattomasti lähteä vieraan aikuisen mukaan, kuten ap:n esimerkin lapsi.
Miten jaksat jauhaa tosta rajattomuudesta sivutolkulla? Ei ole rajattomuutta, jos lapsi ei pelkää muita ihmisiä. Jos se lapsi heittää sua kivellä päähän, niin se on rajattomuutta. Sen sijaan olisin enemmän huolissaan tästä 3 vuotiaasta, joka ahdistuu muista lapsista. Itse veisin johonkin neurologisiin testeihin heti ja sassia. Tai sitten selitys löytyy kotoa, että äiti ei anna lapsen leikkiä/tutusta muihin lapsiin.
Nyt taitaa se älähtää, keneen kalahtaa
Miten kalahtaa? Mä en päästä mun 6 vuotiasta yksin yhtään mihinkään täällä isossa kaupungissa, joten hän ei myöskään ota kontaktia vieraisiin aikuisiin. Mutta toisista lapsista hän on ollut kiinnostunut 0 vuotiaasta lähtien eikä ole lainkaan ollut ahdistunut muista lapsista, päinvastoin!
Nykyäidit on älyttömän hankalia. Vieras lapsi on vihollinen jota ei pidä päästää lähelle. Melkein toivon ettei omat pojat tee lapsia kun muistelen näitä ihania äitejä. Olihan siellä joukossa muutama normaali.
Minulle on käynyt sama tilanne joskus. Tämä lapsi kuului yhteen vähemmistöön ja arvelin että hänellä ei varmaan ollut kotona kaikki hyvin. Minä vain sanoin ystävällisesti että entä jos kysyisit joltain toiselta lapselta, kun tämä lapsi kysyi voinko leikkiä hänen kanssaan. Sitten lähdin pois koko puistosta. Omastakin lapsuudesta muistan että kaipasin seuraa ja huomiota ja pidin mukavista aikuisista kun kotona oli aina pelkkää riitelyä ja tiuskiva äiti.
Eli vaihtaisin puistoa. Tietenkin kannattaisi kysyä onko kaikki pojalla ok, jos tiedät missä asuu, aina voi tehdä huolipyynnön nimettömänä. Mutta vaikea tilanne. Ei sossu tee mitään jos kaikki on ok, ja kotona ei vain ole mukavaa.
No mitä sitten pitää tehdä jos vieras ekaluokkalainen vastaa että äiti ja isä on töissä?