Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Mä olen tapaillut miestä, joka on sanonut myös, että olen hänen elämänsä rakkaus ja elämänsä nainen. Olen myös "rakkain", "tärkein" ja "paras". Ketään muuta hän ei ole rakastanut niin kuin minua, kuulemma. Ei kenenkään muun kanssa niin jännittänyt, kun on kosinut.

Nuo superlatiivit alkoivat minua epäilyttää: olen rakkain, eli siis on muitakin rakkaita, joiden joukosta olen rakkain? Kävi ilmi, että näin oli, ainakin yksi toinenkin rakas oli. Tämä nainen uskoi olevansa se rakkain, miehen elämän nainen ja elämän rakkaus jne. Jätin miehen sitten hänelle, kun hänellä kerran uskoa riitti :-) Mies on tietysti soitellut ja viestitellyt senkin jälkeen, mutta en jaksa enää sanahelinästä innostua.

Ei ne sanat vaan teot. Itseäni myös epäilyttää lepertelevät miehet. Ei noita ole vaikea tunnistaa. Osa sarjarakastujia, osa vain muita panomiehiö ja taivaanrannanmaalareita.

Kun mies puhuu hempeitä ja tarkoittaa sitä, sen näkee jännittämisestä, muusta käytöksestä eikä se ole sellaista sujuvaa ja runsasta lepertelyä. Sitä olen pitänyt varoitusmerkkinä.

En haluaisi puolisoa, jonka silmissä en olisi hänen elämänsä rakkaus. Vastaavasti en itsekään etenisi mihinkään ihmisen kanssa, jota en pitäisi ns. sielunkumppaninani ja jonka kanssa lähtökohtana ei olisi koko loppuelämä yhdessä. Tällaisen olen myös löytänyt, ensimmäisellä yrityksellä ja yhdessä oltu toista vuosikymmentä. Enkä vaihtaisi. Mielestäni on törkeää huijata ketään valheelle perustuvaan yhteiselämään. Ymmärrän vielä jotenkin, jos tällaiseen lähdetään avoimin kortein ja molemmat ns. tyytyvät. Valehtelu ja toisen elämän tuhlaaminen omista itsekkäistä syistä sen sijaan ei ole ikinä ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Mä olen tapaillut miestä, joka on sanonut myös, että olen hänen elämänsä rakkaus ja elämänsä nainen. Olen myös "rakkain", "tärkein" ja "paras". Ketään muuta hän ei ole rakastanut niin kuin minua, kuulemma. Ei kenenkään muun kanssa niin jännittänyt, kun on kosinut.

Nuo superlatiivit alkoivat minua epäilyttää: olen rakkain, eli siis on muitakin rakkaita, joiden joukosta olen rakkain? Kävi ilmi, että näin oli, ainakin yksi toinenkin rakas oli. Tämä nainen uskoi olevansa se rakkain, miehen elämän nainen ja elämän rakkaus jne. Jätin miehen sitten hänelle, kun hänellä kerran uskoa riitti :-) Mies on tietysti soitellut ja viestitellyt senkin jälkeen, mutta en jaksa enää sanahelinästä innostua.

Minäkin olen ex mieheni suuri rakkaus ollut eron jälkeenkin jo toistakymmentä vuotta. Ei se silti suhteen aikana estänyt pettämästä toistuvasti, kerran yritti muuttaakin panonsa luokse ja kumoamasta koko perheen elatuksesta ja hoitamisesta vastuuta minun niskaani itse heittäytyen yhdeksi hoivattavista lapsista. 

Ja sen että olet exäsi suuri rakkaus tiedät mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Mä olen tapaillut miestä, joka on sanonut myös, että olen hänen elämänsä rakkaus ja elämänsä nainen. Olen myös "rakkain", "tärkein" ja "paras". Ketään muuta hän ei ole rakastanut niin kuin minua, kuulemma. Ei kenenkään muun kanssa niin jännittänyt, kun on kosinut.

Nuo superlatiivit alkoivat minua epäilyttää: olen rakkain, eli siis on muitakin rakkaita, joiden joukosta olen rakkain? Kävi ilmi, että näin oli, ainakin yksi toinenkin rakas oli. Tämä nainen uskoi olevansa se rakkain, miehen elämän nainen ja elämän rakkaus jne. Jätin miehen sitten hänelle, kun hänellä kerran uskoa riitti :-) Mies on tietysti soitellut ja viestitellyt senkin jälkeen, mutta en jaksa enää sanahelinästä innostua.

Minäkin olen ex mieheni suuri rakkaus ollut eron jälkeenkin jo toistakymmentä vuotta. Ei se silti suhteen aikana estänyt pettämästä toistuvasti, kerran yritti muuttaakin panonsa luokse ja kumoamasta koko perheen elatuksesta ja hoitamisesta vastuuta minun niskaani itse heittäytyen yhdeksi hoivattavista lapsista. 

Ja sen että olet exäsi suuri rakkaus tiedät mistä?

Hän sanoo niin. Tietysti minä ymmärrän, että se on täyttä puppua, mutta hän itse uskoo asian niin aivan aidosti eikä ymmärrä miksi minä en sitä ymmärrä.

Voi voi, maailma on täynnä miehiä jotka ovat panneet naisen paksuksi ja menneet naimisiin.

Velvollisuuden tunteesta naimisiin ja luullaan että se oikea rakkaus unohtuisi mutta ehei, ei se niin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Oletko koskaan ollut kunnolla rakastunut? Pidätkö liittoasi järkiliittona? Entä jos tapaat jonkun, joka räjäyttää potin ja jota ilman et voi elää? Vai oletko niin tasainen tyyppi, ettei sellaista tapahdu.

Eräs mies rakastui nimittäin minuun tuolla tavalla ja oli jättämässä vaimoaan, vaikken edes vastannut rakkauteen enkä ollut hänen kanssaan missään suhteessa, vain ystävyys ja perheiden välinen tuttavuus. Miehet ovat hulluja rakastuessaan! Mutta kun rakastaa vastaan, niin silloinhan kaikki on paremmin kuin hyvin (kuten minä ja mieheni rakastamme toisiamme, edelleen, vuosikymmenten jälkeen).

oli jättämässä vaimonsa (sori OT, mutta ihmettelen tuota partitiivin viljelyä nykyään)

Ei tartte pyytää anteeksi, kysyn samalla onko tuossa eros eli jos tarkoitin sanamuodolla sitä, että mies oli prosessissa eli jättämässä vaimoaan? Jättämässä vaimonsa olisi siis jo päättynyt prosessi? Onko tuolla merkitystä vai onko siitä huolimatta väärin?

Hyvä kysymys. Suomessa tekemisen lopputuloksen voi koodata objektiin (syötin vauvaa/vauvan), mutta tässä tapauksessa prosessin keskeneräisyys näkyy jo verbin liittomuodosta "oli jättämässä". Jos tuo tekeminen olisi tullut päätökseen, objekti olisi joka tapauksessa genetiivissä. Ei ole kielenmukaista sanoa: Hän jätti vaimoaan. Siitä syystä objektin on oltava genetiivissä myös duratiivisen verbimuodon kanssa: Hän oli jättämässä vaimonsa.

Kerään näitä tapauksia, koska kartoitan partitiivin (ja myös allatiivin, esim. syy sille, kun pitäisi sanoa syy siihen) yleistymistä. On sääli, jos suomesta katoaa tuo objektin sijalla ilmaistava tekemisen tuloksellisuus. Siksi ihmettelen partitiivin yleistymistä. Se liittynee jonkinlaiseen epävarmuuteen, kun ei haluta ilmaista mitään ehdottomasti. Esimerkiksi "hän kyseenalaistaa käsitystä" versus "hän kyseenalaistaa käsityksen".

Kiitos vastauksesta. Kirjoitan jatkossa oikein eli keskeneräisyys vain verbissä. Työn iloa kartoitukseen! Nämä palstat siihen varmaan hyvin soveltuvia.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Entäs jos onkin 5,4 prosenttia. Kai eri vuosikerroissa on vähän eroa🤓

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Mä olen tapaillut miestä, joka on sanonut myös, että olen hänen elämänsä rakkaus ja elämänsä nainen. Olen myös "rakkain", "tärkein" ja "paras". Ketään muuta hän ei ole rakastanut niin kuin minua, kuulemma. Ei kenenkään muun kanssa niin jännittänyt, kun on kosinut.

Nuo superlatiivit alkoivat minua epäilyttää: olen rakkain, eli siis on muitakin rakkaita, joiden joukosta olen rakkain? Kävi ilmi, että näin oli, ainakin yksi toinenkin rakas oli. Tämä nainen uskoi olevansa se rakkain, miehen elämän nainen ja elämän rakkaus jne. Jätin miehen sitten hänelle, kun hänellä kerran uskoa riitti :-) Mies on tietysti soitellut ja viestitellyt senkin jälkeen, mutta en jaksa enää sanahelinästä innostua.

Ei ne sanat vaan teot. Itseäni myös epäilyttää lepertelevät miehet. Ei noita ole vaikea tunnistaa. Osa sarjarakastujia, osa vain muita panomiehiö ja taivaanrannanmaalareita.

Kun mies puhuu hempeitä ja tarkoittaa sitä, sen näkee jännittämisestä, muusta käytöksestä eikä se ole sellaista sujuvaa ja runsasta lepertelyä. Sitä olen pitänyt varoitusmerkkinä.

Nimenomaan! Tietty sanatkin on yhdenlaisia tekoja, mutta jos ne on ristiriidassa muiden tekojen kanssa, voi vetää johtopäätökset.

Itse pidän lepertelyä epäilyttävänä, jos se alkaa liian aikaisin. Mutta jos suhde on jo syventynyt, on kyllä ihana kuulla olevansa tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla edes olisi miestä, jolle olisin joku oman käden korvike. Kuvitteletko naisia yhtä sairaiksi ja tyhmiksi kuin olet itse?

Aikuisten oikeasti terve ihminen on mieluummin yksin kuin jossain hiton hätävarasuhteessa. Siksihän ihmiset eroavat kun suhde ei enää toimi.

Ai koko ikänsä?

Miksi ei? Miksi pitää väkisin olla parisuhteessa? Mitä vikaa yksinolossa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Mä olen tapaillut miestä, joka on sanonut myös, että olen hänen elämänsä rakkaus ja elämänsä nainen. Olen myös "rakkain", "tärkein" ja "paras". Ketään muuta hän ei ole rakastanut niin kuin minua, kuulemma. Ei kenenkään muun kanssa niin jännittänyt, kun on kosinut.

Nuo superlatiivit alkoivat minua epäilyttää: olen rakkain, eli siis on muitakin rakkaita, joiden joukosta olen rakkain? Kävi ilmi, että näin oli, ainakin yksi toinenkin rakas oli. Tämä nainen uskoi olevansa se rakkain, miehen elämän nainen ja elämän rakkaus jne. Jätin miehen sitten hänelle, kun hänellä kerran uskoa riitti :-) Mies on tietysti soitellut ja viestitellyt senkin jälkeen, mutta en jaksa enää sanahelinästä innostua.

Minäkin olen ex mieheni suuri rakkaus ollut eron jälkeenkin jo toistakymmentä vuotta. Ei se silti suhteen aikana estänyt pettämästä toistuvasti, kerran yritti muuttaakin panonsa luokse ja kumoamasta koko perheen elatuksesta ja hoitamisesta vastuuta minun niskaani itse heittäytyen yhdeksi hoivattavista lapsista. 

Ja sen että olet exäsi suuri rakkaus tiedät mistä?

Hän sanoo niin. Tietysti minä ymmärrän, että se on täyttä puppua, mutta hän itse uskoo asian niin aivan aidosti eikä ymmärrä miksi minä en sitä ymmärrä.

Ah, aivan :-D En ymmärtänyt ironiaa, kun satun tietämään naisia jotka sietää mitä vain koska mies kuitenkin heitä eniten rakastaa.

Sen ykkösvaihtoehdon kanssa harvemmin ruvetaan seurustelemaan. Seurustelemaan ruvetaan sen kanssa joka on tarpeeksi hyvä. Mutta sitten kasvetaan yhteen ja tullaan riippuvaiseksi toisesta. Sitä kutsutaan sitten rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Entäs jos onkin 5,4 prosenttia.

Mitä tarkoitat? Miksi juuri 5,4%?

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Koetko itsesi älykkääksi?

Otat parisuhderiippuvaisen ja jätettyäsi hänet petät hänen kanssaan hänen nyxäänsä, joka on mielestäsi idiootti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Entäs jos onkin 5,4 prosenttia.

Mitä tarkoitat? Miksi juuri 5,4%?

Sitä että ei kannata uskoa huuhaata. Lienee jotai amerikan hullutuksia netistä.

Mies kuulostaa epätoivoiselta jos tuolla lailla toimii, että ottaa nyt jonkun edes, vaikkei oikeasti rakasta, tai sen ties kuinka monennen vaihtoehdon.

Jokainen vähänkin itsekunnioitusta omaava nainen loukkaanruu verisesti, ja syystäkin! Paljoa se joku hyvin kohtelu kiinnostaa, jos olet samassa asemassa kuin koku leivän kantapala. "NO PAREMMAN PUUTTEESSA.."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Entäs jos onkin 5,4 prosenttia.

Mitä tarkoitat? Miksi juuri 5,4%?

Höh, ootte molemmat väärässä, mun tölkissä lukee 5,5.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

Koska sitä ykköstä ei saa, eikä halua koko elämäänsä yksinkään olla

Musta tämä on lähtöjäänkin ihan hölmö ajatus.

Jos et ole saanut etkä voi olla ja elää " sen ykkösen" kanssa, niin mistä edes oikeasti tiedät, että hän olisi se ykkönen? 

Jos ei oikeasti ole elänyt toisen ihmisen kanssa arkea ja oikeasti syvästi toiseen tutustunut, niin silloin se oma suuri rakkaus on vain jotain pinnan ihailua ja omien mielikuvien perässä juoksemista.

Järkevä ihminen irtautuisi moisesta hölmöydestä.

No miksi se mies ei ottanut / saanut sitä ykkösvaihtoehtoa? Kurottiko kuuseen ja kapsahti katajaan? On eri asia, jos se ykkönen on kuollut. Silloin voi tietysti surra aikansa, mutta sitähän sanotaan, että maailmassa on jokaiselle ihmiselle monta oikeaa kumppania. Isäpuoleni seurusteli sodan aikana vakavasti, mutta sitten kumppani loukkaantui pommituksessa ja kuoli pitkään sairaalassa maattuaan. En tiedä, haikailiko hän tuo naisen perään sitten, kun meni äitini kanssa naimisiin. Hänen sukulaisensa kertoivat minulle tuosta seurustelusuhteesta. 

Kerropa ap miksi se toinen osapuoli panostaisi suhteeseen yhtään sen enempää kun ei mitään aitoa saa takasinpäin. Eli miksi edes olla yhdessä? Sinähän kerrot suoraan, vaikka et niillä sanoilla, nostavasi kytkintä jos "paremmasta" on toivoa.

Itse ainakin ajattelen, että mun kanssa ei kenenkään ole mikään pakko olla. Jos tuntuu ettei suhde tyydytä niin senku jatkaa matkaa. Mitä nopeammin sen parempi.