Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaisi. Se tarkoittaisi sitä, että mies ei ole minun kanssa tosissaan vaan lähtee heti, kun parempi löytyy. Ei tuollaisen kanssa voi perhettä perustaa, koska ero on vain ajan kysymys.

Ainahan tilanne on tällainen! Ihan jokaisessa parisuhteessa. Kaikki parisuhteet loppuvat, jos toinen osapuoli löytää paremman tyypin.

Nyt vielä voimassa olevissa liitoissa se toinen ei ole vielä löytänyt parempaa, eikä kaikissa löydäkään. Nämä jatkuvat "toistaiseksi".

Miestä on vaikea sitouttaa parisuhteeseen edes silloin kun se haluaa olla siinä, joten voin sanoa että se on paljon vaikeampaa kun mies itkee jonkun toisen perään.  Silloin jäät viimeiseksi ja ohitsesi menee mikä tahansa baarilöytö ja satunnaistuttavuus. Olet kirjaimellisesti siellä kaikkein vähiten tärkeimmän asian kohdalla, edellesi menee jopa esineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän 99,99% ihmisistä ole sellaisia. Aina on joku parempi.

Ei ole. Rakastuminen on kemiallisten reaktioiden yhdistelmä & hormonaalisen sisäerityksen cocktail, jonka vaikutus kestää noin 2-3 vuotta. Se saa ihmisen pitämään toista ihmistä erityisenä, haluamaan olla juuri tämän lähellä ja tuntemaan ikävää kun tämä on poissa.  Tämä vaihe luo yleensä hyvän pohjan myöhemmälle, tasaisemmalle kiintymykselle. Silloin ei ole myöskään niin, että aina olisi joku parempi, vaan tiettynä aikana yksi on se tärkein, epätäydellisyydestään huolimatta.

Yhdessä voi tietenkin olla ilman tätäkin, ikään kuin järkisyistä, mutta kumppanin arvostus ei ehkä nouse koskaan samalle tasolle, ja yhteyden puute voi saada tuntemaan myös yksinäisyyttä parisuhteessa.

Totta, rakastuminen on biologiaa ja ilman sitä en usko suhteen onnistuvan pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaisi. Se tarkoittaisi sitä, että mies ei ole minun kanssa tosissaan vaan lähtee heti, kun parempi löytyy. Ei tuollaisen kanssa voi perhettä perustaa, koska ero on vain ajan kysymys.

Ainahan tilanne on tällainen! Ihan jokaisessa parisuhteessa. Kaikki parisuhteet loppuvat, jos toinen osapuoli löytää paremman tyypin.

Nyt vielä voimassa olevissa liitoissa se toinen ei ole vielä löytänyt parempaa, eikä kaikissa löydäkään. Nämä jatkuvat "toistaiseksi".

Joo, ei. Merkittävälle osalle ihmisistä sitoutuminen on päätös,  ja lupaukset toisen rinnalla olemisesta myötä ja vastamäessä tehdään tosissaan. Useimmiten se perustuu siihen, että rakastumisen yhteenkuuluvuuden tunne saa uskomaan, että tämä on oikea päätös.  Sitoutuminen  puretaan vain jos se on välttämätöntä, yhdessäolo ei ole mitään "parempaa odotellessa" -toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Miestä on vaikea sitouttaa parisuhteeseen edes silloin kun se haluaa olla siinä, joten voin sanoa että se on paljon vaikeampaa kun mies itkee jonkun toisen perään.  Silloin jäät viimeiseksi ja ohitsesi menee mikä tahansa baarilöytö ja satunnaistuttavuus. Olet kirjaimellisesti siellä kaikkein vähiten tärkeimmän asian kohdalla, edellesi menee jopa esineet.

Miestä ei voi sitouttaa parisuhteeseen, se on ihan totta. Mutta rakastunut mies haluaa sitoutua ja tekee mitä tahansa naisen takia. Ja suree syvästi jättämistä.

Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, tämä tiedoksi, vaikka on itstäönselvyys, niin monet ei vät sitä silti tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä on vaikea sitouttaa parisuhteeseen edes silloin kun se haluaa olla siinä, joten voin sanoa että se on paljon vaikeampaa kun mies itkee jonkun toisen perään.  Silloin jäät viimeiseksi ja ohitsesi menee mikä tahansa baarilöytö ja satunnaistuttavuus. Olet kirjaimellisesti siellä kaikkein vähiten tärkeimmän asian kohdalla, edellesi menee jopa esineet.

Miestä ei voi sitouttaa parisuhteeseen, se on ihan totta. Mutta rakastunut mies haluaa sitoutua ja tekee mitä tahansa naisen takia. Ja suree syvästi jättämistä.

Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, tämä tiedoksi, vaikka on itstäönselvyys, niin monet ei vät sitä silti tiedä.

Miehet valehtelee ja tekee mitä tahansa saadakseen naisen josta ei voisi vähempää välittää, koska joku on pakko olla. Sanat ja puheet, teotkaan ei merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä on vaikea sitouttaa parisuhteeseen edes silloin kun se haluaa olla siinä, joten voin sanoa että se on paljon vaikeampaa kun mies itkee jonkun toisen perään.  Silloin jäät viimeiseksi ja ohitsesi menee mikä tahansa baarilöytö ja satunnaistuttavuus. Olet kirjaimellisesti siellä kaikkein vähiten tärkeimmän asian kohdalla, edellesi menee jopa esineet.

Miestä ei voi sitouttaa parisuhteeseen, se on ihan totta. Mutta rakastunut mies haluaa sitoutua ja tekee mitä tahansa naisen takia. Ja suree syvästi jättämistä.

Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, tämä tiedoksi, vaikka on itstäönselvyys, niin monet ei vät sitä silti tiedä.

Miehet valehtelee ja tekee mitä tahansa saadakseen naisen josta ei voisi vähempää välittää, koska joku on pakko olla. Sanat ja puheet, teotkaan ei merkitse mitään.

Olet vain kokenut isoja pettymyksiä. Isäsuhteesi on ehkä myös huono? Se vaikuttaa parinvalintaan.

Mulla on miehistä parisuhteessa vain hyviä kokemuksia. Olin isin prinsessa, myöhemmin olen ollut miesteni prinsessa tai nykyisin jo kuningatar tai joku vanha velho 😅

Voi ehkä ajatella tyytymisen olevan ok, jos tyytyjä osaa antaa arvoa kumppanilleen, vaikka syvää rakastumisen tunnetta ei olisikaan.

Tyytymisessä on ongelma, jos tyytyjä itse on ikään kuin pettynyt elämäänsä ja vain jotenkuten sietää sitä jonka on rinnalleen saanut. Pahinta, on, jos alkaa tuntea kumppania kohtaan vastenmielisyyttä koska tämä ei ole joku muu, vähättelee ja suhtautuu kylmäkiskoisesti, vaikka on itse se, joka ei ole osannut olla yksin. 

Lisäksi ehkä kannattaisi miettiä miksi on päätynyt tyytymään. Maailma on oikeasti täynnä ihmisiä joiden kanssa on mahdollista olla hyvä olla. Miksi haaskaa elämäänsä jonkun kanssa josta ei niin pidä?

Kysymys on outo, koska enhän minä sitä saisi tietää kun mies kerran pitäisi sen salassa.

Mutta joka tapauksessa: mieheni on aikuinen ihminen, ei teinipoika, joka haaveili luokan prinsessasta. Jos hän tavatessamme oli rakastunut johonkin, jota ei voinut saada, niin ihan vilpittömästi uskon, että aikuinen mies on kahdeksassa vuodessa kyllä päässyt siitä jo yli.

Vierailija kirjoitti:

Valkkaa sellainen nainen, joka myös joutuu tyytymään suhun. Olette sitten samassa veneessä.

Ap kysyi kyllä asiaa naisen näkökulmasta. Miten tämä liittyy asiaan, vai onko kyse naisparista?

17 vuotta myöhemmin rakastetaan edelleen toisiamme, joten en missään nimessä tyytyisi vähempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkkaa sellainen nainen, joka myös joutuu tyytymään suhun. Olette sitten samassa veneessä.

Ap kysyi kyllä asiaa naisen näkökulmasta. Miten tämä liittyy asiaan, vai onko kyse naisparista?

Olen eri, mutta ehkä joku voisi ajatella ap:n olevan mies joka haluaa kysellä tyytymisestä vastakkaiselta sukupuolelta, koska se liittyy jotenkin hänen oman elämänsä ratkaisuihin. Varmastihan emme voi tietää onko näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaisi. Se tarkoittaisi sitä, että mies ei ole minun kanssa tosissaan vaan lähtee heti, kun parempi löytyy. Ei tuollaisen kanssa voi perhettä perustaa, koska ero on vain ajan kysymys.

Kuka tahansa lähtee kun parempi tulee vastaan. Mies tai nainen. Se ettå onko jokainen ihastus sitten parempi on toinen asia ja tuleeko niitä parempia koskaan vastaan kun on jo parisuhteessa. Ei sitä kerkiä luoda toisesta "parempaa" kuvaa, jos ei tutustu ensin kunnolla ja kunnolla tutustuminen on hankalaa jos on parisuhteessa.

En pitäisi myöskään parempana henkilöä lähtökohtaisesti joka tietentahtoen haluaa tutustua varattuun.

Olen eri, mutta eräs tuttavani kerran sanoi, että riittävän hyvää ei vaihda edes parempaan. Minusta tässä on perää. Se vaihtaminen sisältää aina riskin, että toisesta paljastuukin piirteitä jotka tekee yhteiselämästä vaikeaa tai mahdotonta. Kun itsellä on jo riittävän hyvä, ei tätä riskiä haluta ottaa.

Toinen tuttavani kerran sanoi parisuhteestaan, että onhan se sellaista tasaista, mutta sellaista siitä tulee ajan myötä kaikkien kanssa. Eikä hän jaksa lähteä puolisoa vaihtamaan, kun nykyinen tietää kaikki hänen juttunsa, mistä hän tykkää ja miten hän haluaa asiat hoitaa. Seuraava pitäisi "kouluttaa" ihan alusta ja lopputuloksena olisi kuitenkin sama tasainen suhde kun lyhyt alkuhuuma on ohi.

Itse näen pitkän parisuhteen ikäänkuin talon rakentamisena. Kumppanin vaihtaminen tarkoittaa sitä, että puretaan koko talo ja aloitetaan alusta. Silloin pitää olla varma että uudesta talosta tulee niin hiton paljon parempi, että kannattaa nähdä tuo vaiva. Ja koska tällaista varmuutta ei koskaan ole, ei kannata lähteä hyvää kumppania vaihtamaan.

Nämä siis kommenttina ajatukseen, että kuka tahansa lähtee kun parempi tulee vastaan. Ei välttämättä lähde.

Ap:ll oli tilanne, jossa parempi oli jo olemassa, mutta hän tyytyi toiseen, koska sitä toista ei saa.

Oma lukunsa ovat nämä jatkuvasti paremman etsijät.

Vierailija kirjoitti:

Voi ehkä ajatella tyytymisen olevan ok, jos tyytyjä osaa antaa arvoa kumppanilleen, vaikka syvää rakastumisen tunnetta ei olisikaan.

Tyytymisessä on ongelma, jos tyytyjä itse on ikään kuin pettynyt elämäänsä ja vain jotenkuten sietää sitä jonka on rinnalleen saanut. Pahinta, on, jos alkaa tuntea kumppania kohtaan vastenmielisyyttä koska tämä ei ole joku muu, vähättelee ja suhtautuu kylmäkiskoisesti, vaikka on itse se, joka ei ole osannut olla yksin. 

Lisäksi ehkä kannattaisi miettiä miksi on päätynyt tyytymään. Maailma on oikeasti täynnä ihmisiä joiden kanssa on mahdollista olla hyvä olla. Miksi haaskaa elämäänsä jonkun kanssa josta ei niin pidä?

Hyvin kuvattu. Juuri noin siinä sitten käy pitkässä liitossa.

Jotkut naiset ovat sellaisia että he painostavat ja pakottavat miestä suhteeseen. Kiltimmät sitten suostuvat, siis tyytyvät.

Täälläkin olen nähnyt aiemmin kun kävin täällä

Usein pitkiä ketjuja missä ihan porukalla analysoidaan "sitoutumiskyvytöntä" miestä miten hän kuitenkin rakastaa. Ei rakasta. Ja nämä naiset ovat juuri niitä jotka eivät usko miesten osaavan edes rakastaa.

Joku psykologinen häiriöhän tuo on. Myös miehen osalta, jos suhde syntyy ja lapsetkin tehdään. Siitä ei tule hyvää paikkaa lapselle kasvaa ja molemmat ovat onnettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

No on ihan kivaa, seksuaalista kemiaa ja mukavaa yhdessä, mutta ei kuitenkaan sellaista tunnetta, että tämä olisi mun ainoa ja rakkain?

Voisin olla nuilla perusteilla seurustelusuhteessa, mutta en vakavammin sitoutuisi.

Eli tuhlaisit vain tämän varavaihtoehdon aikaa? Aika paha jos nainen vaikkapa haaveilee perheestä, kun eihän hän sitten sinun kanssa sitä voi saada.

Kyllä haittais.

Jos olen toiselle vaan varaventtiili, jonka kanssa ollaan, kun ei haluamaansakaan saatu ...

Jos ton tason pakkomielle toisen ihmisen saamisesta, kannattaa olla ennemmin yksin kuin perustaa valheelle koko suhdetta ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Siksi, että ok on usein tarpeeksi hyvä. Ihminen joutuu tyytymään elämässään moneen asiaan. Sun ei ole pakko. Mutta jotkut haluaa sen kumppanin. 

Kun nyt vaikka miettii ihmisten "tasoja" oli ne sit kuviteltuja tai ei. Kuitenkin suurin osa pariutuu melko omantasoisensa kanssa. Moni silti haaveilee, että oma kumppani olisi komeampi/kauniimpi/laihempi/lihaksikkaampi/koulutetumpi jne. Ihan niinkun ihmiset ajaa perus Volvolla tai asuu neukkukuutiossa. Parisuhde on kuitenkin tärkeä osa ihmisyyttä.

Jos ei rahkeet riitä Ferrariin ja kartanoon niin pitäisikö sitten olla koditon ja kävellä kaikkialle? Vai onko sittenkin niin, että suurimmalle osalle riittää semmonen ihan perushyvä elämä ja kumppani? Vaikka haaveet olis joskus muualla.

Toki mahtavaahan se on jos lääkäri-mr.finland ja asianajaja miss.finland tapaavat ja asuvat siellä merenrantakartanossa yksisarvisten kanssa. Aika harvalle vain käy niin.

Eivätkö tällaiset ihmiset koskaan ihastu tai rakastu? Kumppanini ei ole tavallista paremman näköinen, supliikimpi tai rikkaampi - mutta rakastan hänen silmiään, nenäänsä, tapaansa kuunnella ja keskustella, sitä miten huolellisesti hän suhtautuu kahvin keittämiseen, meitä yhdessä. Ihastuessa ja rakastuessa kenestä tahansa voi tulla maailman tärkein, ei vain siitä monilahjakkaasta ja superkomeasta juristista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä on vaikea sitouttaa parisuhteeseen edes silloin kun se haluaa olla siinä, joten voin sanoa että se on paljon vaikeampaa kun mies itkee jonkun toisen perään.  Silloin jäät viimeiseksi ja ohitsesi menee mikä tahansa baarilöytö ja satunnaistuttavuus. Olet kirjaimellisesti siellä kaikkein vähiten tärkeimmän asian kohdalla, edellesi menee jopa esineet.

Miestä ei voi sitouttaa parisuhteeseen, se on ihan totta. Mutta rakastunut mies haluaa sitoutua ja tekee mitä tahansa naisen takia. Ja suree syvästi jättämistä.

Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, tämä tiedoksi, vaikka on itstäönselvyys, niin monet ei vät sitä silti tiedä.

Miehet valehtelee ja tekee mitä tahansa saadakseen naisen josta ei voisi vähempää välittää, koska joku on pakko olla. Sanat ja puheet, teotkaan ei merkitse mitään.

Olet vain kokenut isoja pettymyksiä. Isäsuhteesi on ehkä myös huono? Se vaikuttaa parinvalintaan.

Mulla on miehistä parisuhteessa vain hyviä kokemuksia. Olin isin prinsessa, myöhemmin olen ollut miesteni prinsessa tai nykyisin jo kuningatar tai joku vanha velho 😅

Isäsuhteeni on ihan hyvä. Puoliso valintani ei millään tavalla muistuta isääni. Olisi nöyryyttäävää olla prinsessa, prinsessa tarkoittaa avutonta ja hyödytöntä, miehen armoilla olevaa. 

Jos kyseessä on joku tietty ihminen johon toinen on rakastunut, niin en tahtoisi tai voisi olla henkisesti kolmas pyörä. Sen sijaan ymmärrän kyllä etten yleisesti ole kaikkein upein, kun naisia on Suomessa monta miljoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä yksin on todellakin parempi vaihtoehto kuin "ihan ok" kumppani.

Niinpä, kukapa haluaisi itse omassa suhteessaan olla toisen mielestä vain "ihan ok" -kumppani. Silloinhan saisi koko ajan olla pelko persauksissa miettimässä, koska se kumppani löytää jonkun paremman ja lähtee sen matkaan.