En jaksa enää mieheni masennusta

Komppaan vastausta 74. Hae Ap itsellesi ensin apua, masentuneen puoliso on suuressa vaarassa sairastua itse.

Ja pieni pesäero voisi tosiaan teille tehdä hyvää. Voisitko ensin lähteä viikonlopuksi lasten kanssa pois, sitten viikoksi? Tai laittaa miehen pieneen reissuun.

Oma puolisoni havahtui huonoon oloonsa, kun olin viikon matkoilla. Ei oikein saanut itseään ruokittua, peseydyttyä... mutta jos pelkäät miehen olevan itsetuhoinen, niin sitten ehkä ei.

Muutosta tilanne tarvii joka tapauksessa ja miehen on itsekin se tajuttava. Voimia teille!

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt ihan varma että on edes masennusta? Ihminen voi nimittäin olla tyytymätön elämäänsä niin monista muistakin eri syistä. Ilemisesti ette oikeasti puhu miehenne kanssa rehellisesti ja syvällisesti? Mies ei ehkä halua? vaan tuo ainoastaan esille epämääräisen tyytymättömyytensä?

Minä olen huokailija ja kaikki on päin hevelettiä- tyyppinen ihminen itse. Oma isäni on ihan samanlainen, ja myös äitini on todella negatiivinen. Mieheni taas on päinvastainen, ja ero on kuin yöllä ja päivällä kun käymme minun vanhemmillani kylässä, vs. miehen vanhemmilla. Minun vanhemmiltani poisuessa mieli on ikävä, ja päässä vain tyytymättömyyttä, miehen vanhemmilta poistuttaessa hymyilyttää. 

En ole kuitenkaan masentunut, vaikka sitäkin on joskus ehdotettu. Saatan olla pitkiäkin aikoja siipi maassa, ja sitten taas olla iloinen ja tekeväinen. 

Voi näin tietenkin olla. Ehkä ei sitten ole masentunut, vaikka on sanonut olevansa, ehkä on vain tyytymätön kaikkeen. Mistäpä minä tiedän ja onko sillä väliäkään tämän tilanteen kannalta. Kun minä kuitenkin tässä tarvisin jotain apuja ja ratkaisuja, jotta itse jaksaisin. Ja lastenkin kannalta. Oikeastaan tosin masennus olisi parempi vaihtoehto kuin tuo mistä kirjoitat, masennuksesta sentään voisi parantua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.

Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.

Niin tai voisivat hakeutua pariterapiaan ihan kokonaistilanteen vuoksi eikä painottaa yksin miehen mielentilaa, jonka mies itse määrittelee ja kokee.

Totta. Yhtä lailla ap tuosta kärsii kun mies valittaa muttei tee asioille mitään.

Ei jatkoon. Mököttäköön ukko omissa oloissaan Sairastut itse tuommoisessa seurassa ennemmin tai myöhemmin. Lapset myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko luvannut rakastaa kaikkitietävän Jumalan ja todistajien läsnäollessa, myötä-ja vastoinkäymisessä?

Nyt on varmaan vastoinkäymisten aika, joten.

Tahdotko rakastaa?

Kun minä en enää tiedä auttaako se rakkauteni miestä yhtään. Hänen mielestään liitossammekin on kaikki huonosti. Ja lasten kanssa. Aivan kaikessa. Ap

Jos liitossanne on hänen mielestään kaikki huonosti, voisit ehdottaa eroa ja katsoa miten reagoi. Ehkä olette tämän keskustelun jo käyneetkin, en voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.

Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.

Niin tai voisivat hakeutua pariterapiaan ihan kokonaistilanteen vuoksi eikä painottaa yksin miehen mielentilaa, jonka mies itse määrittelee ja kokee.

Totta. Yhtä lailla ap tuosta kärsii kun mies valittaa muttei tee asioille mitään.

Olen ehdottanut pariterapiaa kun mies on valittanut mikä kaikki meidän avioliitossa on pielessä. Hän on aina vastannut, että ei usko terapioihin niin ei tule. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko luvannut rakastaa kaikkitietävän Jumalan ja todistajien läsnäollessa, myötä-ja vastoinkäymisessä?

Nyt on varmaan vastoinkäymisten aika, joten.

Tahdotko rakastaa?

Kun minä en enää tiedä auttaako se rakkauteni miestä yhtään. Hänen mielestään liitossammekin on kaikki huonosti. Ja lasten kanssa. Aivan kaikessa. Ap

Jos liitossanne on hänen mielestään kaikki huonosti, voisit ehdottaa eroa ja katsoa miten reagoi. Ehkä olette tämän keskustelun jo käyneetkin, en voi tietää.

Olen kyllä ehdottanut, mutta mies vannoi haluavansa jatkaa yhdessä. Ap

Voi myös olla, että miehesi haluaisi erota ja eroon sinusta, mutta ei halua tehdä sitä lasten takia.

Se mies

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla, että miehesi haluaisi erota ja eroon sinusta, mutta ei halua tehdä sitä lasten takia.

Se mies

Voi näinkin olla. Mutta miksi ei sitten ole ottanut eroa? Olen itse ehdottanut eroa mutta sanoi, että ei halua erota. 

Ap

Masennus on suurinta itsekkyyttä. Masentuneen ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestään. 

Jos teillä ei olisi lapsia niin sanoisin, että yritä vielä omien voimiesi rajoissa. Mutta koska teillä on lapset niin kehoitan eroamaan. On väärin altistuttaa lapset tuommoiselle ilmapiirille. Olen seurannut liian läheltä perhettä, jossa isä on ollut viimeiset 10 vuotta vakavasti masentunut ja kaikki on kaatunut äidin ja lasten niskaan. Nyt oireilevat jo aikuistumassa olevat lapset perheen vinoutunutta dynamiikkaa ja kantavat isänsä taakkoja. 

Onko lääkäri todennut masennuksen? Ei ole välttämättä masennus. Ei vaikuta masennukselta.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla, että miehesi haluaisi erota ja eroon sinusta, mutta ei halua tehdä sitä lasten takia.

Se mies

Jatkokysymys tähän vielä, että jos kaikki syy on vain minussa, niin miksi vuodattaa minulle jotain nuoruuden ajan ongelmiaan ja asioita mitkä jo silloin oli pielessä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.

Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.

Niin tai voisivat hakeutua pariterapiaan ihan kokonaistilanteen vuoksi eikä painottaa yksin miehen mielentilaa, jonka mies itse määrittelee ja kokee.

Totta. Yhtä lailla ap tuosta kärsii kun mies valittaa muttei tee asioille mitään.

Olen ehdottanut pariterapiaa kun mies on valittanut mikä kaikki meidän avioliitossa on pielessä. Hän on aina vastannut, että ei usko terapioihin niin ei tule. Ap

Siinä kohdin pannaan faktat eteen eli mikä on vaihtoehto, jos ei ns. pariterapiaan usko. Siellähän voi paljastua vaikka mitä ongelmia. Nyt pallo on sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt ihan varma että on edes masennusta? Ihminen voi nimittäin olla tyytymätön elämäänsä niin monista muistakin eri syistä. Ilemisesti ette oikeasti puhu miehenne kanssa rehellisesti ja syvällisesti? Mies ei ehkä halua? vaan tuo ainoastaan esille epämääräisen tyytymättömyytensä?

Minä olen huokailija ja kaikki on päin hevelettiä- tyyppinen ihminen itse. Oma isäni on ihan samanlainen, ja myös äitini on todella negatiivinen. Mieheni taas on päinvastainen, ja ero on kuin yöllä ja päivällä kun käymme minun vanhemmillani kylässä, vs. miehen vanhemmilla. Minun vanhemmiltani poisuessa mieli on ikävä, ja päässä vain tyytymättömyyttä, miehen vanhemmilta poistuttaessa hymyilyttää. 

En ole kuitenkaan masentunut, vaikka sitäkin on joskus ehdotettu. Saatan olla pitkiäkin aikoja siipi maassa, ja sitten taas olla iloinen ja tekeväinen. 

Voi näin tietenkin olla. Ehkä ei sitten ole masentunut, vaikka on sanonut olevansa, ehkä on vain tyytymätön kaikkeen. Mistäpä minä tiedän ja onko sillä väliäkään tämän tilanteen kannalta. Kun minä kuitenkin tässä tarvisin jotain apuja ja ratkaisuja, jotta itse jaksaisin. Ja lastenkin kannalta. Oikeastaan tosin masennus olisi parempi vaihtoehto kuin tuo mistä kirjoitat, masennuksesta sentään voisi parantua.

Ap

Joo, toivotaan että miehesi on masentunut. 

Minulla onnekseni ei masennusta ole, ja vietän normaalia elämää rakkaan mieheni kanssa joka tukee minua, ja minä häntä. Itsetutkiskelut on tehty, ja omaan käytökseen pystyy vaikuttamaan. Minulle on vanhmepieni kanssa asuessa iskostunut samanlainen katsantokanta, ja negatiivisuus, eli ns periytynyt, jonka tiedostan itse, ja joka ei vakeuta elmääni millään tavalla, eikä meiheni elämää. Olemme olleet onnellisesti yhdessä 9 vuotta.

Mutta toivotaan että miehelläsi on masennus, sen voi sentään hoitaa pois jos mies vain itse viitsii.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on suurinta itsekkyyttä. Masentuneen ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestään. 

Jos teillä ei olisi lapsia niin sanoisin, että yritä vielä omien voimiesi rajoissa. Mutta koska teillä on lapset niin kehoitan eroamaan. On väärin altistuttaa lapset tuommoiselle ilmapiirille. Olen seurannut liian läheltä perhettä, jossa isä on ollut viimeiset 10 vuotta vakavasti masentunut ja kaikki on kaatunut äidin ja lasten niskaan. Nyt oireilevat jo aikuistumassa olevat lapset perheen vinoutunutta dynamiikkaa ja kantavat isänsä taakkoja. 

Jos on kyse masennuksesta, se on sen luokan sairaus, että tuskin siinä itsestäänkään välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.

Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.

Niin tai voisivat hakeutua pariterapiaan ihan kokonaistilanteen vuoksi eikä painottaa yksin miehen mielentilaa, jonka mies itse määrittelee ja kokee.

Totta. Yhtä lailla ap tuosta kärsii kun mies valittaa muttei tee asioille mitään.

Olen ehdottanut pariterapiaa kun mies on valittanut mikä kaikki meidän avioliitossa on pielessä. Hän on aina vastannut, että ei usko terapioihin niin ei tule. Ap

Siinä kohdin pannaan faktat eteen eli mikä on vaihtoehto, jos ei ns. pariterapiaan usko. Siellähän voi paljastua vaikka mitä ongelmia. Nyt pallo on sulla.

Pallo on minulla sikäli, että jäänkö katsomaan tätä vai otanko eron. Kun ei kerran terapiaan mies lähde. Mutta kuten tässä ketjussa aiemminkin kirjoitin, niin yritän miettiä millaista kahden pienen lapsen elämä olisi masentuneen isän luona eron jälkeen. Isän, joka vetäytyisi yksin hiljaisuuteen sohvalle huokailemaan, sanoisi kaikkeen ei mikään kiinnosta, ei olisi läsnä ollenkaan. Valittaisi vain lapsillekin miten kaikki on huonosti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.

Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.

Niin tai voisivat hakeutua pariterapiaan ihan kokonaistilanteen vuoksi eikä painottaa yksin miehen mielentilaa, jonka mies itse määrittelee ja kokee.

Totta. Yhtä lailla ap tuosta kärsii kun mies valittaa muttei tee asioille mitään.

Olen ehdottanut pariterapiaa kun mies on valittanut mikä kaikki meidän avioliitossa on pielessä. Hän on aina vastannut, että ei usko terapioihin niin ei tule. Ap

Siinä kohdin pannaan faktat eteen eli mikä on vaihtoehto, jos ei ns. pariterapiaan usko. Siellähän voi paljastua vaikka mitä ongelmia. Nyt pallo on sulla.

Pallo on minulla sikäli, että jäänkö katsomaan tätä vai otanko eron. Kun ei kerran terapiaan mies lähde. Mutta kuten tässä ketjussa aiemminkin kirjoitin, niin yritän miettiä millaista kahden pienen lapsen elämä olisi masentuneen isän luona eron jälkeen. Isän, joka vetäytyisi yksin hiljaisuuteen sohvalle huokailemaan, sanoisi kaikkeen ei mikään kiinnosta, ei olisi läsnä ollenkaan. Valittaisi vain lapsillekin miten kaikki on huonosti. Ap

Tai mies voi herätä ja suostuu pariterapiaan. Näin meillä meni. Ja oli antoisa terapia; siis mitä kaikkea löytyi ja ymmärrettiin. Suosittelen kokeilemaan.

Ap, eron jälkeen olet päättänyt irti. Silloin sinä vastaat lapsista omalta osaltasi ja hän vastaa kuten vastaa omalla tavallaan. Voihan sitä olla, että eron jälkeen hänkin löytää elämänilon. Joskus parisuhde ei ole terve ja sen loppuminen vapauttaa.

Rajoitatko miehesi persoonaa? Saako hän olla oma itsensä ja tehdä asioita joita haluaa?

Mies ei välttämättä edes ymmärrä tällaisia asioita ennenkuin ne loppuvat

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, tiedän tuon tilanteen. Se on ,kuin kivirekeä vetäisi. Olen kokenut saman mieheni taholta parikymmentä vuotta sitten. Uupui työssään , luuli itsestään enemmän mihin pystyi. Se on vähän kuin iskisi päätään seinään. Hänellä on koko elämänsä ollut alhainen itsetunto. Aina jokukiusaa.

Nuo ovat sellaisia luonteenpiirteitä ,jotka säilyvät läpi elämän. Itse taas olen super positiivinen ja itsetunto on ollut aina korkealla.

Nyt vanhana ei ole ollut masennuskausia ja mitään mielialalääkeitä ei ole syönyt diapamia lukuunottamatta hiukan.

Ei meistä kukaan ole täydellinen, näillä mennään. Paljon pahempaakin vois olla.

Onkomiehesi kotiolot olleet lapsuudessa / nuoruudessa sellaisia , mikä on alaspainanut . Millaisia ovat sisarensa/ veljensä , jos niitä on?

Kuulostaa hyvältä. Minäkin toivon että voin kuolinvuoteella huokaista, että paljon pahempaakin olisi voinut olla.

Masennuslääkkeetkin on sen verran rajua kamaa, että ei niitä lievään masennukseen määrätä. Oireina voi olla mm. vapina ja huimaus, ahdistuksen pahentuminen alussa ja tämä vasta pitkän listan alkua. Onko teillä paikkakunnalla esim. perheterapiaa? Jos aloittaisi sieltä. Sanot että joko sinne mennään, tai sinä muutat lasten kanssa muualle. Valitse. 

En jäisi kyllä pitkään katsomaan, mutta mietin samaa kuin sinä ap, että kun lapset pitäisi laittaa miehelle tapaamisiin, minkälaista niissä tapaamisissa olisi, jos isä istuu sohvalla eikä tee mitään lasten kanssa? Entä jos masennus pahenee eron myötä? Ovatko lapset vaarassa tapaamisissa? 

Miten olisi asumusero?