En jaksa enää mieheni masennusta
Kuinka paljon pitää avioliiton ja lasten takia jaksaa ja kestää? Mies on masentunut. Ei pahasti, vaan pystyy kyllä käymään töissä, tekee joitain kotitöitä ja käy joka päivä suihkussa jne. Mutta sen verran, että näkee kaikessa vain negatiivista. Valittelee usein miten asiat on huonosti. Jos alan puhumaan jostain asiasta positiiviseen sävyyn niin kommentoi siihen vain jotain asian huonoja puolia. Ei ole kiinnostunut oikein mistään. Usein vetäytyy vain hiljaa makaamaan jonnekin, sohvalle tms. Huokailee. Kun kysyn mikä vaivaa, niin vastaa kaikki. Joskus alkaa vuodattamaan pitkää samaa tarinaa siitä miten hänen elämässä kaikki on huonosti ja pielessä. Saattaa viettää vapaapäivän pihalla istuen ilman että häneen saa oikein kontaktia.
Kommentit (201)
Ei masentuneen kanssa kannata olla. Äitini oli vaikeasti masentunut ja aina lapsena toivoin, että vanhempani eroaisivat. Olisin halunnut elää isän kanssa kaksin.
Ei kuulosta hyvältä, pitäisköhän käydä lääkärissä
Tämä kuvaus sopii täydellisesti omaan mieheeni. On kyllä aika raskasta elää miehen kanssa, joka ei halua koskaan lähteä minnekään tai tehdä mitään, kaikkein mieluiten istuu sohvalla kotona puhelimen kanssa ja haluaa olla yksin.
Lääkitys kuntoon eli vieppä ukkos lekurille.
Onko paraneminen näköpiirissä eli onko hän hakenut mitään apua? Jos ei itse hae apua, ei sinunkaan tarvitse moista negatiivisuuden ankkuria perässäsi vetää.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys kuntoon eli vieppä ukkos lekurille.
Se on ihan sama viekö vai ei, ei tuohon mikään auta. Lääkitys lihottaa miehen ja vie seksihalut ja kyvyn tai loputkin molemmista. Häivy ap vielä kun ehdit eikä lasten elämä ole kokonaan pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Saako pesää ikinä?
Masentunut ei tarvii kun ei hällä enää toimi. Omasta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaihtaa miestä. Ei kannata pilata omaa ja lasten elämää roikottamalla tuollaista tyyppiä mukana.
Lapsetkin voi masentua erosta johtuen (vaikka se olisi aiheellinen) tai jostain muusta syystä. Taipumus masennukseen on myös perinnöllinen. Erotaanko lapsistakin jos sairastuvat?
Miestä masentaa kun tuli lähdettyä perheen perustamisen oravanpyörään.
Vierailija kirjoitti:
Miestä masentaa kun tuli lähdettyä perheen perustamisen oravanpyörään.
Mies kuitenkin itse halusi perheen. Hän oli se, joka alunperin asiaa ehdotti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se siitä myötä ja vastamäestä.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Se siitä myötä ja vastamäestä.
Miehet häipyy heti vastaavassa tilanteessa. Lapsia eivät tosin ota mukaan vaan jättävät masentuneen vastuulle. Itse kiirehtivät etsimään uusia toimivia ateria-, siivous- ja seksipalveluita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä, pitäisköhän käydä lääkärissä
On käynyt. Esitti ilmeisesti siellä niin hyväkuntoista, että ei saanut diagnoosia, kuulemma niin lieviä oireita. Kaikille puhuu että kun töissä pystyy käymään ja työt saa tehtyä hyvin niin ei ole isoa ongelmaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se siitä myötä ja vastamäestä.
Mies ei edes yritä auttaa itseään. Miksi sellaista pitäisi sietää? Vähän eri asia, jos mies hakisi apua.
Voi ap, tiedän tuon tilanteen. Se on ,kuin kivirekeä vetäisi. Olen kokenut saman mieheni taholta parikymmentä vuotta sitten. Uupui työssään , luuli itsestään enemmän mihin pystyi. Se on vähän kuin iskisi päätään seinään. Hänellä on koko elämänsä ollut alhainen itsetunto. Aina jokukiusaa.
Nuo ovat sellaisia luonteenpiirteitä ,jotka säilyvät läpi elämän. Itse taas olen super positiivinen ja itsetunto on ollut aina korkealla.
Nyt vanhana ei ole ollut masennuskausia ja mitään mielialalääkeitä ei ole syönyt diapamia lukuunottamatta hiukan.
Ei meistä kukaan ole täydellinen, näillä mennään. Paljon pahempaakin vois olla.
Onkomiehesi kotiolot olleet lapsuudessa / nuoruudessa sellaisia , mikä on alaspainanut . Millaisia ovat sisarensa/ veljensä , jos niitä on?
Aah, klassinen jätä se sika -ratkaisu. Pitää ihailla sitä päättäväisyyttä, jolla palstan läskit yh-mammat levittävät patenttiratkaisuaan. Mitä mistään yhteisistä vuosista, lapsista, taloudesta tai arjesta. Sillä se ratkeaa, että erotaan välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Aah, klassinen jätä se sika -ratkaisu. Pitää ihailla sitä päättäväisyyttä, jolla palstan läskit yh-mammat levittävät patenttiratkaisuaan. Mitä mistään yhteisistä vuosista, lapsista, taloudesta tai arjesta. Sillä se ratkeaa, että erotaan välittömästi.
Millaista ratkaisua sinä minulle ehdottaisit?
Ap
Ei ole häpeä hakea keskusteluapua. Tirdätkö edes mikä häntä enitrn masentaa? Ettekö ikinä yhdessä ole asioista kunnolla keskustelleet?
Kyllä muakin alkaisi tympimään, jos kävisin töissä, kaupassa ja suihkun jälkeen vain olisin sohvalla makoilemassa itsesäälissä.
Keskusteluapua kehiin, 30min lenkkeilyä ennen töihin menoa ja työpäivän jälkeen ja koittaa keskittyä positiivisiin juttuihin.
Pitemmän päälle pelkkä negatiivisuus vaikuttaa eniten lapsiin, ja kohta lapset ovat sitten samanlaisia kuin heidän isäkin. Kannattaa varoa ettei oikeesti käy niin. Itse sivusta nähnyt erään miehen lapsi tuli myös masentuneen oloiseksi ja haki sitten huomiota muilta, kun oma isä oli mikä oli.
Aika vaihtaa miestä. Ei kannata pilata omaa ja lasten elämää roikottamalla tuollaista tyyppiä mukana.