Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää mieheni masennusta
10.08.2022 |
Kuinka paljon pitää avioliiton ja lasten takia jaksaa ja kestää? Mies on masentunut. Ei pahasti, vaan pystyy kyllä käymään töissä, tekee joitain kotitöitä ja käy joka päivä suihkussa jne. Mutta sen verran, että näkee kaikessa vain negatiivista. Valittelee usein miten asiat on huonosti. Jos alan puhumaan jostain asiasta positiiviseen sävyyn niin kommentoi siihen vain jotain asian huonoja puolia. Ei ole kiinnostunut oikein mistään. Usein vetäytyy vain hiljaa makaamaan jonnekin, sohvalle tms. Huokailee. Kun kysyn mikä vaivaa, niin vastaa kaikki. Joskus alkaa vuodattamaan pitkää samaa tarinaa siitä miten hänen elämässä kaikki on huonosti ja pielessä. Saattaa viettää vapaapäivän pihalla istuen ilman että häneen saa oikein kontaktia.
Kommentit (201)
Meillä hiipi 30 vuoden yhteiselon jälkeen masennus miehelleni. Ikää 49 vuotta. Mieheni on aina ollut henkilö joka ei puhu "vakavista asioista" ja niin onnistui minultakin peittämään kuukausi tolkulla huonon olonsa. Parin kuukauden aikana tuli itselleni hetkellisiä tuntemuksia, että jokin mättää, mutta kysyessäni mies onnistui vakuuttamaan minut, että kaikki hyvin. Seitsämän viikkoa sitten mieheni pelästyi oloansa ja hakeutui lääkäriin, josta alkoikin tiivis hoitosuhde. Päätin, että seison mieheni rinnalla vaikka koko kesä on mennyt persiilleen. Mieheni tekee töitä, työ pitää kuulemma järjissään tai siis se kiire, kun ei tarvitse ajatella mitään. Perui siis lomansa ja kaikki tämä tietenkin vaikuttanut myös minuun. Kamala, surullinen, yksinäinen kesä minulla takana ja mieheni kun on sanoittanut kaiken niin, että kun mikään ei tunnu miltään, koko elämä harmaata/mustaa massaa jne. On siis myös epäillyt meidän pitkää suhdetta ja ollut kotoolta pois jne. Toki tämä kaikki vaikuttaa myös meidän lukion aloittavaan lapseen jne. Mies kieltäytyi ensimmäiset 5 viikkoa lääkityksestä, mutta tilanne vaan kokoajan paheni = järkky aivosumu, asioiden unohtelu, kiukku + ärtyneisyys jne. Eilen oli ensimmäinen lähes normaali päivä ja mies minulle sanoikin, että ei muista koska olisi tuntunut näin hyvältä, että ensimmäistä kertaa näkee valoa tunnelin päässä jne.
Tänään on puhelimen päässä ollut taas se jo tituksi tullut vaisu mies (on loppuviikon työreissussa).
Olen välillä miettinyt kauanko kestän tätä tilannetta, omaa rakkautta en epäile laisinkaan, mutta ei ole helppoa seistä rinnalla kun itseäkin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä mies vain on oikeasti tyytymätön elämäänsä eikä niin päin, että masennus aiheuttaa näennäisen tyytymättömyyden. Väärin on kuitenkin joka tapauksessa se, että tyytymättömyys kaadeta perheen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys kuntoon eli vieppä ukkos lekurille.
Se on ihan sama viekö vai ei, ei tuohon mikään auta. Lääkitys lihottaa miehen ja vie seksihalut ja kyvyn tai loputkin molemmista. Häivy ap vielä kun ehdit eikä lasten elämä ole kokonaan pilalla.
Lääkityksiäkin on niin monenlaisia. Itse laihduin, koska jaksoin taas tehdä muutakin kuin vanua sohvalla ja mussuttaa jotain sellaista josta sai nopeaa mielihyvää. Lisäksi vaikutukset seksihaluihin ja -kykyihin oli siedettävät.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä mies vain on oikeasti tyytymätön elämäänsä eikä niin päin, että masennus aiheuttaa näennäisen tyytymättömyyden. Väärin on kuitenkin joka tapauksessa se, että tyytymättömyys kaadeta perheen niskaan.
No ehkä näin. Voihan se olla, että mieheni elämässä on aina ollut vain huonoja asioita. Mutta mitä minä sille voin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä hiipi 30 vuoden yhteiselon jälkeen masennus miehelleni. Ikää 49 vuotta. Mieheni on aina ollut henkilö joka ei puhu "vakavista asioista" ja niin onnistui minultakin peittämään kuukausi tolkulla huonon olonsa. Parin kuukauden aikana tuli itselleni hetkellisiä tuntemuksia, että jokin mättää, mutta kysyessäni mies onnistui vakuuttamaan minut, että kaikki hyvin. Seitsämän viikkoa sitten mieheni pelästyi oloansa ja hakeutui lääkäriin, josta alkoikin tiivis hoitosuhde. Päätin, että seison mieheni rinnalla vaikka koko kesä on mennyt persiilleen. Mieheni tekee töitä, työ pitää kuulemma järjissään tai siis se kiire, kun ei tarvitse ajatella mitään. Perui siis lomansa ja kaikki tämä tietenkin vaikuttanut myös minuun. Kamala, surullinen, yksinäinen kesä minulla takana ja mieheni kun on sanoittanut kaiken niin, että kun mikään ei tunnu miltään, koko elämä harmaata/mustaa massaa jne. On siis myös epäillyt meidän pitkää suhdetta ja ollut kotoolta pois jne. Toki tämä kaikki vaikuttaa myös meidän lukion aloittavaan lapseen jne. Mies kieltäytyi ensimmäiset 5 viikkoa lääkityksestä, mutta tilanne vaan kokoajan paheni = järkky aivosumu, asioiden unohtelu, kiukku + ärtyneisyys jne. Eilen oli ensimmäinen lähes normaali päivä ja mies minulle sanoikin, että ei muista koska olisi tuntunut näin hyvältä, että ensimmäistä kertaa näkee valoa tunnelin päässä jne.
Tänään on puhelimen päässä ollut taas se jo tituksi tullut vaisu mies (on loppuviikon työreissussa).
Olen välillä miettinyt kauanko kestän tätä tilannetta, omaa rakkautta en epäile laisinkaan, mutta ei ole helppoa seistä rinnalla kun itseäkin sattuu.
Eikö ole tullut mieleen työuupumus, joka synnyttänyt jo masennuksen? Ja hoitaa sitä lisäämällä työtä. Työuupumus on paljon kovempi tila kuin lievä masennus. Voi olla jopa addiktio olla työssä kestääkseen. Eli sama jos päihderiippuvainen hoitaisi tilaansa lisää juomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei masentuneen kanssa kannata olla. Äitini oli vaikeasti masentunut ja aina lapsena toivoin, että vanhempani eroaisivat. Olisin halunnut elää isän kanssa kaksin.
Minä olen ollut yli 30 vuotta masentunut. Ei tosin minun kanssa kukaan ole ollutkaan, mutta väittäisin että avain tilanteeseen on terapia. Ainakin minut se paransi.
Ok. Minun äitiäni ei parantanut mikään. Hän oli n 40 vuotta masentunut. On jo muutama vuosi sitten kuollut.
Oletko luvannut rakastaa kaikkitietävän Jumalan ja todistajien läsnäollessa, myötä-ja vastoinkäymisessä?
Nyt on varmaan vastoinkäymisten aika, joten.
Tahdotko rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.
Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut akka olisi jo listinyt lapsensa.
Sääli ettei sinun äitisi tehnyt ajoissa aborttia.
Paras osa sinusta valui lakanalle ja kuivui siihen. Harmi, ettei kylän miehistä kukaan käyttänyt kumia.
Sinun katkeruutesi ilahduttaa minua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko luvannut rakastaa kaikkitietävän Jumalan ja todistajien läsnäollessa, myötä-ja vastoinkäymisessä?
Nyt on varmaan vastoinkäymisten aika, joten.
Tahdotko rakastaa?
Kun minä en enää tiedä auttaako se rakkauteni miestä yhtään. Hänen mielestään liitossammekin on kaikki huonosti. Ja lasten kanssa. Aivan kaikessa. Ap
Toistan samaa kuin muutkin, ei taida pelkkä aika auttaa miehen ongelmiin, tarvitsee mahdollisesti lääkitystä ja keskusteluapua. Nyt osa miehen ongelmista jää piiloon, kun sinä kannattelet perhettä, kotia ja parisuhdetta. Parisuhteessa pitää jaksaa vaikeina aikoina, mutta molempien pitää silloin tehdä töitä tilanteen parantamiseksi.
Jos olet katsellut tilannetta pidempään kuin pari kuukautta, voit minusta hyvin antaa miehelle uhkavaatimuksen, jouluun mennessä pitää näkyä jotain konkreettista muutosta tai elämä pitää järjestellä uusiksi. Ei se tarkoita välttämättä eroa, vaan vaikkapa (jos taloudellisesti mahdollista), että mies asuu viikot vuokrayksiössä ja on teidän kanssa viikonloppuisin. Saat arjen pyörimään lasten kanssa, mies saa keskittyä vain töihin viikolla ja vklp toivottavasti energiaa riittää myös perheelle.
Onko sinulla mahdollista hakea keskusteluapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi minäkään, jos toinen vain valittaa eikä ole kiitollinen asioista joita teen hänen hyväkseen. Masentuneen kanssa joutuu pettymään, jos vaikka järjestää toiselle yllätyksiä eikä hän osaa tuntea niistä minkäänlaista iloa.
Kannattaa mennä miehen mukaan sinne lääkäriin ja kertoa miten masennus vaikuttaa koko perheeseen ja parisuhteeseen, vaikuttaa siltä että mies kieltää koko masennuksen olemassaolon. Mikään terapia ei oikein voi toimia jos ei ole rehellinen ja itsereflektiivinen.
Niin tai voisivat hakeutua pariterapiaan ihan kokonaistilanteen vuoksi eikä painottaa yksin miehen mielentilaa, jonka mies itse määrittelee ja kokee.
Vierailija kirjoitti:
Oletko luvannut rakastaa kaikkitietävän Jumalan ja todistajien läsnäollessa, myötä-ja vastoinkäymisessä?
Nyt on varmaan vastoinkäymisten aika, joten.
Tahdotko rakastaa?
Maistraatissa ei luvattiin tahtoa rakastaa, ei luvattu rakastaa. Jos itse olisin tuollainen kiviriippa perheelleni, niin parasta olisi kaikille että minut ulkoistettaisiin huokailemaan lapsuuden vääryyksiä ihan keskenäni. Lapsia ei ole lupa sairastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kysyt siltä seuraavan kerran mikä on. Siihen jos se vastaa että kaikki. Niin tämä on hetki suuttua.
Miten voi kaikki olla pielessä, jos on rakastava vaimo ja ihanat lapset ja "terveys". No ei ainakaan diagnoosia.
Tähän sitten jatkat, että jos perhe-elämä on herralle niin raskasta, niin siihen pitää alkaa miettimään ratkaisuja. Ala puhumaan erosta ja siitä kuinka voisi ehkäpä toipua yksin paremmin. Puhut siitä kuinka jokaisella on kuitenkin loppujen lopuksi vastuu omasta hyvinvoinnista. Jos taas siitä ei pidä huolta, niin sen vaikutus on suuri perheeseen. Herätä se pahvi nyt edes miettimään niitä asioita, se alkaa skarpaamaan, jos sillä on yhtään älyä. Tai sitten herää hakemaan apua. Enemmän se huokailija kyllä vaikuttaa takertuvalta ja persoona ongelmaiselta, jota on tosi vaikea ammatihenkilökään auttaa.
Jos se ei tuosta herää, niin kyllä sä siihen kypsyt ja se ero on sitten oikeasti edessä. Älä nyt saakeli kovin montaa vuotta tuhlaa, on kuitenkin vain yksi elämä ja lapsilla vain yksi lapsuus ja nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siitä myötä ja vastamäestä.
Tämä.
No, olisi se miehenkin vastuu hoitaa itseään ihan vaikka ettei olisi itse liitossa se vastamäki. Ei tuo lause tarkoita sitä että pallo on kokonaan toisella eli kaikki vaimon vastuulla.
LUE allaoleva, jos kommentoit aloittajan "ilkeyttä".
Kuvittele, että sulla on ollut kiva päivä töissä. Oot tehnyt jotain mukavaa. Olet hyvällä tuulella, kun tulet kotiin.
Kotona vastassa on mörökölli, joka ikään kuin "hyökkää" negatiivisuudella heti, kun saavut kotiin. Hyvä että olet saanut kengät riisuttua eteisessä, kun toinen jo kuuluu voivottelevan, mikä tänään ahdistaa.
Sun hyväntuulisuus katoaa. Tuntuu, ettet edes saisi olla onnellinen. Mutta ET JAKSAISI tukea ja ymmärtää toista enää. Tämä ei ole ensimmäinen huono päivä hänellä! Hän makaa ehkä sohvalla, ei auta kotitöissä, sotkee ja valittaa.
Sinä alat itse uupua, kun kaikki jää sun harteille. Masentunut jättää sinulle vastuun kaikesta. Hän ei edes pyri kuntoutumisen nimissä esimerkiksi itse ruokkimaan itseään. Hän voi olla nälässä, jos sinä et saa aikaiseksi käydä kaupassa ja tehdä ruokaa.
Alat itsekin tuntea itsesi usein ärtyneeksi. Kotona on huono ilmapiiri. Joudut varomaan sanojasi ja olemaan liikaa terapeuttina. Ärtymys on muuten merkki siitä, että alat itsekin masentua. Värit katoaa elämästä. Missä on se tasavertainen puoliso, johon rakastuin?
Niin, lue ja neuvo sen jälkeen, kuinka toimia!
Onko nyt ihan varma että on edes masennusta? Ihminen voi nimittäin olla tyytymätön elämäänsä niin monista muistakin eri syistä. Ilemisesti ette oikeasti puhu miehenne kanssa rehellisesti ja syvällisesti? Mies ei ehkä halua? vaan tuo ainoastaan esille epämääräisen tyytymättömyytensä?
Minä olen huokailija ja kaikki on päin hevelettiä- tyyppinen ihminen itse. Oma isäni on ihan samanlainen, ja myös äitini on todella negatiivinen. Mieheni taas on päinvastainen, ja ero on kuin yöllä ja päivällä kun käymme minun vanhemmillani kylässä, vs. miehen vanhemmilla. Minun vanhemmiltani poisuessa mieli on ikävä, ja päässä vain tyytymättömyyttä, miehen vanhemmilta poistuttaessa hymyilyttää.
En ole kuitenkaan masentunut, vaikka sitäkin on joskus ehdotettu. Saatan olla pitkiäkin aikoja siipi maassa, ja sitten taas olla iloinen ja tekeväinen.
En lukenut ihan koko ketjua, mutta kysyn kuitenkin: oletko sanonut miehelle, että olet harkinnut hänen käytöksensä vuoksi eroa ja ihan oikeasti, et vain leikilläsi? Voi olla, että mies ei todellakaan hahmota, millainen musta mörkö hän sinulle ja perheelle on ja pyörii vain itsekkäästi omissa tuntemuksissaan. Voithan ilmoittaa, että muutatte lasten kanssa muualle ja katsotte sitten harkinta-aikana, miten suhteen käy.
Vierailija kirjoitti:
Ei työssäkäyminen ole mikään kriteeri masennuksen tasolle yksinään. Itselläni on vaikea masennus ja käyn yhä kokopäivätöissä. Lääkärin tulee nähdä elämän kokonaisuus ja toki potilaan on oltava rehellinen.
Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus vaikka oikeastaan kaikille muille pyrin esittämään kaiken olevan hyvin. Lääkärille olin kuitenkin rehellinen ja nyt on hoito aloitettu.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi kuulostaa ihan minulta. Ymmärrän että olen raskasta seuraa ja tiedän että miehelleni tämän täytyy olla kamalaa vaikka koittaakin pitää yllä positiviista ilmapiiriä. Olen kehottanut häntä lähtemään ja jättämään minut yksin tähän paskaan muttei hän ainakaan vielä ole sitä tehnyt.