Säilyykö kummeus jos lapsi aikuistuttuaan eroaa kirkosta tai vaihtaa kokonaan uskontoa?

Hei eikö kellään ole mielipidettä? Kummilapseni vaihtoi toiseen kristilliseen kirkkoon mutta mietin silti tätä

Kummeus ei “vanhene” eikä automaattisesti lakkaa olemasta, vaikka lapsi myöhemmin eroaisi kirkosta, vaihtaisi uskontoa tai vaikka ei enää olisi missään tekemisissä kirkon kanssa.

Kummius perustuu alkujaan kasteeseen ja siihen, että kummin tehtävä on ollut tukea lapsen hengellistä ja henkistä kasvua. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Evangelical Lutheran Church of Finland tämä on edelleen lähtökohta, mutta käytännössä kummin rooli on nykyään ennen kaikkea ihmissuhde.

Eli tiivistettynä:

Kirkosta eroaminen ei poista kummuutta.

Uskonnon vaihtaminen ei poista kummuutta.

Kummi ei “lakkaa olemasta kummi” myöskään rippikoulun, ylioppilaaksi valmistumisen tai muun iän myötä.

Käytännössä kummin aktiivinen rooli usein muuttuu ajan myötä. Monilla se painottuu lapsuus- ja nuoruusvuosiin (rippikoulu, juhlat, elämän tärkeät hetket), ja aikuistumisen jälkeen yhteys voi olla satunnaisempaa – mutta se on enemmän ihmissuhdekysymys kuin mikään “virallinen päättyminen”.

Joskus ihmiset kokevat, että kummin tehtävä “on suoritettu”, kun nuori itsenäistyy, mutta virallisesti tai symbolisesti kummius ei katkea mihinkään tiettyyn hetkeen.

Mietitkö oikeasti tuollaisia asioita?

Kyllä mun kummeus loppu kun kummilapsi täytti 18v ja kun itse vaihdoin hiippakuntaa.

Kummius

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun kummeus loppu kun kummilapsi täytti 18v ja kun itse vaihdoin hiippakuntaa.

Heititkö myös veivin ja lusikan nurkkaan?

Se on kummius, eikä mikään kummeus tai kummuus.

Vierailija kirjoitti:

Kummeus ei “vanhene” eikä automaattisesti lakkaa olemasta, vaikka lapsi myöhemmin eroaisi kirkosta, vaihtaisi uskontoa tai vaikka ei enää olisi missään tekemisissä kirkon kanssa.

Kummius perustuu alkujaan kasteeseen ja siihen, että kummin tehtävä on ollut tukea lapsen hengellistä ja henkistä kasvua. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Evangelical Lutheran Church of Finland tämä on edelleen lähtökohta, mutta käytännössä kummin rooli on nykyään ennen kaikkea ihmissuhde.

Eli tiivistettynä:

Kirkosta eroaminen ei poista kummuutta.

Uskonnon vaihtaminen ei poista kummuutta.

Kummi ei “lakkaa olemasta kummi” myöskään rippikoulun, ylioppilaaksi valmistumisen tai muun iän myötä.

Käytännössä kummin aktiivinen rooli usein muuttuu ajan myötä. Monilla se painottuu lapsuus- ja nuoruusvuosiin (rippikoulu, juhlat, elämän tärkeät hetket), ja aikuistumisen jälkeen yhteys voi olla satunnaisempaa – mutta se on enemmän ihmissuhdekysymys kuin mikään “virallinen päättyminen”.

Joskus ihmiset kokevat, että kummin tehtävä “on suoritettu”, kun nuori itsenäistyy, mutta virallisesti tai symbolisesti kummius ei katkea mihinkään tiettyyn hetkeen.

No olisi outoa olla sellaisen kummi ja kristillistä kasvatusta antava jos kohde on vaikka huivipäinen muslimi? Kyllähän se nyt siihen katkeaa, se kummeus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun kummeus loppu kun kummilapsi täytti 18v ja kun itse vaihdoin hiippakuntaa.

Muutuitko kummitukseksi?

Kirkon silmissä kummius ei pääty. Vaikka kummi tekisi lapselle kaikkein karmeimpia rikoksia, tämän kummius on ikuista.