Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin. 

Meidän koulun IP-toiminnassa on ulkoilua, vapaata leikkiä ja piirtämistä. Ei ole ainakaan usein aikuisen suunnittelemaa toimintaa. Ohjaajat ovat mukavia, siellä on osa lastenohjaajan/lähihoitajan koulutuksella, koska osa heistä on eskarin puolella päivällä (ja osa on entisiä päiväkodin työntekijöitä).

Kyllä ne silti on jollain tavalla ohjattu tiettyihin aikoihin ja pitää aloittaa ja lopettaa samaan aikaan kuin muutkin. Ei se ole siis sama asia kuin olla kotona ja tehdä mitä haluaa milloin haluaa.

On sillä tavalla ohjattu, että välipala on tiettyyn aikaan ja ulos mennään tiettyyn aikaan (tosin riippuu lasten määrästä, välillä oma lapseni on mennyt pienemmässä porukassa ulos, kun muut ovat vielä olleet sisällä). Mutta sitten pihalla ja sisällä ollessa ei ole mitään sellaista, että nyt piirretään, nyt leikitään, nyt askarrellaan, vaan lapset tekevät siellä omia juttujaan.

Riippuu varmaan iltapäiväkerhosta mutta kyllä ainakin oman lapseni kerhossa oli aika paljonkin erilaista ohjattua toimintaa ja yhteisleikkihetkiä, lauluja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Se on totta, noin kirjoittava ei selvästi ole kovin hyvin perillä siitä millaisia pelit ja pelaaminen on. Ne pelit on tarkoituksella tehty koukuttaviksi ja houkutteleviksi, myös pikkukoululaiselle. Ne nimenomaan herättää mielenkiinnon ja uteliaisuuden, leikkimielen, haastaa kokeilemaan eri juttuja, palkitsee jne. Riippuu toki pelistä, mutta tokihan kaikkien tarkoituksena on saada pelaaja haluamaan pelata mahdollisimman paljon.

Varmaan, jos elämässä ei ole muuta kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Se on totta, noin kirjoittava ei selvästi ole kovin hyvin perillä siitä millaisia pelit ja pelaaminen on. Ne pelit on tarkoituksella tehty koukuttaviksi ja houkutteleviksi, myös pikkukoululaiselle. Ne nimenomaan herättää mielenkiinnon ja uteliaisuuden, leikkimielen, haastaa kokeilemaan eri juttuja, palkitsee jne. Riippuu toki pelistä, mutta tokihan kaikkien tarkoituksena on saada pelaaja haluamaan pelata mahdollisimman paljon.

Tuo "koukuttavuus" tarkoittaa samaa kuin hyvä ja mukava peli. Eihän kukaan aikuinenkaan ehdoin tahdoin katsoisi tylsää tv-sarjaa tai lukisi pitkäveteistä kirjaa. Hyvä viihde, oli se sitten peli, kirja tai elokuva, on koukuttavaa jos sen haluaa noin negatiivisella sanalla kuvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Tervetuloa nykypäivään. Kasvatan lapsiani hampaat irvessä ja olen ihan varmasti käyttänyt joka ikisen mahdollisuuden ruokkia heidän uteliaisuuttaan ja leikkisyyttään.

Mitä he tekevät mieluiten? Pelaavat. Mitä he tekevät jos en ole vahtimassa? Pelaavat. Mitä tekevät toisten lasten kanssa? Pelaavat. Tietysti meillä on kaikki estot ja rajoittimet joten koko päivää ei voi. Potkin ulos ja pakotan liikkumaan, mutta se on jokapäiväinen taistelu. Enkä varmasti ole yksin tämän asian kanssa.

Koulussa ja jo päiväkodissa myös oppimista on pelillistetty; lukemaan ja laskemaan opitaan pelien avulla, koulussa oppiminen tarkastetaan kahootilla. Siihen lapset kasvavat nykyään. Pelit suunnitellaan koukuttaviksi, ei lapsi niitä osaa itse vastustaa. Ei todellakaan tarvitse olla masentunut teini halutakseen olla kiinni ruudussa koko päivän.

Niin mitä on pärjääminen? Varmaan suurin osa 7-vuotiaista "pärjää" eli selviää hengissä muutaman tunnin yksinään, osaa jopa ottaa välipalaa jos on nälkä. Mutta onko se lapselle mitenkään mielekästä? Riippuu lapsesta, jotkut voi tykätä, jotkut voi pelätä, jotkut kyllästyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meinaat että kotona tai pihalla ei voi leikkiä? Kumma. Yleensä normaalit lapset keksivät mainiosti keskenään tekemistä.

Miten hirveästi tähänkin uppoaa rahaa.

Meillä kylvetään nykyään rahaa kaikenkarvaiseen humpuukiin ikäänkuin sitä kasvaisi puissa. Tajutkaa että se on poissa esim sairaanhoidosta.

Lisäksi lapsista kasvaa passiivisia olmeja kun kaikki kannetaan valmiina eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Se on totta, noin kirjoittava ei selvästi ole kovin hyvin perillä siitä millaisia pelit ja pelaaminen on. Ne pelit on tarkoituksella tehty koukuttaviksi ja houkutteleviksi, myös pikkukoululaiselle. Ne nimenomaan herättää mielenkiinnon ja uteliaisuuden, leikkimielen, haastaa kokeilemaan eri juttuja, palkitsee jne. Riippuu toki pelistä, mutta tokihan kaikkien tarkoituksena on saada pelaaja haluamaan pelata mahdollisimman paljon.

Tuo "koukuttavuus" tarkoittaa samaa kuin hyvä ja mukava peli. Eihän kukaan aikuinenkaan ehdoin tahdoin katsoisi tylsää tv-sarjaa tai lukisi pitkäveteistä kirjaa. Hyvä viihde, oli se sitten peli, kirja tai elokuva, on koukuttavaa jos sen haluaa noin negatiivisella sanalla kuvata.

Niin, monesti sarjoissa ja kirjoissa sattuu jakson/luvun lopussa jotain jännää että houkuttaa aloittamaan sen seuraavan. Peleissä sama juttu, kun etenet vielä vähän niin saat tämmöisen ja kohta taas tämmöisen jutun. Sitä on ihan tutkittu että ne keskimäärin aiheuttaa enemmän riippuvuutta kuin kirjat/tv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni itki katkerasti kun ip-kerho päättyi tokan luokan lopussa. Kolmosen alusta oli opeteltava yksin matkustamaan bussilla koulusta kotiin. Matka oli sen verran pitkä ja vaarallinen, että koulukavereista sai luvan tulla mukaan tai kyläilyyn meillä vain harva.[/lähikoulu quote]

oliko nk koulushoppailua vai lähikoulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Onkohan nyt ymmärryksessä jotain enemmänkin vialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Se on totta, noin kirjoittava ei selvästi ole kovin hyvin perillä siitä millaisia pelit ja pelaaminen on. Ne pelit on tarkoituksella tehty koukuttaviksi ja houkutteleviksi, myös pikkukoululaiselle. Ne nimenomaan herättää mielenkiinnon ja uteliaisuuden, leikkimielen, haastaa kokeilemaan eri juttuja, palkitsee jne. Riippuu toki pelistä, mutta tokihan kaikkien tarkoituksena on saada pelaaja haluamaan pelata mahdollisimman paljon.

Varmaan, jos elämässä ei ole muuta kiinnostavaa.

Niin, esim jos pikkukoululainen on monta tuntia päivästä yksin kotona.

vanhemmat tuntee lapsensa ja jos ip kerho on koulussa niin katsovat sen parhaimmaksi mitä kotona olon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terve lapsi niin åärjää. Hyvä vaan, että saa olla rauhallisessa ympäristössä koulun jälkeen. Oltiin ennenkin eikä tarvita mielenterveyslääkkeitä tai terapiaa.

Aika moni esim. niistä kasari-ysärilapsista kylläkin tarvitsee lääkkeitä ja terapiaa nyt aikuisena, vaikka ei ollut iltapäiväkerhoa.

Meinaat, ettei ip-kerhossa olijat tule tarvitsemaan? Veikkaan, että tarviivat vielä enemmän. Jatkuva hälinä ja virikkeellisyys tekee levottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meinaat että kotona tai pihalla ei voi leikkiä? Kumma. Yleensä normaalit lapset keksivät mainiosti keskenään tekemistä.

Miten hirveästi tähänkin uppoaa rahaa.

Meillä kylvetään nykyään rahaa kaikenkarvaiseen humpuukiin ikäänkuin sitä kasvaisi puissa. Tajutkaa että se on poissa esim sairaanhoidosta.

Lisäksi lapsista kasvaa passiivisia olmeja kun kaikki kannetaan valmiina eteen.

Ainakin ne lapset on poissa sairaanhoidosta kun eivät keksi joukolla hölmöyksiä iltapäivän pitkinä tunteina keskenään, vaan joku katsoo perään. Ainahan joukkoon joku uhkarohkea löytyy joka yllyttää muitakin kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei 7-vuotiasta pidä jättää vielä yksin mutta nykypäivän on erittäin tyypillistä, että kakaroiden annetaan viilettää ites missä ties mihin aikaan. Sen takia erittäin iso osa nykypäivän kakaroista on todella huonokäytöksistä ja suorastaan tyhmää.

Sehän on juuri päinvastoin! Nykyään ei anneta viilettää, ennen annettiin. Esim. omien vanhempieni lapsuudessa isommat lapset vahtivat pienempiä. Ajattelepa kaupungeissa sitä aikaa, kun useamman lapsen perhe asui jossain hellahuoneessa – olivatko lapset sisällä leikkimässä tai vahtiko äiti heitä leikkipuistossa? Ei, lapset kulkivat pihoilla omina porukoinaan, kun vanhemmat olivat töissä. Maaseudulla sama juttu, lapset kulkivat keskenään. Lapset myös saattoivat olla yksin paimenessa pitkiäkin aikoja.

Ekaluokkalaiseni pääsee koulusta yhdeltä, itse pääsen töistä kolmelta. Kotona on myös isompia sisaruksia. Joinain päivinä puoliso. Hyvin tulee menemään.

Vierailija kirjoitti:

Ei 7-vuotiasta pidä jättää vielä yksin mutta nykypäivän on erittäin tyypillistä, että kakaroiden annetaan viilettää ites missä ties mihin aikaan. Sen takia erittäin iso osa nykypäivän kakaroista on todella huonokäytöksistä ja suorastaan tyhmää.

Ja ennen aikaan kun lapset viiletti vielä paljon enemmän yksin, ne oli jotenkin maagisesti paremmin käyttäytyviä ja fiksumpia? Nykyäänhän hyvin pieni osa lapsista on niitä jotka saa viilettää missä tykkää ties mihin aikaan.