Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole varaa laittaa. Meilläkin se ip-kerho maksaa 110e/kk ihan kaikille. Ei siis mitään maksuluokkia. Se on ihan tolkuton summa kuukaudessa muutaman tunnin hoidosta.

Ja siis meilläkään ei mene ekaluokkalainen hoitoon iltapäiviksi. Sai itse päättää meneekö, vai onko kotona niin. Onneksi halusi olla kotona niin ei tarvitse maksaa tuotakin. Tosin meidän lapsi on omatoiminen ja reipas ja mummo asuu lähellä, eli lapsi saa äkkiä apua jos tulee joku kauhun paikka.

Ymmärrän kyllä hyvin, että ujommat lapset ei uskalla olla kauaa yksin kotona ja että kaikki lapset ei vain ole valmiita. Osa ekaluokkalaisistahan on vasta 6, koska ovat syntyneet esim joulukuun lopussa. Meidän on syntynyt tammikuussa, eli käytännössä vuoden vanhempi kuin ne luokan pienimmät.

Meillä maksaa 160e, mutta siihen saa kyllä hakea helpotusta (en tiedä millä kriteereillä, niitä ei kerrottu). Me valittiin osa-aikainen eli lapsi on 3 tuntia päivässä iltapäiväkerhossa, tällöin maksu on 120e/kk. Enemmän kuin kokoaikainen päivähoito eskarivuonna, kun perheessä on päiväkoti-ikäinen myös, mutta näillä mennään. Lapsen etua ajatellen laitettii

kerhoon, saa leikkiä ja liikkua joka päivä kavereitten kanssa siellä ip-kerhossa eikä tarvitse tylsistyä kotona.

Miksi ihmeessä laittaisin?

Olemme miehen kanssa kumpikin kotona etätöissä. Kun koululaiset kotiutuvat, annan kummallekin välipalaa, vaihdamme kuulumiset ja autan läksyjen kanssa, jos on tarve ja jatkan sitten töitäni. 

Meillä esikoinen oli ekaluokkalaisena iltapäivätoiminnassa, kun ylisosiaalisena tyyppinä sinne tahtoi, mutta eipä halunnut enää sen jälkeen ja ymmärrän hyvin. Koululla kun ip-kerhoa järjestävillä ei ole homma hanskassa: lapsia on paljon, vetäjiä vähän, eivät pysy ollenkaan perillä siitä, että kuka on kukin. Sama lapsi oli parin viikon sisällä pidetty siellä "vankina", kun eivät päästäneet kävelemään kotiin, vaikka nimenomaan niin oli sovittu ja varmistettu, parina kertana taas "unohtivat", että päivä päättyy, eikä oman ryhmän vetäjä tiennyt, missä on ja vasta kun soitin ja ihmettelin, niin löytyi toisesta ryhmästä, unohdettiin kertoa retkistä, unohdettiin kertoa vetäjien kokouksista ja niin edelleen. 

Joten ei, emme hakeneet kerhopaikkaa enää tokaluokkalaisena, emmekä myöskään kahdelle nuoremmalle lapselle. On varmasti paikkakuntia, joissa ip-kerhot ovat kivoja ja toimivat, mutta ei täällä ja samoja kokemuksia on muillakin vanhemmilla. Opimme kerrasta, ettei kannata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Aika moni asia on muuttunut esim. sen suhteen mikä katsotaan hyväksi tavaksi kasvattaa lapsia. Lapset sinänsä varmaan ei ole muuttunut, mutta sen puoleen joo ettei ole pakko vaan opetella pärjäämään halusi tai ei. Ja toinen iso ero on se, että niitä kavereita ei tosiaan välttämättä ole, jos suurin osa on iltapäiväkerhossa ja loput jossain mummolla jne. Toki noissa kunnissa joissa iltapäiväkerhopaikkoja ei ole kaikille, on varmaan niitä kotiin meneviä kavereitakin enemmän ja leikkiseuraa iltapäiviin mahdollista löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin. 

Meidän koulun IP-toiminnassa on ulkoilua, vapaata leikkiä ja piirtämistä. Ei ole ainakaan usein aikuisen suunnittelemaa toimintaa. Ohjaajat ovat mukavia, siellä on osa lastenohjaajan/lähihoitajan koulutuksella, koska osa heistä on eskarin puolella päivällä (ja osa on entisiä päiväkodin työntekijöitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Metelin on todettu tutkitusti haittaavan aivan kaikkia, myös niitä, jotka eivät sitä häiritsevänä koe. Ja aivan varmasti 8 tuntia meteliä päivässä vahingoittaa kehittyviä aivoja.

Tein ip- ohjaajan hommia, koska muutakaan ei ollut tarjolla, joten kyllä, työmoraalini oli varmasti heikko. Ja koska suurin osa työntekijöistä oli opiskelijoita, kauan työttömänä olleita, eläkeikäisiä ja sellaisia, jotka luulivat homman olevan helppoa, oli tilanne kohdallaan sama. Ikävä fakta kuitenkin oli, että monella pitkän linjan työntekijälläkin se oli aivan yhtä heikko. Eniten ehkä järkytti se, että minua, heikosta työmoraalista huolimatta, kiinnosti enemmän lasten henkinen ja fyysinen hyvinvointi, kuin vastuuohjaajia.

Monessa ip:ssa lapsia ainoastaan säilötään, ja eihän se keskivertolasta lopuksi ikää tuhoakaan. Omiani en silti laittanut ip- kerhoon, mikä varmasti kertoo paljon.

Minulle ainakin riittäisi ihan hyvin, että iltapäiväkerhossa lapsille tarjotaan tilat vapaaseen leikkiin ja joku joka vähän katsoo perään. Ja jos sen välipalan saisi niin kiva. Toki ohjaajan pitäisi sillä lailla noheva olla että osaa tarvittaessa komentaa perseilijöitä ja katsoa ettei ketään kiusata. Mutta ei todellakaan tarvitse olla mitään hienoa pedagogista toimintaa, "säilöminen" riittää hyvin. 7v:t kyllä keksii puuhaa itsekin. Kotonahan lapsi vaan olisi ilman sen kummempaa ohjelmaa, ja ilman kavereita. Riippunee toki lapsesta miten itsenäinen touhuilija on, omastani voin olla varma että kyllästyisi kotona ja illalla saisi sitten toimia ohjelmatoimistona sille.

eka ja toka Luokka halusi nk leikkipuistoon joka valvottu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin. 

Meidän koulun IP-toiminnassa on ulkoilua, vapaata leikkiä ja piirtämistä. Ei ole ainakaan usein aikuisen suunnittelemaa toimintaa. Ohjaajat ovat mukavia, siellä on osa lastenohjaajan/lähihoitajan koulutuksella, koska osa heistä on eskarin puolella päivällä (ja osa on entisiä päiväkodin työntekijöitä).

Kyllä ne silti on jollain tavalla ohjattu tiettyihin aikoihin ja pitää aloittaa ja lopettaa samaan aikaan kuin muutkin. Ei se ole siis sama asia kuin olla kotona ja tehdä mitä haluaa milloin haluaa.

koulun ip kerhot hyviä mutta ei oo joka koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotona lasten koulusta tullessa, miksi laittaisin ip-kerhoon?

Ihmettelen sitä miksei ihmiset tee 80% työaikaa osittaisella hoitorahalla kun se kerran on mahdollista.

80 % työaika sopii vain kaupan kassa -tyyppiseen työhön, missä työtä on sen aikaa kuin on töissä.

Asiantuntijatöissä joutuu käytännössä tekemään samat työt kuin ennenkin, mutta pienemmällä palkalla.

Tee samat työt 80% palkalla ja Kela maksaa ruhtinaallisen 100e kompensaation? Joo ei oikein kuulosta hyvälle diilille. Onneksi meillä molemmat voi tehdä osittain etänä joten välttämätön tarve ip-kerholle ei ole. Lapsi ilmoitettiin sinne kyllä ja menee, mutta jos ei tykkääkään niin voidaan se lopettaa. Uskoisin kuitenkin että ainakin alkuun se tulee ihan tarpeeseen, saa leikkiä kavereitten kanssa eikä häiriköi vanhempien työpäiviä tylsistyessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Metelin on todettu tutkitusti haittaavan aivan kaikkia, myös niitä, jotka eivät sitä häiritsevänä koe. Ja aivan varmasti 8 tuntia meteliä päivässä vahingoittaa kehittyviä aivoja.

Tein ip- ohjaajan hommia, koska muutakaan ei ollut tarjolla, joten kyllä, työmoraalini oli varmasti heikko. Ja koska suurin osa työntekijöistä oli opiskelijoita, kauan työttömänä olleita, eläkeikäisiä ja sellaisia, jotka luulivat homman olevan helppoa, oli tilanne kohdallaan sama. Ikävä fakta kuitenkin oli, että monella pitkän linjan työntekijälläkin se oli aivan yhtä heikko. Eniten ehkä järkytti se, että minua, heikosta työmoraalista huolimatta, kiinnosti enemmän lasten henkinen ja fyysinen hyvinvointi, kuin vastuuohjaajia.

Monessa ip:ssa lapsia ainoastaan säilötään, ja eihän se keskivertolasta lopuksi ikää tuhoakaan. Omiani en silti laittanut ip- kerhoon, mikä varmasti kertoo paljon.

Minulle ainakin riittäisi ihan hyvin, että iltapäiväkerhossa lapsille tarjotaan tilat vapaaseen leikkiin ja joku joka vähän katsoo perään. Ja jos sen välipalan saisi niin kiva. Toki ohjaajan pitäisi sillä lailla noheva olla että osaa tarvittaessa komentaa perseilijöitä ja katsoa ettei ketään kiusata. Mutta ei todellakaan tarvitse olla mitään hienoa pedagogista toimintaa, "säilöminen" riittää hyvin. 7v:t kyllä keksii puuhaa itsekin. Kotonahan lapsi vaan olisi ilman sen kummempaa ohjelmaa, ja ilman kavereita. Riippunee toki lapsesta miten itsenäinen touhuilija on, omastani voin olla varma että kyllästyisi kotona ja illalla saisi sitten toimia ohjelmatoimistona sille.

Kavereiden takia minä lapseni sinne laitan. En minkään muun. Oma lapseni on sosiaalinen ja kärsisi yksin kotona.

vanhempi/vanhemmat jos käy koko pvä töissä niin pääsevät n klo 16 ja matkat päälle niin ei hyvä lapselle ja jos aduu vielä etyä ei naapureita lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin. 

Meidän koulun IP-toiminnassa on ulkoilua, vapaata leikkiä ja piirtämistä. Ei ole ainakaan usein aikuisen suunnittelemaa toimintaa. Ohjaajat ovat mukavia, siellä on osa lastenohjaajan/lähihoitajan koulutuksella, koska osa heistä on eskarin puolella päivällä (ja osa on entisiä päiväkodin työntekijöitä).

Kyllä ne silti on jollain tavalla ohjattu tiettyihin aikoihin ja pitää aloittaa ja lopettaa samaan aikaan kuin muutkin. Ei se ole siis sama asia kuin olla kotona ja tehdä mitä haluaa milloin haluaa.

On sillä tavalla ohjattu, että välipala on tiettyyn aikaan ja ulos mennään tiettyyn aikaan (tosin riippuu lasten määrästä, välillä oma lapseni on mennyt pienemmässä porukassa ulos, kun muut ovat vielä olleet sisällä). Mutta sitten pihalla ja sisällä ollessa ei ole mitään sellaista, että nyt piirretään, nyt leikitään, nyt askarrellaan, vaan lapset tekevät siellä omia juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Samaa mieltä. 7 - vuotiaan ei voi olettaa osaavan säännöstellä peliaikaa. T : lasun sossu

Jos terve lapsi niin åärjää. Hyvä vaan, että saa olla rauhallisessa ympäristössä koulun jälkeen. Oltiin ennenkin eikä tarvita mielenterveyslääkkeitä tai terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Se on totta, noin kirjoittava ei selvästi ole kovin hyvin perillä siitä millaisia pelit ja pelaaminen on. Ne pelit on tarkoituksella tehty koukuttaviksi ja houkutteleviksi, myös pikkukoululaiselle. Ne nimenomaan herättää mielenkiinnon ja uteliaisuuden, leikkimielen, haastaa kokeilemaan eri juttuja, palkitsee jne. Riippuu toki pelistä, mutta tokihan kaikkien tarkoituksena on saada pelaaja haluamaan pelata mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jos terve lapsi niin åärjää. Hyvä vaan, että saa olla rauhallisessa ympäristössä koulun jälkeen. Oltiin ennenkin eikä tarvita mielenterveyslääkkeitä tai terapiaa.

Monelle vanhemmalle pelkkä pärjääminen ei riitä. Ennenkin oli iltapäivähoitoa lapsille ja toisaalta monet olivat esim. mummon luona. Meidänkin koulussa oli useampi lapsi toisen koulun alueelta, jotka kävivät meidän koulua siksi, että heidän mummonsa asuivat koulun lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos terve lapsi niin åärjää. Hyvä vaan, että saa olla rauhallisessa ympäristössä koulun jälkeen. Oltiin ennenkin eikä tarvita mielenterveyslääkkeitä tai terapiaa.

Aika moni esim. niistä kasari-ysärilapsista kylläkin tarvitsee lääkkeitä ja terapiaa nyt aikuisena, vaikka ei ollut iltapäiväkerhoa.