Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?
Kommentit (364)
Nykyään on liikennettäkin melkoisesti enemmän kuin vaikkapa ysärillä. En päästäisi 7-vuotiasta kulkemaan kovinkaan pitkää matkaa yksikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Mistä näin päättelet?
Espanjassa lapset joutuvat olemaan paljonkin yksin kotona, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää esim. hotelli- ja ravintola - alalla...Virallinen suositus 9-12 v ...pärjää jo omineen...Linkkiä tähän.
Me olemme asuneet Espanjassa ja kouluunkin piti saattaa koko alakoulun ajan ja tietysti hakea. Yläkouluun sai soviteltua yksin kulkemisen. Lapset eivät todellakaan saaneet olla yksin tai sitten käytäntö on muuttunut isosti.
Italiassa sama, 12-vuotiaaksi pitää olla kouluun saattaja ja hakija.
No, asia onkin vähän eri maissa, joissa äidit harvemmin käyvät töissä.
Haloo, ihan samalla tavalla käy äidit töissä siellä kuin Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastin tulla hiljaiseen kotiin. Ihana oli olla yksi kotona tai sit mentii leikkii naapuri lasten kanssa. Mun oli jo pienenä vaikea sietää hullua meteliä. Toki meillä oli koira, niin siit oli aina seuraa.
Samoin! Oli ihanaa katsoa telkkarista ostostv:ta, leikkiä, tehdä rauhassa läksyt ja juoda kylmää kaakaota. Se oli jo ekaluokkalaisena päivieni kohokohta.
Mutta oma ekaluokkalaiseni ei tykkää yhtään olla yksin. Teen pääasiassa etätöitä eikä lapsi ole ollut iltapäiväkerhossa. Joskus käyn toimistolla ja niinä päivinä lapsi soittelee kokoajan ikävissään. Niin me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.
Metelin on todettu tutkitusti haittaavan aivan kaikkia, myös niitä, jotka eivät sitä häiritsevänä koe. Ja aivan varmasti 8 tuntia meteliä päivässä vahingoittaa kehittyviä aivoja.
Tein ip- ohjaajan hommia, koska muutakaan ei ollut tarjolla, joten kyllä, työmoraalini oli varmasti heikko. Ja koska suurin osa työntekijöistä oli opiskelijoita, kauan työttömänä olleita, eläkeikäisiä ja sellaisia, jotka luulivat homman olevan helppoa, oli tilanne kohdallaan sama. Ikävä fakta kuitenkin oli, että monella pitkän linjan työntekijälläkin se oli aivan yhtä heikko. Eniten ehkä järkytti se, että minua, heikosta työmoraalista huolimatta, kiinnosti enemmän lasten henkinen ja fyysinen hyvinvointi, kuin vastuuohjaajia.
Monessa ip:ssa lapsia ainoastaan säilötään, ja eihän se keskivertolasta lopuksi ikää tuhoakaan. Omiani en silti laittanut ip- kerhoon, mikä varmasti kertoo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Silloin oli muutkin lapset kotona.
Ja kotiäitiys paljon yleisempää.
90-luvulla kotiäitiys oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään.
Ei ollut. Silloin oltiin se kolme vuotta per mukula kotona ihan järjestään.
No ei oltu. En ollut minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Silloin oli muutkin lapset kotona.
Ja kotiäitiys paljon yleisempää.
90-luvulla kotiäitiys oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään.
Ei ollut. Silloin oltiin se kolme vuotta per mukula kotona ihan järjestään.
No ei oltu. En ollut minäkään.
Kyllä oltiin. Olen työpaikassa jossa suunnilleen kaikki sai lapsensa ysärillä eikä heitä juuri näkynyt.
Neljän lapsen äiti oli yhtä soittoa poissa 12 vuotta.
Opiskelukavereistani vain yksi meni töihin aiemmin kun esikoisensa oli kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Yksinäistä ja epäsosiaalista.
Onneksi ei ollu mun lapsuudes moisia kerhoja. Olispa ollut raskasta koulun jälkeen mennä sellaiseen. Oma rauha oli parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on liikennettäkin melkoisesti enemmän kuin vaikkapa ysärillä. En päästäisi 7-vuotiasta kulkemaan kovinkaan pitkää matkaa yksikseen.
Sehän riippuu siitäkin, missä asuu. Useimmissa paikoissa on nykyään kevyen liikenteen järjestelyt huomattavasti turvallisemmat kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Yksinäistä ja epäsosiaalista.
Onneksi ei ollu mun lapsuudes moisia kerhoja. Olispa ollut raskasta koulun jälkeen mennä sellaiseen. Oma rauha oli parasta.
Samaa mieltä. Oli ihanaa saada olla yksin kotona jos halusi, tai mennä kaverin kanssa leikkimään jos huvitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Silloin oli muutkin lapset kotona.
Ja kotiäitiys paljon yleisempää.
90-luvulla kotiäitiys oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään.
Ei ollut. Silloin oltiin se kolme vuotta per mukula kotona ihan järjestään.
No ei oltu. En ollut minäkään.
Kyllä oltiin. Olen työpaikassa jossa suunnilleen kaikki sai lapsensa ysärillä eikä heitä juuri näkynyt.
Neljän lapsen äiti oli yhtä soittoa poissa 12 vuotta.
Opiskelukavereistani vain yksi meni töihin aiemmin kun esikoisensa oli kaksi.
Miten tuo sitten muka eroaa nykypäivästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Mistä näin päättelet?
Espanjassa lapset joutuvat olemaan paljonkin yksin kotona, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää esim. hotelli- ja ravintola - alalla...Virallinen suositus 9-12 v ...pärjää jo omineen...Linkkiä tähän.
Me olemme asuneet Espanjassa ja kouluunkin piti saattaa koko alakoulun ajan ja tietysti hakea. Yläkouluun sai soviteltua yksin kulkemisen. Lapset eivät todellakaan saaneet olla yksin tai sitten käytäntö on muuttunut isosti.
Italiassa sama, 12-vuotiaaksi pitää olla kouluun saattaja ja hakija.
No, asia onkin vähän eri maissa, joissa äidit harvemmin käyvät töissä.
Haloo, ihan samalla tavalla käy äidit töissä siellä kuin Suomessakin.
Kukas niitä koululaisia sitten taluttaa kouluun ja takaisin yläkouluikäiseksi asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Mistä näin päättelet?
Espanjassa lapset joutuvat olemaan paljonkin yksin kotona, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää esim. hotelli- ja ravintola - alalla...Virallinen suositus 9-12 v ...pärjää jo omineen...Linkkiä tähän.
Me olemme asuneet Espanjassa ja kouluunkin piti saattaa koko alakoulun ajan ja tietysti hakea. Yläkouluun sai soviteltua yksin kulkemisen. Lapset eivät todellakaan saaneet olla yksin tai sitten käytäntö on muuttunut isosti.
Italiassa sama, 12-vuotiaaksi pitää olla kouluun saattaja ja hakija.
No, asia onkin vähän eri maissa, joissa äidit harvemmin käyvät töissä.
Haloo, ihan samalla tavalla käy äidit töissä siellä kuin Suomessakin.
Eipä pidä paikkaansa, vaan naisten osa-aikatyö on noissa maissa erittäin yleistä, Suomessa taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Silloin oli muutkin lapset kotona.
Ja kotiäitiys paljon yleisempää.
90-luvulla kotiäitiys oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään.
Ei ollut. Silloin oltiin se kolme vuotta per mukula kotona ihan järjestään.
No ei oltu. En ollut minäkään.
Kyllä oltiin. Olen työpaikassa jossa suunnilleen kaikki sai lapsensa ysärillä eikä heitä juuri näkynyt.
Neljän lapsen äiti oli yhtä soittoa poissa 12 vuotta.
Opiskelukavereistani vain yksi meni töihin aiemmin kun esikoisensa oli kaksi.
Minun työpaikassa itseni lisäksi ainakin viisi naista sai lapsen/lapsia ysärillä. Ja kukaan ei ollut kotona kolmea vuotta. Itse olin kolme kuukautta hoitoalalla sen vuoksi että äitiysloma loppui toukokuussa enkä halunnut mennä kesäksi töihin. Ja sitäkin meillä töissä pomo ihmetteli ja yritti kieltää hoitovapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla ole varaa laittaa. Meilläkin se ip-kerho maksaa 110e/kk ihan kaikille. Ei siis mitään maksuluokkia. Se on ihan tolkuton summa kuukaudessa muutaman tunnin hoidosta.
Ja siis meilläkään ei mene ekaluokkalainen hoitoon iltapäiviksi. Sai itse päättää meneekö, vai onko kotona niin. Onneksi halusi olla kotona niin ei tarvitse maksaa tuotakin. Tosin meidän lapsi on omatoiminen ja reipas ja mummo asuu lähellä, eli lapsi saa äkkiä apua jos tulee joku kauhun paikka.
Ymmärrän kyllä hyvin, että ujommat lapset ei uskalla olla kauaa yksin kotona ja että kaikki lapset ei vain ole valmiita. Osa ekaluokkalaisistahan on vasta 6, koska ovat syntyneet esim joulukuun lopussa. Meidän on syntynyt tammikuussa, eli käytännössä vuoden vanhempi kuin ne luokan pienimmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.
Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.
Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.
Milloin tämä oli?
Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.
Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.
Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!
Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.
Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.
Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.
Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.
Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin.
Et edes ymmärrä mitä termi tarkoittaa. Reppana.
Tietenkin ymmärrän. Kuten myös sen että "lapsilähtöinen" on monille taikasana jolla voi perustella mitä vain kun väittää sen olevan lapsen parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No silloin kun minä olin pieni niin ei edes ollut ap tai ip kerhoja, oli pakko pärjätä. Mikseivät nyt pärjää kun ennenkin oli pakko pärjätä,mikä on muuttunut? Omat ysärilapset ovat pärjänneet myös.
Silloin oli muutkin lapset kotona.
Ja kotiäitiys paljon yleisempää.
90-luvulla kotiäitiys oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään.
Ei ollut. Silloin oltiin se kolme vuotta per mukula kotona ihan järjestään.
No ei oltu. En ollut minäkään.
Kyllä oltiin. Olen työpaikassa jossa suunnilleen kaikki sai lapsensa ysärillä eikä heitä juuri näkynyt.
Neljän lapsen äiti oli yhtä soittoa poissa 12 vuotta.
Opiskelukavereistani vain yksi meni töihin aiemmin kun esikoisensa oli kaksi.
Miten tuo sitten muka eroaa nykypäivästä?
Ainakin omassa tuttavapiirissäni korkeasti koulutetut naiset menee töihin, kun lapsi on noin 1-vuotias (tai jo aiemmin, jos puoliso jää kotiin osaksi vuotta).
Matalammin koulutetut ja suorittavan työn tekijät voi jäädä vuosienkin ajaksi, kunhan vaan miehen rahat riittää koko porukan elämiseen.
Eri
Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.
Enpä minäkään ysärillä tullut yksin koulusta kotiin ekalla vaan menin naapuriin. Pph:lla oli jotkut iltapäivähoidossa ja moni meni esim mummon luokse, ja siellä maalla toki monen vanhemmat oli maanviljelijöitä eli tekivät töitä kotoa.
Meillä ei ip-kerho olisi välttämätön koska aina vähintään jompikumpi vanhempi on kotona etätöissä. Mutta tylsäähän sille lapselle tulee monta tuntia olla yksin, kun suurin osa kavereistakin on siellä ip-kerhossa, joten ainakin alkuun lapsi menee sinne. Katsotaan sitten keväämmällä onko tarvetta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.
Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE
Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.
Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.
Mistä näin päättelet?
Espanjassa lapset joutuvat olemaan paljonkin yksin kotona, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää esim. hotelli- ja ravintola - alalla...Virallinen suositus 9-12 v ...pärjää jo omineen...Linkkiä tähän.
Me olemme asuneet Espanjassa ja kouluunkin piti saattaa koko alakoulun ajan ja tietysti hakea. Yläkouluun sai soviteltua yksin kulkemisen. Lapset eivät todellakaan saaneet olla yksin tai sitten käytäntö on muuttunut isosti.
Italiassa sama, 12-vuotiaaksi pitää olla kouluun saattaja ja hakija.
No, asia onkin vähän eri maissa, joissa äidit harvemmin käyvät töissä.
Haloo, ihan samalla tavalla käy äidit töissä siellä kuin Suomessakin.
Kukas niitä koululaisia sitten taluttaa kouluun ja takaisin yläkouluikäiseksi asti?
Vanhemmat aamulla, isovanhemmat iltapäivällä, vanhemmat jos ei ole isovanhempia, palkataan joku, pyydetään muita vanhempia jos asuvat lähellä jne.
Tämä vaatii tietysti sellaista sosiaalisuutta jota
suomalaisella ei ole, eikä myöskään tule kun pikkulapsesta asti möllötetään yksinään omissa oloissa.
Alue: Aihe vapaa
Mä rakastin tulla hiljaiseen kotiin. Ihana oli olla yksi kotona tai sit mentii leikkii naapuri lasten kanssa. Mun oli jo pienenä vaikea sietää hullua meteliä. Toki meillä oli koira, niin siit oli aina seuraa.