Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?

Noissa iltapäivätoiminnoissa tapahtuu todella paljon kiusaamista ja lapset ovat siellä vain säilössä. Suurimmalla osalla ohjaajia ei ole mitään koulutusta tai tietämystä kasvatuksesta. Siellä on jopa 50 lasta yhdessä tilassa, ei mitään rauhaa. Lapset tulevat ihan väsyneinä kotiin ja sitten pitäisi vielä jaksqq läksyt ja mahdolliset harrastukset.

Oma lapseni oli ekan luokan ip-toiminnassa, mutta ei kovin mielellään. Tokalla sai tulla jo itse yksikseen kotiin. Tiedän joitain lapsia, jotka ovat tulleet jopa eskarista itsekseen kotiin. Jotkut ovat vain pärjääviä ja mieluummin yksinään kuin ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Noissa iltapäivätoiminnoissa tapahtuu

todella paljon kiusaamista ja lapset ovat siellä vain säilössä. Suurimmalla osalla ohjaajia ei ole mitään koulutusta tai tietämystä kasvatuksesta. Siellä on jopa 50 lasta yhdessä tilassa, ei mitään rauhaa. Lapset tulevat ihan väsyneinä kotiin ja sitten pitäisi vielä jaksqq läksyt ja mahdolliset harrastukset.

Oma lapseni oli ekan luokan ip-toiminnassa, mutta ei kovin mielellään. Tokalla sai tulla jo itse yksikseen kotiin. Tiedän joitain lapsia, jotka ovat tulleet jopa eskarista itsekseen kotiin. Jotkut ovat vain pärjääviä ja mieluummin yksinään kuin ryhmissä.

Eskarista ei todellakaan lapset saa itsekseen lähteä kotiin. Sieltä ei saa lasta ulos edes alaikäinen sisarus.

Minä olen kotona lasten koulusta tullessa, miksi laittaisin ip-kerhoon?

Ihmettelen sitä miksei ihmiset tee 80% työaikaa osittaisella hoitorahalla kun se kerran on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa iltapäivätoiminnoissa tapahtuu

todella paljon kiusaamista ja lapset ovat siellä vain säilössä. Suurimmalla osalla ohjaajia ei ole mitään koulutusta tai tietämystä kasvatuksesta. Siellä on jopa 50 lasta yhdessä tilassa, ei mitään rauhaa. Lapset tulevat ihan väsyneinä kotiin ja sitten pitäisi vielä jaksqq läksyt ja mahdolliset harrastukset.

Oma lapseni oli ekan luokan ip-toiminnassa, mutta ei kovin mielellään. Tokalla sai tulla jo itse yksikseen kotiin. Tiedän joitain lapsia, jotka ovat tulleet jopa eskarista itsekseen kotiin. Jotkut ovat vain pärjääviä ja mieluummin yksinään kuin ryhmissä.

Eskarista ei todellakaan lapset saa itsekseen lähteä kotiin. Sieltä ei saa lasta ulos edes alaikäinen sisarus.

Ei pidä paikkaansa. Joissain kaupungeissa esiopetuksesta vastaa koulu ja silloin lapsi saa itse lähteä kotiin. Joissain kaupungeissa siitä vastaa varhaiskasvatus ja silloin lapsi luovutetaan vain aikuiselle hakijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen itsetunto kasvaa huolenpidosta:

Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.

MLL:n sivuilta lainattu.

No iltapäiväkerho ei nyt tuohon asiaan liity millään tavalla. Se on säilytyspaikka. 

Kolahtiko? Meidän lapsella ainakin ihana ip-kerho. Siellä saa syödä välipalaa, tehdä läksyt ja vaikka levätä patjoilla. On turvalliset aikuiset ohjaamassa ja he todella tekevät kaikkea kivaa ja ulkoilevat paljon.

Ei pidä yleistää, eikä varsinkaan moittia, jos ei edes ole kokemusta.

Kun olin lapsi 2000-luvun alussa niin en käynyt kuin kerran seurakunnan iltapäiväkerhossa. Syy ei ollut se ettenkö olisi ihan tykännyt siellä käydä ja mukavat jo ennestään tutut ohjaajat siellä. Halusin vaan koulun jälkeen rauhaa ja viihdyn itsekseni. Kävelin hitaasti kotiin ja söin sekä katsoin esim tv:tä. Meillä sai aika vähän katsoa sitä ja niinpä hyödynsin tilanteen. En muista kyllä montaakaan kertaa, että olisi ollut ikävää olla yksin kotona. Mieluummin se jännitys liittyi ulko-oven avaamiseen. Meillä vähän vaikea ja raskas ovi avata lukosta ja kerran en saanut sitä auki ja jäin pihavajaan istumaan ja odottamaan äitiä töistä. Näin tälläiset asiat olisi syytä ottaa huomioon. Yritin itsekin sanoa, että lukkoa vaikea avata, mutta ei sille oikein mitään tehty. Isäni oli taas muualla töissä ja paljon pois. Näin totuin kyllä olemaan ainakin 2-3 tuntia yksin ja monesti pidempään. Itsellä harrastuksia myöhemmin iltaisin ja mieluusti vähän lepäsin kotona ennen niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Ai kotona ei ole vapaata leikkiä?:D

Itse rakastin ihan jo ekaluokkalaisenakin leikkiä yksin kotona, tai vaihtoehtoisesti naapuruston lasten kanssa koulun jälkeen!

Eri asia tietty, jos naapurustossa ei asu samanikäisiä, tai lapsi pelkää olla yksin kotina edes sitä paria tuntia. En kuitenkaan lähtis tuomitsemaan jokaista perhettä, jossa lapsi ei ole missään iltiksessä....

N33

Kuule, kun iltapäivätoimintaa EI OLE tarjolla joka kunnassa ja kylässä. Siis ei vaan ole.

Omassa kotikunnassani kunnan resurssi ei riitä järjestämään. Hyvä jos lain vaatiman eskarin ja päivähoidon saavat hoidettua. Ei ole henkilökuntaa eikä tiloja. Kolmas sektori lopetti oman iltapäivätoimintansa kannattamattomana pari vuotta sitten.

Tai jos on, niin paikkoja on rajoitetusti. Jos jompikumpi vanhemmista on kotona, lapsi ei saa ilttispaikkaa.

Miten on joillekin mahdoton tajuta, että eri puolilla Suomea on erilaisia tilanteita? Valinnanvaraa ei ehkä kaikilla ole. Ei mekään asuta keskellä korpea vaan 24000 asukkaan kunnassa ja silti tilanne on tämä.

Naapurissa on kyllä maakunnallinen keskuskaupunki, mutta sen palveluja emme tietenkään ole oikeutettuja käyttämään. Yksityiseen ilttikseen sinne saisi paikan (urheiluseura järjestää), mutta meneminen ei oo logistisesti järkevää, kun välimatkaa pikkukoululaisen koulun portilta tulisi 8 km eikä mikään taho hoida kuljetusta. Toki voisi itse hankkia ja maksaa taksin, mutta ei järkeä siinäkään kun menisi koko iltapäivä lapsella taksilla pörräilyksi.

Omaan kotiin on reilu kilometri koululta ja lapsi joutuu olemaan yksin vain 2-3 tuntia ennen isompien sisarustensa paluuta koulusta. Jos oon etätöissä, niin ei joudu olemaan yksin ollenkaan.

Olen työskennellyt useamman luotettavana pidetyn toimijan ip- kerhoissa. Voin sanoa, että suurin osa lapsista voinee paremmin ihan vaan kotonaan. Ip- kerhoissa on kauhea meteli, osaamaton ja alhaisella motivaatiolla toimiva henkilökunta, ja samat kiusaajat ja kiusattavat läsnä, kuin koulupäivän aikana. Hyvänä puolena ovat kaverit, mutta varmaan monella olisi niitä myös kotipuolessa, mikäli eivät kaikki ole huutamassa ja mellastamassa siellä ip:ssa. Jos lapsi on "normaali", ja etenkin mikäli ei itse tahdo mennä ip- kerhoon, jättäisin suosiolla pois. Erityislapset ovat kenties paremmassa turvassa, kuin yksin kotonaan, mutta ei sitten kannata luulla, että ko. lapsilla olisi sen osaavammat työntekijät, kuin muuallakaan. MItään erityisvaatimuksia heillä ei koulutuksen puolesta nimittäin ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa iltapäivätoiminnoissa tapahtuu

todella paljon kiusaamista ja lapset ovat siellä vain säilössä. Suurimmalla osalla ohjaajia ei ole mitään koulutusta tai tietämystä kasvatuksesta. Siellä on jopa 50 lasta yhdessä tilassa, ei mitään rauhaa. Lapset tulevat ihan väsyneinä kotiin ja sitten pitäisi vielä jaksqq läksyt ja mahdolliset harrastukset.

Oma lapseni oli ekan luokan ip-toiminnassa, mutta ei kovin mielellään. Tokalla sai tulla jo itse yksikseen kotiin. Tiedän joitain lapsia, jotka ovat tulleet jopa eskarista itsekseen kotiin. Jotkut ovat vain pärjääviä ja mieluummin yksinään kuin ryhmissä.

Eskarista ei todellakaan lapset saa itsekseen lähteä kotiin. Sieltä ei saa lasta ulos edes alaikäinen sisarus.

Ei pidä paikkaansa. Joissain kaupungeissa esiopetuksesta vastaa koulu ja silloin lapsi saa itse lähteä kotiin. Joissain kaupungeissa siitä vastaa varhaiskasvatus ja silloin lapsi luovutetaan vain aikuiselle hakijalle.

Näin. Eskarit onkin vähän jännä juttu, kuntien välillä on paljon eroja. Joissain kunnissa esiopetuksen järjestää kouluhallitus ja iltapäivähoidon päiväkoti. Silloin esiopetuksesta saa lähteä itse, mutta iltapäivähoidosta ei.

Iltapäivätoimintaa on monentasoista. Tämä ei ole mikään lynkkausviesti vaan ihan todellisuutta. Lapsemme oli eka-tokaluokan ajan kaupungin leikkipuistossa. Ensimmäisen luokan syksyn ajan lapsi viihtyi, koska toiminta muistutti vähän eskaria. Puistossa oli kuitenkin näitä tukea tarvitsevia isompia lapsia ja he toistuvasti aiheuttivat jotain välikohtauksia. Läksyjenteosta ei puistossa tullut mitään levottomuuden vuoksi.

"puhelin ei soinut iltapäivisin sen sata kertaa, kun lapsi soitteli milloin mistäkin."

Tuli tästä mieleen, että itsellä ei ollut edes puhelin käytössä vielä 2000-luvun alussa. Vanhemnat kyllä ostivat puhelimen, mutta en jostain syystä tahtonut sitä koulussa mukana pitää. Näin olin oikeastaan ilman puhelinta ne alaluokat. Näin ei voinut vanhemnille soittaa. Joskus jäin esim koulun jälkeen koulun pihaan leikkimään kaverin kanssa ja meni paljon aikaa. Äiti tuli sitten katsomaan mihin oikein olin jäänyt. Näitä tilanteita ei tuskin monella enää ole, kun puhelin on monella. Itsellä oli aina ajatus ettei äidille tai isälle edes voi soittaa (en halunnut pitää puhelinta mukana) niin en edes paljon miettinyt asiaa sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.

Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE

Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.

Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.

Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.

Milloinkahan nuo lapset ovat "vapaalla" jos koko ajan on ohjattua toimintaa?

Hesarin jutun mukaan harrastukset on monesti yhdistetty tuohon iltapäivätoimintaan. Samoin siellä tehdään läksyt. Ei se iltapäivätoiminta koulua ole.

Eivät kaikki lapset halua harrastaa. Osa kaipaa juuri sitä rauhallista olemista ja omatoimista puuhailua. Tai sitten haluaisi harrastaa jotain jota koulussa ei ole tarjolla.

Jos olet koulussa niin olet ohjatussa ja valvotussa ympäristössä jossa et saa tehdä mitä haluat joten et ole vapaalla.

Sun lapset saa kotona yksinollessaan tehdä mitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.

Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE

Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.

Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.

Mistä näin päättelet?

Espanjassa lapset joutuvat olemaan paljonkin yksin kotona, kun vanhemmat tekevät pitkää päivää esim. hotelli- ja ravintola - alalla...Virallinen suositus 9-12 v ...pärjää jo omineen...

Linkkiä tähän.

Me olemme asuneet Espanjassa ja kouluunkin piti saattaa koko alakoulun ajan ja tietysti hakea. Yläkouluun sai soviteltua yksin kulkemisen. Lapset eivät todellakaan saaneet olla yksin tai sitten käytäntö on muuttunut isosti.

No oliko kaikille ohjattu iltapäivähoito tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Mun mielestä kyse ei ole siitä, pärjääkö lapsi. Meidän lapset ovat olleet noin eskari-ikäisestä tunnin pari yksin kotona silloin tällöin. En silti haluaisi, että he ovat joka arkipäivä yksikseen kotona. Ei taida maailmanlaajuisestikaan olla kovin yleistä.

Puhumattakaan siitä, miten ikävä sävy kirjoituksessasi on. On esim. ihan normaalia, että lapsella on erilaisia, absurdejakin pelkoja yksinoloon (tai mihin vain) liittyen. Ei "normaaliälyisyys" liity siihen mitenkään.

Minä ainakin nautin yksin kotona olemisesta ekaluokkalaisena. Toki jos lapsella ei ole kavereita ja on vain ripustautunut vanhempiinsa, voi surettaa olla yksin kotona.

Ja käväisin kyllä ip-kerhossa, ehkä kuukauden tai pari. Ilmoitin sitten äidilleni että siellä on tosi tylsää ja olisin mieluummin kotona. Oltiin juuri saatu tietokone, jolla oli paljon pelejä. Luin myös Neiti Etsiviä ja tietokirjoja. Tämä 90-luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.

Ajatella, että monessa maassa alle 12-vuotiaqt eivät saa olla koulupäivän jälkeen yksin kotona. Mitenhän ollenkaan oppivat pärjäämään elämässä?[/quoteE

Et ehkä tiedä, mutta maat saattavat olla hyvinkin erillaisia; myöskin ihmisten turvallisuus/ turvattomuus; et voi verrata vaikkapa Suomea ja jotakin etelä-amerikkalaista maata.

Esimerkiksi Espanjassa 12v ei saa olla yksin.

Samoin Iso-Britanniassa. Saksassa on kokopäiväkouluja (Hort), mikä siis tarkoittaa, että varsinaisen koulupäivän jälkeen on iltapäivätoimintaa. Siellä voi olla kuudenteen luokkaan asti. Saksassa on tarkoitus laajentaa järjestelmä koskemaan koko maata vuoteen 2030 mennessä.

Milloinkahan nuo lapset ovat "vapaalla" jos koko ajan on ohjattua toimintaa?

Hesarin jutun mukaan harrastukset on monesti yhdistetty tuohon iltapäivätoimintaan. Samoin siellä tehdään läksyt. Ei se iltapäivätoiminta koulua ole.

Eivät kaikki lapset halua harrastaa. Osa kaipaa juuri sitä rauhallista olemista ja omatoimista puuhailua. Tai sitten haluaisi harrastaa jotain jota koulussa ei ole tarjolla.

Jos olet koulussa niin olet ohjatussa ja valvotussa ympäristössä jossa et saa tehdä mitä haluat joten et ole vapaalla.

Sun lapset saa kotona yksinollessaan tehdä mitä haluaa?

No kaikkea mitä kotona yleensäkin saa tehdä. Saa syödä kun haluaa, saa leikkiä, saa lukea, saa kuunnella musiikkia tai katsoa telkkaria, saa kömpiä omaan sänkyyn tai vaikka vanhempien sänkyyn ja ottaa nokoset jos siltä tuntuu, saa ottaa tutun kaverin kylään tai mennä sen kaverin luokse, saa mennä ulos, saa vaikka käydä lähikaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuule, kun iltapäivätoimintaa EI OLE tarjolla joka kunnassa ja kylässä. Siis ei vaan ole.

Omassa kotikunnassani kunnan resurssi ei riitä järjestämään. Hyvä jos lain vaatiman eskarin ja päivähoidon saavat hoidettua. Ei ole henkilökuntaa eikä tiloja. Kolmas sektori lopetti oman iltapäivätoimintansa kannattamattomana pari vuotta sitten.

Tai jos on, niin paikkoja on rajoitetusti. Jos jompikumpi vanhemmista on kotona, lapsi ei saa ilttispaikkaa.

Miten on joillekin mahdoton tajuta, että eri puolilla Suomea on erilaisia tilanteita? Valinnanvaraa ei ehkä kaikilla ole. Ei mekään asuta keskellä korpea vaan 24000 asukkaan kunnassa ja silti tilanne on tämä.

Naapurissa on kyllä maakunnallinen keskuskaupunki, mutta sen palveluja emme tietenkään ole oikeutettuja käyttämään. Yksityiseen ilttikseen sinne saisi paikan (urheiluseura järjestää), mutta meneminen ei oo logistisesti järkevää, kun välimatkaa pikkukoululaisen koulun portilta tulisi 8 km eikä mikään taho hoida kuljetusta. Toki voisi itse hankkia ja maksaa taksin, mutta ei järkeä siinäkään kun menisi koko iltapäivä lapsella taksilla pörräilyksi.

Omaan kotiin on reilu kilometri koululta ja lapsi joutuu olemaan yksin vain 2-3 tuntia ennen isompien sisarustensa paluuta koulusta. Jos oon etätöissä, niin ei joudu olemaan yksin ollenkaan.

Meillä oli valittavana kolmesta eri toiminnasta. Asun Helsingissä ja koulumatka ja koululla ip toiminta on 350m.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan miten avuttomia haluaa lapsistaan kasvattaa.

Tää on tätä niin suomalaista. Ei ole pitkälle tultu sadassa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin.