Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi pikkukoululaista ja ip-kerho maksaisi 220e/kk, joten ei kiitos. Heillä on myös teini-ikäinen isosisko, joka tarvittaessa pitää heitä silmällä, puhelimet joista voi soittaa videopuheluita isovanhemmille, rauhallinen taloyhtiön leikkipuisto jossa on aina leikkikavereita, täällä on aina tuttuja eläkeläisikäisiä naapureita joiden luokse mennä hätätilanteessa ja kaiken tämän lisäksi me teemme miehen kanssa vuorotyötä, joten eivät aina joudu yksin olemaan. Ovat joskus myös iltaisin hetken yksin kotona ja teinin avustuksella tekevät iltapuuhat ja menevät nukkumaan.
Viime lukuvuoden keskimmäinen oli ykkösillä ja hyvin pärjäsi. Lapset ovat oppineet itse tekemään välipalansa ja huolehtimaan läksynsä, me sitten kotiin tultaessa tarkistamme ne tai isovanhemmat sen videopuhelun avulla. Joten missä ongelma?
Onko noin kallis? Ei ole meillä mitenkään varaa tuohon, tulee olemaan iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi pikkukoululaista ja ip-kerho maksaisi 220e/kk, joten ei kiitos. Heillä on myös teini-ikäinen isosisko, joka tarvittaessa pitää heitä silmällä, puhelimet joista voi soittaa videopuheluita isovanhemmille, rauhallinen taloyhtiön leikkipuisto jossa on aina leikkikavereita, täällä on aina tuttuja eläkeläisikäisiä naapureita joiden luokse mennä hätätilanteessa ja kaiken tämän lisäksi me teemme miehen kanssa vuorotyötä, joten eivät aina joudu yksin olemaan. Ovat joskus myös iltaisin hetken yksin kotona ja teinin avustuksella tekevät iltapuuhat ja menevät nukkumaan.
Viime lukuvuoden keskimmäinen oli ykkösillä ja hyvin pärjäsi. Lapset ovat oppineet itse tekemään välipalansa ja huolehtimaan läksynsä, me sitten kotiin tultaessa tarkistamme ne tai isovanhemmat sen videopuhelun avulla. Joten missä ongelma?
Onko noin kallis? Ei ole meillä mitenkään varaa tuohon, tulee olemaan iso ongelma.
Kahdelta lapselta yhteensä, kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.
Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.
Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?
Mitä sitten? Meillä kaveri vetää niin hyviä numeroita koulussa, että pelatkoon vaikka 10 tuntia päivässä. Se on nykyään myös sosiaalista toimintaa, luokkakaverit ovat siellä samassa pelissä ja siinä jutellaan samalla.
Näitä kavereita näkee lastensuojelussa paljon. 13 -vuotiaana löytyy huoneistaan vuosia pelkillä nuudeleilla ruokittuja olmeja, jotka ei saa kouluun enää mentyä ja vetävät itseään pienempää äitiä turpaan, jos yrittää rajata pelaamista. Perässä tulee joku hintelä isä, joka selittää miten itsekin oppi enklantia peleistä.
Jos nyt oletetaan että tiedät mitään mistään lastensuojelusta, niin varmaan noissa onkin se palaaminen ollut se pääasiallinen ongelma...
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pärjäisi, niin ei pitäisi joutua pärjäämään. Jos koulu loppuu klo 12 ja vanhemmat tulee kotiin vasta 17.00, niin on kyllä pitkät tunnit pienelle ekaluokkalaiselle odotella.
Kai sitä nyt voi kysyä siltä koululaiselta itseltäänkin, kaikki eivät ole samasta muotista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoistja Suomessa kun pienetkin lapset ovat itsekseen. Ja sitten ihmetellään yksinäisyyttä ja muita ongelmia. Esim Ruotsissa ollaan ip toiminnassa 5lk asti, samoin Saksassa. En kyllä keksi muuta maata missä lapset jätetään yksinään kuten Suomessa. Minun lapsella loppuu koulu usein 12 ja olen itse kotona 18, aika pitkä aika olisi olla yksin. Aika harva varmaan on kotona kello 15 tai 16.
Moni on kotona jo aiemminkin kuin klo 15. Vai oletatko että kaikki tekee 8-16 töitä?
Minusta se on ainakin positiivinen asia että Suomessa lapset saavat olla vapaammin, kuulostaa ikävältä että joutuisi 5lk asti olemaan ip-toiminnassa!
Laitosta laitoksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä luulen että nämä "ihan parasta olla yksin kotona iltapäivällä koulun jälkeen ihan eka koulupäivästä alkaen"-muistot on aika värittyneitä tai ei ota huomioon sitä, että kouluaika kestää sen 9 vuotta, ja ne ensimmäisten vuosien muistot on kaikkein hämärimpiä. Minä muistan hyvin hämärästi että olin ekaluokalla naapurissa, en muista oliko kivaa vai tylsää. Tai ehkä ennemmin tylsää, koska ei ollut kavereita siellä, mutta toisaalta olin kyllä aika itsenäinen puuhailija ja muistan tehneeni isoa palapeliä. Joskus vähän isompana tulin kotiin tai mentiin esim kavereille.
Kyllä se jäisi mieleen, jos kokisi niin pienenä lapsena jotain ahdistusta yksinolosta.
Riippuu täysin lapsen persoonasta, kokeeko iltapäiväkerhon ilona vai rasitteena, pärjääkö yksin kotona vai ei.
Tein omalle koululaiselleni välipalan jääkaappiin valmiiksi ja soitin kuulumiset. Hyvin sujui. Hän on edelleen kova lukemaan, joten iltapäivän tunnit sujuivat lapsenakin rattoisasti kirjojen ja lehtien parissa.
Toki olimme molemmat vanhemmat aina puhelimitse tavoitettavissa ja naapuri tiesi kuvion.
Omassa lapuudessani menin aina suoraan koulusta kirjastoon, vaikka äitini ja sisarukseni kotona olivatkin. Viihdyin silloin ja edelleen hiljaisuudessa kirjojen parissa.
Iltapäiväkerhoja on erilaisia. Osassa ne on jonkun yhdistyksen järjestämiä ja suurin osa vetäjistä on työllistettyjä, joiden motivaatio on hyvin vaihteleva. Oma lapsi oli ip-kerhossa ja yksi työllistetty vetäjä oli niin hirveä, että moni lopetti sen takia kesken. En sano paikkakuntaa tai vuosilukua. Hän otti sen todella vakavasti sen homman, mutta lapsilla ei ollut siellä vapaata leikkiä vaan se oli "nyt kaikki askarrellaan ja jokainen perkele tekee tämän nyt halusi tai et" -tyylistä asennetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksiikö ap itse jonkun syyn, jonka vuoksi ip-kerho olisi parempi tai edes hyödyllisempi kuin sama aika kotona sisarusten ja vanhemman, isovanhemman tai vaikka lastenhoitajan seurassa?
En ole ap, mutta kyllä kaverisuhteiden luomiseen ekaluokkalaisille ip on monesti hyvä. Ei toki pakollinen, mutta omien lasteni koulussa kerhoa vahvasti suositeltiin, kun on huomattu että siellä lapset löytävät parhaiten kavereita myös yli luokkarajojen kuin lyhyillä välitunneilla.
On hienoa että tällaista suositellaan, vai onko? Meillä ip-paikkoja on rajattu määrä, ja vieläpä niin että sinne ei pääse jos toinen vanhempi on kotona syystä tai toisesta. Kiva siten niille, joilla on vanhempi työtön/kotiäiti/pikkusisaruksen kanssa kotona. Näiden lasten ei tarvitse luoda kaverisuhteita?
Kun menin itse 2000-luvun alkupuolella ekaluokalle niin taisin muutaman kuukauden käydä ip-kerhossa ja sitten sanoin äidille etten halua mennä joten ei enää tarvinut. Koin sen muistaakseni ärsyttävänä rasitteena koulupäivän jälkeen. Olen nykyäänkin epäsosiaalinen joka viihtyy yksin eikä varmasti halua työpäivän jälkeen mihinkään.
Onneksi minulla ei ollut tuommoista ahdistavaa lapsuutta että koulun jälkeen olisi joutunut menemään johonkin pakolliseen iltapäivätoimintaan. Ala-asteen koulu oli kävelymatkan päässä ja se lähes näkyi meidän kerrostalon ikkunasta, joka oli korkeamman mäen päällä. Vietin aikani tavallisesti saman taloyhtiön suunnilleen samanikäisten lasten kanssa, jotka olivat parhaita kavereitani. Se oli vielä lankapuhelimien valtakautta eikä lapset ja vanhemmat voineet mitenkään soittaa toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksiikö ap itse jonkun syyn, jonka vuoksi ip-kerho olisi parempi tai edes hyödyllisempi kuin sama aika kotona sisarusten ja vanhemman, isovanhemman tai vaikka lastenhoitajan seurassa?
En ole ap, mutta kyllä kaverisuhteiden luomiseen ekaluokkalaisille ip on monesti hyvä. Ei toki pakollinen, mutta omien lasteni koulussa kerhoa vahvasti suositeltiin, kun on huomattu että siellä lapset löytävät parhaiten kavereita myös yli luokkarajojen kuin lyhyillä välitunneilla.
On hienoa että tällaista suositellaan, vai onko? Meillä ip-paikkoja on rajattu määrä, ja vieläpä niin että sinne ei pääse jos toinen vanhempi on kotona syystä tai toisesta. Kiva siten niille, joilla on vanhempi työtön/kotiäiti/pikkusisaruksen kanssa kotona. Näiden lasten ei tarvitse luoda kaverisuhteita?
No tottahan se on että ip-kerhossa ehtii tutustua paremmin kuin lyhyen koulupäivän ja vielä lyhyempien välituntien aikana. Harmi ettei sitä kaikille tarjota, mutta se ei ole koulun päätös. Vanhemmille jää sitten vaan isompi vastuu niistä kaverisuhteista, pitää kutsua kavereita kotiin jne. jos ei ole ip-kerhoa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla ei ollut tuommoista ahdistavaa lapsuutta että koulun jälkeen olisi joutunut menemään johonkin pakolliseen iltapäivätoimintaan. Ala-asteen koulu oli kävelymatkan päässä ja se lähes näkyi meidän kerrostalon ikkunasta, joka oli korkeamman mäen päällä. Vietin aikani tavallisesti saman taloyhtiön suunnilleen samanikäisten lasten kanssa, jotka olivat parhaita kavereitani. Se oli vielä lankapuhelimien valtakautta eikä lapset ja vanhemmat voineet mitenkään soittaa toisilleen.
Miksi iltapäivätoiminta olisi jotenkin ahdistavaa? Pakollistahan se ei tietenkään ole jos lapsi ei viihdy, mutta siksihän lapsi sinne laitetaan että siellä olisi parempi olla kuin kotona. Näkee kavereita eikä tarvi olla yksin kun kaverit on siellä kerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Kun menin itse 2000-luvun alkupuolella ekaluokalle niin taisin muutaman kuukauden käydä ip-kerhossa ja sitten sanoin äidille etten halua mennä joten ei enää tarvinut. Koin sen muistaakseni ärsyttävänä rasitteena koulupäivän jälkeen. Olen nykyäänkin epäsosiaalinen joka viihtyy yksin eikä varmasti halua työpäivän jälkeen mihinkään.
Sama täällä :D
Kai sitä on pienestä asti sitten niin introvertti, että ei kaipaa jatkuvaa seurassa olemista ja viihtyy yksinään ihan hyvin. Toki on sitten olemassa se toinenkin ääripää. Ainakin toivottavasti jokainen oman lapsensa tuntee ja tietää että onko ip-kerho tarpeellinen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on yksilöitä. Toisella tai viimeistään kolmannella niiden lapsellisimpienkin pitää pärjätä ilman ip-kerhoa, miksei siis kypsä ja vastuullinen ekaluokkalainen pärjäisi? Oma muksu on jouluna syntynyt ja ADHD-epäily, ei varmasti pärjää tuntiakaan yksin vielä ekalla, mutta jos hän pärjää iltapäivän yksin kolmannella (ja pakko on pärjätä) niin kyllä varmasti pärjää "normaali" tammikuussa syntynyt 1-2 luokkaa aiemminkin.
Jos lapsella on oikeasti ADHD, eikä vain epäily, hän tulee olemaan tehostetun tai erityisen tuen lapsi. Ja erityisen tuen lapset ovat oikeutettuja ippeen koko kouluajan. Erityisten ei ole "pakko pärjätä" yksin, kun eivät vaan pärjää.
Aika monelle ADHD-lapselle sattuu ja tapahtuu, joskus pahastikin. ADHD-epäilyn ja oikean diagnoosin välillä on pitkä haitari. ADHD voi olla lievä, mutta pahimmillaan ADHD on vammauttava, toiminnanohjaus on kuin kaksivuotiaan lapsen tasolla, ja lapsi tarvitsee lääkitystä. Kukaan ei jättäisi kaksivuotiastakaan yksin.
Tältä kesältähän on yksi surullinen ääriesimerkki, miten pahimmillaan voi käydä.
Sääliksi käy näitä vauvasta asti laitoksen kasvattamia lapsia. Yhteistä heille on levottomuus ja huutamalla puhuminen. Antakaa heidän olla rauhassa kotona! Lapsenne ovat teidän, ei yhteiskunnan, te kustannatte ja kasvatatte heidät.
Enpä olisi lapsena jaksanut mennä mihinkään tuollaiseen koulun jälkeen. Olin ihan tyytyväisenä kotona. Joskus oltiin jonkun kaverin kanssa meillä tai kylässä ja usein ihan keskenämme.
Oma lapseni odottaa hyvin innolla koulun alkua. Tärkein asia on kaverit. Onko siellä tuttuja kavereita, saako uusia kavereita. Luokalla on yli 40 lasta ja ennestään tuntee ehkä pari lasta. Iltapäiväkerhossa sitten on mahdollisuus tutustua uusiin lapsiin ja saada kavereita. Vaikuttaa erittäin passelilta toiminnalta juuri siihen tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?
Itsekin ihmettelen samaa. Onko lapset jotenkin taantuneet sitten omien lapsuusvuosieni (70-80 lukua)? Ei ollut mitään ongelmaa. Kotiin mentiin suoraan koulusta, sitten tehtiin läksyt ja syötiin vähän välipalaa, ja sitten kaverien kanssa ulos. Viideksi syömään. Siitä taas ulos ja kahdeksaan kotiin. Ei ollut mitään pärjäämisongelmia suurimmalla osalla. Joitakin erityislapsia oli, mutta ne oli tosi harvassa. Lähiössä asuttiin.
Lapset on yksilöitä. Toisella tai viimeistään kolmannella niiden lapsellisimpienkin pitää pärjätä ilman ip-kerhoa, miksei siis kypsä ja vastuullinen ekaluokkalainen pärjäisi? Oma muksu on jouluna syntynyt ja ADHD-epäily, ei varmasti pärjää tuntiakaan yksin vielä ekalla, mutta jos hän pärjää iltapäivän yksin kolmannella (ja pakko on pärjätä) niin kyllä varmasti pärjää "normaali" tammikuussa syntynyt 1-2 luokkaa aiemminkin.