Ei tullut taaskaan toisia tinder-treffejä. Selitys: "Ei ollut kemiaa" :(

Vierailija kirjoitti:

Sen verran perinteinen olen kuitenkin, että sen ensimmäisen drinkin saisi kyllä tarjota mies. Vähän nyt herrasmiesmäisyyttä kuitenkin. Eihän siinä nyt rahasta ole kiinni, kun on kyse yhdestä lasillisesta, vaan käytöstavoista ja vihjeestä, että hän on kiinnostunut. Jos ei tarjoa, ajattelen, että hän on joko törppö tai ei ole kiinnostunut minusta ollenkaan.

Minkä ikäinen sä olet? Kukaan nykyajan moderni suomalainen nainen ei oleta, että ensitreffeillä mies maksaa naisenkin ruuat ja juomat.

Vierailija kirjoitti:

Naisista on niin kova kysyntä, että kuulostaa kyllä uskomattomalta.

Höpö höpö. +35 markkinoilla asetelmat ovat jo kääntyneet miesten hyväksi :)

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on pakko olla naiselle korkeakoulutettu mies, naurattaahan se...

Varakas, treffit maksava korkeakoulutettu mies.

Sitten ihmettelee kun toisia ei tule...

Uutinen ap:lle ja muille miehiä haukkuville: äitinne valehteli

Kuvittelet jokaisen naisen hakevan sponsoria? Newsflash: ei hae.

Ei puhuttu sponsorista vaan ihan tavallinen nainen joka odottaa että mies maksaa treffit.

Siis virallinen termi on tietysti "kutsuja maksaa" mutta samalla odotetaan että se joka on kiinnostunut naisen seurasta kutsuu.

Harvemmin ensitreffeillä mennään illalliselle. Ravintoruoka on aika kallista Suomessa, joten parempituloisetkaan ei halua maksaa sellaisen deitin kolmen ruokalajin illallista viineineen, kenestä eivät ole oikeasti kiinnostuneita. Yleensä mennään ihan vain lasilliselle, kahville tms. ensitreffeille. Eli kyse on siitä, voiko panostaa n. 10 euroa deitin viinilasilliseen. Kovin antaa pihin vaikutelman, jos ei edes sen vertaa voi panostaa. Yleensä tuossa vaiheessa on kuitenkin jo tutustuttu jonkin verran kirjoittelemalla ja pitäisi olla jotain kiinnostusta.

Noin muutenkaan Suomessa naiset ei oleta, että mies makselisi mitenkään enempää kuin nainen. Monissa avioliitoissakin kulut maksetaan puoliksi, ja miksi ei maksettaisi, jos tienataankin suurinpiirtein saman verran. Sen juoman tarjoaminen treffeillä on kohtelias ele, ja suosittelen sitä miehille kyllä, jos haluavat antaa itsestään hyvän kuvan.

N37

Tarkoitat, että sinä maksat miehen 10€ viinilasillisen? Vai? Kai sinä sen verran voit panostaa, vai oletko pihi? Sehän on kuitenkin kohtelias ele, ja sinä haluat olla kohtelias, eikö niin?

Tapailun jatkuessa pidän kyllä huolen, että maksan n. puolet kuluista. Siis että sitten kun alkaa oikeasti olla niitä kuluja (kokonaisia ravintolaillallisia, hotelliöitä jne.), niin voi vaikka tehdä niin, että minä maksan hotellin ja mies ruuat, jos menee suurin piirtein samoihin. Parisuhteissa maksan n. puolet yhteisistä kuluista (ja toki omat ja lasteni kulut). Sentilleen tai edes kympilleen, en laske. Tapailuvaiheessa ehkä satasen tarkkuudella kulujen jako, parisuhteessa ehkä 500e tarkkuudella. :D Olen hyvätuloinen.

Sen verran perinteinen olen kuitenkin, että sen ensimmäisen drinkin saisi kyllä tarjota mies. Vähän nyt herrasmiesmäisyyttä kuitenkin. Eihän siinä nyt rahasta ole kiinni, kun on kyse yhdestä lasillisesta, vaan käytöstavoista ja vihjeestä, että hän on kiinnostunut. Jos ei tarjoa, ajattelen, että hän on joko törppö tai ei ole kiinnostunut minusta ollenkaan.

Kaivat vaan kuoppaasi syvemmälle näillä selityksillä.

Mä vähän luulen, että me ei vaan olla match. Todennäköisesti et ole sellainen mies, jollaisia treffailen. Nimittäin yleensä ei ole ongelmaa tuon asian kanssa. Jos juttu lentää, niin juomiahan saattaa mennä myös enemmän kuin se ensimmäinen, ja minä tietysti maksan sitten sen toisen kierroksen.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran perinteinen olen kuitenkin, että sen ensimmäisen drinkin saisi kyllä tarjota mies. Vähän nyt herrasmiesmäisyyttä kuitenkin. Eihän siinä nyt rahasta ole kiinni, kun on kyse yhdestä lasillisesta, vaan käytöstavoista ja vihjeestä, että hän on kiinnostunut. Jos ei tarjoa, ajattelen, että hän on joko törppö tai ei ole kiinnostunut minusta ollenkaan.

Minkä ikäinen sä olet? Kukaan nykyajan moderni suomalainen nainen ei oleta, että ensitreffeillä mies maksaa naisenkin ruuat ja juomat.

Tuossa aiemmin oli puhe, ettei ensitreffeillä mennä yleensä syömään. Itse ainakin käyn ensitreffit vain yksillä tai kahvilla (pääsee nopeasti pois). Eli ihan muutamasta eurosta on kyse. Toki tapailun jatkuessa ruuat maksetaan joko erikseen, tai sitten siten, että joka toisella kerralla toinen maksaa ja joka toisella kerralla toinen tms.

Olen 37v ja tapailemani miehet aina maksaa sen ekan juoman. Olisihan se nyt outoa alkaa jakamaan jotain max. 20 euron laskua. Mutta olen siis ylimmässä tulodesiilissä ja useimmiten tapaamani miehetkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisista on niin kova kysyntä, että kuulostaa kyllä uskomattomalta.

Höpö höpö. +35 markkinoilla asetelmat ovat jo kääntyneet miesten hyväksi :)

M40

Onko? Kuulun itse samaan ikäluokkaan (nainen) ja tiedän monia naisia, ketkä on ihan vapaaehtoisesti sinkkuja. Ja nämä on nimen omaan ne hoikat, urheilulliset, hyvännäköiset naiset. Tuon ikäiset miehet miettii, että missä ne naiset on, mutta kun he ovat jo yhden miehen pistäneet pihalle, eivätkä ihan hevillä toista ota.

Välillä sitten tekee vähän miestä mieli, niin voi hetkeksi tehdä tinderin ja sieltä saa välittömästi kevyttä, laadukastakin seuraa. Mihinkään yhteenmuuttokuvioihin kaltaiseni naiset eivät ole rupeamassa. Itse olen tehnyt sen alusta jo selväksi, mutta esim. kaverilleni yksi ihan tasokas mies yritti kyllä kovasti ihan parisuhdetta yhteenmuuttoineen, mutta kaverini lemppasi hänet, kun kävi liian iholle.

En siis omien havaintojeni perusteella ihan heti lähtisi sanomaan, että 40v naiset kovin helposti ottaa miestä ainakaan vakavasti ja vaikka miehet mitä väittää, niin hyvin harva 40v mies kelpaa alle 35v naisille, että ne tapaukset ei ole ainakaan tilastollisesti merkittäviä.

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mielestäsi jotenkin parempi että miehelle kelpaisi kuka tahansa ja he huolisivat sinut vaikka ei sytykään minkäänlaista tunnetta? Itse ainakin olisin mieluummin yksin.

Kyllä, koska olen profiilissani sanonut, että etsin ystävää. Miksen siis kelpaa edes ystäväksi miehille, jos kuitenkin juttu luistaa? 

Ap

Aika harva mies etsii Tinderistä ystävää. Eiköhän heillä ole vähän jotain muuta mielessä.

Olen kuullut, että jotkut ovat löytäneet tinderistä hyvänkin ystävän toisesta sukupuolesta. Ei jutun aina tarvitse johtaa parisuhteeseen. 

Menee vaikeaksi jos on kauhea läjä ystäviä ja tuttavia ja ikään kuin porukkaa varalla koko ajan ja näkyvästi. 

Ehkä tuossa on se vika, kaikki eivät halua niin laajaa sosiaalista verkostoa kumppanin mukana. Mihin heitä tarvitaan, jos sulla on jo kaikki muut? 

Tajuaakohan sairaaloisen mustasukkaiset ihmiset, että se heidän päävamma tulee näin helposti esiin. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Herrajestas, 40 treffit on kyllä hulluutta. Ne väliin jättämällä olisi säästynyt paljon omanarvontuntoa ja mielen tasapainoa. Sellainen ei vaan yksinkertaisesti ole järjellistä touhua. Parisuhteen etsiminen ei ole mikään tinderexcel, jossa suodattamisella tai millään sellaisella saa mitään hyvää ja pysyvää aikaiseksi. Tavallisessa elämässä kohtaa ihmisiä ja jos ei parisuhdetta synny, niin eipä ole tarvinnut toiveitaan ja tunteitaan ladata johonkin jo valmiiksi epätoivoiseen tindertöpeksintään.

Puistonpenkillä voi istua, jos ei jaksa baarissa notkua. Bussissa voi heittää jonkun kivan kommentin.

Te upeat sinkut, nauttikaa vapaudestanne ja tavatkaa ihmisiä omilla ehdoillanne. Tinder helvettiin.

- se edellinen-

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsi miestä isosta kaupungista, niin tuollaisia ne on. Etsi joku rento maalaistyyppi kumppaniksesi, kuten minä tein.

En ole ap, mutta itse voisin hyvinkin seurustella maalla asuvan kanssa. Siinä vaan on ongelmana se, että itselläni ei ole ajokorttia ja usein maalle on huonot julkiset yhteydet. Käytännössä siis tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi tavata pääasiassa kaupungissa minun luonani, ja tietysti etäsuhde muutenkin rajoittaa mahdollisuuksia nähdä, kun kummallakin on myös muuta elämää kuin suhde (eikä voi siis koko ajan olla toisella paikkakunnalla). Tällaiset käytännön seikat hieman haittaavat ehkä kohtaamista, mutta ei ainakaan minulla mitään periaatteellista estettä olisi.

Maalais- ja pikkukaupungin miehillä on yleensä auto ja mielellään tulevat treffeille kaupunkiin. Ja suurimmalle osalle ei ole myöskään estettä muuttaa kaupunkiin, kun töitä ja koulutuspaikkoja löytyy hyvin.

Minulla on taas ihan päinvastainen kokemus. Pikkukuntien miehet usein viihtyvät siellä omissa piireissään ja olettavat että nainenkin muuttaa innosta hihkuen miehen omakotitaloon sinne maalle. Isompia kaupunkeja dissataan joka välissä, mutta auta armias jos yhtään itse edes vitsailet niistä pikkupaikkakunnista...

Tän vois yleistää ihan, että kaikki miehet olettaa, että nainen on se, joka muuttaa miehen luo. Siis että kaupunkilaismiehetkin osaa tuon saman. Jos mies on ikänsä asunut Helsingissä, Tampereella, you name it, niin ei hän muuta naisen perässä mihinkään.

Totta. Joskus Tinderissä juttelin ekaa kertaa miehen kanssa, joka oli jostain kylästä 400 km päässä itsestäni. Hän jo siinä alkoi miettimään että minun pitäisi sitten muuttaa. Miehet valittaa usein etteivät saa parisuhdetta, mutta kun se on tätä, kaiken pitäisi mennä heille helpoimman kautta.

En ikinä muuttaisi miehen valmiiseen kotiin, edes tässä lähellä. Siinä on itse ihan altavastaajana. Mies elää siinä niin kuin on aina elänyt ja itse joutuu totuttelemaan niihin hänen tapoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Herrajestas, 40 treffit on kyllä hulluutta. Ne väliin jättämällä olisi säästynyt paljon omanarvontuntoa ja mielen tasapainoa. Sellainen ei vaan yksinkertaisesti ole järjellistä touhua. Parisuhteen etsiminen ei ole mikään tinderexcel, jossa suodattamisella tai millään sellaisella saa mitään hyvää ja pysyvää aikaiseksi. Tavallisessa elämässä kohtaa ihmisiä ja jos ei parisuhdetta synny, niin eipä ole tarvinnut toiveitaan ja tunteitaan ladata johonkin jo valmiiksi epätoivoiseen tindertöpeksintään.

Puistonpenkillä voi istua, jos ei jaksa baarissa notkua. Bussissa voi heittää jonkun kivan kommentin.

Te upeat sinkut, nauttikaa vapaudestanne ja tavatkaa ihmisiä omilla ehdoillanne. Tinder helvettiin.

- se edellinen-

Luitko edes sitä kommenttia? Saat kyllä istua puiston penkillä vaikka maailman tappiin, eikä kukaan kiinnitä sinuun mitään huomiota. Jossain vaiheessa ehkä poliisi tulee kysymään että onko kaikki kunnossa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ja kaikki muut vastaavat naiset tavoittelevat liian tasokkaita miehiä ihan lähtökohtaisesti. 

Jos olet tavallinen nainen, ja valkkaat tinderistä tai mistä lie muusta panoswaippailu äppiksestä ainoastaan niitä parhaimpaan kolmasosaan kuuluvia miehiä, niin käy näin kuten ap:lle. Tai voi käydä myös niin, että mies käy muutaman kerran panemassa sinua, kunnes yhtäkkiä mitään ei enää kuulu.

M39

Ne ei tajua että "kelpaa panoksi" on aivan eri asia kuin "pääsee shortlistalle parisuhdetta ajatellen"

Ja mitäpä mies joka saa säännöllisesti "tuoretta lihaa" kiukuttlevalla vakkarilla tekis? Sehän alkaa vaatimaan asioita.

Itselleni valinta olisi helppo: mieluummin seksiä 10+ miesten kanssa kuin seksitön suhde miehen kanssa, jota en tykkää edes katsella, saati koskea.

Sä et nyt vain päässyt niiden 10+ joukossa jatkoon, ap:n ongelma: ei toisia treffejä = ei panoa.

Ne miehet eivät koe menettäneensä mitään.

Kuten aiemmin ketjussa sanoin, en ole edes matchannyt 10+ miesten kanssa. Olen jo muutenkin alentanut rimaa moneen kertaan. Olen tavannut 160-senttisiä ja jopa sairaalloisen ylipainoisia miehiä, jos naama on miellyttänyt ja heillä ollut fiksut jutut. Aika moni nainen jättäisi nämä väliin.

Ap

Et vastannut siihen sinun poliittiseen kiinnostukseen ja mahdolliseen kuplautumiseen ja sen aiheuttamaan markkina-arvon laskuun. Eli oletko kiinnostunut politiikasta yleisellä tasolla, vai koetko jonkun poliittisen suuntauksen hyvin vahvasti omaksesi?

Sekä että. Olen vihervasemmistolainen, kuten suuri osa korkeastikoulutetuista kaupunkilaisnaisista. Voin silti keskustella politiikasta yleisellä tasolla. Minulla on myös kokoomuslaisia ystäviä ja yritän löytää yhteisiä näkemyksiä asioista. 

Ap

Mullakin oli mies tuosta länsinaapurista. Tyyppi on asunut samassa maakunnassa koko ikänsä eikä ole ollut edes vaihtarina. Mä olen asunut eripuolilla Suomea ja on myös kokemusta vaihtarivuodesta jne. Tiedän siis minkälaista on olla vieraassa maassa kun kieli ei oikein suju eikä ole mitään sosiaalisia kontakteja. Suhde loppui siihen kun en suostunut muuttamaan miehen luokse. Ei tainnut edes ymmärtää mitä pyysi multa kun ei itsellään ollut kokemusta vastaavasta tilanteesta. Ehdotin, että muutetaan pääkaupunkiin, jossa olisin pärjännyt helpommin jopa englannilla. Ei käynyt. Eli jos et naisena jousta, niin tulos on tämä. Ei ollut muuten ensimmäinen mies mun kohdalla, joka olettaa mun tyytyvän herran kotikaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Herrajestas, 40 treffit on kyllä hulluutta. Ne väliin jättämällä olisi säästynyt paljon omanarvontuntoa ja mielen tasapainoa. Sellainen ei vaan yksinkertaisesti ole järjellistä touhua. Parisuhteen etsiminen ei ole mikään tinderexcel, jossa suodattamisella tai millään sellaisella saa mitään hyvää ja pysyvää aikaiseksi. Tavallisessa elämässä kohtaa ihmisiä ja jos ei parisuhdetta synny, niin eipä ole tarvinnut toiveitaan ja tunteitaan ladata johonkin jo valmiiksi epätoivoiseen tindertöpeksintään.

Puistonpenkillä voi istua, jos ei jaksa baarissa notkua. Bussissa voi heittää jonkun kivan kommentin.

Te upeat sinkut, nauttikaa vapaudestanne ja tavatkaa ihmisiä omilla ehdoillanne. Tinder helvettiin.

- se edellinen-

Luitko edes sitä kommenttia? Saat kyllä istua puiston penkillä vaikka maailman tappiin, eikä kukaan kiinnitä sinuun mitään huomiota. Jossain vaiheessa ehkä poliisi tulee kysymään että onko kaikki kunnossa,

Kokeile! Laita kännykkä pois ja kokeile! Väitän, että samassa ajassa, jonka joku käyttää 40 tindertreffeillä käymiseen, puistonpenkkimetofi toimii vähintään yhtä hyvin!

-se edellinen-

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosikko, huumorintajuton, liian vakava, yrmeä ilme, todella ujo tuppisuu tms, niin ei siinä hyvä ulkonäkökään auta. Hymyilevä, iloinen ja jutteleva nainen saa kyllä seuraa

Paitsi Varsinais-Suomessa olet outolintu, jos olet tällainen😂

Ei toimi laituri eikä edes se kuuluisa puiston penkki. Olen päätynyt jutustelemaan lasten ja naisten kanssa. Olen siis nätti heteronainen. Tämä on kokemus päivittäisestä "penkillä" istumisesta noin 2kkn ajalta. Ai niin, vaihdoin kyllä pari sanaa jonkun miesturistin kanssa, mutta ei se johtanut mihinkään. Itse aloitin senkin keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sussa on pakko olla jotain vikaa, jos noin käy jatkuvasti. 

No jos on jotain vikaa, niin miksei sitä voida sanoa suoraan? Jos kaikki muut näkevät minussa sen vian, jolle itse olen sokea, niin miten ihmeessä voin kehittää itseäni, jos en tiedä, mikä on vikana? Kun en edes tiedä, onko syy ulkonäössä vai pitäisikö mennä monen vuoden terapiaan? Voin yrittää hakuammunnalla kehittää itseäni vähän kaikessa, mutta se vaatii paljon aikaa ja resursseja. Mitä, jos syynä olikin vaikka jokin pieni juttu, mitä on verrattain helppo muuttaa...

Pienet tissit. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika teitä tinderkurimuksessa eläviä ressukoita! Ettekö nyt aikuiset ihmiset ymmärrä, että nuo tinderongelmanne ovat paitsi typeriä niin myös turhia. Kenenkään, ei miesten eikä naisten, kannata omaa arvoaan jossain tinderissä mittauttaa jatkuvalla syötöllä. Ei ihme jos menee puurot ja vellit ja pää sekaisin, koska ei nyt kenenkään tunne-elämää ole tarkoitettukaan kestämään mitään tindervetkutusta.

Jokainen on niin arvokas, että ansaitsee kohdata toisen ihmisen omana itsenään reaalimaailmassa ilman keinotekoista teknologiaa, naurettavia potretteja ja omituisia selityksiä. Olen onnellinen, että 15 vuotta sitten kun etsin uutta kumppania eron jälkeen, ei ollut mitään tinderiä. Erityisen surullista on, että nuoret kaksivitosetkin hakevat sieltä seuraa. Olen vakuuttunut siitä, että kun sinkut ryhtyvät tinderlakkoon, ahdistus ja mielenterveysongelmat vähenevät radikaalisti. Luottakaa siihen, että elämä kantaa ja aito kipinä syntyy vain oikeissa kohtaamisissa.

35+ kategoriassa ongelmana on, ettei sellaisia paikkoja oikein hirveästi ole, missä olisi sovinnaista lähestyä toista parisuhdemielessä. Esim. nuorena opiskelijabileissä kaikki oli ns. saatavilla, ja oli ihan hyvä todennäköisyys, että joku, jonka kohtaat, olisi sinkku. 35+ useimmat ovat parisuhteissa, ja esim. itse olen eronnut, mutta ihmiset olettaa, että mulla on joku mies, kun mulla on lapsiakin.

Eikä tuollaiset sitten tule puheeksi. Lasten harrastuksissakin tietysti oletan, että lapsen kaverin isä on lapsen kaverin äidin kanssa yhdessä, eikä ole sovinnaista mennä ko. miestä iskemään. Eikä ole sovinnaista työpaikallakaan. Ja baarissa ei välttämättä kohtaa yhtäkään fiksunoloista sinkkua jne. Hirveän hyvä tuuri pitäisi käydä.

Tinder kyllä nostaa todennäköisyyksiä kohdata muita sinkkuja. Pitää vaan osata suodattaa ne törkimykset sieltä ja hyväksyä, että ensimmäinen deitti tuskin on se oikea. Esim. kaverini löysi aviomiehensä Tinderistä, mutta kävi sitä ennen 40 treffit ja kirjotteli miehille paljon ennen ensitreffejä. Työlästä on.

Herrajestas, 40 treffit on kyllä hulluutta. Ne väliin jättämällä olisi säästynyt paljon omanarvontuntoa ja mielen tasapainoa. Sellainen ei vaan yksinkertaisesti ole järjellistä touhua. Parisuhteen etsiminen ei ole mikään tinderexcel, jossa suodattamisella tai millään sellaisella saa mitään hyvää ja pysyvää aikaiseksi. Tavallisessa elämässä kohtaa ihmisiä ja jos ei parisuhdetta synny, niin eipä ole tarvinnut toiveitaan ja tunteitaan ladata johonkin jo valmiiksi epätoivoiseen tindertöpeksintään.

Puistonpenkillä voi istua, jos ei jaksa baarissa notkua. Bussissa voi heittää jonkun kivan kommentin.

Te upeat sinkut, nauttikaa vapaudestanne ja tavatkaa ihmisiä omilla ehdoillanne. Tinder helvettiin.

- se edellinen-

Luitko edes sitä kommenttia? Saat kyllä istua puiston penkillä vaikka maailman tappiin, eikä kukaan kiinnitä sinuun mitään huomiota. Jossain vaiheessa ehkä poliisi tulee kysymään että onko kaikki kunnossa,

Kokeile! Laita kännykkä pois ja kokeile! Väitän, että samassa ajassa, jonka joku käyttää 40 tindertreffeillä käymiseen, puistonpenkkimetofi toimii vähintään yhtä hyvin!

-se edellinen-

Niillä 40 treffeillä ainakin osassa niitä on hauskaa, vaikka ne ei mihinkään johtaisikaan. Puiston penkillä yksin istuminen on tylsää, eikä todellakaan johda mihinkään. Ehkä jonkun eläkeläisen saatat saada siihen viereen, jos hänen on aivan pakko istua lepuuttamaan. Muuten ei kyllä Suomessa tule kukaan tuntematon lähelle. Vai oliko tämä koe tarkoitus suorittaa jossain ulkomailla missä naisia ahdistellaan aina kun ovat yksin ulkona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sussa on pakko olla jotain vikaa, jos noin käy jatkuvasti. 

No jos on jotain vikaa, niin miksei sitä voida sanoa suoraan? Jos kaikki muut näkevät minussa sen vian, jolle itse olen sokea, niin miten ihmeessä voin kehittää itseäni, jos en tiedä, mikä on vikana? Kun en edes tiedä, onko syy ulkonäössä vai pitäisikö mennä monen vuoden terapiaan? Voin yrittää hakuammunnalla kehittää itseäni vähän kaikessa, mutta se vaatii paljon aikaa ja resursseja. Mitä, jos syynä olikin vaikka jokin pieni juttu, mitä on verrattain helppo muuttaa...

Pienet tissit. Ole hyvä.

Kun ei ole sitäkään, minulla on suuret rinnat ja muodokas peppu. Mutta tuskin olisi siitä kyse, vaikka olisi pienet rinnat. Onhan moni pienirintainen parisuhteessa. Toiset miehet tykkää pienistä, toiset isommista ja loput tykkää kaikista. Suurin osa miehistä on kuitenkin peppumiehiä.

Ap