Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet vakavasti? Mistä kohdallasi johtuu?
07.08.2022 |
Itselläni vain kevyitä suhteita takana. Ikää 35. Vientiä on aina ollut, mutta jostain syystä en tunne helposti vetoa juuri kehenkään, en ihastu helposti enkä tunne seksuaalista halua suurinta osaa miehiä kohtaan. Olen kuitenkin täysin hetero. Lisänä vielä super introvertti luonne, eli en koe uusien ihmisten tapaamista kovin kiinnostavana muuta kuin humalassa. En siis jaksa esim. nettideittailua, koska treffailu syö energiaa eikä kiinnosta.
Mitä syitä sinulla on?
Kommentit (113)
Koska en luota yhteenkään naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.
Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?
Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.
Nuorena huono itsetunto. Olisi ollut tarjolla kivoja, fiksuja, komeita miehiä,mutta kska minulla oli niin huono itsetunto, niin en uskonut, että ko miehet olivat minusta kiinnostuneita. Muutama lyhyt suhde pskojen ääliömiesten kanssa. Kotikasvatuksen ansiota- veljeäni kohdeltiin kuin prinssiä,ja hän sai kohdella minua pazkamaisesti, joten etsin miehiä, jotka toimivat samoin. Kotoa opittu malli.
Nyt olen vanha, ruma ja lihava, ja en saa huomiota, kuin mänteiltä( hörhöt,pervot,bimbot, pöihdeongelmaiset), joten - ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on lesbo.
Kuten jo mainitsin, niin olen hetero. Suurin osa miehistä ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä. Ei siihen lesboutta tarvita.
Ap
Miltä sinusta tuntuisi, jos palstamiehet sanoisivat, että suurin osa suominaisista ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä? Niin. Kummasti palstanaiset kilahtaa, jos mies sanoo vähänkin japanilaisista naisista... Jos me suomalaiset miehet ei kelvata sinulle, niin mene ja etsi se prinssisi sieltä Afrikasta! Teet meille miehille palveluksen.
Tottahan tuo on. Erittäinen harva ihminen (suomalainen tai muu) on seksuaalisesti puoleensavetävä. Tämä koskee niin miehiä kuin naisia. Ei sen ääneen sanominen ole mitenkään loukkaavaa.
Eikähän sillä ole minkään maailman merkitystäkään. Ihmisellä on noin miljoona kiinnostavampaa ominaisuutta kuin seksuaalinen viehättävyys tai epäviehättävyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.
Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?
Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.
Jos nainen laittaa miehen friend zonelle niin mies selvästi ole naisen ykkösvaihtoehto. Itse alkaisin katselemaan naisseuraa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.
Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?
Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.
Tuossa voi joutua katselemaan kun kaveri nai / seurustelee muiden miesten kanssa.
Hip hurraa!! Hyvää itsetunnolle... Eipä.
Olen ruma ja lihava, sekä sen verran ujo, etten lähde näillä spekseillä ketään edes yrittämään.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. - Jos tietäisin, niin en olisi ikisinkku. Olen itse hyvin iloinen ja hyvin onnellinen siitä, että minulla on sekä miehiä että naisia niin kavreina kuin ystävinä ja muina läheisnä. Joku voi tietysti sääliä minua kun kohtaloni on ollut toistaiseksi päätyä aina ns. friendzonelle. Itse taas koen, että on parempi iloita ja nauttia siitä, että on läheisiä ja paljon antavia ihmisiä elämässäni sen sijaan, että hirttäytyisi ajatukseen siitä, että parisuhteeseen pääseminen olsi jokin itse tarkoitus ja päämäärä, jota ilman ei voisi elää mielekästä ja iloa ja nautittavaa elämää. - Toki olen minäkin omat kpuiluni sinkkudestani kokenut ja tuntenut.
Ei ikisinkkuus ole minulle mikään erityinen valinta tai päätös, saati uskonnolienn tai muun vakaumuksen sanelema. En osaa pitää itseäni erityisen inroverttina tai eksoverttina enempi olen näiden ääripäiden välissä.
Tämän palstan mukaan olen mm. terapian tarpeessa vaikeasti estynyt ja mieleltänisairas. - Mitään näistä en tunnista itsessäni. En edes niin hyvä jutun kertoja, että olsin saanut useinkaan aikaan huutonaurua, jota yksi kommentoija kertoi kokeneensa) Edellä mainitut määritelmät tai kuvaukset sain lukea, kun tulin kertoneeksi täällä kuinka kolmansien treffieni yhteydessä menimme jatkamaan illan viettoa naisen luokse. Myöhemmin samaisena iltana nainen suoraa ksyi, että haluaisinko nukkua hänen vieressään vai sohvalla. - Valitsin sohvan.
Ehkä olen jollain tavoin sinisilmäien ja hölmö koska tuon kokemusen jälkeen osa halusi pitää mina vielä täysin päästäni seonneellta kun kuvittelin ja uskoin, että minulla ja naisella saattaisi vielä olla edessä jotain tulevaisuudessa...
Kun on aina ollut sinkku ja ikävuosia on jo kertynyt niin paljon, että viereltä ja lähipiiristä olen saanut nähdä useammankin löytäneeen itselleen kumppanin ja rakkaan. - Joidenkin löytäneen useamamnkin kerran sen elämän suurimman rakkauden ja loppuelämän kumppanin....
Huomaan kyllä itse tahtomattani tulleeni kasvattaneeksi itselleni jonkinlaisen haarniskan, joka ei estä (tai ei ole vielä estänyt) minua tutustumasta uusiin ihmsiin tai osoittamasta mielenkiintoani toisinaan kohtaamiini ja mielenkiintosilta vaikuttaneita naisia kohtaan. Mutta jonkinlaista kankeutta ja kenties kömpelyyttä se saa tai on saanut aikaan liikkeisiini ja valintoihini.
Etenemiseni vastavuorosieen ja rakastavaan parisuhteeseen on ainakin toistaiseksi jäänyt lopulta vain haaveeksi ja unelmaksi. Olen ollut sekä hän, joka on tehnyt selväksi, ettei meistä taida olla yhdessä parisuhteeseen että hän jolle on annettu ns. pakit. - Kumpikaan "rooli" ei ole ollut aina helppo. - - Vaikka myöhemmin olisinkin saattanut huokaista helpotuksesta.
Naiset alapeukuttaa kaikkia miesten kommentteja... Ei ole mikään ihme, että palstanaiset eivät saa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.
Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?
Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.
He ovat parisuhteissa ja perheellisiä. Heidän miesmakunsa on ihan erilainen. Kavereita ollaan kun pienellä kylällä lähekkäin asuttiin. Joskus olen kysynyt heiltä että mitä mieltä olisivat minusta seurustelukumppanina. Vaivaannuttavan hiljaisuuden jälkeen tuli vastaus että olet ihan hauska tyyppi, muttet seurustelukumppaniksi kovin vakavasti otettava. Ja että olet hyvä juuri tuollaisena eikä sinun tarvitse muuttua. Kyllä sinä joskus vielä jonkun löydät. No eipä ole kukaan lämmennyt ja ikääkin on jo pitkälle yli kolmekymmentä. Ei edes ensimmäistä vakavaa suudelmaa kenenkään kanssa....
Toivotonta alkaa olemaan ja vaikka kuinka pyrkii tekemään elämän mieleiseksi yksikseen. Niin joku kaveri tai sukulainen aina alkaa voivotella että kyllä sinulle pitäisi joku nainen löytää. Milloinkas meinasit perheen perusta? Siinä viimeistään tuntee olevansa niin luuseri ja reppana että sitten meneekin kuukausi masennellessa ja itsesäälissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder yms ei kiinnosta, eikä aikaa anneta tutustumiselle ja sille, että välttämättä tästä tuttavuudesta ei tule mitään romanttista vaan kaikki (ihastuminen, paneminen, rakastuminen, sitoutuminen yms) pitäis mieluusti tapahtua siinä treffien aikana tai viimeistään seuraavilla treffeillä.
On surullista, että ihmissuhteet pyörivät liikaa seksuaalisuuden, romantiikan ja parisuhteen tavoittelun ympärillä. Moni tarvitsee ensin pohjalle ehkä vahvaakin ystävyyssuhdetta ennen kuin seksuaaliset tai romanttiset tunteet voivat herätä.
Mutta ehkä se on sitä, kun kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa myös ihmissuhteissa.
Tämä on niin totta. Itse en voisi ajatellakaan ryhtyväni seurustelemaan ihmisen kanssa, jota en ole ensin tuntenut pitkäaikaisena ystävänä. Ystävyyssuhteessa oppii todella tuntemaan toisen ja sille pohjalle voi sitten joskus rakentua muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder yms ei kiinnosta, eikä aikaa anneta tutustumiselle ja sille, että välttämättä tästä tuttavuudesta ei tule mitään romanttista vaan kaikki (ihastuminen, paneminen, rakastuminen, sitoutuminen yms) pitäis mieluusti tapahtua siinä treffien aikana tai viimeistään seuraavilla treffeillä.
On surullista, että ihmissuhteet pyörivät liikaa seksuaalisuuden, romantiikan ja parisuhteen tavoittelun ympärillä. Moni tarvitsee ensin pohjalle ehkä vahvaakin ystävyyssuhdetta ennen kuin seksuaaliset tai romanttiset tunteet voivat herätä.
Mutta ehkä se on sitä, kun kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa myös ihmissuhteissa.
Tämä on niin totta. Itse en voisi ajatellakaan ryhtyväni seurustelemaan ihmisen kanssa, jota en ole ensin tuntenut pitkäaikaisena ystävänä. Ystävyyssuhteessa oppii todella tuntemaan toisen ja sille pohjalle voi sitten joskus rakentua muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.
Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?
Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.
He ovat parisuhteissa ja perheellisiä. Heidän miesmakunsa on ihan erilainen. Kavereita ollaan kun pienellä kylällä lähekkäin asuttiin. Joskus olen kysynyt heiltä että mitä mieltä olisivat minusta seurustelukumppanina. Vaivaannuttavan hiljaisuuden jälkeen tuli vastaus että olet ihan hauska tyyppi, muttet seurustelukumppaniksi kovin vakavasti otettava. Ja että olet hyvä juuri tuollaisena eikä sinun tarvitse muuttua. Kyllä sinä joskus vielä jonkun löydät. No eipä ole kukaan lämmennyt ja ikääkin on jo pitkälle yli kolmekymmentä. Ei edes ensimmäistä vakavaa suudelmaa kenenkään kanssa....
Toivotonta alkaa olemaan ja vaikka kuinka pyrkii tekemään elämän mieleiseksi yksikseen. Niin joku kaveri tai sukulainen aina alkaa voivotella että kyllä sinulle pitäisi joku nainen löytää. Milloinkas meinasit perheen perusta? Siinä viimeistään tuntee olevansa niin luuseri ja reppana että sitten meneekin kuukausi masennellessa ja itsesäälissä.
Eli suoraan sanottuna pitäisi muuttua, mutta nainen ei uskalla sanoa sitä ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena epäsosiaalinen, lapsellinen pelleilijä ja nykyään huono itsetunto ja itseluottamus nolla. Lisäksi hiipivä kyynisyys koko seurustelua kohtaan. Kaverien suhteistakin ensimmäinen ajatus on että "Ai kun ihanaa nyt, mutta milloinkahan nuo eroavat?"
En ole koskaan kokenut seksuaalista halua enkä halunnut kosketusta. En kaipaa läheisyyttä. Ei ole traumoja. Oman elämän jakaminem toisen kanssa tuntuisi ahdistavalta ja kummalliselta ajatukselta. En keksi yhtään hyvää syytä miksi seurustelisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.
Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?
Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.
He ovat parisuhteissa ja perheellisiä. Heidän miesmakunsa on ihan erilainen. Kavereita ollaan kun pienellä kylällä lähekkäin asuttiin. Joskus olen kysynyt heiltä että mitä mieltä olisivat minusta seurustelukumppanina. Vaivaannuttavan hiljaisuuden jälkeen tuli vastaus että olet ihan hauska tyyppi, muttet seurustelukumppaniksi kovin vakavasti otettava. Ja että olet hyvä juuri tuollaisena eikä sinun tarvitse muuttua. Kyllä sinä joskus vielä jonkun löydät. No eipä ole kukaan lämmennyt ja ikääkin on jo pitkälle yli kolmekymmentä. Ei edes ensimmäistä vakavaa suudelmaa kenenkään kanssa....
Toivotonta alkaa olemaan ja vaikka kuinka pyrkii tekemään elämän mieleiseksi yksikseen. Niin joku kaveri tai sukulainen aina alkaa voivotella että kyllä sinulle pitäisi joku nainen löytää. Milloinkas meinasit perheen perusta? Siinä viimeistään tuntee olevansa niin luuseri ja reppana että sitten meneekin kuukausi masennellessa ja itsesäälissä.
Eli suoraan sanottuna pitäisi muuttua, mutta nainen ei uskalla sanoa sitä ääneen.
En varmaan sopiva heille, mutten kyllä ole sellaista heistä koskaan ajatellutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder yms ei kiinnosta, eikä aikaa anneta tutustumiselle ja sille, että välttämättä tästä tuttavuudesta ei tule mitään romanttista vaan kaikki (ihastuminen, paneminen, rakastuminen, sitoutuminen yms) pitäis mieluusti tapahtua siinä treffien aikana tai viimeistään seuraavilla treffeillä.
On surullista, että ihmissuhteet pyörivät liikaa seksuaalisuuden, romantiikan ja parisuhteen tavoittelun ympärillä. Moni tarvitsee ensin pohjalle ehkä vahvaakin ystävyyssuhdetta ennen kuin seksuaaliset tai romanttiset tunteet voivat herätä.
Mutta ehkä se on sitä, kun kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa myös ihmissuhteissa.
Kyllä se naisilla usein tuppaa menemään niin, että jos miehestä tulee liian kaverillinen niin ne tunteet menee sinne veli-osastolle eikä tästä voi kuvitella enää mitään romanttista koskaan. Ainakin itselläni näin on kaikki naispuoliset ystävät olleet mieltä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. - Jos tietäisin, niin en olisi ikisinkku. Olen itse hyvin iloinen ja hyvin onnellinen siitä, että minulla on sekä miehiä että naisia niin kavreina kuin ystävinä ja muina läheisnä. Joku voi tietysti sääliä minua kun kohtaloni on ollut toistaiseksi päätyä aina ns. friendzonelle. Itse taas koen, että on parempi iloita ja nauttia siitä, että on läheisiä ja paljon antavia ihmisiä elämässäni sen sijaan, että hirttäytyisi ajatukseen siitä, että parisuhteeseen pääseminen olsi jokin itse tarkoitus ja päämäärä, jota ilman ei voisi elää mielekästä ja iloa ja nautittavaa elämää. - Toki olen minäkin omat kpuiluni sinkkudestani kokenut ja tuntenut.
Ei ikisinkkuus ole minulle mikään erityinen valinta tai päätös, saati uskonnolienn tai muun vakaumuksen sanelema. En osaa pitää itseäni erityisen inroverttina tai eksoverttina enempi olen näiden ääripäiden välissä.
Tämän palstan mukaan olen mm. terapian tarpeessa vaikeasti estynyt ja mieleltänisairas. - Mitään näistä en tunnista itsessäni. En edes niin hyvä jutun kertoja, että olsin saanut useinkaan aikaan huutonaurua, jota yksi kommentoija kertoi kokeneensa) Edellä mainitut määritelmät tai kuvaukset sain lukea, kun tulin kertoneeksi täällä kuinka kolmansien treffieni yhteydessä menimme jatkamaan illan viettoa naisen luokse. Myöhemmin samaisena iltana nainen suoraa ksyi, että haluaisinko nukkua hänen vieressään vai sohvalla. - Valitsin sohvan.
Ehkä olen jollain tavoin sinisilmäien ja hölmö koska tuon kokemusen jälkeen osa halusi pitää mina vielä täysin päästäni seonneellta kun kuvittelin ja uskoin, että minulla ja naisella saattaisi vielä olla edessä jotain tulevaisuudessa...
Kun on aina ollut sinkku ja ikävuosia on jo kertynyt niin paljon, että viereltä ja lähipiiristä olen saanut nähdä useammankin löytäneeen itselleen kumppanin ja rakkaan. - Joidenkin löytäneen useamamnkin kerran sen elämän suurimman rakkauden ja loppuelämän kumppanin....
Huomaan kyllä itse tahtomattani tulleeni kasvattaneeksi itselleni jonkinlaisen haarniskan, joka ei estä (tai ei ole vielä estänyt) minua tutustumasta uusiin ihmsiin tai osoittamasta mielenkiintoani toisinaan kohtaamiini ja mielenkiintosilta vaikuttaneita naisia kohtaan. Mutta jonkinlaista kankeutta ja kenties kömpelyyttä se saa tai on saanut aikaan liikkeisiini ja valintoihini.
Etenemiseni vastavuorosieen ja rakastavaan parisuhteeseen on ainakin toistaiseksi jäänyt lopulta vain haaveeksi ja unelmaksi. Olen ollut sekä hän, joka on tehnyt selväksi, ettei meistä taida olla yhdessä parisuhteeseen että hän jolle on annettu ns. pakit. - Kumpikaan "rooli" ei ole ollut aina helppo. - - Vaikka myöhemmin olisinkin saattanut huokaista helpotuksesta.
Tämä kuulostaa nyt jo melko ikävältä, kun sinulle painui mieleen niin huonot muistot siitä, kun palstan naiset huvittuivat tuosta treffikuviosta. Mitäs jos kuitenkin toisit nuo odotukset, toiveet ja pelot sinne keskusteluun, etkä vain päättäisi naisten puolesta, mikä heille on ehkä parasta? Jospa sitä treffinaistakin olisi häirinnyt yöunten häiriintyminen ennen työpäivää vähemmän ja sinun kieltäytymisesi enemmän? Oikeasti me muutkin ujot ihmiset joudumme juttelemaan kiusallisilta tuntuvat intiimiasiat selviksi ja tuomaan esille niitä halujamme, vaikka on vaivaannuttavaa ja kaikin puolin vaikeaa. Ei se seksi vain tipahda taivaalta kuin ihmeen kautta, kun jotenkin on sen aika, kyllä sitä pitää haluta.
Ei kaikkien ole tarkoituskaan pariutua koskaan. Sen sijaan voi keskittyä ahkeraan työntekoon ja veronmaksuun että vähävaraisilla perheellisillä olisi helponpaa.
Ja tärkeinpänä kun ei tee itselleen ongelmaa siitä yksin olosta.
En halua tavata naisen sukulaisia. Mimmit siis viheltävät pelin poikki.