Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet vakavasti? Mistä kohdallasi johtuu?
07.08.2022 |
Itselläni vain kevyitä suhteita takana. Ikää 35. Vientiä on aina ollut, mutta jostain syystä en tunne helposti vetoa juuri kehenkään, en ihastu helposti enkä tunne seksuaalista halua suurinta osaa miehiä kohtaan. Olen kuitenkin täysin hetero. Lisänä vielä super introvertti luonne, eli en koe uusien ihmisten tapaamista kovin kiinnostavana muuta kuin humalassa. En siis jaksa esim. nettideittailua, koska treffailu syö energiaa eikä kiinnosta.
Mitä syitä sinulla on?
Kommentit (113)
En ole eläessäni vielä kohdannut kiinnostavaa naista. Ja Helsingissä kaikki samanlaisia toistensa kopioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta parisuhde, koska äitini aina eros miehistä. En usko suhteisiin, vaikka olen aina ollut naisen kanssa jotenkin, mutta en suhteessa. Pitänyt kivaa jne. Kun sitten olin eri naisten kanssa aina, niin ei hekään halunneet miestä vakituiseksi, kun eivät osanneet olla suhteessa. Se vaan vahvisti minun tuntemuksia. En edes tiedä miten parisuhteessa pitäs olla. En osaa toimia enkä mitään tehdä mikä siihen liittyy. Silti mulla jostain kumman syystä on aina ollut joku nainen hetken. Ei tunnetilaa, mutta ollut. Eikä ole koskaan ollut ongelmia saada naisia, vaikka en niitä pokaile mitenkään. Mutta, kun näen jonkun mikä miellyttää silmää, niin meen juttelee ja sitten se on siinä. Viikko sitten perjantaina näin naisen dallapeen puistossa stadissa naisen penkillä yksin. Menin juttelee. Asiat eteni ja pyys mut luokseen. Sanoi heti, en halua suhdetta enkä mitään. Pelkkä pano olet jos käy. Olin ok joo käy.
Sen verran juteltiin tästä meidän jutusta, kun päädyttiin näin pitkälle. Hänen elämä olllu samanlainen lapsena kuin minulla. Siksi ei kiinnostanut minä pitemmälle. Ymmärsin, koska sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikeastaan edes keskustellut naisen kanssa. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai harrastanut seksiä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa.
Mistä tämä sitten johtuu?
Syitä on valtavasti ja jos joku yhteinen tekijä pitäisi hakea niin se olisin minä itse. Iästä ja elämäntilanteesta riippuen syyt voivat vaihdella, mutta aina siellä taustalla olen minä, joka olen itseni niihin parisuhteen muodostamisen kannalta mahdottomiin tilanteisiin saattanut ja siellä olen minä, joka persoonani ja luonteeni kanssa karkotan kaikki ihmiset luotani. Toki on kaikenlaisia syitä joihin voin itse vähemmän vaikuttaa alkaen ulkonäöstä ja terveydentilasta, mutta kun tarkemmin katsoo niin ne ovat vain selityksiä ja pieniä, merkityksettömiä suuressa kuvassa seurustelemattomuuteni taustalla.
Nyt olen jo yli 40-vuotias enkä ole edelleenkään sellaisessa tilanteessa, että kokisin todennäköisenä, että pääsisin joskus jotain muuta kokemaan kuin tätä yksineloa. Olen ehkä iän ja henkisen kasvun myötä oppinut paremmin tunnistamaan ne syyt, josta tilanteeni johtuu, mutta koska olen edelleen tämä oma itseni niin hankalalta näyttää. Varsinkin kun tähän liittää kaiken sen epäedullisen historian jota kannan aina mukanani.
Pitäisin sinua melkoisen onnekkaana. Minä olin samassa tilanteessa ja sitten erehtyin naisen kanssa tekemisiin. Siinä tuli aika nopeasti pintaan kaikki ne jutut itsestäni minkä vuoksi parisuhde ei nyt vaan tule onnistumaan. Kuitenkin tuli koettua vahvat tunteet ja hetkittäiset yhteiset ilon hetket ja näin jälkeenpäin tuntuu todella raastavalta ajoittain. Että kuinka ihanaa toisen kanssa oleminen voisi olla jos se vaan onnistuisi. Mutta se ei tule onnistumaan. Kunpa olisin edelleen täysin kokematon ja tietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikeastaan edes keskustellut naisen kanssa. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai harrastanut seksiä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa.
Mistä tämä sitten johtuu?
Syitä on valtavasti ja jos joku yhteinen tekijä pitäisi hakea niin se olisin minä itse. Iästä ja elämäntilanteesta riippuen syyt voivat vaihdella, mutta aina siellä taustalla olen minä, joka olen itseni niihin parisuhteen muodostamisen kannalta mahdottomiin tilanteisiin saattanut ja siellä olen minä, joka persoonani ja luonteeni kanssa karkotan kaikki ihmiset luotani. Toki on kaikenlaisia syitä joihin voin itse vähemmän vaikuttaa alkaen ulkonäöstä ja terveydentilasta, mutta kun tarkemmin katsoo niin ne ovat vain selityksiä ja pieniä, merkityksettömiä suuressa kuvassa seurustelemattomuuteni taustalla.
Nyt olen jo yli 40-vuotias enkä ole edelleenkään sellaisessa tilanteessa, että kokisin todennäköisenä, että pääsisin joskus jotain muuta kokemaan kuin tätä yksineloa. Olen ehkä iän ja henkisen kasvun myötä oppinut paremmin tunnistamaan ne syyt, josta tilanteeni johtuu, mutta koska olen edelleen tämä oma itseni niin hankalalta näyttää. Varsinkin kun tähän liittää kaiken sen epäedullisen historian jota kannan aina mukanani.
Pitäisin sinua melkoisen onnekkaana. Minä olin samassa tilanteessa ja sitten erehtyin naisen kanssa tekemisiin. Siinä tuli aika nopeasti pintaan kaikki ne jutut itsestäni minkä vuoksi parisuhde ei nyt vaan tule onnistumaan. Kuitenkin tuli koettua vahvat tunteet ja hetkittäiset yhteiset ilon hetket ja näin jälkeenpäin tuntuu todella raastavalta ajoittain. Että kuinka ihanaa toisen kanssa oleminen voisi olla jos se vaan onnistuisi. Mutta se ei tule onnistumaan. Kunpa olisin edelleen täysin kokematon ja tietämätön.
Miksi aina tullaan kertomaan miten ihmiselon perusjutuista sivuun jääneet ovatkin jotenkin onnekkaita? Eihän näin voi oikeasti olla, koska jos tämä yksinäisyyden ja kokemattomuuden tie olisi se paras ja oikea niin ei meillä olisi maailmaa, jossa 99% ihmisistä käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa löytääkseen itseleen parisuhteen. Jokaisella meillä on mahdollisuus jättäytyä elämään yksin ja seksittömänä. Oikeastaan kukaan ei sitä tietä kuitenkaan valitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikeastaan edes keskustellut naisen kanssa. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai harrastanut seksiä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa.
Mistä tämä sitten johtuu?
Syitä on valtavasti ja jos joku yhteinen tekijä pitäisi hakea niin se olisin minä itse. Iästä ja elämäntilanteesta riippuen syyt voivat vaihdella, mutta aina siellä taustalla olen minä, joka olen itseni niihin parisuhteen muodostamisen kannalta mahdottomiin tilanteisiin saattanut ja siellä olen minä, joka persoonani ja luonteeni kanssa karkotan kaikki ihmiset luotani. Toki on kaikenlaisia syitä joihin voin itse vähemmän vaikuttaa alkaen ulkonäöstä ja terveydentilasta, mutta kun tarkemmin katsoo niin ne ovat vain selityksiä ja pieniä, merkityksettömiä suuressa kuvassa seurustelemattomuuteni taustalla.
Nyt olen jo yli 40-vuotias enkä ole edelleenkään sellaisessa tilanteessa, että kokisin todennäköisenä, että pääsisin joskus jotain muuta kokemaan kuin tätä yksineloa. Olen ehkä iän ja henkisen kasvun myötä oppinut paremmin tunnistamaan ne syyt, josta tilanteeni johtuu, mutta koska olen edelleen tämä oma itseni niin hankalalta näyttää. Varsinkin kun tähän liittää kaiken sen epäedullisen historian jota kannan aina mukanani.
Pitäisin sinua melkoisen onnekkaana. Minä olin samassa tilanteessa ja sitten erehtyin naisen kanssa tekemisiin. Siinä tuli aika nopeasti pintaan kaikki ne jutut itsestäni minkä vuoksi parisuhde ei nyt vaan tule onnistumaan. Kuitenkin tuli koettua vahvat tunteet ja hetkittäiset yhteiset ilon hetket ja näin jälkeenpäin tuntuu todella raastavalta ajoittain. Että kuinka ihanaa toisen kanssa oleminen voisi olla jos se vaan onnistuisi. Mutta se ei tule onnistumaan. Kunpa olisin edelleen täysin kokematon ja tietämätön.
Miksi aina tullaan kertomaan miten ihmiselon perusjutuista sivuun jääneet ovatkin jotenkin onnekkaita? Eihän näin voi oikeasti olla, koska jos tämä yksinäisyyden ja kokemattomuuden tie olisi se paras ja oikea niin ei meillä olisi maailmaa, jossa 99% ihmisistä käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa löytääkseen itseleen parisuhteen. Jokaisella meillä on mahdollisuus jättäytyä elämään yksin ja seksittömänä. Oikeastaan kukaan ei sitä tietä kuitenkaan valitse.
Jos luet ajatuksella kokemukseni, niin saatat havaita että se on onnekasta jos se muille normaali elo ei kuitenkaan itselle ole mahdollista. Kuten minä itse kantapään kautta sain kokea. Päinvastoin siitä on vain haittaa, kun se kokeilu sai vaan olon huonommaksi, mistä jää paitsi kun ei itse vaan pysty. Aikaisemmin oli sentään vain jotain hataria haavekuvia, nyt on raakaa tosielämän faktaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikinä millään tasolla kiinnostanut parisuhde tai edes yhden illan juttu.
N38, neitsyt
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna Lundissa
Tuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna LundissaTuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Olen eri, mutta minä olin lapsenakin 90% ajasta yksin. En siis ilman vanhempia, vaan ilman kavereita. En osannut olla kavereiden kanssa.
Minua inhottaa ajatus, että pitäisi pussailla ja sekstailla. Siksi olen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna LundissaTuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Sulla ollut aika erikoiset kesälomat.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. - Jos tietäisin, niin en olisi ikisinkku. Olen itse hyvin iloinen ja hyvin onnellinen siitä, että minulla on sekä miehiä että naisia niin kavreina kuin ystävinä ja muina läheisnä. Joku voi tietysti sääliä minua kun kohtaloni on ollut toistaiseksi päätyä aina ns. friendzonelle. Itse taas koen, että on parempi iloita ja nauttia siitä, että on läheisiä ja paljon antavia ihmisiä elämässäni sen sijaan, että hirttäytyisi ajatukseen siitä, että parisuhteeseen pääseminen olsi jokin itse tarkoitus ja päämäärä, jota ilman ei voisi elää mielekästä ja iloa ja nautittavaa elämää. - Toki olen minäkin omat kpuiluni sinkkudestani kokenut ja tuntenut.
Ei ikisinkkuus ole minulle mikään erityinen valinta tai päätös, saati uskonnolienn tai muun vakaumuksen sanelema. En osaa pitää itseäni erityisen inroverttina tai eksoverttina enempi olen näiden ääripäiden välissä.
Tämän palstan mukaan olen mm. terapian tarpeessa vaikeasti estynyt ja mieleltänisairas. - Mitään näistä en tunnista itsessäni. En edes niin hyvä jutun kertoja, että olsin saanut useinkaan aikaan huutonaurua, jota yksi kommentoija kertoi kokeneensa) Edellä mainitut määritelmät tai kuvaukset sain lukea, kun tulin kertoneeksi täällä kuinka kolmansien treffieni yhteydessä menimme jatkamaan illan viettoa naisen luokse. Myöhemmin samaisena iltana nainen suoraa ksyi, että haluaisinko nukkua hänen vieressään vai sohvalla. - Valitsin sohvan.
Ehkä olen jollain tavoin sinisilmäien ja hölmö koska tuon kokemusen jälkeen osa halusi pitää mina vielä täysin päästäni seonneellta kun kuvittelin ja uskoin, että minulla ja naisella saattaisi vielä olla edessä jotain tulevaisuudessa...
Kun on aina ollut sinkku ja ikävuosia on jo kertynyt niin paljon, että viereltä ja lähipiiristä olen saanut nähdä useammankin löytäneeen itselleen kumppanin ja rakkaan. - Joidenkin löytäneen useamamnkin kerran sen elämän suurimman rakkauden ja loppuelämän kumppanin....
Huomaan kyllä itse tahtomattani tulleeni kasvattaneeksi itselleni jonkinlaisen haarniskan, joka ei estä (tai ei ole vielä estänyt) minua tutustumasta uusiin ihmsiin tai osoittamasta mielenkiintoani toisinaan kohtaamiini ja mielenkiintosilta vaikuttaneita naisia kohtaan. Mutta jonkinlaista kankeutta ja kenties kömpelyyttä se saa tai on saanut aikaan liikkeisiini ja valintoihini.
Etenemiseni vastavuorosieen ja rakastavaan parisuhteeseen on ainakin toistaiseksi jäänyt lopulta vain haaveeksi ja unelmaksi. Olen ollut sekä hän, joka on tehnyt selväksi, ettei meistä taida olla yhdessä parisuhteeseen että hän jolle on annettu ns. pakit. - Kumpikaan "rooli" ei ole ollut aina helppo. - - Vaikka myöhemmin olisinkin saattanut huokaista helpotuksesta.
Tämä kuulostaa nyt jo melko ikävältä, kun sinulle painui mieleen niin huonot muistot siitä, kun palstan naiset huvittuivat tuosta treffikuviosta. Mitäs jos kuitenkin toisit nuo odotukset, toiveet ja pelot sinne keskusteluun, etkä vain päättäisi naisten puolesta, mikä heille on ehkä parasta? Jospa sitä treffinaistakin olisi häirinnyt yöunten häiriintyminen ennen työpäivää vähemmän ja sinun kieltäytymisesi enemmän? Oikeasti me muutkin ujot ihmiset joudumme juttelemaan kiusallisilta tuntuvat intiimiasiat selviksi ja tuomaan esille niitä halujamme, vaikka on vaivaannuttavaa ja kaikin puolin vaikeaa. Ei se seksi vain tipahda taivaalta kuin ihmeen kautta, kun jotenkin on sen aika, kyllä sitä pitää haluta.
Kiitos kommentistasi. Pahoittelen muiden puoelsta, jos tämä jatkamiseni kuullostaa kuin julkiteraposin itseäni. Mutta, mutta mitä tarkoitat kirjoittamalla toisin pelkoni sinne keskusteluun. - Treiffeillekö? Toki sitä voin yleisellä tasolla kertoa pelositani mutta en usko, että uhriutuminen on kovin puoleensa vetävää ja mitä minun edes pitäisi pelätä? Tuntuisi minusta erikoiselta sanoa treffikumppanille, että pelkään, että hänen kanssaan ei muodostu parisuhdetta vaikka sellaisen kovasti haluaisin hänen kanssaan. Kyllä tässä kohtaa täytyisi minusta olla sen verran itsevarmuutta ja luottamusta, että tilanne etenee sitten parisuhteesen tai on etenmättä. Ei pakkien saaminen tietenkään kivalta tunnu mutta kuka haluaa kumppanikseen mouruavan ja painsotavan kumppanin?
Saattoi oikeasti olla, että treffinaistani saattoi vaivata enempi minun kieltäytymiseni kuin yöuniensa menettämien. - Hän vaikuttaa kielikuvissani naiselta.joka on paljon useammin itse on ollut se, joka kieltäytyny tseksistä kuin hän, jolle kieltädytään. Saatoin ehkä olla ensimmäinen mies, joka on sanonut hänen verraten suoraan vihjaukselleen kiitos ei.
Me muut ujot? Pidätkö minua siis ujona? - En tunnista itse olevani mitenkään erityisen ujo. Mutta toki "ikisinkkuus" on saattanut tehdä minusta vähän varautuneemman ja tai harkitsevamman. - Enää ei ole niin nuori, että voisin esimerkiksi selitellä tekojani vaikka vain nuoruuden hölmöydellä. (Aina olen kummeksunut ihmisiä, jotka selittelevät omia valintojaan sillä, että olivat tekoa tehdessään kännissä; olkoonkin, että alkoholi tunnetusti poistaa estoja).
Mistä päättelit, että en haluaisi seksiä?
Jos kutsun miehen kotiini kolmansille treffeille ja kysyn viereeni nukkumaan ja hän valitsee sohvan niin onhan se ihan sama kuin sanoisi, etten ole panettava/kiihottava. Sellaisen sanominen on täysi turn-off ihmiselle jolle seksi on olennainen osa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna LundissaTuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Muistan kyllä lapsuuden kesälomat, vaikka jo 67-vuotias olenkin. :)
Mielelläni leikin sisarusten ja kavereiden kanssa, uitiin ja pelattiin palloa.
Hauskinta kuitenkin oli, kun pääsin yksin omassa huoneessani syventymään kirjoihin, kun lomalla oli kerrankin tarpeeksi aikaa lukemiseen. Saatoin lukea monta kirjaa päivässä, lastenkirjat eivät kovin paksuja olleet.
Eli vastaukseni on kyllä, olen viihtynyt parhaiten yksin niin kauan kuin muistan.
t. nro 13 eli se, jolle kysymyksesi osoitit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna LundissaTuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Sulla ollut aika erikoiset kesälomat.....
Ei ole ollut, pakkoko se aina on tahallaan ymmärtää väärin. En tietenkään harrastanut seksiä kavereiden kanssa. Tarkoitin sitä, että mieheni on paras ystäväni, koko maailmasta juuri se suosikki-ihmiseni, joka tuo parhaat puoleni esiin ja jonka seuraan en koskaan kyllästy. Hän tekee ikävistä hetkistä siedettävämpiä ja hyvistä hetkistä vielä parempia. Toki parisuhteessani on seksiäkin, mutta tuo paras kaveruus on kuitenkin se paras asia parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikeastaan edes keskustellut naisen kanssa. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai harrastanut seksiä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa.
Mistä tämä sitten johtuu?
Syitä on valtavasti ja jos joku yhteinen tekijä pitäisi hakea niin se olisin minä itse. Iästä ja elämäntilanteesta riippuen syyt voivat vaihdella, mutta aina siellä taustalla olen minä, joka olen itseni niihin parisuhteen muodostamisen kannalta mahdottomiin tilanteisiin saattanut ja siellä olen minä, joka persoonani ja luonteeni kanssa karkotan kaikki ihmiset luotani. Toki on kaikenlaisia syitä joihin voin itse vähemmän vaikuttaa alkaen ulkonäöstä ja terveydentilasta, mutta kun tarkemmin katsoo niin ne ovat vain selityksiä ja pieniä, merkityksettömiä suuressa kuvassa seurustelemattomuuteni taustalla.
Nyt olen jo yli 40-vuotias enkä ole edelleenkään sellaisessa tilanteessa, että kokisin todennäköisenä, että pääsisin joskus jotain muuta kokemaan kuin tätä yksineloa. Olen ehkä iän ja henkisen kasvun myötä oppinut paremmin tunnistamaan ne syyt, josta tilanteeni johtuu, mutta koska olen edelleen tämä oma itseni niin hankalalta näyttää. Varsinkin kun tähän liittää kaiken sen epäedullisen historian jota kannan aina mukanani.
Pitäisin sinua melkoisen onnekkaana. Minä olin samassa tilanteessa ja sitten erehtyin naisen kanssa tekemisiin. Siinä tuli aika nopeasti pintaan kaikki ne jutut itsestäni minkä vuoksi parisuhde ei nyt vaan tule onnistumaan. Kuitenkin tuli koettua vahvat tunteet ja hetkittäiset yhteiset ilon hetket ja näin jälkeenpäin tuntuu todella raastavalta ajoittain. Että kuinka ihanaa toisen kanssa oleminen voisi olla jos se vaan onnistuisi. Mutta se ei tule onnistumaan. Kunpa olisin edelleen täysin kokematon ja tietämätön.
Miksi aina tullaan kertomaan miten ihmiselon perusjutuista sivuun jääneet ovatkin jotenkin onnekkaita? Eihän näin voi oikeasti olla, koska jos tämä yksinäisyyden ja kokemattomuuden tie olisi se paras ja oikea niin ei meillä olisi maailmaa, jossa 99% ihmisistä käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa löytääkseen itseleen parisuhteen. Jokaisella meillä on mahdollisuus jättäytyä elämään yksin ja seksittömänä. Oikeastaan kukaan ei sitä tietä kuitenkaan valitse.
Koska ei se parisuhde nyt vaan aina ole mikään onni eikä onnistu kaikilta. Ei varmasti onnistuisi sinultakaan jos olet jo vanhaan ikään asti mennyt ihan nollakokemuksilla ja hädintuskin vilkaissut naisiin päin. Parisuhde vaatii paljon eikä siinä vaan olla onnellisena niinkuin jossain elokuvissa. Moni ei tätä tajua ja juuri sen takia juoksee sen suhteen perässä, kun kuvittelee että se on joku itsestäänselvä avain onneen ja elämän sisältöön. Monet kokeneetkin jotka hyppii eron tullessa ihmisestä toiseen on vaan koukussa siihen hekumaan jota suhteesta alussa saa. Mutta sekään ei kestä ikuisuuksia. Edellinen vastaajakin kertoi olleensa samassa tilanteessa kuin sinä ja toivoo kokemansa jälkeen että pystyisi palata samaan tietämättömään tilaan, koska parisuhde oli liian rankka kokemus. Mutta sitähän sinä et suostu hyväksymään, koska mielessäsi se on jotain sateenkaarta ja hattaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna LundissaTuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Sulla ollut aika erikoiset kesälomat.....
Ei ole ollut, pakkoko se aina on tahallaan ymmärtää väärin. En tietenkään harrastanut seksiä kavereiden kanssa. Tarkoitin sitä, että mieheni on paras ystäväni, koko maailmasta juuri se suosikki-ihmiseni, joka tuo parhaat puoleni esiin ja jonka seuraan en koskaan kyllästy. Hän tekee ikävistä hetkistä siedettävämpiä ja hyvistä hetkistä vielä parempia. Toki parisuhteessani on seksiäkin, mutta tuo paras kaveruus on kuitenkin se paras asia parisuhteessa.
Ja olet keskustelussa, jonka aiheena on ikisinkkuuden syyt siksi, että.....?
Ei ole löytynyt ketään sopivaa. Minulla ei ole ollut kenenkään miehen kanssa mitään yhteistä, jos minä olen olen ollut kiinnostunut jostakin niin hän ei ole ollut minusta. Samoin minulla on ollut miesten suhteen luottamusongelmia mutta niissä olen päässyt hieman eteenpäin, tosin omasta mielestä epäluotettavia en pidä edes ystävinä.
Naiset ahdistuu miehen seurassa enkä jaksa sellaisia naisia. Naisilla myös huono itsetunto enkä ole mikään psykiatri joka parantaa naisen ex mies syndroomasta. Ei taida löytyy normaaleja naisia joilla olis kiakki hyvin eikä traumoja entisistä suhteista. Siksi olen sinkku koska ei niitä normaaleja naisia ole.
Yritin kerran edetä treffeillä juttelua pidemmälle. Siinä vaiheessa kun limainen suu pyöri omani ympärillä, tajusin, että seurustelu ei ole minua varten. Pidemmälle meneminen oli ajatuksena niin vastenmielinen, että olisin varmasti saanut paniikkikohtauksen, jos mies olisi sitä yrittänyt. Onneksi oli fiksu mies ja ymmärsi lopettaa kun sanoin, etten pysty. Asiallisesti myös keskusteli kanssani aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.
En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.
(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)
Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?
Ellinoora laulaa:
Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii
Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla
Gröna LundissaTuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.
Sulla ollut aika erikoiset kesälomat.....
Ei ole ollut, pakkoko se aina on tahallaan ymmärtää väärin. En tietenkään harrastanut seksiä kavereiden kanssa. Tarkoitin sitä, että mieheni on paras ystäväni, koko maailmasta juuri se suosikki-ihmiseni, joka tuo parhaat puoleni esiin ja jonka seuraan en koskaan kyllästy. Hän tekee ikävistä hetkistä siedettävämpiä ja hyvistä hetkistä vielä parempia. Toki parisuhteessani on seksiäkin, mutta tuo paras kaveruus on kuitenkin se paras asia parisuhteessa.
Ja olet keskustelussa, jonka aiheena on ikisinkkuuden syyt siksi, että.....?
Kaverini on ikisinkku, niin kiinnosti. Halusin kysyä onko tämä yksi ollut aina, lapsenakin, mieluiten yksin. Onneksi hän ihan asiallisesti vastasi. Provosoiduin tuon toisen huuteluista erikoisista kesälomista ja nyt näköjään sinun. No, onneksi nyt kahvitauko on ohi ja menen takaisin töihin selväjärkisten ihmisten pariin.
Pitänee paikkansa, koska naisystäväni ovat jo pitkäaikaisia ystäviä eivätkä pystyisi näkemään minua romanttisesti.