Ikisinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet vakavasti? Mistä kohdallasi johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan oikeastaan edes keskustellut naisen kanssa. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai harrastanut seksiä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa. 

Mistä tämä sitten johtuu?

Syitä on valtavasti ja jos joku yhteinen tekijä pitäisi hakea niin se olisin minä itse. Iästä ja elämäntilanteesta riippuen syyt voivat vaihdella, mutta aina siellä taustalla olen minä, joka olen itseni niihin parisuhteen muodostamisen kannalta mahdottomiin tilanteisiin saattanut ja siellä olen minä, joka persoonani ja luonteeni kanssa karkotan kaikki ihmiset luotani. Toki on kaikenlaisia syitä joihin voin itse vähemmän vaikuttaa alkaen ulkonäöstä ja terveydentilasta, mutta kun tarkemmin katsoo niin ne ovat vain selityksiä ja pieniä, merkityksettömiä suuressa kuvassa seurustelemattomuuteni taustalla. 

Nyt olen jo yli 40-vuotias enkä ole edelleenkään sellaisessa tilanteessa, että kokisin todennäköisenä, että pääsisin joskus jotain muuta kokemaan kuin tätä yksineloa. Olen ehkä iän ja henkisen kasvun myötä oppinut paremmin tunnistamaan ne syyt, josta tilanteeni johtuu, mutta koska olen edelleen tämä oma itseni niin hankalalta näyttää. Varsinkin kun tähän liittää kaiken sen epäedullisen historian jota kannan aina mukanani.

Pitäisin sinua melkoisen onnekkaana. Minä olin samassa tilanteessa ja sitten erehtyin naisen kanssa tekemisiin. Siinä tuli aika nopeasti pintaan kaikki ne jutut itsestäni minkä vuoksi parisuhde ei nyt vaan tule onnistumaan. Kuitenkin tuli koettua vahvat tunteet ja hetkittäiset yhteiset ilon hetket ja näin jälkeenpäin tuntuu todella raastavalta ajoittain. Että kuinka ihanaa toisen kanssa oleminen voisi olla jos se vaan onnistuisi. Mutta se ei tule onnistumaan. Kunpa olisin edelleen täysin kokematon ja tietämätön.

Miksi aina tullaan kertomaan miten ihmiselon perusjutuista sivuun jääneet ovatkin jotenkin onnekkaita? Eihän näin voi oikeasti olla, koska jos tämä yksinäisyyden ja kokemattomuuden tie olisi se paras ja oikea niin ei meillä olisi maailmaa, jossa 99% ihmisistä käyttää valtavasti aikaa ja vaivaa löytääkseen itseleen parisuhteen. Jokaisella meillä on mahdollisuus jättäytyä elämään yksin ja seksittömänä. Oikeastaan kukaan ei sitä tietä kuitenkaan valitse. 

Kyllä moni valitsee, enemmän kuin se yksi prosentti. Tietysti parisuhteen toivojat ovat ylivoimainen enemmistö.

Mutta tuntuu kurjalta tulla pidetyksi jonkinlaisena kummajaisena, kun tieten tahtoen elää elämänsä yksin eikä halua seurustella eikä solmia parisuhdetta.

Kun kuitenkin olen aivan tavallinen ihminen siinä missä muutkin. Ei minulla tai minussa ole mitään vikaa, olen ihan normaali. 

On mukava tavata ihmisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Se on elämän suola.

Mutta kotona pitää saada olla yksin, jotta akut latautuvat. Olisi sietämätöntä, jos aina olisi joku saman katon alla. Tai vaikka toisenkin katon alla mutta odottaen minulta jatkuvasti jotain, mitä en pysty antamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.

En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.

(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)

Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?

Ellinoora laulaa:

Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii

Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla

Gröna Lundissa

Tuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.

Sulla ollut aika erikoiset kesälomat.....

Ei ole ollut, pakkoko se aina on tahallaan ymmärtää väärin. En tietenkään harrastanut seksiä kavereiden kanssa. Tarkoitin sitä, että mieheni on paras ystäväni, koko maailmasta juuri se suosikki-ihmiseni, joka tuo parhaat puoleni esiin ja jonka seuraan en koskaan kyllästy. Hän tekee ikävistä hetkistä siedettävämpiä ja hyvistä hetkistä vielä parempia. Toki parisuhteessani on seksiäkin, mutta tuo paras kaveruus on kuitenkin se paras asia parisuhteessa.

Ja olet keskustelussa, jonka aiheena on ikisinkkuuden syyt siksi, että.....?

Kaverini on ikisinkku, niin kiinnosti. Halusin kysyä onko tämä yksi ollut aina, lapsenakin, mieluiten yksin. Onneksi hän ihan asiallisesti vastasi. Provosoiduin tuon toisen huuteluista erikoisista kesälomista ja nyt näköjään sinun. No, onneksi nyt kahvitauko on ohi ja menen takaisin töihin selväjärkisten ihmisten pariin.

Kaikkien onni, että kahvitaukosi ei ollut pidempi. Rasittavia tuollaiset ihmiset, jotka pitävät itseään muita parempina vain siksi, että elämänsä tarkoitus on olla parisuhteessa ja tyydyttää miestään. 

Normaali mies kirjoitti:

Naiset ahdistuu miehen seurassa enkä jaksa sellaisia naisia. Naisilla myös huono itsetunto enkä ole mikään psykiatri joka parantaa naisen ex mies syndroomasta. Ei taida löytyy normaaleja naisia joilla olis kiakki hyvin eikä traumoja entisistä suhteista. Siksi olen sinkku koska ei niitä normaaleja naisia ole.

Minullakin edellinen kertoi vähän väliä ahdistuvansa jostain asiasta. Samaten koska itsetunto huono, niin se johti jatkuvasti riitoihin kun otti kaiken sen kautta että en tykkäisi tarpeeksi. Olisi jatkuvasti pitänyt olla kehumassa ja ylistelemässä, hokemassa että tykkään tykkään. Tuntui myös että halusi ajatella kaikki tekoni niin että haluaisin hänelle jotain pahaa tahallani. Skannasi viestini ja sanomiseni tarkkaan läpi että löytyy se juttu mistä voisi loukkaantua ja monesti hämmästelinkin, kun mielestäni ihan viattomasta lausahduksesta löysi jotain itseään loukkaavaa. Sanoi olevansa erityisherkkä, no sitä toden totta oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

awerfewra kirjoitti:

Selibaatissa heterona eläminen on kyllä aika syvähköstä, mutta kun on elänyt mielikuvitusmaailmoissa ja yksipuhellut enemmän ku muiden kansa niin ei tässä enää liene kyllin mieliterve avosuhteeseen saati sitten avioon. Täytyisi ehkä osata rakastaa itseään jotta joku voisi minsuta edes kinostua, mutta se on itserakkaalle aika homma koeta ryhtyä itsestään pitämään

Sama. Aika tekee tehtävänsä ja nykyään ei edes halua tutustua kenenekään vaan trollata erilaisilla anonyymipalstoilla sotkien toisten keskusteluita. Minulle on ihan ok että kelvottomat  miehet kuten minäkin jäävät yksin. Mutta se että täysin mädät, ilkeät, kasinaamaiset ja elämänhallintakyvyttömät naiset kelpaa miehille kuin vääräraha on minusta väärin ja epäreilua.

Lisäksi nainen voi olla melkeinpä vaikka neliraajahalvaantunut muumio jolla vain silmät pyörii päässä ja silti kelpaa mainiosti. Todella noloja ollaan miehet kun ei ole minkäänlaisia standardeja ja reikä ku reikä.

Nämä on niitä miehiä,jotka eivät kelpaa kenellekään. Elämänhallinnan ongelmia,päihdeongelmia, sosiaaliset taidot olemattomat jne. Mutta kun sitä pllua pitää saada

Voi, kun on lutunen aloitus. 🖤

En ole tavannut itselleni ulkoisesti sekä sisäisesti sopivaa kumppania.

Osan on voinut ajaa kauemmas peruskoulusta lähtevien kiusaajien mustamaalaus, mutta muutenkin on ollut hankalaa löytää kaltaistani _miestä_, joka olisi myös mielestäni kaunis.

Tv: elämäntapagoottiN.

Ikinä ei ole vientiä ollut ja luulen, että se johtuu rumuudesta ja siitä ettei ole ollut status asiat kunnossa. Eli ei autoa, asuntoa, säästöjä, loistavaa kaveripiiriä, sosiaalisuutta jne. Luulen että naiset on ollut tämmöisiä, ettei ole kelvannut ja kun olen vertaillut naineita itseeni, niin huomaan, että selvä taso-ero on ollut. Naisetkin on laatu tietoisia mies valinnoissa ja tästä syystä olen ollut yksinäinen kohta 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Voi, kun on lutunen aloitus. 🖤

En ole tavannut itselleni ulkoisesti sekä sisäisesti sopivaa kumppania.

Osan on voinut ajaa kauemmas peruskoulusta lähtevien kiusaajien mustamaalaus, mutta muutenkin on ollut hankalaa löytää kaltaistani _miestä_, joka olisi myös mielestäni kaunis.

Tv: elämäntapagoottiN.

Ja siis tosiaan ei niin vakavia suhteita on ollut, joissakin piireissä on itselläni varmaan juuri tuo ikisinkun maine. 😄

Siksi kun olen joskus oikeasti ihastunut johonkin ja on ollut tunne että hän on Se Oikea. Tämä tapahtui todella nuorena ja ei löydy samaa fiilistä kenenkään kanssa jota olen tapaillut.

Vierailija kirjoitti:

Kun on kuulovammainen ja kehossa on muitakin poikkeavuuksia vaatii todella poikkeuksellista itsetuntoa että pystyy tarjoamaan realistisen vaihtoehdon vastakkaiselle sukupuolelle. En ymmärrä ns. normaalien valitusta siitä miten ei saa kumppania koska heillä on kaikki mahdollisuudet tehdä itsestään vetäviä. Tietyille asioille ei vaan mahda mitään, se masentaa ja samalla nakertaa itsetuntoa. En sano etteikö se olisi mahdollista mutta mahdollisuudet saada itseä miellyttävä kumppani ovat todella rajalliset.

Sinä siis ulkoisesti epänormaalina vaadit normaalia kumppania? Kyllä kaltaisensa aina toisensa löytävät kuitenkin, liian korkealla rimaa pitävät jäävät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua parisuhdetta. Viihdyn niin hyvin yksin.

En voi edes kuvitella ihmistä, jonka kanssa oleminen olisi parempaa kuin yksin oleminen.

(Vaikka introvertti olenkin, en karta ihmisiä. On mukava tavata ystäviä ja sukulaisia. Mutta en siis tahdo ketään niin läheiseen suhteeseen, jollainen parisuhde on.)

Muistatko lapsuuden kesälomat? Oliko sinulla silloinkin kivempaa yksin kuin kaverin kanssa?

Ellinoora laulaa:

Oishan täällä miljardei toisiikin ihmisii

Mut sinun kanssasi oon ku lapsi kesälomalla

Gröna Lundissa

Tuo kiteyttää omankin ajatukseni parisuhteesta. Vaikka olemme mieheni kanssa eläneet jo vuosia lapsiperhearkea, on tämä parisuhde kuin lapsuuden kesäloma parhaan ystävän kanssa, sillä erotuksella vain, että tämä onneksi jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti vielä pitkään.

Sulla ollut aika erikoiset kesälomat.....

Ei ole ollut, pakkoko se aina on tahallaan ymmärtää väärin. En tietenkään harrastanut seksiä kavereiden kanssa. Tarkoitin sitä, että mieheni on paras ystäväni, koko maailmasta juuri se suosikki-ihmiseni, joka tuo parhaat puoleni esiin ja jonka seuraan en koskaan kyllästy. Hän tekee ikävistä hetkistä siedettävämpiä ja hyvistä hetkistä vielä parempia. Toki parisuhteessani on seksiäkin, mutta tuo paras kaveruus on kuitenkin se paras asia parisuhteessa.

Ja olet keskustelussa, jonka aiheena on ikisinkkuuden syyt siksi, että.....?

Piti vaan päästä taas elvistelemään. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on onnellisin sinkkuna.

En enää ikinä halua ottaa naista. Never again.

Sinkkuna pian yli viisi vuotta ja tosissani haluan seurustella sen oikean naisen kanssa. En pidä sinkkuudesta enkä sen tuomasta yksinäisyydestä. M35

Ahaa, alkaa siis ne syyt jo pikkuhiljaa unohtumaan, minkä vuoksi viimeksi ero tuli.

Aloitteen erolle tein minä, koska eitsemän vuotta nuorempi tyttöystäväni ei halunnut lopulta sitoutua kunnolla eikä ollut valmis menemään kanssani naimisiin saati perustamaan perhettä. Yritin rauhallisin elein nostaa asiaa pöydälle, mutta entinen tyttöystävä viis veisasi asiasta, joten pikkuhiljaa kyllästyin ja sanoin että suhteemme oli tässä. Arvomaailmaltani olen perinteinen, joten en halunnut avointa suhdetta. M35

Teillä oli ihan liikaa ikäeroa. En minäkään halunnut naimisiin enkä varsinkaan lapsia 23-vuotiaana. Harva nuori nainen haluaa vielä tuossa iässä kumpaakaan, ja varsinkin vanhemmat miehet ovat enemmänkin vaan sellaista hupiseuraa. Kaikille sopii ne suunnilleen oman ikäiset parhaiten.

Olisin kyllä halunnut omanlaisen "parisuhteen", siis ystävyyden, kumppanuuden ja yhteisen elämän, mutta ilman seksiä. Sukupuolellakaan ei olisi ollut väliä. Helpompi on olla yksin kuin etsiä toista aseksuaalia kumppaniksi.

-N52

Olen pitkä ja normaali vartaloinen, mutta ruma mies, koko elämä ilman naista, pitää omaan käteen tyytyä koko loppu elämäksi. M26