Ikisinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet vakavasti? Mistä kohdallasi johtuu?

jäin ulkopuoliseksi ja hiljaiseksi teini-iässä enkä päässyt yli. Nyt olen tottunut kohtalooni

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.

Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?

Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.

Mahdollisuus tällaiselle on lottovoiton luokkaa.

Tarjonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder yms ei kiinnosta, eikä aikaa anneta tutustumiselle ja sille, että välttämättä tästä tuttavuudesta ei tule mitään romanttista vaan kaikki (ihastuminen, paneminen, rakastuminen, sitoutuminen yms) pitäis mieluusti tapahtua siinä treffien aikana tai viimeistään seuraavilla treffeillä. 

On surullista, että ihmissuhteet pyörivät liikaa seksuaalisuuden, romantiikan ja parisuhteen tavoittelun ympärillä. Moni tarvitsee ensin pohjalle ehkä vahvaakin ystävyyssuhdetta ennen kuin seksuaaliset tai romanttiset tunteet voivat herätä.

Mutta ehkä se on sitä, kun kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa myös ihmissuhteissa.

Kyllä se naisilla usein tuppaa menemään niin, että jos miehestä tulee liian kaverillinen niin ne tunteet menee sinne veli-osastolle eikä tästä voi kuvitella enää mitään romanttista koskaan. Ainakin itselläni näin on kaikki naispuoliset ystävät olleet mieltä.

Aivan, voit olla maailman parhain tyyppi johon naiset muita miehiä vertailee, mutkun oot niinkuin veli heille. Moniko alkaa oman veljensä kanssa sutinoimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. - Jos tietäisin, niin en olisi ikisinkku. Olen itse hyvin iloinen ja hyvin onnellinen siitä, että minulla on sekä miehiä että naisia niin kavreina kuin ystävinä ja muina läheisnä. Joku voi tietysti sääliä minua kun kohtaloni on ollut toistaiseksi päätyä aina ns. friendzonelle. Itse taas koen, että on parempi iloita ja nauttia siitä, että on läheisiä ja paljon antavia ihmisiä elämässäni sen sijaan, että hirttäytyisi ajatukseen siitä, että parisuhteeseen pääseminen olsi jokin itse tarkoitus ja päämäärä, jota ilman ei voisi elää mielekästä ja iloa ja nautittavaa elämää.  - Toki olen minäkin omat kpuiluni sinkkudestani kokenut ja tuntenut.

Ei ikisinkkuus ole minulle mikään erityinen valinta tai päätös, saati uskonnolienn tai muun vakaumuksen sanelema. En osaa pitää itseäni erityisen inroverttina tai eksoverttina enempi olen näiden ääripäiden välissä.

Tämän palstan mukaan olen mm. terapian tarpeessa vaikeasti estynyt ja mieleltänisairas. - Mitään näistä en tunnista itsessäni. En edes niin hyvä jutun kertoja, että olsin saanut useinkaan aikaan huutonaurua, jota yksi kommentoija kertoi kokeneensa) Edellä mainitut määritelmät tai kuvaukset sain lukea, kun tulin kertoneeksi täällä kuinka kolmansien treffieni yhteydessä menimme jatkamaan illan viettoa naisen luokse. Myöhemmin samaisena iltana nainen suoraa ksyi, että haluaisinko nukkua hänen vieressään vai sohvalla. - Valitsin sohvan.

Ehkä olen jollain tavoin sinisilmäien ja hölmö koska tuon kokemusen jälkeen osa halusi pitää mina vielä täysin päästäni seonneellta kun kuvittelin ja uskoin, että minulla ja naisella saattaisi vielä olla edessä jotain tulevaisuudessa...

Kun on aina ollut sinkku ja ikävuosia on jo kertynyt niin paljon, että viereltä ja lähipiiristä olen saanut nähdä useammankin löytäneeen itselleen kumppanin ja rakkaan. - Joidenkin löytäneen useamamnkin kerran sen elämän suurimman rakkauden ja loppuelämän kumppanin.... 

Huomaan kyllä itse tahtomattani tulleeni kasvattaneeksi itselleni jonkinlaisen haarniskan, joka ei estä (tai ei ole vielä estänyt) minua tutustumasta uusiin ihmsiin tai osoittamasta mielenkiintoani toisinaan kohtaamiini ja mielenkiintosilta vaikuttaneita naisia kohtaan. Mutta jonkinlaista kankeutta ja kenties kömpelyyttä se saa tai on saanut aikaan liikkeisiini ja valintoihini.

Etenemiseni vastavuorosieen ja rakastavaan parisuhteeseen on ainakin toistaiseksi jäänyt lopulta  vain haaveeksi ja unelmaksi.  Olen ollut sekä hän, joka on tehnyt selväksi, ettei meistä taida olla yhdessä parisuhteeseen että hän jolle on annettu ns. pakit. - Kumpikaan "rooli" ei ole ollut aina helppo. - - Vaikka myöhemmin olisinkin saattanut huokaista helpotuksesta.

     

 

Tämä kuulostaa nyt jo melko ikävältä, kun sinulle painui mieleen niin huonot muistot siitä, kun palstan naiset huvittuivat tuosta treffikuviosta. Mitäs jos kuitenkin toisit nuo odotukset, toiveet ja pelot sinne keskusteluun, etkä vain päättäisi naisten puolesta, mikä heille on ehkä parasta? Jospa sitä treffinaistakin olisi häirinnyt yöunten häiriintyminen ennen työpäivää vähemmän ja sinun kieltäytymisesi enemmän? Oikeasti me muutkin ujot ihmiset joudumme juttelemaan kiusallisilta tuntuvat intiimiasiat selviksi ja tuomaan esille niitä halujamme, vaikka on vaivaannuttavaa ja kaikin puolin vaikeaa. Ei se seksi vain tipahda taivaalta kuin ihmeen kautta, kun jotenkin on sen aika, kyllä sitä pitää haluta.

Missä kohtaa hän toi esiin, että olsi päättänyt naisten puolesta yhtään mitään? - Tai mistä päättelit, että hän olisi esimerkiksi ujo, kun hän kertoi olevansa jotain intro -ja ekso - vertin väliltä. Tai mistä päättelit, ettei hän haluaisi seksiä? Kolmansienko treffien yhteydessä siihen pitäisi olla valmis ja ellei ole niin ei varmasti ole seksistä kiinnostunut muutenkaan, niinkö? 

Eri 

Nuoruudessa maahan lyöty itsetunto.

Olen ollut elämäni aikana oikeasti kiinnostunut ehkä neljästä miehestä. Ensin olin itse liian kypsymätön pidempään suhteeseen ja sitten myöhemmin tapaamani olivat jo varattuja. Moraalini esti yrittämästä varattuja miehiä. Nyt olen jo rupsahtanut, niin eipä miehet enää edes kiinnitä minuun huomiota.

Introvertti. Olin aina hieman omissa maailmossa lapsesta asti. Jossain vaiheessa minulle kehittyi esiintymispelko joka on jo helpottanut. Teen aika paljon töitä asiakaskontaktissa.

Lukiossa viimeistään menetin lähes kaiken sosiaalisenkosketuksen ikäisiini. Tässä vaiheessa vanhemmat olivat menettäneet työnsä päihdeongelmien vuoksi. Häpesin omaa perhettäni.

En yksinkertaisesti osaa rakentaa ja ylläpitää kontakteja muihin ihmisiin. Häpeä perheestäni on nyt häpeä itsestäni. Vaikea lähtä hakemaan kontaktia muihin ihmisiin kun on jo pettynyt itseensä.

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on lesbo.

Kuten jo mainitsin, niin olen hetero. Suurin osa miehistä ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä. Ei siihen lesboutta tarvita.

Ap

Sama mulla. Tosi harvoin tapaa miehiä, joiden kanssa voisi ajatella seksiä tai ylipäätään mitään läheisyyttä.

Ja siitä on vielä pitkä matka siihen, että joku olisi sopiva kumppaniksi..

N29, ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on lesbo.

Kuten jo mainitsin, niin olen hetero. Suurin osa miehistä ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä. Ei siihen lesboutta tarvita.

Ap

Ja sitten kun löydät oikealta tuoksuvan miehen.....

Old Spice

Olen ruma mies ja naiset haluavat jotain muuta. M33

Koska mies on onnellisin sinkkuna.

En enää ikinä halua ottaa naista. Never again.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on lesbo.

Kuten jo mainitsin, niin olen hetero. Suurin osa miehistä ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä. Ei siihen lesboutta tarvita.

Ap

Ja sitten kun löydät oikealta tuoksuvan miehen.....

Old Spice

Mennen

Ei suhteita eikä edes treffejä ja ikää tänä vuonna 33v. Olen todella ujo ja arka nainen, en uskalla lähestyä eikä kukaan lähesty minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.

Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?

Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.

Mahdollisuus tällaiselle on lottovoiton luokkaa.

Mutta sen (lottovoiton) jälkeen ei ole tarjokkaista pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on onnellisin sinkkuna.

En enää ikinä halua ottaa naista. Never again.

Sinkkuna pian yli viisi vuotta ja tosissani haluan seurustella sen oikean naisen kanssa. En pidä sinkkuudesta enkä sen tuomasta yksinäisyydestä. M35

Ei kun sinkkuristeilylle! Ja romanttista mieltä mukaan! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. - Jos tietäisin, niin en olisi ikisinkku. Olen itse hyvin iloinen ja hyvin onnellinen siitä, että minulla on sekä miehiä että naisia niin kavreina kuin ystävinä ja muina läheisnä. Joku voi tietysti sääliä minua kun kohtaloni on ollut toistaiseksi päätyä aina ns. friendzonelle. Itse taas koen, että on parempi iloita ja nauttia siitä, että on läheisiä ja paljon antavia ihmisiä elämässäni sen sijaan, että hirttäytyisi ajatukseen siitä, että parisuhteeseen pääseminen olsi jokin itse tarkoitus ja päämäärä, jota ilman ei voisi elää mielekästä ja iloa ja nautittavaa elämää.  - Toki olen minäkin omat kpuiluni sinkkudestani kokenut ja tuntenut.

Ei ikisinkkuus ole minulle mikään erityinen valinta tai päätös, saati uskonnolienn tai muun vakaumuksen sanelema. En osaa pitää itseäni erityisen inroverttina tai eksoverttina enempi olen näiden ääripäiden välissä.

Tämän palstan mukaan olen mm. terapian tarpeessa vaikeasti estynyt ja mieleltänisairas. - Mitään näistä en tunnista itsessäni. En edes niin hyvä jutun kertoja, että olsin saanut useinkaan aikaan huutonaurua, jota yksi kommentoija kertoi kokeneensa) Edellä mainitut määritelmät tai kuvaukset sain lukea, kun tulin kertoneeksi täällä kuinka kolmansien treffieni yhteydessä menimme jatkamaan illan viettoa naisen luokse. Myöhemmin samaisena iltana nainen suoraa ksyi, että haluaisinko nukkua hänen vieressään vai sohvalla. - Valitsin sohvan.

Ehkä olen jollain tavoin sinisilmäien ja hölmö koska tuon kokemusen jälkeen osa halusi pitää mina vielä täysin päästäni seonneellta kun kuvittelin ja uskoin, että minulla ja naisella saattaisi vielä olla edessä jotain tulevaisuudessa...

Kun on aina ollut sinkku ja ikävuosia on jo kertynyt niin paljon, että viereltä ja lähipiiristä olen saanut nähdä useammankin löytäneeen itselleen kumppanin ja rakkaan. - Joidenkin löytäneen useamamnkin kerran sen elämän suurimman rakkauden ja loppuelämän kumppanin.... 

Huomaan kyllä itse tahtomattani tulleeni kasvattaneeksi itselleni jonkinlaisen haarniskan, joka ei estä (tai ei ole vielä estänyt) minua tutustumasta uusiin ihmsiin tai osoittamasta mielenkiintoani toisinaan kohtaamiini ja mielenkiintosilta vaikuttaneita naisia kohtaan. Mutta jonkinlaista kankeutta ja kenties kömpelyyttä se saa tai on saanut aikaan liikkeisiini ja valintoihini.

Etenemiseni vastavuorosieen ja rakastavaan parisuhteeseen on ainakin toistaiseksi jäänyt lopulta  vain haaveeksi ja unelmaksi.  Olen ollut sekä hän, joka on tehnyt selväksi, ettei meistä taida olla yhdessä parisuhteeseen että hän jolle on annettu ns. pakit. - Kumpikaan "rooli" ei ole ollut aina helppo. - - Vaikka myöhemmin olisinkin saattanut huokaista helpotuksesta.

     

 

Tämä kuulostaa nyt jo melko ikävältä, kun sinulle painui mieleen niin huonot muistot siitä, kun palstan naiset huvittuivat tuosta treffikuviosta. Mitäs jos kuitenkin toisit nuo odotukset, toiveet ja pelot sinne keskusteluun, etkä vain päättäisi naisten puolesta, mikä heille on ehkä parasta? Jospa sitä treffinaistakin olisi häirinnyt yöunten häiriintyminen ennen työpäivää vähemmän ja sinun kieltäytymisesi enemmän? Oikeasti me muutkin ujot ihmiset joudumme juttelemaan kiusallisilta tuntuvat intiimiasiat selviksi ja tuomaan esille niitä halujamme, vaikka on vaivaannuttavaa ja kaikin puolin vaikeaa. Ei se seksi vain tipahda taivaalta kuin ihmeen kautta, kun jotenkin on sen aika, kyllä sitä pitää haluta.

Missä kohtaa hän toi esiin, että olsi päättänyt naisten puolesta yhtään mitään? - Tai mistä päättelit, että hän olisi esimerkiksi ujo, kun hän kertoi olevansa jotain intro -ja ekso - vertin väliltä. Tai mistä päättelit, ettei hän haluaisi seksiä? Kolmansienko treffien yhteydessä siihen pitäisi olla valmis ja ellei ole niin ei varmasti ole seksistä kiinnostunut muutenkaan, niinkö? 

Eri 

Sanoi siinä aikaisemmassa ketjussa kieltäytyneensä mm. siksi, kun naisella oli työpäivä tulossa (tämän epäilyksen voi hetken tullen sanoa ääneen). Siitä ihan päättelin. Ja ei tarvitsekaan olla noin pian valmis, mutta senkin voi sanoa ääneen. Emme me naiset lue ajatuksia.

Tarjonta on vaan niin kehnoa. Jos halutaan parisuhdetta, niin heti on muistivihkollinen vaatimuksia ja jos seksiä, niin pitäisi olla vaan Hänen käytettävissään ja silloin kuin Hän haluaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder yms ei kiinnosta, eikä aikaa anneta tutustumiselle ja sille, että välttämättä tästä tuttavuudesta ei tule mitään romanttista vaan kaikki (ihastuminen, paneminen, rakastuminen, sitoutuminen yms) pitäis mieluusti tapahtua siinä treffien aikana tai viimeistään seuraavilla treffeillä. 

On surullista, että ihmissuhteet pyörivät liikaa seksuaalisuuden, romantiikan ja parisuhteen tavoittelun ympärillä. Moni tarvitsee ensin pohjalle ehkä vahvaakin ystävyyssuhdetta ennen kuin seksuaaliset tai romanttiset tunteet voivat herätä.

Mutta ehkä se on sitä, kun kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa myös ihmissuhteissa.

Kyllä se naisilla usein tuppaa menemään niin, että jos miehestä tulee liian kaverillinen niin ne tunteet menee sinne veli-osastolle eikä tästä voi kuvitella enää mitään romanttista koskaan. Ainakin itselläni näin on kaikki naispuoliset ystävät olleet mieltä.

Aivan, voit olla maailman parhain tyyppi johon naiset muita miehiä vertailee, mutkun oot niinkuin veli heille. Moniko alkaa oman veljensä kanssa sutinoimaan?

in zestinaiset