Ikisinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet vakavasti? Mistä kohdallasi johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. - Jos tietäisin, niin en olisi ikisinkku. Olen itse hyvin iloinen ja hyvin onnellinen siitä, että minulla on sekä miehiä että naisia niin kavreina kuin ystävinä ja muina läheisnä. Joku voi tietysti sääliä minua kun kohtaloni on ollut toistaiseksi päätyä aina ns. friendzonelle. Itse taas koen, että on parempi iloita ja nauttia siitä, että on läheisiä ja paljon antavia ihmisiä elämässäni sen sijaan, että hirttäytyisi ajatukseen siitä, että parisuhteeseen pääseminen olsi jokin itse tarkoitus ja päämäärä, jota ilman ei voisi elää mielekästä ja iloa ja nautittavaa elämää.  - Toki olen minäkin omat kpuiluni sinkkudestani kokenut ja tuntenut.

Ei ikisinkkuus ole minulle mikään erityinen valinta tai päätös, saati uskonnolienn tai muun vakaumuksen sanelema. En osaa pitää itseäni erityisen inroverttina tai eksoverttina enempi olen näiden ääripäiden välissä.

Tämän palstan mukaan olen mm. terapian tarpeessa vaikeasti estynyt ja mieleltänisairas. - Mitään näistä en tunnista itsessäni. En edes niin hyvä jutun kertoja, että olsin saanut useinkaan aikaan huutonaurua, jota yksi kommentoija kertoi kokeneensa) Edellä mainitut määritelmät tai kuvaukset sain lukea, kun tulin kertoneeksi täällä kuinka kolmansien treffieni yhteydessä menimme jatkamaan illan viettoa naisen luokse. Myöhemmin samaisena iltana nainen suoraa ksyi, että haluaisinko nukkua hänen vieressään vai sohvalla. - Valitsin sohvan.

Ehkä olen jollain tavoin sinisilmäien ja hölmö koska tuon kokemusen jälkeen osa halusi pitää mina vielä täysin päästäni seonneellta kun kuvittelin ja uskoin, että minulla ja naisella saattaisi vielä olla edessä jotain tulevaisuudessa...

Kun on aina ollut sinkku ja ikävuosia on jo kertynyt niin paljon, että viereltä ja lähipiiristä olen saanut nähdä useammankin löytäneeen itselleen kumppanin ja rakkaan. - Joidenkin löytäneen useamamnkin kerran sen elämän suurimman rakkauden ja loppuelämän kumppanin.... 

Huomaan kyllä itse tahtomattani tulleeni kasvattaneeksi itselleni jonkinlaisen haarniskan, joka ei estä (tai ei ole vielä estänyt) minua tutustumasta uusiin ihmsiin tai osoittamasta mielenkiintoani toisinaan kohtaamiini ja mielenkiintosilta vaikuttaneita naisia kohtaan. Mutta jonkinlaista kankeutta ja kenties kömpelyyttä se saa tai on saanut aikaan liikkeisiini ja valintoihini.

Etenemiseni vastavuorosieen ja rakastavaan parisuhteeseen on ainakin toistaiseksi jäänyt lopulta  vain haaveeksi ja unelmaksi.  Olen ollut sekä hän, joka on tehnyt selväksi, ettei meistä taida olla yhdessä parisuhteeseen että hän jolle on annettu ns. pakit. - Kumpikaan "rooli" ei ole ollut aina helppo. - - Vaikka myöhemmin olisinkin saattanut huokaista helpotuksesta.

     

 

Tämä kuulostaa nyt jo melko ikävältä, kun sinulle painui mieleen niin huonot muistot siitä, kun palstan naiset huvittuivat tuosta treffikuviosta. Mitäs jos kuitenkin toisit nuo odotukset, toiveet ja pelot sinne keskusteluun, etkä vain päättäisi naisten puolesta, mikä heille on ehkä parasta? Jospa sitä treffinaistakin olisi häirinnyt yöunten häiriintyminen ennen työpäivää vähemmän ja sinun kieltäytymisesi enemmän? Oikeasti me muutkin ujot ihmiset joudumme juttelemaan kiusallisilta tuntuvat intiimiasiat selviksi ja tuomaan esille niitä halujamme, vaikka on vaivaannuttavaa ja kaikin puolin vaikeaa. Ei se seksi vain tipahda taivaalta kuin ihmeen kautta, kun jotenkin on sen aika, kyllä sitä pitää haluta.

Kiitos kommentistasi. Pahoittelen muiden puoelsta, jos tämä jatkamiseni kuullostaa kuin julkiteraposin itseäni. Mutta, mutta mitä tarkoitat kirjoittamalla toisin pelkoni sinne keskusteluun. - Treiffeillekö? Toki sitä voin yleisellä tasolla kertoa pelositani mutta en usko, että uhriutuminen on kovin puoleensa vetävää ja mitä minun edes pitäisi pelätä?  Tuntuisi minusta erikoiselta sanoa treffikumppanille, että pelkään, että hänen kanssaan ei muodostu parisuhdetta vaikka sellaisen kovasti haluaisin hänen kanssaan. Kyllä tässä kohtaa täytyisi minusta olla sen verran itsevarmuutta ja luottamusta, että tilanne etenee sitten parisuhteesen tai on etenmättä. Ei pakkien saaminen tietenkään kivalta tunnu mutta kuka haluaa kumppanikseen mouruavan ja painsotavan kumppanin?

Saattoi oikeasti olla, että treffinaistani saattoi vaivata enempi minun kieltäytymiseni kuin yöuniensa menettämien. - Hän vaikuttaa kielikuvissani naiselta.joka on paljon useammin itse on ollut se, joka kieltäytyny tseksistä kuin hän, jolle kieltädytään. Saatoin ehkä olla ensimmäinen mies, joka on sanonut hänen verraten suoraan vihjaukselleen kiitos ei.

Me muut ujot? Pidätkö minua siis ujona? -  En tunnista itse olevani mitenkään erityisen ujo. Mutta toki "ikisinkkuus" on saattanut tehdä minusta vähän varautuneemman ja tai harkitsevamman.  - Enää ei ole niin nuori, että voisin esimerkiksi selitellä tekojani vaikka vain nuoruuden hölmöydellä. (Aina olen kummeksunut ihmisiä, jotka selittelevät omia valintojaan sillä, että olivat tekoa tehdessään kännissä; olkoonkin, että alkoholi tunnetusti poistaa estoja). 

Mistä päättelit, että en haluaisi seksiä?

Vierailija kirjoitti:

VaahtoVasara kirjoitti:

Tarjonta on vaan niin kehnoa. Jos halutaan parisuhdetta, niin heti on muistivihkollinen vaatimuksia ja jos seksiä, niin pitäisi olla vaan Hänen käytettävissään ja silloin kuin Hän haluaa.

 

Naisten kriteerimappi on aivan jotakin järjetöntä. Miksi amis ei voisi olla hyvä BF? Miksi työtön ei voisi olla hyvä BF? Miksi weeb ei voisi olla hyvä BF? Miksi lyhyt mies tai pullea mies ei voisi olla hyvä BF?

Naiset vain haluaa poimia rusinat pullasta. Mikään vähempi ei kelpaa.

Mikä on BF?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on onnellisin sinkkuna.

En enää ikinä halua ottaa naista. Never again.

Sinkkuna pian yli viisi vuotta ja tosissani haluan seurustella sen oikean naisen kanssa. En pidä sinkkuudesta enkä sen tuomasta yksinäisyydestä. M35

Ahaa, alkaa siis ne syyt jo pikkuhiljaa unohtumaan, minkä vuoksi viimeksi ero tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta kuin korkeintaan kaverina. Myönnän etten ole omasta mielestänikään kummoinen mies, mutta harmittaa kyllä se etten ole kelvannut yhtään kenellekkään. Siinä menee itsetunto ja vuosien vieriessä alkaa olla yhä kyynisenpi ja katkeranpi Itseä ja naisia kohtaan. Eniten ärsyttää että ne kaikki tarkkailuluokalla itseni lisäksi koko kouluajan olleet naiset on nykyään perheellisiä tai ainakin parisuhteessa. Eivät todellakaan olleet minua fiksumpia ja heidän elämänhallinta on edelleenkin huono, kun taas itse menin töihin heti koulusta päästyä.

Kuinka monen naisen kanssa olet vain kaveri? Mikä on pisin kaverisuhde naisen kanssa?

Tiedätkö, joskus kaverisuhde voi syventyä parisuhteeksi pitkänkin ajan kuluttua. Eli ei kannata väheksyä kaveruutta, jos tavoittelee parisuhdetta.

Kuitenkin kovin moni nainen tässä ketjussakin edellyttää ettei halua "panemista" ennenkuin ollaan "ystäviä".  Halutaan esittää itselle ja kavereille ettei ole hempukka jakorasia - paitsi tietysti niinä kertoina kun "sydän sanoo niin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on onnellisin sinkkuna.

En enää ikinä halua ottaa naista. Never again.

Sinkkuna pian yli viisi vuotta ja tosissani haluan seurustella sen oikean naisen kanssa. En pidä sinkkuudesta enkä sen tuomasta yksinäisyydestä. M35

Ahaa, alkaa siis ne syyt jo pikkuhiljaa unohtumaan, minkä vuoksi viimeksi ero tuli.

Aloitteen erolle tein minä, koska eitsemän vuotta nuorempi tyttöystäväni ei halunnut lopulta sitoutua kunnolla eikä ollut valmis menemään kanssani naimisiin saati perustamaan perhettä. Yritin rauhallisin elein nostaa asiaa pöydälle, mutta entinen tyttöystävä viis veisasi asiasta, joten pikkuhiljaa kyllästyin ja sanoin että suhteemme oli tässä. Arvomaailmaltani olen perinteinen, joten en halunnut avointa suhdetta. M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VaahtoVasara kirjoitti:

Tarjonta on vaan niin kehnoa. Jos halutaan parisuhdetta, niin heti on muistivihkollinen vaatimuksia ja jos seksiä, niin pitäisi olla vaan Hänen käytettävissään ja silloin kuin Hän haluaa.

 

Naisten kriteerimappi on aivan jotakin järjetöntä. Miksi amis ei voisi olla hyvä BF? Miksi työtön ei voisi olla hyvä BF? Miksi weeb ei voisi olla hyvä BF? Miksi lyhyt mies tai pullea mies ei voisi olla hyvä BF?

Naiset vain haluaa poimia rusinat pullasta. Mikään vähempi ei kelpaa.

Mikä on BF?

Boyfriend. Poikaystävä. Opettele englantia, boomeri, niin ei tarvitse alkaa tuhlaamaan aikaa kirjoittamalla pitkiä sanoja. -.-

En ole koskaan seurustellut fyysisesti enkä sanallisesti, oikeastaan mitään vähääkään kiihottavia ihmissuhteita ylläpidellyt saati muodostellut. Sillä elämänalueella aika zombiena olen kuljeskellut lähes 40 vuotta. En kehtaa ajatella itseäni mihinkään suhteeseen edes, niin se vähän meinaa lamauttaa yrittämishalun. Joskus himon tuli jonkin aikaa polttelee mutta sitten taa sjärkiinnyn ja ymmärrän että se polttelu on sentään pienempi riesa kuin perheenpito, maksullinen tai ilmainen huorailuelämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinder yms ei kiinnosta, eikä aikaa anneta tutustumiselle ja sille, että välttämättä tästä tuttavuudesta ei tule mitään romanttista vaan kaikki (ihastuminen, paneminen, rakastuminen, sitoutuminen yms) pitäis mieluusti tapahtua siinä treffien aikana tai viimeistään seuraavilla treffeillä. 

On surullista, että ihmissuhteet pyörivät liikaa seksuaalisuuden, romantiikan ja parisuhteen tavoittelun ympärillä. Moni tarvitsee ensin pohjalle ehkä vahvaakin ystävyyssuhdetta ennen kuin seksuaaliset tai romanttiset tunteet voivat herätä.

Mutta ehkä se on sitä, kun kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa myös ihmissuhteissa.

Kyllä se naisilla usein tuppaa menemään niin, että jos miehestä tulee liian kaverillinen niin ne tunteet menee sinne veli-osastolle eikä tästä voi kuvitella enää mitään romanttista koskaan. Ainakin itselläni näin on kaikki naispuoliset ystävät olleet mieltä.

Sillä ystävyydelläkin on tietty aikaikkuna jossa ajassa se voi kehittyä joksikin muuksi. Jos ollaan ystäviä tyyliin 10 vuotta niin kyllä sellainen alkaa olemaan jo aika vakaalla friendzone-pohjalla.

Selibaatissa heterona eläminen on kyllä aika syvähköstä, mutta kun on elänyt mielikuvitusmaailmoissa ja yksipuhellut enemmän ku muiden kansa niin ei tässä enää liene kyllin mieliterve avosuhteeseen saati sitten avioon. Täytyisi ehkä osata rakastaa itseään jotta joku voisi minsuta edes kinostua, mutta se on itserakkaalle aika homma koeta ryhtyä itsestään pitämään

Inhoan ja pelkään seksiä. N32

Vierailija kirjoitti:

Inhoan ja pelkään seksiä. N32

Laajenna käsitystäsi seksistä. Se ei ole pelkkää limakalvojen hinkkailua. Jo kädestäpitelykin voi olla seksiä jos se tuntuu tarpeeksi hyvältä

Pyörin nuorena komeiden miesten gullikarusellissa. Halusin vakiintua täytettyäni 35v mutta miehet eivät enää halunneet minua. Minä toisaalta en halua mitäään betamiestä kun olen saanut kokea tasokkaiden miesten seuraa.

N38

ery6er kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan ja pelkään seksiä. N32

Laajenna käsitystäsi seksistä. Se ei ole pelkkää limakalvojen hinkkailua. Jo kädestäpitelykin voi olla seksiä jos se tuntuu tarpeeksi hyvältä

En halua enkä tarvitse seksiä ja pystyn elämään vallan mainiosti ilmankin. Minua ei painosta enää kukaan yhtään mihinkään. Rajani menevät täysin halailemisessa ja käsi kädessä kävelemisessä. N32

En aina oikein jaksa muita ihmisiä ja kiinnyn irl vain harvoihin.

Kaipa muutamia suhteita siis harrastanut luokitellaan #ikisinkuksi, koska ahdistaa asuminen saman katon alla liikaa.

Kun on kuulovammainen ja kehossa on muitakin poikkeavuuksia vaatii todella poikkeuksellista itsetuntoa että pystyy tarjoamaan realistisen vaihtoehdon vastakkaiselle sukupuolelle. En ymmärrä ns. normaalien valitusta siitä miten ei saa kumppania koska heillä on kaikki mahdollisuudet tehdä itsestään vetäviä. Tietyille asioille ei vaan mahda mitään, se masentaa ja samalla nakertaa itsetuntoa. En sano etteikö se olisi mahdollista mutta mahdollisuudet saada itseä miellyttävä kumppani ovat todella rajalliset.

Vierailija kirjoitti:

Kun on kuulovammainen ja kehossa on muitakin poikkeavuuksia vaatii todella poikkeuksellista itsetuntoa että pystyy tarjoamaan realistisen vaihtoehdon vastakkaiselle sukupuolelle. En ymmärrä ns. normaalien valitusta siitä miten ei saa kumppania koska heillä on kaikki mahdollisuudet tehdä itsestään vetäviä. Tietyille asioille ei vaan mahda mitään, se masentaa ja samalla nakertaa itsetuntoa. En sano etteikö se olisi mahdollista mutta mahdollisuudet saada itseä miellyttävä kumppani ovat todella rajalliset.

Olit uskossa tai et, niin muistan sinua iltarukouksessani. <3

Ikisinkku tarkoittaa, ettei ole seurustellut. AP ei ole ikisinkku, koska hänellä on ollut suhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on lesbo.

Kuten jo mainitsin, niin olen hetero. Suurin osa miehistä ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä. Ei siihen lesboutta tarvita.

Ap

Miltä sinusta tuntuisi, jos palstamiehet sanoisivat, että suurin osa suominaisista ei todellakaan ole seksuaalisesti puoleensavetäviä? Niin. Kummasti palstanaiset kilahtaa, jos mies sanoo vähänkin japanilaisista naisista... Jos me suomalaiset miehet ei kelvata sinulle, niin mene ja etsi se prinssisi sieltä Afrikasta! Teet meille miehille palveluksen.

Nauroin. 

Eikö palvelukseksi riitä, että ap sanoi olevansa sinkku? Millä tavalla suomalaisia miehiä ilahduttaisi enemmän, jos ap:lla olisi afrikkalainen mies?

En ole koskaan oikeastaan edes keskustellut naisen kanssa. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai harrastanut seksiä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa. 

Mistä tämä sitten johtuu?

Syitä on valtavasti ja jos joku yhteinen tekijä pitäisi hakea niin se olisin minä itse. Iästä ja elämäntilanteesta riippuen syyt voivat vaihdella, mutta aina siellä taustalla olen minä, joka olen itseni niihin parisuhteen muodostamisen kannalta mahdottomiin tilanteisiin saattanut ja siellä olen minä, joka persoonani ja luonteeni kanssa karkotan kaikki ihmiset luotani. Toki on kaikenlaisia syitä joihin voin itse vähemmän vaikuttaa alkaen ulkonäöstä ja terveydentilasta, mutta kun tarkemmin katsoo niin ne ovat vain selityksiä ja pieniä, merkityksettömiä suuressa kuvassa seurustelemattomuuteni taustalla. 

Nyt olen jo yli 40-vuotias enkä ole edelleenkään sellaisessa tilanteessa, että kokisin todennäköisenä, että pääsisin joskus jotain muuta kokemaan kuin tätä yksineloa. Olen ehkä iän ja henkisen kasvun myötä oppinut paremmin tunnistamaan ne syyt, josta tilanteeni johtuu, mutta koska olen edelleen tämä oma itseni niin hankalalta näyttää. Varsinkin kun tähän liittää kaiken sen epäedullisen historian jota kannan aina mukanani.

Vierailija kirjoitti:

awerfewra kirjoitti:

Selibaatissa heterona eläminen on kyllä aika syvähköstä, mutta kun on elänyt mielikuvitusmaailmoissa ja yksipuhellut enemmän ku muiden kansa niin ei tässä enää liene kyllin mieliterve avosuhteeseen saati sitten avioon. Täytyisi ehkä osata rakastaa itseään jotta joku voisi minsuta edes kinostua, mutta se on itserakkaalle aika homma koeta ryhtyä itsestään pitämään

Sama. Aika tekee tehtävänsä ja nykyään ei edes halua tutustua kenenekään vaan trollata erilaisilla anonyymipalstoilla sotkien toisten keskusteluita. Minulle on ihan ok että kelvottomat  miehet kuten minäkin jäävät yksin. Mutta se että täysin mädät, ilkeät, kasinaamaiset ja elämänhallintakyvyttömät naiset kelpaa miehille kuin vääräraha on minusta väärin ja epäreilua.

Lisäksi nainen voi olla melkeinpä vaikka neliraajahalvaantunut muumio jolla vain silmät pyörii päässä ja silti kelpaa mainiosti. Todella noloja ollaan miehet kun ei ole minkäänlaisia standardeja ja reikä ku reikä.