Tästä ei tule yhtään mitään! :' (
Tunteeni ihastustani kohtaan vain voimistuvat päivä päivältä. Luulin ihan ensin, että tämä on vain pieni höpsö päivän piristys ja sitten jouduin myöntämään, että olen mieheen koko lailla pihkassa. Vielä kun mies kertoi minulle omista tunteistaan, niin tajusin, että hän on minulle kaikkea muuta kuin yhdentekevä.
Olen jo ajat sitten päättänyt ettei tästä voi tulla yhtään mitään enempää. Olen myös sanonut tämän ihastukselleni. Heti tämän jälkeen tunsin jonkinlaista helpotusta ja uskoin, että asia olisi loppuunkäsitelty. Nyt näen ettei se sitä sitten olekaan, todellakaan. :( Mitään toivoa en mielestäni ole miehelle sen puhumisen jälkeen antanut, mutta sisälläni roihuu mieletön tuli. Pelkään, että teen vielä jotain typerää. Tämä vetovoima on jotain käsittämätöntä.
Oikeasti, mitä teen?? Miksi en pääse hänestä irti? Tiedoksi, että tässä ei sitten lutka-huutelut ym. auta yhtään mitään.
Kiitos, jos joku vielä jaksoi lukea.
Kommentit (71)
Luulin, että kaikki tunteeni ovat kuolleet, mutta ei.... Kun tämä mies vieläpä antoi ymmärtää, että olisi kiinnostunut, niin olin hetkeksi aivan mennyttä. Mutta se meni ohi... Onneksi ymmärsin, että perhettä ei kannata vaihtaa tällaiseen hetken huumaan.
Olen ihastunut ennenkin ja aina ne tunteet menee ohi! Kuukauden päästä tuo tunne on muisto vain!
Mutta kun on niin äly vaikeeta olla olematta yhteyksissä.
Kun vaan nyt tietäis, miten sen lopettais =(
Mutta kyllä elo on oikeesti välillä hankalaa.
Minun pitää viestittelyongelman lisäksi kestää vielä pikkujoulut, joihin tiedän ihastukseni tulevan, vaikka hän ei silloin enää olekaan talossa... En tiedä itkisinkö vai nauraisinko.
Tsemppiä sinnekin päin!
Olin itse samanlaisessa tilanteessa ennen avioliittoa. Olin järjettömän ihastunut erääseen meidän molempien läheiseen tuttuun. Vietimme aikaa yhdessä ja se tuntui niin ihanalta. Sattumalta opiskelumatkakin vei tämän miehen lähelle ja siellä homma meinasi mennä jo halaus- ja vieressä nukkumisasteelle. Pystyin repimään itseni tilanteesta irti ennen kuin mitään tapahtui ja ainakin vuosi meni, ennenkuin pystyin sitäkin tilannetta ajattelemaan neutraalisti, ilman myllerrystä sydänalassa.
Sitten vain päätin, että tämä uusi mies ei ole minulle se oikea. Listasin mielessäni syitä miksi niin ei ole ja järki voitti; suhde ei olisi pitemmän päälle toimia. Meni kuitenkin vielä vuosi, että tunteet lakkasivat kokonaan. Siihen auttoi myös se, että mieheni kosi kaiken päälle päätteeksi. Vastasin myöntävästi ja tuntui siltä, että kivivuori olisi poistunut sydämeltäni. Hullu olisin ollut, jos olisin tämän miehen hukkaan heittänyt.
Tiedänpähän nyt, että tämä suhde on luotu kestämään. Koskaan ei silti tiedä mitä yllätyksiä tulevaisuus tuo, mutta nyt olen ainakin vahvempi kohtaamaan vastuksia.
Sinun kohdallesi on tullut nyt se kuuluisa vastamäki. Voita se.
yrität pakottaa itsesi ajattelemaan jotain muuta, sitä vahvemmin mielesi keksii perusteita sille, että mies on juuri sinua varten jne.
Anna tunteen olla sellaisena kuin se on. Anna ajan kulua, odota ihan rauhassa. Jossain vaiheessa tunne menee ohi.
terveisin
koulutettu parisuhdeterapeutti
Siitä ei hyvää seurais. Mä en jaksa uskoa, että osattais olla irti toisistamme. Muutenkin aina kun nähdään, niin on tosi vaikeeta pitää näppejä erossa.
-29/32
Ja siitä pikkujouluihin menosta. Ei se poisjäämiseni tosiaankaan ole ihan niin yksinkertaista kuin luulette. Minun on vain otettava se riski.
Haluaisin mennä sinne joka tapauksessa muutenkin ja olen lisäksi lupautunut yhteen juttuun siellä.
tosi ilkee tilanne,voimia sulle #hali#
Ihastuminen on kyllä kamalan ihanaa, varsinkin jos olet avioliitossa ja lapsi/lapsiakin löytyy. Tunteille ei voi mitään, mutta sille mitä sinä asian eteen teet, voitkin jo vaikuttaa.
Itse en menisi sinun tapauksessasi pikkujouluihin, jos en pystyisi olemaan varma uskollisuudestani. Se mitä teet, teet miehesi lisäksi myös lapsellesi. Usko meitä monia tässä viestiketjussa viestittäneitä, että ihan varmasti ihastuksesi menee ohi. Älä tee hetken huuman vuoksi hätiköityjä päätöksiä!
Parahin Tähtivalo, KUINKA tärkeinä oikein voit niitä pikkujouluja pitää? Lyönpä vetoa, että olet jo suunnitellut mitä laitat sinne päälle :-).
Ihan vakavasti, päätä nyt haluatko rikkoa liittosi vai et. Jos haluat, menet sinne pipploihin ja annat palaa. Jos et, lakkaat kieriskelemästä itsesäälissä ja jätät ne pikkujoult väliin. Pystyt myös hallitsemaan omat sormesi, ts. ne eivät kirjoita sähköposteja tai tekstiviestejä ihastukselle jos pääsi ei käske.
Minä olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa, mutta pidin itseni kurissa ja nyt olen siitä todella iloine ja ylpeä. Aikaa kului kyllä " toipumiseen" useampia kuukausia, mutta kannattaa vain riutua ihastuksessa.
Minä olen todella onnellisesti naimisissa; superihana ja komea mies ja suloiset lapset. Silti ihastuin silmittömästi vieraaseen mieheen. Päätin kuitenkin, etten halua pilata avioliittoamme. Koville se otti, mutta olen ylpeä itsestäni.
pois etkä juo alkoholia, joka voisi viedä loputkin estot.
En ole samaa mieltä. Jos kaikki on kunnossa parisuhteessa ja on sen oikean kanssa, tuollaiset ihastumiset ei yksinkertaisesti mahdu liittoon.
t: olinko 3, Sen Oikean löytänyt ja ihastumisen mestari.
Jos vastaus on ei, tiedät mitä tehdä.
Pitkään parisuhteeseen kuuluu ylä- ja alamäet, hyvät ja huonot kaudet, kriisejäkin.
Vierailija:
Jos kaikki on kunnossa parisuhteessa ja on sen oikean kanssa, tuollaiset ihastumiset ei yksinkertaisesti mahdu liittoon.
.
Vierailija:
En ole samaa mieltä. Jos kaikki on kunnossa parisuhteessa ja on sen oikean kanssa, tuollaiset ihastumiset ei yksinkertaisesti mahdu liittoon.t: olinko 3, Sen Oikean löytänyt ja ihastumisen mestari.
Siinäpähän sitten olet tunteinesi, vaikka kaikki olisikin parisuhteessasi kunnossa. Siperia opettaa... ;)
Vierailija:
Sitä paitsi suuteleminenkin on jo pettämistä!