Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tästä ei tule yhtään mitään! :' (

23.10.2006 |

Tunteeni ihastustani kohtaan vain voimistuvat päivä päivältä. Luulin ihan ensin, että tämä on vain pieni höpsö päivän piristys ja sitten jouduin myöntämään, että olen mieheen koko lailla pihkassa. Vielä kun mies kertoi minulle omista tunteistaan, niin tajusin, että hän on minulle kaikkea muuta kuin yhdentekevä.



Olen jo ajat sitten päättänyt ettei tästä voi tulla yhtään mitään enempää. Olen myös sanonut tämän ihastukselleni. Heti tämän jälkeen tunsin jonkinlaista helpotusta ja uskoin, että asia olisi loppuunkäsitelty. Nyt näen ettei se sitä sitten olekaan, todellakaan. :( Mitään toivoa en mielestäni ole miehelle sen puhumisen jälkeen antanut, mutta sisälläni roihuu mieletön tuli. Pelkään, että teen vielä jotain typerää. Tämä vetovoima on jotain käsittämätöntä.



Oikeasti, mitä teen?? Miksi en pääse hänestä irti? Tiedoksi, että tässä ei sitten lutka-huutelut ym. auta yhtään mitään.



Kiitos, jos joku vielä jaksoi lukea.

Kommentit (71)

Vierailija
21/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämähän tässä onkin niin ristiriitaista ja hämmentävää. Miksi " kiitän" miestäni kaikesta hyvästä ihastumalla johonkin toiseen??



Nyt varmasti haukutte minut, mutta kai haluaisin ihastukseltani lähinnä seksiä, romantiikkaa ja kaveruutta. Jos näitä tunteita ei olisi, olisimme varmaat hyvät kaverit (=vain kaverit), joilla synkkaa ja on tosi hauskaa yhdessä. Mutta tunteitakin on, todellakin. Sellaisia, että haluaisin hypätä hänen kaulaansa tältä istumalta, suudella ja rakastella koko yön.



Okei, saatte kivittää tämän kiittämättömän toisten miesten himoitsijan.

Vierailija
22/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

et muuta. Anna asialle aikaa, ja kohta naurahdat sille. Jokin nyt vaan tässä kohtaa elämässäsi tekee sen, että tällainen tunne on tullut. Se voi olla jo vaan se, että mies ( eikös ollutkin nuorempi ) on sinuun ihastunut ja koet itsesi imarrelluksi. ja se tunne nyt vaan tuntuu nousevan ja nostavan tunteissasi kaiken yläpuolelle.

Anna koko asialle aikaa. Älä ryntää tekemään mitään hätiköityä. Voithan nauttia ihastumisen tunteesta, mutta jos mietit oikeasti mitä tapahtuisi jos lähtisit hänen mukaansa ja jättäisit perheesi...

Tiedät tuon kaiken itsekin. Ei pikku ihastumisissa ole mitään pahaa. Jokin tässä hetkessä vaan nyt aiheuttaa tuon kaiken sinussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka kuinka olen tolkuttanut itselleni, eieieiei, niin tunteeni eivät miksikään muutu. Ja kun vielä tiedän ihastukseni olevan aivan rakastunut minuun, niin ei kauheasti auta:(

Mutta koska en kuitenkaan ole suoranaisesti rakastunut häneen (ainakaan vielä...) niin en ole jättämässä miestäni ym. Aion silti tavata tätä ihastustani jatkosakin.



On kyllä kauhea tunne, olla ihastunut samalla ja kokea kauheaa syyllisyyttä siitä:(

Vierailija
24/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

so what??

Vierailija
25/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ennenkaikkea itsesäälissä!



Alkaa olla vähän liiallisuuksissa sinun kohdallasi, huomaathan sen itsekin.



Olet aikuinen ihminen ja aikuinen ihminen ei voi noin vaan ottaa ja kuvitella voivansa saada kaikkea, mitä mieli sattuu tekemään, kuten lapsi tekee. Mikäli aikuinen kuitenkin toimii niin, on jälki yleensä rumaa.



Sinuna en paljon kuuntelisi näitä, jotka sanovat, että vaihtoivat ja hyvin kävi. Voi olla, että siinä ei käynyt hyvin kuin pettäjälle ja jättäjälle, mutta sitähän sellainen ihminen harvoin käsittää.



Järki käteen vaan, koita ymmärtää, että se on tällä hetkellä kaukana, et ole siinä tilassa, että kannattaa alkaa mitään kauaskantoisia muutoksia tekemään.



Ja ihan hyvällä kaikki tämä!

Vierailija
26/71 |
24.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luuletko tosiaan, että pystyt hillitsemään itsesi siellä? Minusta et siltä kuulosta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja muuten, uskotko tosissasi että se parikymppinen poika alkaisi kanssasi muuhun kuin lyhytaikaiseen suhteeseen? Lapsesi isäpuolekis? Come on...



Ja ihan hyvällä minäkin, mutta realismia, realismia.

Vierailija
28/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


ja muuten, uskotko tosissasi että se parikymppinen poika alkaisi kanssasi muuhun kuin lyhytaikaiseen suhteeseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

suunnitteletko au-suhdetta vai aiotko jättää miehesi kokonaan? 1. vaihtoehto johtaa toiseen melko varmasti, tosin tuskaisten mutkien kautta.



T:18

Vierailija
30/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


suunnitteletko au-suhdetta vai aiotko jättää miehesi kokonaan?

T:18

vaan painiskelen tunteideni kanssa! Siinä on vissi ero.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

muuten löydät itsesi jostain, jonne et ehkä halunnut.



Eri asia tietysti vain tuntea tunteita, mutta jos järkeä ei käytä siinä ohessa niin on heikoilla jäillä. En yritä loukata sinua...



t: 18

Vierailija
32/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hänellä ei kyllä ole itsellään lapsia, joten ei voi tietää millaista on lapsiperheen elämä. Joten ei se aina ikää katso, minkä ikäisenä miehet haluavat perustaa uusioperheenkin!



T:14

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä hieman eri juttu kuitenkin jos tilanteeseen liittyy avioero. Vai menitkö itsekin suoraan suhteesta toiseen?

Vierailija
34/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos en olisi niin luuletko, että olisin pystynyt sanomaan tälle miehelle, ettei mitään voi tapahtua?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kylmää päätä vain jatkossakin...



toivottaa 18

Vierailija
36/71 |
24.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

t: 3



Näköjään saan olla extraonnellinen, että mulla on se Oikea. Alamäistä huolimatta ei mielessä käy miesten vilkuilut.

Vierailija
37/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän itsekin, että järki ja tunne vetävät minua ihan eri suuntiin. Joskus elämä yllättää tällaisilla sekoamisilla. Olen itsekin tosi hämmentynyt tunteistani. Kyse ei ole siitä ettenkö TEORIASSA tietäisi, miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia tai ajatella ja ettenkö niin periaatteessa ajattelisikin... vaikea selittää, mutta ehkä ainakin saman kokeneet ymmärtävät.

Vierailija
38/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiiätkö, mulla on lähes sama tilanne päällä, meillä on vaan vielä isompi ikäero. Kumpikin ollaan niin ihastuneita toisiimme. Minä onnellisesti aviossa ja yksi lapsi.



Meillä ei auttanut tuo, että hän lähti pois työpaikalta, päinvastoin. Nyt ollaan yhteydessä päivittäin tekstiviesteillä.



Tää on niin toivoton tilanne. Kumpikin tiedetään että meillä ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta.



Mutta kun toista ei saa mielestä millään. Voi kun osaisinkin sinua auttaa, mutta kun sitä apua tarviin minäkin.

Vierailija
39/71 |
24.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

(niinkuin tuntuu tekevän vähintään 50 % miehistä ja naisista), jos ei anna asioiden kehkeytyä sen pidemmälle. On se niin kuvaavaa, että ap oikeasti tuskailee asian kanssa, kun suurin osa miehistä ei varmaan paljonkaan pohtisi moraalisesti tekojaan, vaan antaisi palaa vain... Mutta asiaa tietysti mutkistaa, että ap on ihastunut, mitä kaikki pikkujouluörveltäjät ja seikkailijat tuskin ovat.



En toki kehoita pettämään, mutta miksei ihastuksestaan ja toisen seurasta saisi pikkuisen nauttiakin, jos EI anna tilanteen kehittyä liian pitkälle?

Vierailija
40/71 |
23.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Meillä ei auttanut tuo, että hän lähti pois työpaikalta, päinvastoin. Nyt ollaan yhteydessä päivittäin tekstiviesteillä.

Pitäisi varmaan vaan päättää, ettei laita sitä ensimmäistäkään viestiä. :' (

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kuusi