Miksi lapseni käyttää kaiken ajan minun tahalliseen ärsyttämiseen?

Ja olenko ainoa, jolla on tällaista?

Ap

Ehkä vain nauttii kiusaamisesta. Pikkusadisti.

Voi olla yliaktiivinen. Aistimukset vie mennessään. Ei varmasti tee pahallaan.

Laita lapselle tiukat rajat.

Eipä meillä ollut tuollaista, kolmen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Laita lapselle tiukat rajat.

Sillä on. Eipä ole vaikuttanut asiaan. Tai jos jotenkin niin pahantekoa lisäävästi vain. Ap

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jos kysyisit siltä lapselta.

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyisit siltä lapselta.

Olen kysynyt monta kertaa. Vastaa aina en tiedä. Ap

Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla. 

Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".

Eikä välttämättä kannata tehdä siitä liian isoa numeroa, ikään kuin coolisti vaan otat sen sellasena hiljaisena haasteena mukaan... lisäys edelliseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Oletko koskaan miettinyt, että lapsi reagoi näin, koska on esimerkiksi yliväsynyt, yliaistiintunut jne. ja haluaa puistosta pois, mutta ei osaa ilmaista sitä? Mitä jos sen sijaan että rankaiset kysyt lapselta miksi käyttäydyt näin, mitä haet käytöksellä? Sinun kiinnittäisin huomiota myös omaan käytökseesi, on hyvin lapsellista tuo "olisi voinut olla kivaa mutta nyt sinun syysi ja sinun takiasi ei ole kivaa". Sen sijaan voisit ennakoida ja ohjata oikeaan toimintaan. Lopeta kieltäminen ja lapsellisuus. Annat myös mallia lapsellesi. Selitä lapsellesi että näin emme käyttäydy, jos tahdot heittää pallo, heitä tuonne jne. Yksikään lapsi ei tahallaan ärsytä, lapsi tarvitsee jotain eikä osaa sitä ilmaista, opeta ilmaisua ja kommunikaatiota. 

Vierailija kirjoitti:

Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla. 

Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".

Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Oletko koskaan miettinyt, että lapsi reagoi näin, koska on esimerkiksi yliväsynyt, yliaistiintunut jne. ja haluaa puistosta pois, mutta ei osaa ilmaista sitä? Mitä jos sen sijaan että rankaiset kysyt lapselta miksi käyttäydyt näin, mitä haet käytöksellä? Sinun kiinnittäisin huomiota myös omaan käytökseesi, on hyvin lapsellista tuo "olisi voinut olla kivaa mutta nyt sinun syysi ja sinun takiasi ei ole kivaa". Sen sijaan voisit ennakoida ja ohjata oikeaan toimintaan. Lopeta kieltäminen ja lapsellisuus. Annat myös mallia lapsellesi. Selitä lapsellesi että näin emme käyttäydy, jos tahdot heittää pallo, heitä tuonne jne. Yksikään lapsi ei tahallaan ärsytä, lapsi tarvitsee jotain eikä osaa sitä ilmaista, opeta ilmaisua ja kommunikaatiota. 

Olen miettinyt noita ja koko ajan ohjaan lasta siinä, että voi sanoa jos haluaa vaikka leikkipuistosta kotiin kesken tms. Mutta kun tämä ärsyttäminen usein alkaa kun olemme vasta päässeet sinne ja itse pyysi päästä.

Eikö sinusta ole tahallista ärsyttämistä jos ripustan pyykkiä, pyydän lapsen siihen mukaan ja hän tulee mutta jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen, kiskaisee siellä verhot alas ja jää ovelle suunnilleen virne naamalla katsomaan miten reagoin?

Ap

Toki voisitte lapsen kanssa päättää työstää asiaa, kun kerran teidän on helppo jutella. Sopikaa vaikka että tutkitte itse tätä asiaa kuin salapoliisit. Tilanteiden jälkeen lapsi voi vaikka piirtää sen tilanteen ja sinä voit kirjoittaa. Mitä tapahtui, mitä itse ajattelit ja mitä teit. Tätä jos teette niin veikkaan että parissa viikossa olette yhdessä selättäneet ongelman.

Kiinnostukaa, onko tilanteissa jotain mikä aina toistuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla. 

Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".

Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap

Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.

T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla. 

Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".

Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap

No miten sinä sitten reagoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Oletko koskaan miettinyt, että lapsi reagoi näin, koska on esimerkiksi yliväsynyt, yliaistiintunut jne. ja haluaa puistosta pois, mutta ei osaa ilmaista sitä? Mitä jos sen sijaan että rankaiset kysyt lapselta miksi käyttäydyt näin, mitä haet käytöksellä? Sinun kiinnittäisin huomiota myös omaan käytökseesi, on hyvin lapsellista tuo "olisi voinut olla kivaa mutta nyt sinun syysi ja sinun takiasi ei ole kivaa". Sen sijaan voisit ennakoida ja ohjata oikeaan toimintaan. Lopeta kieltäminen ja lapsellisuus. Annat myös mallia lapsellesi. Selitä lapsellesi että näin emme käyttäydy, jos tahdot heittää pallo, heitä tuonne jne. Yksikään lapsi ei tahallaan ärsytä, lapsi tarvitsee jotain eikä osaa sitä ilmaista, opeta ilmaisua ja kommunikaatiota. 

Olen miettinyt noita ja koko ajan ohjaan lasta siinä, että voi sanoa jos haluaa vaikka leikkipuistosta kotiin kesken tms. Mutta kun tämä ärsyttäminen usein alkaa kun olemme vasta päässeet sinne ja itse pyysi päästä.

Eikö sinusta ole tahallista ärsyttämistä jos ripustan pyykkiä, pyydän lapsen siihen mukaan ja hän tulee mutta jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen, kiskaisee siellä verhot alas ja jää ovelle suunnilleen virne naamalla katsomaan miten reagoin?

Ap

Lasta myös saattaa jännittää, haluaa puistoon koska siellä on kivaa, mutta saapuminen jännittää, eikä lapsi osaa ilmaista sitä muulla tavalla kuin käyttäytymällä huonosti. Sano seuraavalla kerralla, että huomaan että sinua taitaa nyt jännittää, ollaan hetki tässä ja katsellaan. Tai mitä jos menette puistoon ja lapsi syö vaikka välipalan ja sitten leikkeihin, voisi auttaa sopeutumisessa. Pinnasi on hyvin lyhyt jos heti lähdetään uhkailujen kera kotiin kun ei onnistu. Anna mahdollisuus korjata käytöstä ja rauhoittua. 

Olet itse opettanut lapsellesi, että tuollainen käytös on ok. Hän on saanut näin toimimalla joskus sen mitä on tarvinnut joko huomiota, jäähyn jne. Edelleen sanot lapselle, että näin emme toimi, verhojen repiminen ei ole ollenkaan kivaa sen sijaan että kohdistat syytökset häneen ja huudat, puhut me muodossa. Joskus näihin auttaa myös se, että olet kuin et huomaisi niitä verhoja, vaan kun huomaat tällaista huomiohakuista käytöstä pyydät katsomaan jotain, auttamaan jne. 

Senkin olet ihan itse opettanut lapselle, ettei sinua tarvitse kuunnella, jos pyydät apua ja ohitsesi voi marssia. Olet todennäköisesti myös sellainen jankkaajaäiti, joka huutaa, käskee, pyytää, lahjoo jne. ja lapsi ei siltikään tottele. Suosittelen katsomaan supernannyä ja lukemaan sinkkosen kirjat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Oletko koskaan miettinyt, että lapsi reagoi näin, koska on esimerkiksi yliväsynyt, yliaistiintunut jne. ja haluaa puistosta pois, mutta ei osaa ilmaista sitä? Mitä jos sen sijaan että rankaiset kysyt lapselta miksi käyttäydyt näin, mitä haet käytöksellä? Sinun kiinnittäisin huomiota myös omaan käytökseesi, on hyvin lapsellista tuo "olisi voinut olla kivaa mutta nyt sinun syysi ja sinun takiasi ei ole kivaa". Sen sijaan voisit ennakoida ja ohjata oikeaan toimintaan. Lopeta kieltäminen ja lapsellisuus. Annat myös mallia lapsellesi. Selitä lapsellesi että näin emme käyttäydy, jos tahdot heittää pallo, heitä tuonne jne. Yksikään lapsi ei tahallaan ärsytä, lapsi tarvitsee jotain eikä osaa sitä ilmaista, opeta ilmaisua ja kommunikaatiota. 

Olen miettinyt noita ja koko ajan ohjaan lasta siinä, että voi sanoa jos haluaa vaikka leikkipuistosta kotiin kesken tms. Mutta kun tämä ärsyttäminen usein alkaa kun olemme vasta päässeet sinne ja itse pyysi päästä.

Eikö sinusta ole tahallista ärsyttämistä jos ripustan pyykkiä, pyydän lapsen siihen mukaan ja hän tulee mutta jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen, kiskaisee siellä verhot alas ja jää ovelle suunnilleen virne naamalla katsomaan miten reagoin?

Ap

Tuo on tappionsa asti kyllästynyt ja turhautunut lapsi, se haluaa enemmän vaikka painia ja tapella kanssasi kuin elää jauhonmakuista kotielämää :D Hanki sille nyrkkeilyhanskat, mene sen kanssa suppailemaan, muksuhan pakahtuu tylsyyteen :D