Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapseni käyttää kaiken ajan minun tahalliseen ärsyttämiseen?
05.08.2022 |
Keksii vaikka mitä minkä tietää ärsyttävän minua. Repii alas pyykit, välillä verhotkin. Heittää pallon ikkunaan. Kaataa tahallaan maidot lattialle. Rikkoo tahallaan tavaroita. Heittelee ulkona pikkukiviä. Jne jne jne. Mutta kaikki nämä niin, että isompaa pahaa ei tapahdu eli ei riko mitään arvokasta eikä tee mitään missä jotakuta sattuisi. Eli tahallaan yrittää ärsyttää mutta niin että ei ole pahasti pahanteossa. Aamuvarhaisesta iltaan saakka. Hoidossa on kuulemma ok.
Annan lapselle paljon positiivista huomiota ja kehuja aina niinä herkinä kun ei yritä tahallaan ärsyttää. Ja niinä hetkinä kun käyttäytyy hyvin eikä ole pahanteossa. Teemme myös yhdessä paljon asioita ja ihan vain keskustelemme yhdessä minusta meillä on kivaa yhdessä. Silti mikään positiivinen huomio. Syli, kehu tai yhdessä tekeminen ei tunnu riittävän kun joka päivä menee lähinnä siinä, että tahallaan yrittää ärsyttää. Minusta se on huomion hakemista. Mutta en ymmärrä miksi sitä tapahtuu kesken kivan yhteisen leikkipuistoretken vaikka. Help!
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain nepsyä? Näiden kanssahan ei toimi mikään. Minulla ADHD poika, joka ollut aina ihan saaaaatanallisen hankala. Pärjään normilasten kanssa todella hyvin, lastenkasvstushan on sinällään yksinkertaista hommaa. Kunnes mukaan lisätään vähän erityisyyttä :)
Minä olen pärjännyt muiden ihmisten lasten kanssa hyvin, mutta minusta se ei vielä tarkoita paljoa, koska yleensä lapset on vieraskoreita ja kohdistaa hankalan käytöksen lähinnä omiin vanhempiin.
Ja olen lukenut useita kasvatusoppaita ja niiden ohjeita ottanut käyttöön.
Mutta en tiedä mikä vikana. Nepsyasioista en osaa sanoa.
Ap
Itse teen lasten kanssa töitä, joten he eivät ole vieraskoreita. En kuitenkaan usko, että kyse on sinun kasvatuksesta. Kannattaa lukea ADHD:sta ja autisminkirjon häiriöistä. Kasvatus on monesti todella haastavaa/jopa mahdotonta ja mikään ei tunnu toimivan, joka toki aiheuttaa vanhemmassa turhautumista. Tuo teidän meno kuulostaa aika perinteiseltä "härväämiseltä", haetaan stimulaatiota tekemällä hölmöjä juttuja. Meillä on myös aistialiherkkyyttä, lapsi hakee hirveästi fyysistä kontaktia jatkuvasti (huonolla tavalla valitettavasti). Koulussa pärjäisi kivasti neloseen saakka, päiväkodissa aina. Kotona tilanne purkautuu, nykyään myös koulussa kun kuormitus on liian kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin tuossa aikaisemmassa viestissä ilmaista, että kyseessä on teidän yhteinen vuorovaikutuksen ongelma. Voit parhaiten vaikuttaa omaan osuuteesi. Miten reagoit, miten toimit. Tutki näitä. Ota fokukseen oma itsesi sen sijaan, että miettisit miten ärsyttävä lapsi on (uskon, että on ärsyttävä).
Tee pieniä muutoksia siihen, miten itse toimit ja reagoit. Lapsi kuulostaa sen ikäiseltä, että hänen kanssaan voisi toimia ihan huumori. Lapsen tasoinen kevyt huumori. Tai käänteinen psykologia: kun lapsi törttöilee heti kun pääsette puistoon, sano iloisella äänellä jotain vaikka että voi ei, nytkö jo haluat kotiin!? Tai jätä törttöily huomiotta ja mene itse keinumaan tai tekemään hiekkakakkuja. Sano lapselle, että hei tule mukaan leikkimään heti kun ehdit!
Eli se, mitä olet tähän asti noissa tilanteissa tehnyt, ei ole toiminut. Vaihda taktiikkaa. Saat dynamiikan muuttumaan. Vaikutat vastuulliselta ja fiksulta äidiltä, selviät kyllä tästä. Ja ainahan voi pyytää apua esim perheneuvolasta tai vaikka yksityiseltä psykologilta, jos on varaa. Tuohon kannattaa kyllä satsata, kun teillä on niin hyvä meininki muuten.
Kiitos neuvosta, neuvosi on hyvä, yritän jollain tavalla alkaa muuttamaan dynamiikkaamme.
En koe lastani ärsyttäväksi, mutta hänen teot on usein todella ärsyttäviä. Tuntuu, että yritän koko ajan uupumukseen saakka parhaani ja lapsi reagoi vain ärsyttämällä. Yksi osa ongelmaa on varmaan se, että olen vähän uupunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös pyypyilee usein kahvipöydässä, joka saa silmät irtoamaan päästäni häpeästä!
Ab
Älä viitsi trollata ketjussani.
Ap
Ehkä olenkin lapsesi ;)
Ab
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla.
Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".
Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap
Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.
T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.
Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia lego-ohjeita, joita tekee välillä itsekseen välillä teemme yhdessä. Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia pelejä ja tehtäväkirjoja, joita teemme yhdessä. Ja niistä tykkääkin. Ja on niissä hyvä. Ja kehun. Mutta silti saattaa ihan kesken sen kuvan tekemisen vaikka kääntyä ja piirtää seinään ennen kuin ehdin edes tajuta mitä aikoo tehdä. Ja me ulkoillaan kyllä ja hoidossa ulkoilee, enempää en ehdi kun on kotityöt ja kaikki.
Ehdotuksesi haasteista on hyvä, mutta pääni lyö tyhjää mitä ja millä ajalla.
Ap
Noni, eli tykkää haasteista.
Kerrot vain sisällä tehtävistä jutuista. Kuinka paljon lapsi juoksee, painii ja kiipeilee päivän aikana? Tarkoitan sellaista kaistapäistä keuhkot vihloen juoksemista, en mitään nättiä hallittua söpöä harrastelua. Edes pari kertaa viikossa sellaista, niin lapsen pahimmalta tuiskahtelulta katkeaa terä.
En häpeile rinnastaessani nuoren itseni tuskastuneeseen häkkieläimeen. Keskushermosto rauhoittuu vasta, kun alkaa saada riittävästi kaikenlaisia kokemuksia, myös mustelmia, vauhdin hurmaa ja pientä pelkoakin. Jalkapallo, merimiespaini puomilla jne. kaikki vähän voitonhalua, määrätietoisuutta ja voimaa vaativa kiinnosti.
Joka päivä juoksee ulkona kyllä, mutta ei paini. Jalkapalloakin pelaa. Hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut painityyppisestä nujuamisesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tuossa aikaisemmassa viestissä ilmaista, että kyseessä on teidän yhteinen vuorovaikutuksen ongelma. Voit parhaiten vaikuttaa omaan osuuteesi. Miten reagoit, miten toimit. Tutki näitä. Ota fokukseen oma itsesi sen sijaan, että miettisit miten ärsyttävä lapsi on (uskon, että on ärsyttävä).
Tee pieniä muutoksia siihen, miten itse toimit ja reagoit. Lapsi kuulostaa sen ikäiseltä, että hänen kanssaan voisi toimia ihan huumori. Lapsen tasoinen kevyt huumori. Tai käänteinen psykologia: kun lapsi törttöilee heti kun pääsette puistoon, sano iloisella äänellä jotain vaikka että voi ei, nytkö jo haluat kotiin!? Tai jätä törttöily huomiotta ja mene itse keinumaan tai tekemään hiekkakakkuja. Sano lapselle, että hei tule mukaan leikkimään heti kun ehdit!
Eli se, mitä olet tähän asti noissa tilanteissa tehnyt, ei ole toiminut. Vaihda taktiikkaa. Saat dynamiikan muuttumaan. Vaikutat vastuulliselta ja fiksulta äidiltä, selviät kyllä tästä. Ja ainahan voi pyytää apua esim perheneuvolasta tai vaikka yksityiseltä psykologilta, jos on varaa. Tuohon kannattaa kyllä satsata, kun teillä on niin hyvä meininki muuten.
Kiitos neuvosta, neuvosi on hyvä, yritän jollain tavalla alkaa muuttamaan dynamiikkaamme.
En koe lastani ärsyttäväksi, mutta hänen teot on usein todella ärsyttäviä. Tuntuu, että yritän koko ajan uupumukseen saakka parhaani ja lapsi reagoi vain ärsyttämällä. Yksi osa ongelmaa on varmaan se, että olen vähän uupunut.
Ap
Huomauttaisin tähän myös sellaisen, että lapsi ei tee välttämättä ärsyttääkseen, vaan ei riko mitään koska tietää että niin ei saa tehdä. Toisin sanoen, jos kyse on nepsy-oireista niin hänet on hyvin kasvatettu! :) Huonosti kasvatettu nepsy tuhoaa omaisuutta todennäköisesti ja käyttäytyy muita lapsia kohtaan huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla.
Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".
Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap
Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.
T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.
Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia lego-ohjeita, joita tekee välillä itsekseen välillä teemme yhdessä. Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia pelejä ja tehtäväkirjoja, joita teemme yhdessä. Ja niistä tykkääkin. Ja on niissä hyvä. Ja kehun. Mutta silti saattaa ihan kesken sen kuvan tekemisen vaikka kääntyä ja piirtää seinään ennen kuin ehdin edes tajuta mitä aikoo tehdä. Ja me ulkoillaan kyllä ja hoidossa ulkoilee, enempää en ehdi kun on kotityöt ja kaikki.
Ehdotuksesi haasteista on hyvä, mutta pääni lyö tyhjää mitä ja millä ajalla.
Ap
Ehkä tuon ajan takia meinasinkin jotain sellaista, mitä itse muutenkin teet, mutta ei oikein itsekään tule mieleen mitä se vois olla... Toivottavasti tilanne helpottaa, kun hän on isompi ja jaksaa itsekseen tai kavereiden kanssa motivoitua riittävän pitkäksi aikaa vaikeammista puuhista. Ehkä jonkun jo ehdttama nyrkkeily voisi olla hyvä. :D Äitin kanssa vähän matsia. Toki niin, ettet saa mustaa silmää. Voi, kun osaisin auttaa paremmin.
Mutta tosiaan voinet ainakin lohduttautua sillä, että aktiivinen ja fiksu kaveri sulla siellä kasvamassa. Ja ihana äiti, kun miettii ratkaisuja. Älä välitä noista pahan mielen kommenteista. Minä ja remuaja-kaverini a rakastettiin vanhempiamme, vaikka pistettiin ne aika koetukselle. Totta kai. Eikä kummallakaan ole adhd:ta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain nepsyä? Näiden kanssahan ei toimi mikään. Minulla ADHD poika, joka ollut aina ihan saaaaatanallisen hankala. Pärjään normilasten kanssa todella hyvin, lastenkasvstushan on sinällään yksinkertaista hommaa. Kunnes mukaan lisätään vähän erityisyyttä :)
Minä olen pärjännyt muiden ihmisten lasten kanssa hyvin, mutta minusta se ei vielä tarkoita paljoa, koska yleensä lapset on vieraskoreita ja kohdistaa hankalan käytöksen lähinnä omiin vanhempiin.
Ja olen lukenut useita kasvatusoppaita ja niiden ohjeita ottanut käyttöön.
Mutta en tiedä mikä vikana. Nepsyasioista en osaa sanoa.
Ap
Itse teen lasten kanssa töitä, joten he eivät ole vieraskoreita. En kuitenkaan usko, että kyse on sinun kasvatuksesta. Kannattaa lukea ADHD:sta ja autisminkirjon häiriöistä. Kasvatus on monesti todella haastavaa/jopa mahdotonta ja mikään ei tunnu toimivan, joka toki aiheuttaa vanhemmassa turhautumista. Tuo teidän meno kuulostaa aika perinteiseltä "härväämiseltä", haetaan stimulaatiota tekemällä hölmöjä juttuja. Meillä on myös aistialiherkkyyttä, lapsi hakee hirveästi fyysistä kontaktia jatkuvasti (huonolla tavalla valitettavasti). Koulussa pärjäisi kivasti neloseen saakka, päiväkodissa aina. Kotona tilanne purkautuu, nykyään myös koulussa kun kuormitus on liian kovaa.
No kyllä se on niin, että nepsyjenkin kanssa vuorovaikutus, ohjaus ja kasvatus ovat ihan avainasemassa. Ei ole niin, että jos lapsi on nepsy niin voi nostaa kädet ylös ja lakata kasvattamista, koska nepsy. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla.
Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".
Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap
Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.
T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.
Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia lego-ohjeita, joita tekee välillä itsekseen välillä teemme yhdessä. Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia pelejä ja tehtäväkirjoja, joita teemme yhdessä. Ja niistä tykkääkin. Ja on niissä hyvä. Ja kehun. Mutta silti saattaa ihan kesken sen kuvan tekemisen vaikka kääntyä ja piirtää seinään ennen kuin ehdin edes tajuta mitä aikoo tehdä. Ja me ulkoillaan kyllä ja hoidossa ulkoilee, enempää en ehdi kun on kotityöt ja kaikki.
Ehdotuksesi haasteista on hyvä, mutta pääni lyö tyhjää mitä ja millä ajalla.
Ap
Noni, eli tykkää haasteista.
Kerrot vain sisällä tehtävistä jutuista. Kuinka paljon lapsi juoksee, painii ja kiipeilee päivän aikana? Tarkoitan sellaista kaistapäistä keuhkot vihloen juoksemista, en mitään nättiä hallittua söpöä harrastelua. Edes pari kertaa viikossa sellaista, niin lapsen pahimmalta tuiskahtelulta katkeaa terä.
En häpeile rinnastaessani nuoren itseni tuskastuneeseen häkkieläimeen. Keskushermosto rauhoittuu vasta, kun alkaa saada riittävästi kaikenlaisia kokemuksia, myös mustelmia, vauhdin hurmaa ja pientä pelkoakin. Jalkapallo, merimiespaini puomilla jne. kaikki vähän voitonhalua, määrätietoisuutta ja voimaa vaativa kiinnosti.
Ja voin sanoa, että kehuva ja opastava asenne meni hukkaan. Tarvitsin ennemmin selkeitä tehtäviä ja kannustamista. Ja fyysistä rasitusta, liikuntaa. Säbää, jäkistä, parkouria. Ei mitään tuskastuttavia löntystelyjä tai pitsin nypläämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain nepsyä? Näiden kanssahan ei toimi mikään. Minulla ADHD poika, joka ollut aina ihan saaaaatanallisen hankala. Pärjään normilasten kanssa todella hyvin, lastenkasvstushan on sinällään yksinkertaista hommaa. Kunnes mukaan lisätään vähän erityisyyttä :)
Minä olen pärjännyt muiden ihmisten lasten kanssa hyvin, mutta minusta se ei vielä tarkoita paljoa, koska yleensä lapset on vieraskoreita ja kohdistaa hankalan käytöksen lähinnä omiin vanhempiin.
Ja olen lukenut useita kasvatusoppaita ja niiden ohjeita ottanut käyttöön.
Mutta en tiedä mikä vikana. Nepsyasioista en osaa sanoa.
Ap
Itse teen lasten kanssa töitä, joten he eivät ole vieraskoreita. En kuitenkaan usko, että kyse on sinun kasvatuksesta. Kannattaa lukea ADHD:sta ja autisminkirjon häiriöistä. Kasvatus on monesti todella haastavaa/jopa mahdotonta ja mikään ei tunnu toimivan, joka toki aiheuttaa vanhemmassa turhautumista. Tuo teidän meno kuulostaa aika perinteiseltä "härväämiseltä", haetaan stimulaatiota tekemällä hölmöjä juttuja. Meillä on myös aistialiherkkyyttä, lapsi hakee hirveästi fyysistä kontaktia jatkuvasti (huonolla tavalla valitettavasti). Koulussa pärjäisi kivasti neloseen saakka, päiväkodissa aina. Kotona tilanne purkautuu, nykyään myös koulussa kun kuormitus on liian kovaa.
No kyllä se on niin, että nepsyjenkin kanssa vuorovaikutus, ohjaus ja kasvatus ovat ihan avainasemassa. Ei ole niin, että jos lapsi on nepsy niin voi nostaa kädet ylös ja lakata kasvattamista, koska nepsy. Päinvastoin.
Ei tietenkään, kasvatushommaa on varmaan neljän lapsen verran enemmän ja toivottua käytöstä erittäin paljon vähemmän. Mutta hyviä aikuisia heistä saa toistolla. Vuorovaikutus on tosi iso asia, mutta ei poista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen lapsi on?
Täyttää alkutalvesta viisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tuossa aikaisemmassa viestissä ilmaista, että kyseessä on teidän yhteinen vuorovaikutuksen ongelma. Voit parhaiten vaikuttaa omaan osuuteesi. Miten reagoit, miten toimit. Tutki näitä. Ota fokukseen oma itsesi sen sijaan, että miettisit miten ärsyttävä lapsi on (uskon, että on ärsyttävä).
Tee pieniä muutoksia siihen, miten itse toimit ja reagoit. Lapsi kuulostaa sen ikäiseltä, että hänen kanssaan voisi toimia ihan huumori. Lapsen tasoinen kevyt huumori. Tai käänteinen psykologia: kun lapsi törttöilee heti kun pääsette puistoon, sano iloisella äänellä jotain vaikka että voi ei, nytkö jo haluat kotiin!? Tai jätä törttöily huomiotta ja mene itse keinumaan tai tekemään hiekkakakkuja. Sano lapselle, että hei tule mukaan leikkimään heti kun ehdit!
Eli se, mitä olet tähän asti noissa tilanteissa tehnyt, ei ole toiminut. Vaihda taktiikkaa. Saat dynamiikan muuttumaan. Vaikutat vastuulliselta ja fiksulta äidiltä, selviät kyllä tästä. Ja ainahan voi pyytää apua esim perheneuvolasta tai vaikka yksityiseltä psykologilta, jos on varaa. Tuohon kannattaa kyllä satsata, kun teillä on niin hyvä meininki muuten.
Kiitos neuvosta, neuvosi on hyvä, yritän jollain tavalla alkaa muuttamaan dynamiikkaamme.
En koe lastani ärsyttäväksi, mutta hänen teot on usein todella ärsyttäviä. Tuntuu, että yritän koko ajan uupumukseen saakka parhaani ja lapsi reagoi vain ärsyttämällä. Yksi osa ongelmaa on varmaan se, että olen vähän uupunut.
Ap
Lapsi voi myös aistia sun uupumuksen ja väsymyksen ja häntä voi pelottaa että lähdet niinkuin isäkin jos osoitat että olet tyytymätön, ärsyttää jne. Koita vaihtaa sitä miten suhtaudut ja kommunikoit hänen kanssaan ja sen lisäksi otat nyt hetken omaa aikaa niin että palaudut kunnolla. Jaksat ehkä sitten myös itse uusin silmin ohjata laivaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen lapsi on?
tarpeeksi vanha hakemaan pankkilainaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla.
Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".
Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap
Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.
T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.
Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia lego-ohjeita, joita tekee välillä itsekseen välillä teemme yhdessä. Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia pelejä ja tehtäväkirjoja, joita teemme yhdessä. Ja niistä tykkääkin. Ja on niissä hyvä. Ja kehun. Mutta silti saattaa ihan kesken sen kuvan tekemisen vaikka kääntyä ja piirtää seinään ennen kuin ehdin edes tajuta mitä aikoo tehdä. Ja me ulkoillaan kyllä ja hoidossa ulkoilee, enempää en ehdi kun on kotityöt ja kaikki.
Ehdotuksesi haasteista on hyvä, mutta pääni lyö tyhjää mitä ja millä ajalla.
Ap
Noni, eli tykkää haasteista.
Kerrot vain sisällä tehtävistä jutuista. Kuinka paljon lapsi juoksee, painii ja kiipeilee päivän aikana? Tarkoitan sellaista kaistapäistä keuhkot vihloen juoksemista, en mitään nättiä hallittua söpöä harrastelua. Edes pari kertaa viikossa sellaista, niin lapsen pahimmalta tuiskahtelulta katkeaa terä.
En häpeile rinnastaessani nuoren itseni tuskastuneeseen häkkieläimeen. Keskushermosto rauhoittuu vasta, kun alkaa saada riittävästi kaikenlaisia kokemuksia, myös mustelmia, vauhdin hurmaa ja pientä pelkoakin. Jalkapallo, merimiespaini puomilla jne. kaikki vähän voitonhalua, määrätietoisuutta ja voimaa vaativa kiinnosti.
Ja voin sanoa, että kehuva ja opastava asenne meni hukkaan. Tarvitsin ennemmin selkeitä tehtäviä ja kannustamista. Ja fyysistä rasitusta, liikuntaa. Säbää, jäkistä, parkouria. Ei mitään tuskastuttavia löntystelyjä tai pitsin nypläämistä.
Olen itse luonteeltani juurikin tuo löntystelijä ja pitsin nyplääjä. Minulle joku parkour ja jääkiekko olisi kauhistus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen lapsi on?
tarpeeksi vanha hakemaan pankkilainaa
Lol. Ebin fail! Oikee ap ehti jo vastata! XDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tuossa aikaisemmassa viestissä ilmaista, että kyseessä on teidän yhteinen vuorovaikutuksen ongelma. Voit parhaiten vaikuttaa omaan osuuteesi. Miten reagoit, miten toimit. Tutki näitä. Ota fokukseen oma itsesi sen sijaan, että miettisit miten ärsyttävä lapsi on (uskon, että on ärsyttävä).
Tee pieniä muutoksia siihen, miten itse toimit ja reagoit. Lapsi kuulostaa sen ikäiseltä, että hänen kanssaan voisi toimia ihan huumori. Lapsen tasoinen kevyt huumori. Tai käänteinen psykologia: kun lapsi törttöilee heti kun pääsette puistoon, sano iloisella äänellä jotain vaikka että voi ei, nytkö jo haluat kotiin!? Tai jätä törttöily huomiotta ja mene itse keinumaan tai tekemään hiekkakakkuja. Sano lapselle, että hei tule mukaan leikkimään heti kun ehdit!
Eli se, mitä olet tähän asti noissa tilanteissa tehnyt, ei ole toiminut. Vaihda taktiikkaa. Saat dynamiikan muuttumaan. Vaikutat vastuulliselta ja fiksulta äidiltä, selviät kyllä tästä. Ja ainahan voi pyytää apua esim perheneuvolasta tai vaikka yksityiseltä psykologilta, jos on varaa. Tuohon kannattaa kyllä satsata, kun teillä on niin hyvä meininki muuten.
Kiitos neuvosta, neuvosi on hyvä, yritän jollain tavalla alkaa muuttamaan dynamiikkaamme.
En koe lastani ärsyttäväksi, mutta hänen teot on usein todella ärsyttäviä. Tuntuu, että yritän koko ajan uupumukseen saakka parhaani ja lapsi reagoi vain ärsyttämällä. Yksi osa ongelmaa on varmaan se, että olen vähän uupunut.
Ap
Lapsi voi myös aistia sun uupumuksen ja väsymyksen ja häntä voi pelottaa että lähdet niinkuin isäkin jos osoitat että olet tyytymätön, ärsyttää jne. Koita vaihtaa sitä miten suhtaudut ja kommunikoit hänen kanssaan ja sen lisäksi otat nyt hetken omaa aikaa niin että palaudut kunnolla. Jaksat ehkä sitten myös itse uusin silmin ohjata laivaa paremmin.
Voi olla näin. Minun on cain hyvin vainea koskaan saada yhtään omaa aikaa, tukiverkostoja ei ole. Lapsi on hoidossa sen ajan minkä olen töissä. Lisäksi maksan eräälle naapurille, että kerran viikossa pääsen pikaisesti kuntosalille.
Ap
Olet hyvä äiti kun mietit tätä. Varmasti muutosta tulee kun paneudut asiaan. Tsemppiä!
Lapsesta tulee erinomainen palstaprovo tulevaisuudessa.
Ette ole ainoita. Lapset vaan tarvitsevat valtavasti myönteistä huomiota pysyäkseen poissa pahanteosta, ja jotkut lapset vielä enemmän kuin toiset. Tai on sellaisia vaiheita.
Joku lapsityöntekijä/asiantuntija suositti tuommoiseen että pitää lapsen pari viikkoa ihan kiinni itsessään, niin lapsen turvallisuudentunne ja luottamus paranee.
Alue: Aihe vapaa
Tuohan kuulostaa ihan tavalliselta, fiksulta lapselta, joka on oppinut käyttäytymään tietyissä tilanteissa uhmakkaasti. On ihan pois opittavissa. Vielä. Myöhemmin hankalampaa.