Miksi lapseni käyttää kaiken ajan minun tahalliseen ärsyttämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla. 

Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".

Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap

Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.

T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.

Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia lego-ohjeita, joita tekee välillä itsekseen välillä teemme yhdessä. Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia pelejä ja tehtäväkirjoja, joita teemme yhdessä. Ja niistä tykkääkin. Ja on niissä hyvä. Ja kehun. Mutta silti saattaa ihan kesken sen kuvan tekemisen vaikka kääntyä ja piirtää seinään ennen kuin ehdin edes tajuta mitä aikoo tehdä. Ja me ulkoillaan kyllä ja hoidossa ulkoilee, enempää en ehdi kun on kotityöt ja kaikki.

Ehdotuksesi haasteista on hyvä, mutta pääni lyö tyhjää mitä ja millä ajalla.

Ap

Selvästi YH ja isän rooli puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Olet luonut negatiivisen kehän. Lapsi ei luota suhun, eikä rakasta sua, ja oireilee noin kapinoimalla.

Vierailija kirjoitti:

Selvästi YH ja isän rooli puuttuu

Lapsen isä päätti itse jättäytyä lapsen elämästä syrjään. Harmittaa paljon, mutta minkäs teet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vain nauttii kiusaamisesta. Pikkusadisti.

Katkoo napanuoraansa.

Adhd-tutkimukset ois paikallaan

Ehkä tylsistynyt, reaktiosi huvittavat häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Oletko koskaan miettinyt, että lapsi reagoi näin, koska on esimerkiksi yliväsynyt, yliaistiintunut jne. ja haluaa puistosta pois, mutta ei osaa ilmaista sitä? Mitä jos sen sijaan että rankaiset kysyt lapselta miksi käyttäydyt näin, mitä haet käytöksellä? Sinun kiinnittäisin huomiota myös omaan käytökseesi, on hyvin lapsellista tuo "olisi voinut olla kivaa mutta nyt sinun syysi ja sinun takiasi ei ole kivaa". Sen sijaan voisit ennakoida ja ohjata oikeaan toimintaan. Lopeta kieltäminen ja lapsellisuus. Annat myös mallia lapsellesi. Selitä lapsellesi että näin emme käyttäydy, jos tahdot heittää pallo, heitä tuonne jne. Yksikään lapsi ei tahallaan ärsytä, lapsi tarvitsee jotain eikä osaa sitä ilmaista, opeta ilmaisua ja kommunikaatiota. 

Olen miettinyt noita ja koko ajan ohjaan lasta siinä, että voi sanoa jos haluaa vaikka leikkipuistosta kotiin kesken tms. Mutta kun tämä ärsyttäminen usein alkaa kun olemme vasta päässeet sinne ja itse pyysi päästä.

Eikö sinusta ole tahallista ärsyttämistä jos ripustan pyykkiä, pyydän lapsen siihen mukaan ja hän tulee mutta jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen, kiskaisee siellä verhot alas ja jää ovelle suunnilleen virne naamalla katsomaan miten reagoin?

Ap

Ongelma on selkeästi sun kommunikoinnissa. Minä en esimerkiksi pyydä lasta auttamaan vaan anna suoraan ohjeen että sinä laitat nämä, minä laitan nämä ja asiasta ei neuvotella. Vanhempi kantaa vastuun, vanhempi päättää ja ohjaa. Lapsesi vaikuttaa vahvatahtoiselta ja tarvitsee siksi vahvan aikuisen ja tunteen siitä, että sulla on homma hansakassa. Tässä voi taustalla myös jonkinlainen hylkäämistrauma. Olette ilmeisesti eronneet isästä tai häntä ei koskaan ollut ja lapsi testaa näillä tempuillaan tuletko vai hylkäätkö. Lapsen maailma on aika hassu, syyt käytökseen on moninaiset, mutta koskaan lapsi ei tahallaan ärsytä ja kiusaa. Hän tarvitsee jotain ja ilmaisee tarpeensa väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Olet luonut negatiivisen kehän. Lapsi ei luota suhun, eikä rakasta sua, ja oireilee noin kapinoimalla.

Tämä oli kyllä aika ikävästi sanottu. Olen aina ollut lapselle läsnä, en ole koskaan hänelle valehdellut, kaikki pipit olen puhaltanut, peitellyt joka ilta uneen. Lukenut sadat iltasadut, kehunut tuhannet uudet oppimiset. Antanut hänelle kaiken minkä pystyn, oman itseni kustannuksella. Yrittänyt olla sekä äiti että isä. Tekisin mitä vain, että lapsellani olisi kaikki hyvin.

Ap

Hyvin voi arvata, mikä tuosta tulee teini-iässä.

Jotain nepsyä? Näiden kanssahan ei toimi mikään. Minulla ADHD poika, joka ollut aina ihan saaaaatanallisen hankala. Pärjään normilasten kanssa todella hyvin, lastenkasvstushan on sinällään yksinkertaista hommaa. Kunnes mukaan lisätään vähän erityisyyttä :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voi arvata, mikä tuosta tulee teini-iässä.

No mikä?

Vierailija kirjoitti:

Jotain nepsyä? Näiden kanssahan ei toimi mikään. Minulla ADHD poika, joka ollut aina ihan saaaaatanallisen hankala. Pärjään normilasten kanssa todella hyvin, lastenkasvstushan on sinällään yksinkertaista hommaa. Kunnes mukaan lisätään vähän erityisyyttä :)

Minä olen pärjännyt muiden ihmisten lasten kanssa hyvin, mutta minusta se ei vielä tarkoita paljoa, koska yleensä lapset on vieraskoreita ja kohdistaa hankalan käytöksen lähinnä omiin vanhempiin.

Ja olen lukenut useita kasvatusoppaita ja niiden ohjeita ottanut käyttöön.

Mutta en tiedä mikä vikana. Nepsyasioista en osaa sanoa.

Ap

Lapsi myös pyypyilee usein kahvipöydässä, joka saa silmät irtoamaan päästäni häpeästä!

Ab

Vierailija kirjoitti:

Jotain nepsyä? Näiden kanssahan ei toimi mikään. Minulla ADHD poika, joka ollut aina ihan saaaaatanallisen hankala. Pärjään normilasten kanssa todella hyvin, lastenkasvstushan on sinällään yksinkertaista hommaa. Kunnes mukaan lisätään vähän erityisyyttä :)

Näissä tilanteissa muodostuu myös herkästi negatiivinen kehä. Itse olen alkanut nyt vasta muutaman vuoden ajan itselleni tulla sen ajatuksen, että todennäköisesti asiat eivät mene niinkuin toivoo vaikka kuinka valmistelee, ohjaa, varmistaa sopivan vireystilan, tehdään mieleisiä asioita. Silti, kaikesta siitä perseilystä huolimatta lapsi vaikuttaa nauttivan monista asioista, kunhan ei kiinnitä (liikaa/lainkaan) huomiota pieniin häröihin. Me opetellaan edelleen joka päivä miten ei kiroilla, ei komennolla, tehdään asioita kun sanotaan (hei, huudolla tehty on sentään tehty eli onnistuminen!), ei rikota paikkoja, ei lyödä veljeä. Meidän onnistumiset on tasoa: hienoa, et rikkonut mitään. Hienoa, teit vaikka huusit/härväsit samalla. Lapsella on ikää kohta jo 12v, paljonko teillä?

Yritin tuossa aikaisemmassa viestissä ilmaista, että kyseessä on teidän yhteinen vuorovaikutuksen ongelma. Voit parhaiten vaikuttaa omaan osuuteesi. Miten reagoit, miten toimit. Tutki näitä. Ota fokukseen oma itsesi sen sijaan, että miettisit miten ärsyttävä lapsi on (uskon, että on ärsyttävä).

Tee pieniä muutoksia siihen, miten itse toimit ja reagoit. Lapsi kuulostaa sen ikäiseltä, että hänen kanssaan voisi toimia ihan huumori. Lapsen tasoinen kevyt huumori. Tai käänteinen psykologia: kun lapsi törttöilee heti kun pääsette puistoon, sano iloisella äänellä jotain vaikka että voi ei, nytkö jo haluat kotiin!? Tai jätä törttöily huomiotta ja mene itse keinumaan tai tekemään hiekkakakkuja. Sano lapselle, että hei tule mukaan leikkimään heti kun ehdit!

Eli se, mitä olet tähän asti noissa tilanteissa tehnyt, ei ole toiminut. Vaihda taktiikkaa. Saat dynamiikan muuttumaan. Vaikutat vastuulliselta ja fiksulta äidiltä, selviät kyllä tästä. Ja ainahan voi pyytää apua esim perheneuvolasta tai vaikka yksityiseltä psykologilta, jos on varaa. Tuohon kannattaa kyllä satsata, kun teillä on niin hyvä meininki muuten.

aikamoisia red flageja lapsella. vaikuttaa aika toksiselta tapaukselta kuin psych2gon videoista.

veikkaa narsismia ja psykopatiaa ja gaslighttausta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No saako hän toiminnallaan huomiota, eli palkkion?

Jonkunlaisen rangaistuksen lähinnä. Kuvasta leikkipuistoretkestä lähdetään kesken kotiin, pallopelit loppuu siihen kun heittää pallon tahallaan ikkunaan jne. Ja saarnan siitä, että jos olisi toiminut sääntöjen mukaan niin olisi voinut kiva pallopeli jatkua, nyt ei voi. Kai sekin jotain negatiivista huomiota sitten on, mutta pakkohan se on puuttua tiettyihin asioihin. Jos jätän huonon käytöksen täysin huomioimatta ja reagoimatta, niin jatkaa sitä pahemmin niin kauan kunnes on pakko lopulta reagoida. Ap

Oletko koskaan miettinyt, että lapsi reagoi näin, koska on esimerkiksi yliväsynyt, yliaistiintunut jne. ja haluaa puistosta pois, mutta ei osaa ilmaista sitä? Mitä jos sen sijaan että rankaiset kysyt lapselta miksi käyttäydyt näin, mitä haet käytöksellä? Sinun kiinnittäisin huomiota myös omaan käytökseesi, on hyvin lapsellista tuo "olisi voinut olla kivaa mutta nyt sinun syysi ja sinun takiasi ei ole kivaa". Sen sijaan voisit ennakoida ja ohjata oikeaan toimintaan. Lopeta kieltäminen ja lapsellisuus. Annat myös mallia lapsellesi. Selitä lapsellesi että näin emme käyttäydy, jos tahdot heittää pallo, heitä tuonne jne. Yksikään lapsi ei tahallaan ärsytä, lapsi tarvitsee jotain eikä osaa sitä ilmaista, opeta ilmaisua ja kommunikaatiota. 

Olen miettinyt noita ja koko ajan ohjaan lasta siinä, että voi sanoa jos haluaa vaikka leikkipuistosta kotiin kesken tms. Mutta kun tämä ärsyttäminen usein alkaa kun olemme vasta päässeet sinne ja itse pyysi päästä.

Eikö sinusta ole tahallista ärsyttämistä jos ripustan pyykkiä, pyydän lapsen siihen mukaan ja hän tulee mutta jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen, kiskaisee siellä verhot alas ja jää ovelle suunnilleen virne naamalla katsomaan miten reagoin?

Ap

Ongelma on selkeästi sun kommunikoinnissa. Minä en esimerkiksi pyydä lasta auttamaan vaan anna suoraan ohjeen että sinä laitat nämä, minä laitan nämä ja asiasta ei neuvotella. Vanhempi kantaa vastuun, vanhempi päättää ja ohjaa. Lapsesi vaikuttaa vahvatahtoiselta ja tarvitsee siksi vahvan aikuisen ja tunteen siitä, että sulla on homma hansakassa. Tässä voi taustalla myös jonkinlainen hylkäämistrauma. Olette ilmeisesti eronneet isästä tai häntä ei koskaan ollut ja lapsi testaa näillä tempuillaan tuletko vai hylkäätkö. Lapsen maailma on aika hassu, syyt käytökseen on moninaiset, mutta koskaan lapsi ei tahallaan ärsytä ja kiusaa. Hän tarvitsee jotain ja ilmaisee tarpeensa väärin. 

Tarkoitin sillä auttamaan pyytämisellä että sanon lapselle, että tule mukaan ripustamaan pyykit ripusta sinä ensiksi tämä. Minusta se on aika selkeä ohje. Ja samalla ohjaan että laitas vaikka tuohon kohtaan tms. Mutta jos olen juuri itse ripustamassa isoa lakanaa kun lapsi tulee ja meneekin heti ohi kiskomaan verhon alas, niin en ehdi siihen väliin kun en ehdi edes tajuta mitä se aikoo tehdä.

Tuo voi olla kyllä totta, että lapsi tarvitsee jotain, ei osaa sanoa mitä ja ilmaisee tarpeensa väärin. Vielä kun keksisin mitä se oikein tarvii. Enemmän tai muuta kuin tarjoan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi myös pyypyilee usein kahvipöydässä, joka saa silmät irtoamaan päästäni häpeästä!

Ab

Älä viitsi trollata ketjussani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko jostain haastavasta tekemisestä olla hyötyä? Ota mukaan opettelemaan jotain sopivan vaikeaa, mitä itse teet. Saa osallistua sinun juttuihin ja haastaa itteään samalla. 

Kuulostaa nimittäin ihan yhdeltä vanhalta kaveriltani lapsena, auttoi sama. Itsekin vähän samanlainen, mutta tein enemmän kiusaa haastamalla verbaalisesti ym. Syyt samat, oli levoton olo ja kaivattiin jotain "tositekemistä".

Mitä se haastava tekeminen voisi olla? Kotitöihin saa osallistua jos haluaa jo nyt, mutta ei siitä meinaa tulla mitään kun siinäkin tahallaan vain yrittää ärsyttää eli paukuttaa keittiön kaappien ovia ja katsoo miten reagoin kun pitäisi tyhjentää tiskikonetta. Tiputtelee tahallaan lusikoita ja haarukoita lattialle ja katsoo miten reagoin kun pitäisi täyttää tiskikonetta jne. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ei täällä ole paljoa haastavaa tekemistä. Itse harrastan vain kuntosalilla käyntiä ja siihen ei voi lasta ottaa mukaan. Ap

Kiipeilyä, ohjattua legojen kasaamista, joukkuepelejä, muisti- ja logiikkapelejä. Haasta sitä lasta. Kun se on miettinyt päänsä puhki ja juossut keuhkoista ilmat pihalle, niin sulla on levollinen lapsi.

T. Entinen pumpuliin kääritty pikkusadisti, joka ei tarvinnut muuta kuin enemmän sopivampia haasteita. Semmoinen villasukanlämpöinen ja jauhonmakuinen nyhrääminen turhautti silloin ja turhauttaa edelleen. Minusta tuli koskenlaskua harrastava myyntimies.

Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia lego-ohjeita, joita tekee välillä itsekseen välillä teemme yhdessä. Meillä on paljon ikätasoa vaikeampia pelejä ja tehtäväkirjoja, joita teemme yhdessä. Ja niistä tykkääkin. Ja on niissä hyvä. Ja kehun. Mutta silti saattaa ihan kesken sen kuvan tekemisen vaikka kääntyä ja piirtää seinään ennen kuin ehdin edes tajuta mitä aikoo tehdä. Ja me ulkoillaan kyllä ja hoidossa ulkoilee, enempää en ehdi kun on kotityöt ja kaikki.

Ehdotuksesi haasteista on hyvä, mutta pääni lyö tyhjää mitä ja millä ajalla.

Ap

Noni, eli tykkää haasteista.

Kerrot vain sisällä tehtävistä jutuista. Kuinka paljon lapsi juoksee, painii ja kiipeilee päivän aikana? Tarkoitan sellaista kaistapäistä keuhkot vihloen juoksemista, en mitään nättiä hallittua söpöä harrastelua. Edes pari kertaa viikossa sellaista, niin lapsen pahimmalta tuiskahtelulta katkeaa terä.

En häpeile rinnastaessani nuoren itseni tuskastuneeseen häkkieläimeen. Keskushermosto rauhoittuu vasta, kun alkaa saada riittävästi kaikenlaisia kokemuksia, myös mustelmia, vauhdin hurmaa ja pientä pelkoakin. Jalkapallo, merimiespaini puomilla jne. kaikki vähän voitonhalua, määrätietoisuutta ja voimaa vaativa kiinnosti.