Lue keskustelun säännöt.
"Osanotot" on pahinta mitä voi sanoa surevalle, läheisensä menettäneelle.
05.08.2022 |
Olen niin laiska idiootti ettet sano kuten kuuluu: "Otan osaa"
Osanotot on vain typerä kevyt heitto, samoin kun sanotaan kiitti puolihuolimattomasti, eikä kiitos.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onnittele sitten, jos kerta osanoton ilmaiseminen on sinusta jotenkin törkeetä...
EI osanoton ilmaiseminen, vaan se typerä sana "osanotot" se on vaan heitto, ei henkilökohtainen kuten "otan osaa". Siinä on iso ero.
Oikeasti, mitä väliä? Läheisen menettäneenä ei olisi tuollut mieleenikään alkaa nillittää jostain sanamuodoista. Osanotto kuin osanotto.
On täysin korrektia sanoa esimerkiksi "osanottoni". "Osanotot" kuulostaa puhekieliseltä versiolta tuosta, vaikka se ei olekaan minulle henkilökohtaisesti tullut vastaan.
Mikä tahansa on parempi kuin "kevyet mullat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa tarkoittaa että otan osan tästä surusta ja voimme yhdessä jakaa ikävän
Ei tarkoita. Otan osaa tarkoittaa useimmiten, että tunnen myötätuntoa koska sinä suret. Ei toisen surusta oteta mitään osuutta, jokaisella on oma surunsa jos tuntee, eli oikeasti suree sitä vainajaa. Otan osaa, on vain kohtelias tapa ilmaista että on pahoillaan siitä että toinen kokee surua.
No mitä sitten sanotaan, jos edesmennyt oli itsellekin tosi läheinen?
Vierailija kirjoitti:
Lukeeko tätä palstaa nuorempi väki, joka käyttää rentoa kieltä silloinkin kun pitäisi olla asiallisempi ja sanoa kirjaimellisesti oikein ne sanat.
Me vanhempi väki taistelemme vähän sen kanssa että mitkä sanat sanoisin, kun en edes tuntenut poismennyttä, mutta kuitenkin haluaisin jotenkin ilmaista tiedostavani omaisen surun.
Otan osaa, on aina korrektisti sanottu. Se tarkoittaa että tunnen myötätuntoa sinua kohtaan koska joudut kohtaamaan surun.
Varsinkin jos on sukulainen tai läheinen ystävä niin sanon osanottoni tai otan osaa suruusi koska itse läheisiä menetteneenä tiedän miltä se suru tuntuu. En edes ymmärrä miten jotkut voivat ottaa itseensä että on sanottu liikaa, liian vähän tai väärin.. Heillä kyllä se surutyön alku menee kai haukkuessa ihmisiä jotka eivät ole osanneet sanoa niinkuin heidän mielestä olisi pitänyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa tarkoittaa että otan osan tästä surusta ja voimme yhdessä jakaa ikävän
Ei tarkoita. Otan osaa tarkoittaa useimmiten, että tunnen myötätuntoa koska sinä suret. Ei toisen surusta oteta mitään osuutta, jokaisella on oma surunsa jos tuntee, eli oikeasti suree sitä vainajaa. Otan osaa, on vain kohtelias tapa ilmaista että on pahoillaan siitä että toinen kokee surua.
No mitä sitten sanotaan, jos edesmennyt oli itsellekin tosi läheinen?
Ei kai siinä tarvi mitään sen kummempaa sanoa, molemmet tietävät surevansa yhtä paljon, yhdessä ja erikseen ihan automaattisesti. En minä ainakaan kun mun vanhemmat kuolee, sano mun sisaruksille että otan osaa tai mitään muutakaan muodollista. Puhutaan varmasti kaikenlaista muuta, muistellaan vainajaa, sanotaan ehkä kuinka pahalta itsestä tuntuu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lemmikkejä ollut, kissoja. Todella rakkaita ja tärkeitä. Olen itkenyt paljon heidän sairastuttua ja kuoltua.
Viime kesänä äitini kitui syöpään. Ja yksi tuttu sanoi, että mullakin kuoli koira.
🤔
Multa on kuollut isä, äiti, sisko, veli ja kaksi koiraa. Kaikista muista selvisin muutamassa viikossa, mutta toisen koiran kuolemasta en meinannut päästä yli millään. Että se aina riippuu.
Selvisit vanhempiesi ja sisarustesi kuolemasta parissa viikossa?
En nyt parissa, mutta muutamassa. Tarkoitan selviämisellä sitä, että jatkoin elämääni, nauroin, tunsin iloa ja onnea monista asioista, vaikka tietenkin ikävä ja suru tulivat välillä mieleen, eikä se läheisen poismeno ollut enää ensimmäinen asia aamulla, mikä tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos on sukulainen tai läheinen ystävä niin sanon osanottoni tai otan osaa suruusi koska itse läheisiä menetteneenä tiedän miltä se suru tuntuu. En edes ymmärrä miten jotkut voivat ottaa itseensä että on sanottu liikaa, liian vähän tai väärin.. Heillä kyllä se surutyön alku menee kai haukkuessa ihmisiä jotka eivät ole osanneet sanoa niinkuin heidän mielestä olisi pitänyt..
En minä tehnyt aloitusta sen takia että minua olisi joku loukannut niin sanomalla, vaan että kun sitä näkee kirjoitettunakin somessa, että se on typerää sanoa että "osanotot". Kun käydään sanomassa osanotot, sanotaan että "otan osaa" ei sanota että "osanotot", se on todella junttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onnittele sitten, jos kerta osanoton ilmaiseminen on sinusta jotenkin törkeetä...
EI osanoton ilmaiseminen, vaan se typerä sana "osanotot" se on vaan heitto, ei henkilökohtainen kuten "otan osaa". Siinä on iso ero.
Oikeasti, mitä väliä? Läheisen menettäneenä ei olisi tuollut mieleenikään alkaa nillittää jostain sanamuodoista. Osanotto kuin osanotto.
On täysin korrektia sanoa esimerkiksi "osanottoni". "Osanotot" kuulostaa puhekieliseltä versiolta tuosta, vaikka se ei olekaan minulle henkilökohtaisesti tullut vastaan.
Mikä tahansa on parempi kuin "kevyet mullat".
Juuri tätä tarkoitin. Kun sitä näkee nykyään nuorison käyttävän todella paljon. Kirjoittavat että "osanotot" ei että "otan osaa" tai "osanottoni" joka on ehkä vähän vanhahtava.
Kevyet mullat on myös ihan hyväksyttävä, jotkut eivät vaan ymmärrä sen merkitystä, joten en käytä itse.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä sano otan osaa. Koska en pysty ottamaan osaa toisen surusta, varsinkaan jos en edes tuntenut toisen läheistä. Sanon jotain että olen pahoillani, koeta jaksaa. Tyhjiä sanoja nekin mutta sanon ne ainakin rehellisemmin kuin "otan osaa".
Se "otan osaa" tarkoittaa juuri sitä, että "olen pahoillani että joudut kokemaan tälläisen suuren surun"
Ei "otan osaa" missään nimessä tarkoita, että otan osuuteni sinun surustasi. Ne jotka oikeasti suree vainajaa, surevat kukin ihan omaa suruaan, ei osia toistensa suruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkö? Meillä naapuri kiukutteli kun emme pahoitelleet naapurin äidin poismenoa (kas kun emme tienneet emmekä ole läheisiä naapurin kanssa). Hohhoijaa.
No kai olisitte voineet sanoa että "otan osaa", niin kuuluu sanoa kun toinen on menettänyt läheisen. Se on samaa kuin anteeksi ja kiitos, kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Mutta hyvä kun ette heittäneet sitä törkeää "osanotot".
Miten voi ottaa osaa suruun, jos ei edes tiedä että jonkun läheinen on menehtynyt? Ei me ihmiset mitään meedioita olla.
Mun faija kuoli niin yksi faijan sisko sanoi minulle hautajaisissa kappelin ovella, että onneksi olkoon.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkö? Meillä naapuri kiukutteli kun emme pahoitelleet naapurin äidin poismenoa (kas kun emme tienneet emmekä ole läheisiä naapurin kanssa). Hohhoijaa.
No kai olisitte voineet sanoa että "otan osaa", niin kuuluu sanoa kun toinen on menettänyt läheisen. Se on samaa kuin anteeksi ja kiitos, kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Mutta hyvä kun ette heittäneet sitä törkeää "osanotot".
Miten voi ottaa osaa suruun, jos ei edes tiedä että jonkun läheinen on menehtynyt? Ei me ihmiset mitään meedioita olla.
No oletin että tiesitte. Ja kai hänkin sitten oletti että jostain tiedätte.
"Otan osaa" Millähän hitolla toisen läheiseen pois menoon "ottaa osaa"? Se on vain sellanen pakollinen heitto, kun tässä suomenkielessä ole parempaakaan keksitty. Lähinnä hävettää itseäki heittää tuota lausetta hautajaisis. Kun omista vanhemmista henki lähtee niin toivon että ei tarvitsisi tuota tekopyhää sontaa jonossa kuunnella. En taida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä: kevyet mullat on kuulosta myös heitolta. Samoin kun sanot jollekin Hyvää yötä, ja hän vastaa: öitä!
Hankalampaa on sitten vielä se jos ihminen on eläissään syrjäytynyt... millaiset sanat siinä sitten valitsee... ihmisen elämän päättymisestä siinäkin kyse on ja kaikilla ihmisillä on arvonsa olkoot sitten eläissään mitä on, ja käytöstapoihin kuuluu osanoton ilmaiseminen....
No minua on ainakin lohduttanut osanotto. Kaikki kun ei tajua sanoa sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
"Otan osaa" Millähän hitolla toisen läheiseen pois menoon "ottaa osaa"? Se on vain sellanen pakollinen heitto, kun tässä suomenkielessä ole parempaakaan keksitty. Lähinnä hävettää itseäki heittää tuota lausetta hautajaisis. Kun omista vanhemmista henki lähtee niin toivon että ei tarvitsisi tuota tekopyhää sontaa jonossa kuunnella. En taida...
Kun ei oikein tiedä mitä sanoisi, silloin on turvallisinta sanoa se mitä tavallisesti sanotaan, mitä on tapana sanoa.
Herkkä tilanne.
Parasta on olla sanomatta yhtään mitään. Kaikki se on kuitenkin kliseistä soopaa.
Se, mitä sureva tarvitsee oikeasti, on kuuntelija.
Silloin pitää olla hiljaa, läsnä ja kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa tarkoittaa että otan osan tästä surusta ja voimme yhdessä jakaa ikävän
Ei tarkoita. Otan osaa tarkoittaa useimmiten, että tunnen myötätuntoa koska sinä suret. Ei toisen surusta oteta mitään osuutta, jokaisella on oma surunsa jos tuntee, eli oikeasti suree sitä vainajaa. Otan osaa, on vain kohtelias tapa ilmaista että on pahoillaan siitä että toinen kokee surua.
No mitä sitten sanotaan, jos edesmennyt oli itsellekin tosi läheinen?
Ei kai siinä tarvi mitään sen kummempaa sanoa, molemmet tietävät surevansa yhtä paljon, yhdessä ja erikseen ihan automaattisesti. En minä ainakaan kun mun vanhemmat kuolee, sano mun sisaruksille että otan osaa tai mitään muutakaan muodollista. Puhutaan varmasti kaikenlaista muuta, muistellaan vainajaa, sanotaan ehkä kuinka pahalta itsestä tuntuu jne.
Meillä oli omituinen tilanne jälkimmäiseksi kuolleen vanhempani hautajaisissa. Sisaruksista vanhinta kohdeltiin kuin hän olisi "pääsurija". Istui puolisonsa kanssa siunauskappelissa lähiomaisten penkissä, muut sisarukset seuraavassa penkissä. Ihmettelin, mutten yksin viitsinyt mennä siihen ensimmäiseen penkkiriviin pariskunnan seuraksi.
Ollutta ja mennyttä, mutta...
Mä en ikinä sano otan osaa. Koska en pysty ottamaan osaa toisen surusta, varsinkaan jos en edes tuntenut toisen läheistä. Sanon jotain että olen pahoillani, koeta jaksaa. Tyhjiä sanoja nekin mutta sanon ne ainakin rehellisemmin kuin "otan osaa".