"Osanotot" on pahinta mitä voi sanoa surevalle, läheisensä menettäneelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tämän takia yksi tuttavani välttelee ihmisiä, jotka ovat menettäneet jonkun. Aiemmin (itse läheisen menettäneenä) pidin häntä vain moukkana, mutta sittemmin olen tajunnut, että joidenkin surevien mielestä on loukkaavaa vaikka sanoisi mitä tahansa.

Juuri tämä, itse olen ensimmäistä kertaa tilanteessa jossa läheinen on menettänyt tärkeän ihmisen ja kaikki mitä hänelle sanoo on väärin/turhaa/loukkaavaa vaikka kuinka taiten yrittäisin sanani asetella. Tiedän että täytyisi pitää yhteyttä mutta vaikeaa se on. En enää yhtään ihmettele että niin moni sureva kokee jäävänsä yksin, voi olla kyse siitäkin ettei vaan löydy oikeaa tapaa olla tukena kun kaikki on väärin.

Meillä on perhepiirissä yksi tapaus, josta kuultiin mutkan kautta, että oli vetänyt isot palkokasvit nenään, kun ei oltu suruaikana kyselty vointia ja kuulumisia, vaikka ei ole koskaan oltu missään ihmeemmissä tekemisissä (lähinnä harvoin nähty jossain perhejuhlissa) - ja sitten taas kun miehen kanssa tästä puhuttiin, niin oltiin molemmat samaa mieltä, ettei missään maailman olosuhteissa haluttaisi vastaavassa tilanteessa mitään random yhteydenottoja puolituntemattomilta eikä oikeastaan edes ihan tutuiltakaan. Siksi itsekin vähän pelkään osoittaa mitään surunvalitteluja, kun ihan näinkin pienellä otoksella on aivan päinvastaiset näkökulmat. Puhumattakaan sitten näistä, jotka loukkaantuvat joka tapauksessa, teki miten päin tahansa.