HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan. Tämä on väärä asenne. Ikäänkuin ns suuret ikäluokat ja vähän sen jälkeenkin syntyneet olisivat vain löhöilleet sikarit hampaissa ja konjakkia siemaillen katselleet vierestä, kun omaisuus kasvaa itsestään. Totuus on se, että sen omaisuuden eteen on tehty lujasti töitä. Kaikki tietävät, että into työhön on laskemaan päin ja nuorten arvot ovat erilaiset. Harva nuori nykyään painaa esim koko kesäloman töitä ja tämähän aivan viime uutisten mukaan selittää osaltaan sairaaloiden sijaispulaa. https://www.hs.fi/talous/art-2000008972636.html
Kommentit (989)
Ovat kuule saaneet niitä perintöjä. Metsää sekä järvenranta-tontteja lisäksi.
Ärsyttää tämä suurten ikäluokkien uhriutuminen omasta kovasta työnteostaan. Minun isoisäni meni töihin 30-luvulla heti kansakoulun jälkeen, teki eläimellisissä pakkasissa ja oloissa muiden työläisten kanssa halkometsässä järjettömän pitkää päivää, hiihti töihin aamulla neljän aikaan ja palasi kotiin illalla yhdeksän aikaan. Näin kertoi mummoni. Ja sillä eli vain juuri ja juuri. Kun hän tuli täysi-ikäiseksi, vai oliko senkään ikäinen, joutui armeijaan ja sieltä sotaan ja oli siellä 5 vuotta ja sai pari osumaa reissussa. Sodan jälkeen painoi taas duunia, nyt tosin invalidina, kunnes pääsi eläkkeelle joskus 70-luvulla ja se eläke oli pieni koska mitään työeläkkeitä ei niistä 30-luvun halkometsistä tai 40-luvun duuneista kertynyt. Kertaakaan se mies ei valittanut, ei uhriutunut, vaan päinvastoin muistan miten hän vielä hoitokodissa kehui palvelua: puhtaat lakanat sängyssä ja ruoka tulee pöytään. Siinä sitä olikin kehun aihetta. Hän koki olevansa paratiisissa. Mutta lapsensa natkuttavat, riitelevät kaikesta, syyttävät valinnoistaan muita ja ovat olevinaan niin työn sankareita.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.
Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.
Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.
Mutta huomaa, et voi syödä kakkua ja säästää sitä. Jos elelet leppoisasti kuten nykynuoret, et saavuta suurten ikäluokkien omaisuutta, koska se tehtiin työllä ja monesta turhasta kieltäytymisellä. On helppoa kadehtia suurten ikäluokkien omaisuutta, kun voi unohtaa, että suuret ikäluokat eivät nauttineet pitkistä perhevapaista tai edes maksuttomasta opetuksesta.
Täällä on liikaa herroja, puhuvia päitä, 20milj kansalle. Niillon palkat, edut, dopeutumiseläkkeet, virkaurat... Tehkeehän orjat röitä, ei ne muutenelä. Ja ulnomaille saa laittaa vaikka kuinka paljon tuohta, kyllä sinne sopii. Kaikki me hyvinboivat.
Aika tylsäpäinen elämänasenne syyttää kaikesta vanhempaa sukupolvea. Tuolla asenteella on oma elämä tuomittu epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ovat kuule saaneet niitä perintöjä. Metsää sekä järvenranta-tontteja lisäksi.
Mistä ne niitä sai? Suurin osa suurista ikäluokista tuli isoista perheistä ja köyhistä oloista. Ei ne 5 sisarusta voineet kovin paljoa periä yhdestä rintamamiestilasta!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 80-luvulla syntynyt, mutta vanhempani ovat suurta ikäluokkaa, ja olen tosiaan ollut aina hämmentynyt tästä asenteesta, että heidän ikäluokkansa tai sitä vanhemmat olisivat aina päässeet tosi helpolla. Varmaan sellaisille, joilla on ollut valmiiksi rikas perhe ja/tai korkea koulutus, on elämä ollut suurimmaksi osaksi nousujohteista. Nykyään ei korkea koulutus ole tae mistään. Tiedän sen itse turhan yliopistotutkintoni kanssa.
Mutta kuinka suurta prosenttia vanhemmista ihmisistä tuo "helppo elämä" oikeasti koski? Vanhempani ovat tehneet rankkoja fyysisiä duuneja nuoresta pitäen, enkä todellakaan näe syytä olla siitä kateellinen. Se, että äiti meni siivoamaan hotelleja 15-vuotiaana ei taatusti ole sellainen työ, mistä Z-sukupolvi olisi kateellinen.
Omille vanhemmilleni on myös jäänyt tosi vähän käteen vuosikymmenien työelämästä. Ei ole omistusasuntoja, ei mökkejä, ei edes omaa autoa. Eläke on työmäärään nähden tosi pieni, etenkin äidilläni. Mitä he ovat tehneet väärin?!
Isovanhempani tekivät aikanaan vieläkin rankemmin töitä (isoäitini potkaistiin jo 15-vuotiaana ulos kotoaan äitipuolen toimesta, joten oli vähän pakkokin), eikä heillekään jäänyt sen suurempaa omaisuutta käteen kuin itse rakennettu rintamamiestalo.
Muut tutut "boomerit" ja sitä vanhemmat ihmiset eivät ole enimmäkseen päässeet yhtään sen helpommalla, eikä se peruskorjauksia vailla oleva tunkkainen omakotitalo muuttotappioalueella nyt niin suuri aarre ole.
Tämä diskurssi on minusta aina tosi hämmentävää. En tiedä, mistä minun pitäisi olla vanhemmille ikäluokille katkera ja kateellinen. En minä olisi halunnut sellaista elämää, joita he elivät.
Muutoin en puutu mutta talosta: kun se on ostettu, sillä pikkupaikkakunnalla mikä nyt tekee kuolemaa on ollut elämää. Siellä on ollut joku tehdas tms mikä sittemmin on johonkin hävinnyt.
Esim Kemiönsaari on nykyisin kuollut paikka. Kun isovanhempani muuttivat sinne, siellä oli vaikka mitä teollisuutta ja elämää. Lamaa ennen siis.
Nykyisin kaikki työ on keskittynyt kaupunkeihin ja etenkin Helsinkiin. Ei mistään Jumalan hylkäämästä saaresta tai perähikiän paikkakunnalta saa töitä. Siksi ne pienet, ennen eloisat paikat, ovat nyt täynnä vanhuksia ja taakkana olevaa perintöä.
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Ääliö, kyllä ne hinnat olivat ihan suhteessa palkkaan. Omakotitalomme rakennettiin 1955 ja oli vanhemmille hirmuinen ponnistus, 4 H + k talossa asui talvet opiskelijoita vuokralla vähintään kahdessa huoneessa jotta selvittiin.
Miten saatana voit olla noin tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
Aika tylsäpäinen elämänasenne syyttää kaikesta vanhempaa sukupolvea. Tuolla asenteella on oma elämä tuomittu epäonnistumaan.
Ei tässä syytetä kuin sitä yhtä "kaikki mulle" - sukupolvea.
Esim. naapurini on syntynyt 20-luvulla ja hänellä on ollut oikeasti raskas elämä. Sitä sukupolvea ei tarvitse syyttää.
Kylläpä ihmiset ovat kateellisia vanhuksille. Todella outoa. Mitä jos keskittyisitte omaan elämäänne jatkuvan vertailun sijaan?
Intersektionaalisen marxilaisen feminismin ydinosaamista. Laitetaan ihmiset ryhmiin, ja ryhmät tappelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Ääliö, kyllä ne hinnat olivat ihan suhteessa palkkaan. Omakotitalomme rakennettiin 1955 ja oli vanhemmille hirmuinen ponnistus, 4 H + k talossa asui talvet opiskelijoita vuokralla vähintään kahdessa huoneessa jotta selvittiin.
Miten saatana voit olla noin tyhmä?
Sä puhut ihan jostain muusta sukupolvesta nyt. Suuret ikäluokat eivät rakentaneet kuin korkeintaan majoja metsään 50-luvulla. Kuka tässä on tyhmä 🤦
Olen aina ihmetellyt, miksi nämä "vauraat" suurten ikäluokkien vauraus ei näkynyt heidän elämässä ja lapsilla.
Olen suurten ikäluokkien vanhempien lapsi, äiti opettaja ja isä myyjä ja ei se elintaso ollut kummoinen. Äiti ompeli vaatteet ja kasvatti perunat ja vihannekset kaupungin viljelypalstalla. Asuttiin pienessä kaksiossa ja meitä oli neljä henkilöä, näin mentiin monta vuotta ja lopulta muutettiin kolmioon, jolloin sain siskoni kanssa yhteisen huoneen. Eikä meillä lapsilla ollut mitään harrastuksia. Kaikessa säästettiin ja vaatteet paikattiin moneen kertaan.
Vanhemmat veivät talvella pulkalla hoitoon, kun autoa ei ollut.
Täällä on selkeästi eri ikäpolven mode töissä tänään kuin eilen, kun ketju on näinkin pitkään. 😆 Vai eikö se hyvätuloinen eläkeläinen ole herännyt vielä?
Mulla on lähipiirissa monta suuren ikäluokan edustajaa, jotka kehuvat työskennelleensä kovasti ja moittivat nykynuoria laiskoiksi. Todellisuudessa moni näistä moittijoista on päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle alle 60-vuotiaana. Ihan suoraan ovat kertoneet, miten lääkäri vain laittoi eläkkeelle parin lääkärikäynnin jälkeen kipeän selän tai jalan vuoksi.
Laiskat nykynuoret saavat raataa 70-vuotiaaksi ja turha mistään eläkkeistä haaveillakaan.
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Tämä nyt on sellainen "optinen" harha. Tosiasiassa nykyään omaisuus karttuu ihan toisella tavalla. Esimerkkinä oma köyhä lapsiperheeni v 94 ja toisaalta pienituloisen tyttäreni perhe tänään:
- mieheni ja minun alle 100m2 rivari pk seudun laidalla maksoi v 86 470 000mk, lainaa 80%. Meidän nettotulomme olivat yhteensä 10 000mk joten suhde oli tosiaan parempi kuin nykyään.
- tyttäreni perheen nettotulot ovat 3000€, asunnon hinta 270 000€, lainaa 80%
Mutta
- kun myimme asunnon vuonna 94 saimme siitä 470 000mk, lainaa oli jäljellä täsmälleen sama summa kuin vuonna 86. Korkoprosentti oli 16 joten 42% tuloista meni pelkkiin korkoihin ja laina ei kuolettunut koskaan. Lisäksi lama-aika aiheutti sen ettei arvonnousuakaan tullut.
- jos tyttäreni nyt myisi asunnon nyt 5v asumisen jälkeen asunnon arvo olisi vähintään 300 000€, samaan aikaan he ovat kuolettaneet asuntolainaa 700€/kk (+ muutama kymppi korkoihin). Heidän oma pääomansa on kasvanut asumisaikana 42 000€ lainan lyhenemisenä ja n 30 000€ arvonnousuna. Yhteensä 72 000€.
Eli kyllä vaan nykyään on paljon parempi tilanne, älkää turhaan kadehtiko meitä jotka olemme niska limassa yrittäneet selvitä 80- ja 90-luvuilla (en tosin ole ns suurta ikäluokkaa vaan 60 luvulla syntynyt)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Qwerty111 kirjoitti:
Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!
Ennen myös palkat olivat paljon pienemmät ja rahaa oli vähemmän. Ostovoima on kasvanut huikeasti ja jatkuvasti sitten suurten ikäluokkien nuoruuden.
Vanhempani saivat maksettua omakotitalon ja kesämökin noin kymmenessä vuodessa vain hieman keskituloista paremmilla tuloilla. Toki heillä on myös sijoituksia ja säästöjä.
Meillä on mennyt 21 vuotta nykyisen asunnon hankintaan ja vielä on kaksi vuotta velkaa jäljellä (olettaen että korot eivät räjähdä taivaisiin). Tulot ovat hieman keskituloista paremmat. Säästöjä on pari hikistä tonnia, jotka tulevat kulumaan ensi talven sähkölaskuihin.
Olet siis oikeassa, kyllä ostovoima on kasvanut aikaisempaan nähden huikeasti!
"Keskituloista paremmilla tuloilla" lienee se taikasana tuossa. Onko sinulla ja miehelläsi vastaavasti keskituloa paremmat tulot?
Mitä muita hankintoja vanhemmillasi oli tuohon aikaan vs. mitä muita hankintoja sinulla ja miehelläsi on ollut? Kuinka paljon asuntonne sisustus eroaa vanhempienne sisustuksesta tuohon aikaan? Kuinka paljon teillä on elektroniikkaa tuohon aikaan verrattuna? Kuinka paljon matkustatte? Kuinka usein käytte syömässä, kahviloissa, baarissa? jne.
Sitä ostovoimaa kun ei mitata pelkästään sillä, kenellä on ollut varaa säästää asuntoon. Elämä on kaiken kaikkiaan hyvin erilaista kuin menneinä vuosikymmeninä. Fakta on, että vielä 2000-luvun alussa ei kenelläkään tavallisella ihmisellä olisi ollut varaa mihinkään kotiteatterijärjestelmään, jollainen yhä useammalla nykyään on. En ennen tuntenut ketään, joka olisi käynyt melkein joka päivä ulkona syömässä tai tilannut ruokaa kotiin, kun eivät jaksa laittaa ruokaa, mutta nykyään tiedän useampia.
Ensi talven sähkölaskut sen sijaan tulevat iskemään kaikkia sukupolvia yhtä lailla.
Suurilla ikäluokilla on yksi tekijä joka vaikuttaa heihin ikuisesti: Suuri alemmuuskompleksi vanhempiensa todellisten tekojen jälkeen. Niin se vain on. Siksi ovat koko ajan puolustuskannalla ja yrittävät luoda itsestään kuvaa Suomen rakentajina, vaikka se oli sotasukupolvi joka koki todella kovan lapsuuden, koki ja taisteli sodan ja joka jälleenrakensi Suomen valmiiksi nousuun näille lapsilleen. Hemmoteltu sukupolvi, pullamössöä, kuten heitä aikanaan sanottiin (on tainnut sekin unohtua).
Isoisäni maksoi reilu tunnin päässä Helsingistä olevasta järvenrantatontistamme (hiekkapohjainen, länteen päin, ison puhtaan järven parhaita tontteja) 60-luvun lopulla 3000 mk. Voiko joku tietävä kertoa oliko se paljon vai vähän siihen aikaan? Isoisäni oli valtion virkamies ja maksoi käteisellä tuon tontin, ei ottanut lainaa.
Itse en aio tuota myydä, koska en ikinä pystyisi nykyään ostamaan samanlaista tonttia.
Vanhempani saivat maksettua omakotitalon ja kesämökin noin kymmenessä vuodessa vain hieman keskituloista paremmilla tuloilla. Toki heillä on myös sijoituksia ja säästöjä.
Meillä on mennyt 21 vuotta nykyisen asunnon hankintaan ja vielä on kaksi vuotta velkaa jäljellä (olettaen että korot eivät räjähdä taivaisiin). Tulot ovat hieman keskituloista paremmat. Säästöjä on pari hikistä tonnia, jotka tulevat kulumaan ensi talven sähkölaskuihin.
Olet siis oikeassa, kyllä ostovoima on kasvanut aikaisempaan nähden huikeasti!