HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

80-luvun lopulla Suomi on ollu hirveen paljon vauraampi ku 60-luvulla. Älä tuu puhumaan siitä vuosikymmenestä

Miksen? Silloin nykyiset boomerit laittoi haisemaan yhden palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Niin, no mitä sitten syyllistätte niitä jotka ovat hankkineet varallisuutensa ihan työtä tekemällä? Jos ei tee mitään, niin ei myöskään ansaitse mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

No mutta sittenhän sinua odottaa se iso perintö myös, joten mitäs nillität? Se tulee kun on tullakseen kun vanhempasi kuolevat. 

Kuinka naiivi oikein olet? Ikäpolven väli on suurista ikäluokista seuraaviin niin pieni että perintö tulee kun seuraava sukupolvi on jo itse eläkkeellä. Paljonkos joku seitsenkymppinen enää perinnöstä nauttii?

Jep. Ei se 70v lohduta että silloin on viimein varaa niihin asioihin, mitä tarvitsisi nyt lastentekoikäisenä. Se sentään on positiivista, että on varaa jäädä eläkkeelle sitten. Paitsi niillä joiden vanhemmat ja isovanhemmat hassaa sen perinnön.

Turha kadehtia sodan aikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi raivasi teidänkin, milloin mistäkin asiasta mielensä pahoittavat ja masentuivat, tulevan polun tähän kaikkea ja kaikkia holhoavaan yhteiskuntaan, jota ette edes osaa arvostaa. Mulle kaikki heti -ajatus ei kanna pitkälle, mikä teidän nyt vaan pitää kestää. (Tuon lauseen varmaan tunnistattekin!) Jos olisitte vähänkin kunnioittaneet ja edes vähän oppineet edellisiltä sukupolvilta, tilanne olisi siedettävämpi. Seuraava kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ovat varastaneet kaikki Suomen parhaat mökkirannat nuoremmilta polvilta.

Ne parhaat mökkirannat on aina olleet kalliita. Ja mitä sinä valitat, sinä saat ne perintönä, pienellä verolla.

Eivät todellakaan ole olleet kalliita. Joskus 60-luvulla upean rannan sai aivan naurettavalla hinnalla.

Ja mun äiti on n. 20 v vanhempi kuin minä. Saan perintöä ehkä 70-vuotiaana... Hurjaa miten ehtiikin sitten nauttia 😅

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Mutta siinä se ongelma onkin, että normaalille ihmiselle elämä on suurilta osin työtä, mikä sitten mahdollistaa tulevaisuudessa myös muita asioita. Nykyään harvat suostuu tekemään ns. oikeita, vähän raskaita ja epäsiistejä töitä ja kaikessa pitäs päästä mahdollisimman vähällä.

Some aiheuttaa sen hämäävän kuvitelman, että huolettoman ja helpon elämän voi saavuttaa tuosta vaan. Suurin osa pitkälle päässeistä ihmisistä on laittanut siihen koko elämänsä, tehnyt todella paljon töitä tai opiskellut ja tehnyt töitä pitkään.

Jos haluaa päästä helpolla, niin silloin harvemmin tienaa kovin paljon ja saa tehdä suorittavia perushommia. Jos taas haluaa joskus tienata enemmän rahaa ja ehkä vanhempana huolettomampaa elämää, niin pitää olla valmis näkemään vaivaa ja käyttämään siihen vuosia ja vuosia.

Mun vanhemmat (suurta ikäluokkaa) ihmettelee kuinka nykyaikana kehdataan valittaa vähän kaikesta.

Työttömyystuetkin (Kelan) on niin suuria, että töihin ei kannata mennä.

Tuota jouduin kyllä hieman korjaamaan ja näyttämään Kelan sivuilta summia.

Samoin ovat näreissään siitä kuinka on muka heidän vika ettei Suomessa ole riittävästi veronmaksajia.

Niin no, olisko kannattanut tehdä enemmän lapsia kuin yksi tai kaksi?

Jotenkin eivät ymmärrä väestöpyramidia ja sitä, että veronmaksajien suhde eläkeläisiin on huono.

Tai että heidän taitettu eläkeindeksi on nykyisellä inflaatiolla hyvä asia heille.

Eivät myöskään ymmärrä miten palkasta laskettavat eläkemaksut ovat nykyään n. 25%, kun heillä se oli alle 10% viimeisinä työvuosina (luvuissa mukana myös työnantajan osuus)?

Ovatko suuret ikäluokat tyhmentyneet eläkkeellä ollessaan?

En lähde syyttelemään edellisiä sukupolvia. Varmasti oltais tehty samalla tavalla ja kääritty rahaa maapallosta välittämättä kun isot firmat lobbas ilmastonmuutoksen todellisuutta vastaan.

Mutta ketuttaa kyllä lukea nyt näitä vanhempien kirjoittamia viestejä, joissa kokevat että heillä oli rankempaa kun tuontitavara maksoi enemmän... aikaisemmin sai ne elämän tärkeät asiat halvalla ja luksuksesta joutui maksamaan paljon, nyt tilanne on toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Höpsis. Jo parikymppiset pystyivät hankkimaan oman kesämökin järven tai meren rannalta. Pystyykö nykyään? Ei.

Kelpaako nykyajan parikymppisille joku pieni mökki jostain monen sadan kilometrin päästä ilman mukavuuksia? Eivät ne kaikki mitään luksusta silloin olleet.

Mun vanhemmilla oli yhden huoneen mökki saaressa, jonne aluksi menimme soutuveneellä. Myöhemmin isäni osti vanhan, puisen moottoriveneen. Sähköjä ei möksässä tietenkään ollut; ulkohuussi kökötti suuren kuusen alla. Minä ja sisareni nukuimme penkin päällä, josta levitettiin meille sänky; vanhemmat lattialla. Olimme tosi onnellisia; olihan meillä kesämökki.

Intersektionaalista marxilaista feminismiä, missä ihmisistä tehdään väkisin homogeenisia ryhmiä, ja sitten nuo ryhmät laitetaan keinotekoisesti vastakkain. Milloin kyse on sukupuolesta, milloin eri ikäiset, milloin tuloluokat, etninen tausta, seksuaalinen suuntaus, koulutus, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Höpsis. Jo parikymppiset pystyivät hankkimaan oman kesämökin järven tai meren rannalta. Pystyykö nykyään? Ei.

Kelpaako nykyajan parikymppisille joku pieni mökki jostain monen sadan kilometrin päästä ilman mukavuuksia? Eivät ne kaikki mitään luksusta silloin olleet.

Kaukaa? Nykyään saa pelkästään kaukaa. Silloin 60-70-luvulla etelänkin parhaat rannat läheltä kaupunkeja myytiin ihan naurettavilla hinnoilla.

Anoppi teki osa-aikatyötä kaupan kassana, appiukko oli joku hitsaaja. Noin 30-vuotiaina rakensivat itselleen talon, siinä 80-luvun puolivälissä ja maksoivat sen pois noin 10 vuodessa. Niillä oli miehen lapsuudessa purjevene, vara ostaa uutta elektroniikkaa (joka ei silloin ollut kai suhteessa niin halpaa kuin nykyään. Mies muistaa, että heillä oli mm. naapuruston ensimmäiset videot, isot stereot ja telkkari uusittiin säännöllisesti ja tietokonekin niille tuli jo 90-luvun alussa). Appiukko harrasti sukellusta ja laskettelua. Minusta on aika hyvin, kun on vain 1,5-ihmisen tulot perheessä. Meillä on miehen kanssa hippasen yli mediaanin tulot ja ei meillä ole vara kalliisiin harrastuksiin tai telkkarin uusimiseen joka toinen vuosi... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Niin, nykynuoret tuhlaavat sen työnteosta säästyneen elämänsä puhelimessa sometteluun. Kukin tavallaan.

Some on nykyään jo joillekin työ. Sitä on ehkä suuren ikäluokan ihmisen vaikea ymmärtää. Maailma muuttuu ja uusia ilmiöiden myötä myös työ muuttuu.

Some on työ joillekin hyvin harvoille ja varsinkaan niin, että siitä tienaisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

Minun vanhempani eivät saaneet mitään perintöjä. Ostivat pakon edessä rivitalo-kolmion, kun vuokra-asuntoja ei ollut. Sitä ennen vanhempani ja minä asuttiin vuokralla okt yläkerrassa, jossa ei ollut vessaa eikä vesi tullut, vaan vuokranantajan kanssa yhteinen.

Veljeni kun syntyi, muutettiin rivitaloon.

Molemmat vanhempani olivat töissä ja isä teki kahta työtä, oli illat portsarina.

Äidin ompelimissa vaatteissa kuljettiin, eikä elintaso ollut kummoinen.

Ei ainakaan minun lapsuus ollut kummoinen, eikä muidenkaan ikäkavereiden ja olen synt. -68.

Minun vanhempani, molemmat suuria ikäluokkia, ovat ihan rehellisesti myöntäneet että eivät kestäisi nykyajan työelämässä ja ovat onnellisia kun saivat elää aikana, jolloin töitä oli kaikille ja elämä leppoisampaa. Osa ei taas tätä myönnä millään vaan kirkuvat hautaan saakka miten kovan koulun käyneitä muka ovat. Vaikka tosiasia on, että suuret ikäluokat on historian suurimman talousnousun kokenut sukupolvi ja todelliset kovan koulun käyneet ovat heidän vanhempansa (joita muistavat haukkua vielä kuoleman jälkeenkin, sen minkä nuorempien haukkumiselta ehtivät).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Mutta siinä se ongelma onkin, että normaalille ihmiselle elämä on suurilta osin työtä, mikä sitten mahdollistaa tulevaisuudessa myös muita asioita. Nykyään harvat suostuu tekemään ns. oikeita, vähän raskaita ja epäsiistejä töitä ja kaikessa pitäs päästä mahdollisimman vähällä.

Some aiheuttaa sen hämäävän kuvitelman, että huolettoman ja helpon elämän voi saavuttaa tuosta vaan. Suurin osa pitkälle päässeistä ihmisistä on laittanut siihen koko elämänsä, tehnyt todella paljon töitä tai opiskellut ja tehnyt töitä pitkään.

Jos haluaa päästä helpolla, niin silloin harvemmin tienaa kovin paljon ja saa tehdä suorittavia perushommia. Jos taas haluaa joskus tienata enemmän rahaa ja ehkä vanhempana huolettomampaa elämää, niin pitää olla valmis näkemään vaivaa ja käyttämään siihen vuosia ja vuosia.

Toki ennen virkamiehen palkalla elätti koko perheen ja osti sen oman kodin. Nyt kahden tavan virkamiehen palkka riittää tuohon samaan nippa nappa.

Olemme mieheni kanssa maistereita omien alojen viroissa valtiolla. Palkat liikkuu nettona alle 2000e/kk. Me saadaan tuolla se, mitä te saitte ennen yhden palkalla. Ja me olemme jo kouluttautuneet ja töissä. Eli tehneet kaiken kuten boomerit.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ovat varastaneet kaikki Suomen parhaat mökkirannat nuoremmilta polvilta.

Ai oikein varastaneet, no onpa täällä oikein varkaiden paratiisi. No jääpähän noi varastetut mökkirannat perillisille.

Olen itse 80-luvulla syntynyt, mutta vanhempani ovat suurta ikäluokkaa, ja olen tosiaan ollut aina hämmentynyt tästä asenteesta, että heidän ikäluokkansa tai sitä vanhemmat olisivat aina päässeet tosi helpolla. Varmaan sellaisille, joilla on ollut valmiiksi rikas perhe ja/tai korkea koulutus, on elämä ollut suurimmaksi osaksi nousujohteista. Nykyään ei korkea koulutus ole tae mistään. Tiedän sen itse turhan yliopistotutkintoni kanssa.

Mutta kuinka suurta prosenttia vanhemmista ihmisistä tuo "helppo elämä" oikeasti koski? Vanhempani ovat tehneet rankkoja fyysisiä duuneja nuoresta pitäen, enkä todellakaan näe syytä olla siitä kateellinen. Se, että äiti meni siivoamaan hotelleja 15-vuotiaana ei taatusti ole sellainen työ, mistä Z-sukupolvi olisi kateellinen.

Omille vanhemmilleni on myös jäänyt tosi vähän käteen vuosikymmenien työelämästä. Ei ole omistusasuntoja, ei mökkejä, ei edes omaa autoa. Eläke on työmäärään nähden tosi pieni, etenkin äidilläni. Mitä he ovat tehneet väärin?!

Isovanhempani tekivät aikanaan vieläkin rankemmin töitä (isoäitini potkaistiin jo 15-vuotiaana ulos kotoaan äitipuolen toimesta, joten oli vähän pakkokin), eikä heillekään jäänyt sen suurempaa omaisuutta käteen kuin itse rakennettu rintamamiestalo.

Muut tutut "boomerit" ja sitä vanhemmat ihmiset eivät ole enimmäkseen päässeet yhtään sen helpommalla, eikä se peruskorjauksia vailla oleva tunkkainen omakotitalo muuttotappioalueella nyt niin suuri aarre ole.

Tämä diskurssi on minusta aina tosi hämmentävää. En tiedä, mistä minun pitäisi olla vanhemmille ikäluokille katkera ja kateellinen. En minä olisi halunnut sellaista elämää, joita he elivät.

Vierailija kirjoitti:

En lähde syyttelemään edellisiä sukupolvia. Varmasti oltais tehty samalla tavalla ja kääritty rahaa maapallosta välittämättä kun isot firmat lobbas ilmastonmuutoksen todellisuutta vastaan.

Mutta ketuttaa kyllä lukea nyt näitä vanhempien kirjoittamia viestejä, joissa kokevat että heillä oli rankempaa kun tuontitavara maksoi enemmän... aikaisemmin sai ne elämän tärkeät asiat halvalla ja luksuksesta joutui maksamaan paljon, nyt tilanne on toisinpäin.

Vahvasti samaa mieltä. Mua ei harmita mitä kaikkea boomerit sai. Kivat heille. Mutta harmittaa miten katsovat tässäkin keskustelussa nuorempia nokan vartta pitkin (kuten vanhempiaankin katsoivat). Myöntäisivät edes saaneensa asiat helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani, molemmat suuria ikäluokkia, ovat ihan rehellisesti myöntäneet että eivät kestäisi nykyajan työelämässä ja ovat onnellisia kun saivat elää aikana, jolloin töitä oli kaikille ja elämä leppoisampaa. Osa ei taas tätä myönnä millään vaan kirkuvat hautaan saakka miten kovan koulun käyneitä muka ovat. Vaikka tosiasia on, että suuret ikäluokat on historian suurimman talousnousun kokenut sukupolvi ja todelliset kovan koulun käyneet ovat heidän vanhempansa (joita muistavat haukkua vielä kuoleman jälkeenkin, sen minkä nuorempien haukkumiselta ehtivät).

Työelämä on nykyään kovaa, se on totta, ja se kokee meistä varmasti suurin osa arjessaan. Mutta sitten koetaan myös se miten nuorilla on nykyään kovin ruusinen kuva siitä miten asioita saavutetaan ja työelämässä edetään. Palkka ja asema ei tule tuosta vaan koulun penkiltä, vaan ajan kanssa, kun on kokemusta ja näkemystä.