HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Mutta huomaa, et voi syödä kakkua ja säästää sitä. Jos elelet leppoisasti kuten nykynuoret, et saavuta suurten ikäluokkien omaisuutta, koska se tehtiin työllä ja monesta turhasta kieltäytymisellä. On helppoa kadehtia suurten ikäluokkien omaisuutta, kun voi unohtaa, että suuret ikäluokat eivät nauttineet pitkistä perhevapaista tai edes maksuttomasta opetuksesta.

Suurissa ikäluokissa kotiäitiys oli tavallista, sitä tuettiin verotuksellakin. Äitini oli kotona peräti 7 vuotta. En itse todellakaan pystynyt tuollaiseen. Toisaalta hyvään palkkaan pääsi kiinni jo hyvinkin lyhyellä koulutuksella. Isäni kävi ammattikoulua muutaman kuukauden ja oli keskituloinen.

No töitä he eittämättäovat tehneet, mutta kovasti vain ani harva. Kansakoulupohjalla on lampsittu suoraan maan merkittävimmiksi virkamiehiksi jne. Nykyään hyvä jos maisteri pääsee osa-aikaiseksi virkailijaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tylsäpäinen elämänasenne syyttää kaikesta vanhempaa sukupolvea. Tuolla asenteella on oma elämä tuomittu epäonnistumaan.

Ei tässä syytetä kuin sitä yhtä "kaikki mulle" - sukupolvea.

Esim. naapurini on syntynyt 20-luvulla ja hänellä on ollut oikeasti raskas elämä. Sitä sukupolvea ei tarvitse syyttää.

Jep. En ikinä vaihtaisi osia ihmisen kanssa, joka on elänyt lapsuutensa agraariyhteiskunnassa, ollut sotimassa ja tehnyt sitten töitä milloin missäkin oloissa ja jälleenrakentanut maan(ei ihme että ovat kiitollista porukkaa ihan pikkujutuista)

Mutta kyllä ottaisin sen elämän, missä maata jälleenrakennetaan lapsuus ja nuoruus eli töitä on senkun marssii töihin, menee naimisiin, mies pystyy yksin elättämään perhettä ja se mieskin istuu yhä todennäköisemmin vain toimistossa. Talon saa ostettua miehen palkalla ja omalla osa-aikaisella työllä eikä ole kauheaa paperisotaa jos nyt haluaa vaihtaa keittiöönsä kaapit.

Lapsia voi hankkia sen mitä haluaa ja kodinhoitaja tulee siivoamaan. Palkaksi vielä tulee miehen muhkea eläke ja se 10v aikana maksettu asunto, jonka kanssa se 1000e/kk oma eläke onkin käytännössä vastikkeen jälkeen 700e käyttörahaa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lähipiirissa monta suuren ikäluokan edustajaa, jotka kehuvat työskennelleensä kovasti ja moittivat nykynuoria laiskoiksi. Todellisuudessa moni näistä moittijoista on päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle alle 60-vuotiaana. Ihan suoraan ovat kertoneet, miten lääkäri vain laittoi eläkkeelle parin lääkärikäynnin jälkeen kipeän selän tai jalan vuoksi.

Laiskat nykynuoret saavat raataa 70-vuotiaaksi ja turha mistään eläkkeistä haaveillakaan.

Totta. Mutta tätähän ne ei koskaan myönnä. Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien edustajat on eläköityneet viimeistään 60-vuotiaina, osa jo reiluina 5-kymppisinä, eikä heitä kukaan siitä ole koskaan ahdistellut. Oma eläkeikäni on 68 vuotta kun pitää maksaa näiden eläkekusetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Missähän korvessa omakotitalot maksoi 50 000mk?? Pääkaupunkiseudulla yksiö maksoi 60 000mk vuonna 79. Eikä todellakaan pystytty maksamaan 5 vuodessa duunarin palkalla, 10 vuotta oli maksimi laina-aika ja korko tuolloin 13%

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni maksoi reilu tunnin päässä Helsingistä olevasta järvenrantatontistamme (hiekkapohjainen, länteen päin, ison puhtaan järven parhaita tontteja) 60-luvun lopulla 3000 mk. Voiko joku tietävä kertoa oliko se paljon vai vähän siihen aikaan? Isoisäni oli valtion virkamies ja maksoi käteisellä tuon tontin, ei ottanut lainaa.

Itse en aio tuota myydä, koska en ikinä pystyisi nykyään ostamaan samanlaista tonttia.

Tuo on ollut keskituloisen n. 3 kk:n palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Qwerty111 kirjoitti:

Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!

Ennen myös palkat olivat paljon pienemmät ja rahaa oli vähemmän. Ostovoima on kasvanut huikeasti ja jatkuvasti sitten suurten ikäluokkien nuoruuden.

Vanhempani saivat maksettua omakotitalon ja kesämökin noin kymmenessä vuodessa vain hieman keskituloista paremmilla tuloilla. Toki heillä on myös sijoituksia ja säästöjä.

Meillä on mennyt 21 vuotta nykyisen asunnon hankintaan ja vielä on kaksi vuotta velkaa jäljellä (olettaen että korot eivät räjähdä taivaisiin). Tulot ovat hieman keskituloista paremmat. Säästöjä on pari hikistä tonnia, jotka tulevat kulumaan ensi talven sähkölaskuihin.

Olet siis  oikeassa, kyllä ostovoima on kasvanut aikaisempaan nähden huikeasti!

Sori vaan, mutta nykyään myös rahaa kulutetaan ihan eri tavalla. Esimerkiksi jokaisella perheenjäsenellä on oma puhelin ja liittymä. Ennen lankapuhelinta käytettiin, jos oli tärkeää asiaa. Nykyään jopa 5000€ tuloilla valitetaan, ettei jää mitään käteen. Ennen elämä oli hyvin yksinkertaista: työtä ja iltaisin vähän telkkaria ja nukkumaan. Siitä palkasta oli hyvä maksella taloa, kun muut menot olivat pari kiloa perunoita, jauhosäkki ja tv-lupa.

Kyllä mun suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani reilusti myöntävät sen, kuinka hyvät edut heille kasaantui lyhyellä koulutuksella. Jakavat hyvästä eläkkeestään nyt opiskeleville lapsenlapsilleen tukea. Välillä tietysti muistavat nurista raippaveron epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka tienaavat kolmen keskivertoduunarin palkan verran.

Qwerty111 kirjoitti:

Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!

Harhaa on luulo, että ennen sai kaikki halvemmalla! Monet asiat, ruoasta lähtien, ovat nykyään huomattavasti halvempia kuin vaikkapa 1980-luvulla, varhaisemmista vuosikymmenistä nyt puhumattakaan. Nykyisellä tulotasolla asiaan kuin asiaan tarvitaan vähemmän palkkatyötunteja kuin "vanhaan hyvään aikaan". Autot, matkat, sähkölaitteet, ruoka jne. ovat nyt suorastaan halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

Ehkä sinun, minun molemmilla vanhemmillani oli 8 sisarusta ja 12h pientilat takamailla, äiti osti kyllä sohvakaluston perintörahoilla, isän perintö taisi mennä uuden, käytetyn, Ladan ostoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni maksoi reilu tunnin päässä Helsingistä olevasta järvenrantatontistamme (hiekkapohjainen, länteen päin, ison puhtaan järven parhaita tontteja) 60-luvun lopulla 3000 mk. Voiko joku tietävä kertoa oliko se paljon vai vähän siihen aikaan? Isoisäni oli valtion virkamies ja maksoi käteisellä tuon tontin, ei ottanut lainaa.

Itse en aio tuota myydä, koska en ikinä pystyisi nykyään ostamaan samanlaista tonttia.

Tuo on ollut keskituloisen n. 3 kk:n palkka.

Eli jotakin 12 - 15 tuhatta euroa nykypäivänä noin. 

Mistäs saa noin halvalla nykypäivänä tontin? Jostakin Pohjois-Karjalan korvesta keskeltä ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Qwerty111 kirjoitti:

Unohdit mainita että ennen sai kaikki halvemmalla ja nyt saa nauttia suurista voitoista. Itse en todennäköisesti pääse nauttimaan edes eläkkeestä, koska joudun tekemään niin vanhaksi töitä. Ainoa eläke mistä pääsen nauttimaan on todennäköisesti sairaseläke!

Ääliö, kyllä ne hinnat olivat ihan suhteessa palkkaan. Omakotitalomme rakennettiin 1955 ja oli vanhemmille hirmuinen ponnistus, 4 H + k talossa asui talvet opiskelijoita vuokralla vähintään kahdessa huoneessa jotta selvittiin.

Miten saatana voit olla noin tyhmä?

Sä puhut ihan jostain muusta sukupolvesta nyt. Suuret ikäluokat eivät rakentaneet kuin korkeintaan majoja metsään 50-luvulla. Kuka tässä on tyhmä 🤦

Taisi käydä vähän nolosti tuolle jolle vastasit. Kaikesta päätellen kirjoittaja on itse boomerikäinen ja kuvailee miten hänen sodat käyneet vanhempansa (ei boomerit) rakensivat talon.

Aika paha. Mutta todisti kyllä miten boomerien logiikka menee. Heidän vanhempiensa tekemiset ovatkin muuttuneet heidän saavutuksikseen.

Kyllä suuret ikäluokat matkustivat paljonkin jo 80-luvulla. Kanarian saaret ym.

Vuosina 1989 - 1995 syntyneet, nyt reilut parikymppiset nuoret voivat hykerrellä tyytyväisyydestä. Yleisradion dokumenttitoimituksen teettämän laskelman mukaan he saavat elämänsä aikana eniten tukea yhteiskunnalta. Ja he myös maksavat vähiten yhteiseen pottiin.

1990-luvun alussa syntyneet pääsevät siis nauttimaan hyvinvointivaltion eduista enemmän kuin ikäluokat ennen heitä tai heidän jälkeensä. Ennen 25 ikävuottaan he ovat rahassa mitattuna vähintään 300 000 euroa plussan puolella. He ovat siis saaneet 300 000 euron arvosta enemmän etuja ja palveluja kuin ovat siihen ikään mennessä maksaneet veroina ja maksuina.

Se on aika mukava summa, eräänlainen ennakkoperintö yhteiskunnalta. Sillä saa esimerkiksi keskikokoisen omakotitalon pääkaupunkiseudulta. Tai 215 viikon matkaa Kanariansaarille vielä täksi jouluksi.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/20/parikymppiset-ovat-voittajia

Vierailija kirjoitti:

No töitä he eittämättäovat tehneet, mutta kovasti vain ani harva. Kansakoulupohjalla on lampsittu suoraan maan merkittävimmiksi virkamiehiksi jne. Nykyään hyvä jos maisteri pääsee osa-aikaiseksi virkailijaksi!

Kuinka moni tuosta ikäluokasta lampsi millään koulutuspohjalla miksikään virkamieheksi?

Olisi kiva, jos olisi oikeasti jotain dataa suurten ikäluokkien omaisuudesta, koulutuksesta ja työelämästä, niin ei pelkällä mutulla yleistettäisi jonkin pankkivirkailija-Tuulan ja pikkuvirkamies-Sepon elämänkaarta koko ikäluokkaa koskemaan.

Jotenkin näistä keskusteluista tulee aina sellainen mielikuva, että se koskee sellaista stereotyyppistä pikkupaikkakunnan kermaa. Mutta kun omaa lapsuutta muistelee 90-luvulla, niin ei kyllä kenenkään kaverin vanhemmat olleet minkäänlaista kermaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni maksoi reilu tunnin päässä Helsingistä olevasta järvenrantatontistamme (hiekkapohjainen, länteen päin, ison puhtaan järven parhaita tontteja) 60-luvun lopulla 3000 mk. Voiko joku tietävä kertoa oliko se paljon vai vähän siihen aikaan? Isoisäni oli valtion virkamies ja maksoi käteisellä tuon tontin, ei ottanut lainaa.

Itse en aio tuota myydä, koska en ikinä pystyisi nykyään ostamaan samanlaista tonttia.

Tuo on ollut keskituloisen n. 3 kk:n palkka.

Eli jotakin 12 - 15 tuhatta euroa nykypäivänä noin. 

Mistäs saa noin halvalla nykypäivänä tontin? Jostakin Pohjois-Karjalan korvesta keskeltä ei mitään.

Vähemmänkin jos keskipalkka on nykyään n. 3000 €. Alta kymppitonnin.

Vierailija kirjoitti:

Vuosina 1989 - 1995 syntyneet, nyt reilut parikymppiset nuoret voivat hykerrellä tyytyväisyydestä. Yleisradion dokumenttitoimituksen teettämän laskelman mukaan he saavat elämänsä aikana eniten tukea yhteiskunnalta. Ja he myös maksavat vähiten yhteiseen pottiin.

1990-luvun alussa syntyneet pääsevät siis nauttimaan hyvinvointivaltion eduista enemmän kuin ikäluokat ennen heitä tai heidän jälkeensä. Ennen 25 ikävuottaan he ovat rahassa mitattuna vähintään 300 000 euroa plussan puolella. He ovat siis saaneet 300 000 euron arvosta enemmän etuja ja palveluja kuin ovat siihen ikään mennessä maksaneet veroina ja maksuina.

Se on aika mukava summa, eräänlainen ennakkoperintö yhteiskunnalta. Sillä saa esimerkiksi keskikokoisen omakotitalon pääkaupunkiseudulta. Tai 215 viikon matkaa Kanariansaarille vielä täksi jouluksi.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/20/parikymppiset-ovat-voittajia

Tätä jo eilen ihmettelin. 1989-1995 syntyneet ovat kolmekymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikkeen nykypaskaan syynä on suuret ikäluokat, niin olisi syytä palauttaa kaikki edutkin samaksi kuin mitä heillä oli. 

Ei tarvittaisi jättimäistä Kelaa pyörittämään lapsilisiä ja ilmaista kouluruokaa kansakoulussa.

Ei olisi työttömyyskorvauksia, ilmaista terveydenhuoltoa, ei asumistukia. Sossusta olisi turha mennä vinkumaan avustusta.

Eikä olisi opintorahaa, pitkiä vanhempainvapaita, kotihoidon tukea ja subjektiivitåsta oikeutta päivähoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa oli siinä mielessä, että työttömyyttä ei juuri ollut, jokaiselle löytyi vakituinen työpaikka. Asuntolainojakin myönnettiin ilman suuria käsirahoja ja lisävakuuden lisävakuuksia.

Nykypäivänä sekä työpaikan, että asuntolainan saaminen on hankalaa. Itse kituutan pätkätöissä ja juuri mitään en saa säästöön, kun vuokraan menee suurin osa tuloista.

Jos työttömyyttä ei ollut niin miksi ihmeessä melkein puoli miljoonaa suomalaista lähti Ruotisiin ja muihinkin maihin siinä 1965-1975 luvuilla? Asuimme Turussa, eikä mitään työpaikkoja ollut ja opintolaina niskassa. Ulkomaille oli lähdettävä ja töitä sai heti. Miksi ette lähde työttömät? Eilen juuri Saksan uutisissa kerrottiin, että Lufthansa aikoo ottaa 10 tuhatta uutta työntekijää jos vain jostain saa tämmöisen määrän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Missähän korvessa omakotitalot maksoi 50 000mk?? Pääkaupunkiseudulla yksiö maksoi 60 000mk vuonna 79. Eikä todellakaan pystytty maksamaan 5 vuodessa duunarin palkalla, 10 vuotta oli maksimi laina-aika ja korko tuolloin 13%

Omarahoitusosuuttakin vaadittiin "hiukan" enemmän kuin nykyinen (voi kauheaa) 10% eli piti olla säästöjä, jos aikoi oman pikkuasunnonkaan saada. "Säästä ensin puolet niin pankki tulee vastaan ja antaa toisen puolikkaan lainaa. Kunhan hankit lainallesi vielä henkilötakaajat." Ja korkotaso tosiaan jotain muuta kuin nykyinen 1%/v.