HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Joo Suomen rikkain prosentti on eläny noin mut työläiset ja maalaiset ei

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Mitä sillä telkkarilla tekee jos ei ole varaa asuntoon missä katsella sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Höpsis. Jo parikymppiset pystyivät hankkimaan oman kesämökin järven tai meren rannalta. Pystyykö nykyään? Ei.

Kelpaako nykyajan parikymppisille joku pieni mökki jostain monen sadan kilometrin päästä ilman mukavuuksia? Eivät ne kaikki mitään luksusta silloin olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Niin, nykynuoret tuhlaavat sen työnteosta säästyneen elämänsä puhelimessa sometteluun. Kukin tavallaan.

Some on nykyään jo joillekin työ. Sitä on ehkä suuren ikäluokan ihmisen vaikea ymmärtää. Maailma muuttuu ja uusia ilmiöiden myötä myös työ muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Höpsis. Jo parikymppiset pystyivät hankkimaan oman kesämökin järven tai meren rannalta. Pystyykö nykyään? Ei.

Kelpaako nykyajan parikymppisille joku pieni mökki jostain monen sadan kilometrin päästä ilman mukavuuksia? Eivät ne kaikki mitään luksusta silloin olleet.

Niillä ei oo itsekuria olla ilman älypuhelinta 15 minuuttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Joo Suomen rikkain prosentti on eläny noin mut työläiset ja maalaiset ei

No aika monen vanhemmat tai isovanhemmat kuului sitten siihen rikkaimpaan prosenttiin, koska lähes kaikkien boomersukulaiset ovat ihan omien sanojensa mukaan vain marssineet töihin ilman papereita, edenneet johtoon, hankkineet nuorena omakotitalon ja monta lasta, vaimo on ollut kotona, oli kodinhoitaja ja nyt ihan hauska eläke. Sillä miehellä. Vaimolla tietysti pienempi, kun ei ole niin paljoa työtä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Höpsis. Jo parikymppiset pystyivät hankkimaan oman kesämökin järven tai meren rannalta. Pystyykö nykyään? Ei.

Höpsis itelles, ei kyllä hankkinu, mut ne jotka hankki, hankki mökin sanan varsinaisessa merkityksessä, eli ei sähköjä, viemäriä, juoksevaa vettä. Ei semmonen nykyäänkään mahdottomasti maksa

Onko sulla aavistustakaan mitä rantatontit maksaa nykyään vrt. 70-luku?

Suuret ikäluokat sai rannat käytännössä ilmaiseksi. Nykyään vain huipputuloiset pystyvät ostamaan vastaavia rantatontteja.

Kapeakatseista väittää että suuret ikäluokat olisi tehneet enemmän töitä kuin nuoremmat. Äitini on syntynyt -47 eli on suurimpia ikäluokkia Suomessa sotien jälkeen syntyneistä. Työn puolesta tavannut paljonkin nuoria ja nuoria aikuisia ja on monta kertaa todennut että nykypäivän nuorilla on paljon haastavampaa elämä kuin itsellään oli nuorena. Toki elämäntavat on myös muuttuneet eikä matkustaminen ollut silloin niin yleistä kuin nykyään, ja ysärilama oli karmea kaikille, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

Boomerit ovat varastaneet kaikki Suomen parhaat mökkirannat nuoremmilta polvilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollu taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Höpsis. Jo parikymppiset pystyivät hankkimaan oman kesämökin järven tai meren rannalta. Pystyykö nykyään? Ei.

Kelpaako nykyajan parikymppisille joku pieni mökki jostain monen sadan kilometrin päästä ilman mukavuuksia? Eivät ne kaikki mitään luksusta silloin olleet.

Ottaen huomioon että pikkupaikkakunnillakin oli tehtaita ja töitä 50v sitten, niin kyllä kelpaa.

80-luku oli ihaninta aikaa,kaikki toimi.Kunnes romahti..Oma elämä ei kyllä romahtanut töitä riitti.Äiti,isäni k.82.Elivät onnellisen elämän sodan jälkeen.Isäni s.1935.Ei vaikuttanut 70luvun lamakaan,omavaraista kun oli.Itse on joutunut käymään kauheeta muutosta koko ajan epävarmuutta,tasapainoilua,Kuitenkin ihan kohtuudella ,sinnikkyydellä selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

No mutta sittenhän sinua odottaa se iso perintö myös, joten mitäs nillität? Se tulee kun on tullakseen kun vanhempasi kuolevat. 

Mun vanhemmat, suuria ikäluokkia, eivät ikinä tehneet töitä iltaisin. Kun työt loppui klo 16, ne käytännössä loppui just siihen. Toista on nykypolvilla. Harvalla on illat täysin vapaita työhuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

80-luvun lopulla Suomi on ollu hirveen paljon vauraampi ku 60-luvulla. Älä tuu puhumaan siitä vuosikymmenestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Niin, nykynuoret tuhlaavat sen työnteosta säästyneen elämänsä puhelimessa sometteluun. Kukin tavallaan.

Some on nykyään jo joillekin työ. Sitä on ehkä suuren ikäluokan ihmisen vaikea ymmärtää. Maailma muuttuu ja uusia ilmiöiden myötä myös työ muuttuu.

Tietysti se voi olla jollekin työ, mitä sitten? Aika monelle kuitenkaan ei ole ja siitä tässä oli kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ovat varastaneet kaikki Suomen parhaat mökkirannat nuoremmilta polvilta.

Ne parhaat mökkirannat on aina olleet kalliita. Ja mitä sinä valitat, sinä saat ne perintönä, pienellä verolla.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ovat varastaneet kaikki Suomen parhaat mökkirannat nuoremmilta polvilta.

Päinvastoin. Nuoremmat polvet saavat perintönä ne hienot rantamökit. Ja ovat saaneet muutenkin viettää niissä aikaa koko elämänsä ajan, ihan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

No mutta sittenhän sinua odottaa se iso perintö myös, joten mitäs nillität? Se tulee kun on tullakseen kun vanhempasi kuolevat. 

Kuinka naiivi oikein olet? Ikäpolven väli on suurista ikäluokista seuraaviin niin pieni että perintö tulee kun seuraava sukupolvi on jo itse eläkkeellä. Paljonkos joku seitsenkymppinen enää perinnöstä nauttii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerit ovat varastaneet kaikki Suomen parhaat mökkirannat nuoremmilta polvilta.

Päinvastoin. Nuoremmat polvet saavat perintönä ne hienot rantamökit. Ja ovat saaneet muutenkin viettää niissä aikaa koko elämänsä ajan, ihan ilmaiseksi.

Saa perintönä joskus kun on jo itsekin eläkkeellä. Paljon iloa?

Ja vanhempien mökillä voi juu käydä kylässä mutta aivan eri asia se on kuin omistaa oma.