Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluan erota, kun liitossani ei ole mitään vikaa?
04.08.2022 |
Onko joku eronnut suhteesta jossa mies on upea, uskomaton, hyvä puoliso ja elämä kaikkiaan tosi hyvää?
En ymmärrä miksi pyörittelen eroajatuksia mielessäni!
Puolisoni (ja minä myös) olemme ihan hyväpalkkaisissa töissä ja taloutemme on kunnossa. Tulemme toimeen hyvin, emme juurikaan riitele. Saan harrastaa monta kertaa viikossa halutessani. Puoliso on lasten kanssa jos lähden konsertteihin tai illanistujaisiin, kuten minäkin olen jos puoliso lähtee. Yhdessä emme ole päässeet juuri käymään missään sillä meillä ei ole läheisverkostoa paikkakunnalla.
Puoliso sanoo mua päivittäin kauniiksi ja haluaa mua vieläkin, liki 20 yhteisen vuoden jälkeen. Hän tietää mistä sytyn ja meillä on hyvä, joskin melko rutinoitunut seksielämä. Kunnioitamme toisiamme, mutta tuntuu että tunteet on mun osalta hiipuneet. Rakastan häntä, mutta rakastanko häntä lasteni isänä vai miehenä ja puolisona?
Onko kukaan muu ollut niin hullu, että on lähenyt tavoittelemaan omaa onneaan vaikka suhteessa on ollut kaikki teoriassa ihan hyvin? Minua ei hakata, meillä on ns. kiiltokuvaperhe, raha-asioita ei tarvi miettiä, ei tarvi tapella omasta vapaudesta, mua halutaan, halataan ja rakastetaan. Mennään joka ilta nukkumaan sylikkäin ja sanotaan toisillemme että rakastetaan.
Kaipaan vapautta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä voin vapaasti harrastaa omia juttujani vaikka päivittäin.
Kaipaan miehen kosketusta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä oma mieheni haluaa koskettaa minua mutta häntä minä usein väistän. Kaipaanko vaan alkuhuumaa, kiihkoa? Sitä meillä ei ole. Häneltä en voi saada sitä tunnetta mikä tulee uuden kumppanin kanssa.
Kaipaan naiseutta, nyt tunnen olevani vain äiti. Olen niin pitkään hukannut itseni äitiydelle että en muistanutkaan miltä tuntuu irroittautua siitä roolista ja olla ensisijaisesti nainen.
Mitä tässä pitäis oikein tehdä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lähtisit yksin matkalle?
Kiitos ehdotuksesta! Ihanaa kun heti ekassa kommentissa ei lytätty. <3
Mä oon käynyt yksin minilomilla (1-2 vrk hotellissa) ja hieman pidemmilläkin kaupunkilomilla pari kertaa. Se on ollut ihanaa, enkä oo ihan hirveästi miestä ikävöinyt näillä reissuilla. En siis koskaan ole pettänyt häntä, se sanottakoon, mutta tämä kalvava tarve kokea jotain muutakin kun tälläista elämää on kyllä koko ajan läsnä.
Päivä tai kaksi ei välttämättä ole riittävästi, jos on jo pidempään ollut koko ajan muita varten. Ei ole ehkä järkeä miettiä eroa, jos voisi ensin selvitellä mieltään ottamalla hieman etäisyyttä. Voisi olla hyvä lähteä vaikka viikon joogaretriittiin, jos jooga kiinnostaa, taikka muu vastaava.
Toinen on: oletko puhunut miehesi kanssa näistä ajauksistasi, tuntisitko olosi turvalliseksi sanoa ajatuksia ääneen?
Kuulostaa, että ero ei olisi viisasta, kun asiatovat noin hyvin, mutta tarvitsisit tilaa pohtia elämäsi suuntaa, vailla paineita.
Kiitos! Meillä on pieni kaksio tässä samassa kaupungissa oman talon lisäksi, kerään rohkeutta kysyäkseni miehen mielipidettä josko voisin asua siellä esim pari päivää viikossa ja mies halutessaan myös, niin että lasten kanssa on koko ajan jompi kumpi tai molemmat. Saisi vähän etäisyyttä ja sitä todellista omaa aikaa, eikä vaan "omaa aikaa" juoksulenkin tai yhden illan ajaksi.
En ymmärrä miksi koen näin vahvaa tarvetta erkaantua. Kuten jossain aiemmassa kommentissa ehdotettiin, niin olen tosiaan myös ollut mukana monessa muussakin kun vain omassa perheessä. Teen vapaaehtoistöitä, ohjaan harrastuksia, olen mukana kuntapolitiikassa, järjestän naapuruston kesäjuhlat jne. Olen miettinyt, että ehkä olenkin ajanut itseni sen vuoksi piippuun? Pistänyt aina kaikki muut itseni edelle, niin monta vuotta että minä itse olen hävinnyt jonnekin.
Helpostihan sitä itsensä hukkaa, jos on koko ajan pää kolmantena jalkana huolehtimassa siitä että toisten asiat hoituu.
Mitäs sinä miehesi kanssa teet? Annat ymmärtää, että ette vietä ollenkaan hauskaa tai ylipäätään teillä on kaikkea muuta mielenkiintoista. Itsensä voi hukata niin monella tavalla, kuulostaa siltä että koko ajan pitää olla jotain sähläämistä.
Onni ja tyytyväisyys löytyy itsestä, itseään ei pääse karkuun sittenkään kun kaikki kissanristiäiset on koluttu. Uudet bilekaverit voivat olla hetken jännittäviä, kun voi tuntea olevansa kiinnostava ja viehättävä ja huomioitu. Pelkäätkö vanhenemista?
Ette ole huomanneet rakentaa parisuhdettanne, olette irtautuneet toisistanne ja nyt haluaisit irtaantua vielä lisää. Puhu sen miehesi kanssa tuntemuksistasi. Kerää vähän rohkeutta ja ala hoitamaan omaa elämääsi, ala elämään sitä sen sijaan että yrittäisit pehmeää laskua eroon kaksion kautta. Tehkää jotain yhdessä.
Sulla on vielä aikaa yrittää onnellistuttaa itsesi, paitsi jos on kyse jostain neljänkympin tai viidenkympin villityksestä. Sitten tuntuu siltä, että olisi pakko päästä jonkun mopon tarakalle, romanttiselle illalliselle tai yleensä jonkun muun kainaloon. Luetko harlekiineja? Niissä on aika todellisuuspakoisia juttuja siitä kuinka joku ihana mies vie jalat alta ja vastaa naisen tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen mieli on ailahtelevainen. Tämän takia miehen pitäisi pitää ohjakset tiukasti itsellään. Ei teitä ole luotu tekemään päätöksiä.
mies54v
Siltäpä tuntuisi, mutta ehkä on syytä antaa hölmöillä vaan, jos siltä kerran tuntuu ja näin haluaa? Se on naisen versio viidenkympin villityksestä.
Ei ihmistä itseltään voi pelastaa. Jospa tässä kävisi lopulta hyvin ja mies ottaisi naisen takaisin, kun hän lakkaa etsimästä itseään.
Ap, olisikohan nuo ajatuksesi jokin vaihe joka menee ohi vuodessa parissa tmv.?
Sinuna miettisin tarkkaan ensin mitä haluat lapsillesi. He ovat nyt ykkösasia ja aikuisen pitäisi pystyä hillitsemään itseään ja laittaa omia halujaan sivuun heidän hyvinvointinsa ja terveen mielen kehittymisen vuoksi. Ja mikäli haluat erota, kuinka isolla todennäköisyydellä saat lapsillesi kaiken sen mitä he tarvitsevat? Sinähän et voi vaikuttaa miehesi valintoihin sitten kun olette eronneet, puhumattakaan hänen uuden naisen päähänpistoihin. Nämä kaikki vaikuttavat lastesi mielenterveyteen.
Voisitko hellittää ja olla tekemättä niin paljon muiden puolesta? Ja pysähtyisitkin tyhjyyteen niin ettet suunnittele ja haaveile mitään? Erityisesti kun olet yksinäsi alkaisit harrastamaan meditointia, jolloin mikään mitä mielesi sanoo sinun haluavan, tavoittelevan, himoitsevan, et anna niille ajatuksille tilaa vaan olet vain ja nautiskelet siitä kun ei tarvitse olla mitään eikä yrittää tavoitella mitään?
Maailma on täynnä ärsykkeitä ja suurin osa meistä on koko ajan niiden perässä ja vallassa ja kuvitellaan, että kun saavutan sen ja sen ja saan parannettua tuon olen onnellinen, onnelisempi. Onni ei kuitenkaan kasva enää tietyltä tasolta ja kun elämäsi on jo niin hyvää, niin silloin on hyvä myös osata pysähtyä ja olla vain.
Minusta on mielenkiintoista, että suurin osa ajattelee eron olevan automaattisesti huono ja vältettävä asia silloin, kun kaikki on päällisin puolin hyvin. Miksi? Miksi pelkkä halu kokea muunlaista elämää ei olisi ihan ok? Poislukien nyt tietysti lasten kärsimys, ajattelen tässä enemmän tilanteita joissa ei ole pieniä tai vähän isompiakin lapsia. Miksei suhteessa voisi pysyä juuri sen aikaa kuin hyvältä tuntuu ja sitten sanoa hyvällä omallatunnolla heipat ilman että täytyy ensin erityisesti yrittää saada suhde kestämään? Toista kunnioittaen tietysti. Elämänmittainen parisuhde on ihan vain keksitty yhteiskunnan normi, toisinkin voi elää.
Mitä ajattelet ap nyt, luettuasi tähän mennessä tulleet kommentit ? Milloin siot puhua miehesi kanssa? Mikäli et vastaa, kannattaa lopettaa kommentoinnit -ja toivoa parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
86 kirjoitusvirhe : milloin "siot" piti olla: milloin aiot ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan asiat liian hyvin, ja siksi olet tylsistynyt, olet saanut makeaa mahan täydeltä ja nyt etoo.
Jos kerran saat tehdä mitä huvittaa, niin miten ihmeessä olet onnistunut saamaan itsesi siihen tilaan että olet vaan äiti? Minä en ole koskaan ollut vain äiti, en vaikka olen lasten kanssa ollut kotona vuosia kun olen ollut työttömänä useasti pidempiä aikoja. Minulla on aina ollut muutakin tekemistä kuin kytätä sitä lasta/lapsia. Olen ollut mukana yhdistyksissä, politiikassa, ammattiliiton paikallisosaston johtokunnassa, tehnyt sukututkimusta, lukenut kirjoja jne. täysin omia juttuja joihin mies tai lapset ei liity millään lailla.
Vika on nyt ihan sun omassa päässä. Ja jos lähdet miehesi luota "etsimään uutta onnea" huomaat vasta kun olet menettänyt hänet lopullisesti, että hän olikin se paras mies. En usko, usko että löytäisit mitään erityistä uutta onnea toisen miehen kanssa, sinä vaan fantasioit kaikenlaista että se muka olisi niin mahtavaa ja seksikästä, kun todellisuus olisikin luultavasti jotain ihan muuta. Jokainen ukko on kuitenkin arkinen piereskelijä ja röyhäilijä, sitten kun alkuhuuma hiipuu.
Jotain jännitystä voisit elämääsi silti keksiä, vaikka jopa sen miehesi kanssa yhdessä, ehkä hänelläkin on tylsää. Kokeilette parinvaihtoa tai jotain.
Tuo on täysin totta. Itse olin miehenä samanlaisessa avioliitossa jossa vaimolla oli asiat ilmeisesti liian hyvin ja lopulta tylsistyi? Se alkoi näkymään ihan liiaksi jokapäiväisessä elämässä, ja lopun voi tietenkin arvata.
Ero siitä tulee.
Erottiin noin 2 vuotta sitten ja nyt ex:llä näyttäisi olevan hirveä jonku palata takaisin yhteen.
Ilmeisesti se oli jokin itsensä etsimisen aikaa, mutta se vaan valitettavasti söi minun luottamuksen ihan täysin, enkä syty enää yhtään ajatukselle yhteen palaamisesta. Se juna meni jo.
Minusta alkaa tuntua että tämä on naisilla aika yleinen pettämisen/eron syy.
Et ole meinaan ensimmäinen keneltä tuollaista kuulet ja oma ex teki ihan saman. Ilmeisesti ottavat äitiyden niin kokonaisvaltaisesti, että unohtavat olevansa myös nainen ja vaimo. Kaikki mun tietämäni tapaukset ajoittuu siihen, että kaikki lapset on koulussa ja vanhemmillakin on taas paremmin mahdollisuus harrastaa. Tuntuu naiset siinä havahtuvan omaan naiseuteensa ja sitähän pitää sitten testata vähän muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan asiat liian hyvin, ja siksi olet tylsistynyt, olet saanut makeaa mahan täydeltä ja nyt etoo.
Jos kerran saat tehdä mitä huvittaa, niin miten ihmeessä olet onnistunut saamaan itsesi siihen tilaan että olet vaan äiti? Minä en ole koskaan ollut vain äiti, en vaikka olen lasten kanssa ollut kotona vuosia kun olen ollut työttömänä useasti pidempiä aikoja. Minulla on aina ollut muutakin tekemistä kuin kytätä sitä lasta/lapsia. Olen ollut mukana yhdistyksissä, politiikassa, ammattiliiton paikallisosaston johtokunnassa, tehnyt sukututkimusta, lukenut kirjoja jne. täysin omia juttuja joihin mies tai lapset ei liity millään lailla.
Vika on nyt ihan sun omassa päässä. Ja jos lähdet miehesi luota "etsimään uutta onnea" huomaat vasta kun olet menettänyt hänet lopullisesti, että hän olikin se paras mies. En usko, usko että löytäisit mitään erityistä uutta onnea toisen miehen kanssa, sinä vaan fantasioit kaikenlaista että se muka olisi niin mahtavaa ja seksikästä, kun todellisuus olisikin luultavasti jotain ihan muuta. Jokainen ukko on kuitenkin arkinen piereskelijä ja röyhäilijä, sitten kun alkuhuuma hiipuu.
Jotain jännitystä voisit elämääsi silti keksiä, vaikka jopa sen miehesi kanssa yhdessä, ehkä hänelläkin on tylsää. Kokeilette parinvaihtoa tai jotain.
Tuo on täysin totta. Itse olin miehenä samanlaisessa avioliitossa jossa vaimolla oli asiat ilmeisesti liian hyvin ja lopulta tylsistyi? Se alkoi näkymään ihan liiaksi jokapäiväisessä elämässä, ja lopun voi tietenkin arvata.
Ero siitä tulee.
Erottiin noin 2 vuotta sitten ja nyt ex:llä näyttäisi olevan hirveä jonku palata takaisin yhteen.
Ilmeisesti se oli jokin itsensä etsimisen aikaa, mutta se vaan valitettavasti söi minun luottamuksen ihan täysin, enkä syty enää yhtään ajatukselle yhteen palaamisesta. Se juna meni jo.Minusta alkaa tuntua että tämä on naisilla aika yleinen pettämisen/eron syy.
Et ole meinaan ensimmäinen keneltä tuollaista kuulet ja oma ex teki ihan saman. Ilmeisesti ottavat äitiyden niin kokonaisvaltaisesti, että unohtavat olevansa myös nainen ja vaimo. Kaikki mun tietämäni tapaukset ajoittuu siihen, että kaikki lapset on koulussa ja vanhemmillakin on taas paremmin mahdollisuus harrastaa. Tuntuu naiset siinä havahtuvan omaan naiseuteensa ja sitähän pitää sitten testata vähän muuallakin.
Hulluintahan tuossa on se, että ennen tuota omaan naiseuteensa havahtumistaan monet naiset oikein ihmettelevät miestä, joka haluisi välillä olla muutakin kuin äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun naiseus on puhkeamassa kukkaan ja löydät seksuaalisuuden uudella tavalla. Se tarkoittaa myös siten irtautumista niitä kahlitsevista asioista:perheestä, äitiydestä. Yksinollessa saat rauhassa kasvaa ihmisenä ja naisena ja elää omannäköistä elämää, mitä et ole vielä kokenut. Saatat löytää onnesi itsestäni olemalla yksin, mutta panoksena on perhe, josta eroaminen voi vuosien päästä alkaa kaihertaa, että miksi rikoit sen. Jos saat siis etäisyyttä ja tilaa nyt löytää itsesi niin suhteesi voi säilyä, mutta se edellyttää terapiaa ja täten avointa keskustelua ja aitoa halua pelastaa suhde.
Tämä postaus resonoi. Joskin meillä miehen kanssa fyysinen yhteys on myös aikalailla hiipunut. Mutta periaatteessa eletään ihan kivaa elämää yhdessä, mies on ns hyvä mies, talous kunnossa jne. Itse en edes haaveile mistään uusista suhteista, vaan ihan vaan vapaasta ja itsenäisestä elämästä, omasta rauhasta ja kodista. Osittain kyse on ihan vaan päiväunelmista, kun kyllä se sitten surulliseltakin tuntuu kun ajattelen ettei oltaisi enää yhdessä. Enkä edes harkitse eroa ennen kuin lapset on isoja. Kai mun suunnitelma on yrittää viritellä uudelleen kipinää miehen kanssa nyt kun lapset alkaa olla pahimman taaperoiän ohi. Omasta terapiastakin haaveilen, siellä voisi selventää ajatuksia parisuhteenkin suhteen.