Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluan erota, kun liitossani ei ole mitään vikaa?
04.08.2022 |
Onko joku eronnut suhteesta jossa mies on upea, uskomaton, hyvä puoliso ja elämä kaikkiaan tosi hyvää?
En ymmärrä miksi pyörittelen eroajatuksia mielessäni!
Puolisoni (ja minä myös) olemme ihan hyväpalkkaisissa töissä ja taloutemme on kunnossa. Tulemme toimeen hyvin, emme juurikaan riitele. Saan harrastaa monta kertaa viikossa halutessani. Puoliso on lasten kanssa jos lähden konsertteihin tai illanistujaisiin, kuten minäkin olen jos puoliso lähtee. Yhdessä emme ole päässeet juuri käymään missään sillä meillä ei ole läheisverkostoa paikkakunnalla.
Puoliso sanoo mua päivittäin kauniiksi ja haluaa mua vieläkin, liki 20 yhteisen vuoden jälkeen. Hän tietää mistä sytyn ja meillä on hyvä, joskin melko rutinoitunut seksielämä. Kunnioitamme toisiamme, mutta tuntuu että tunteet on mun osalta hiipuneet. Rakastan häntä, mutta rakastanko häntä lasteni isänä vai miehenä ja puolisona?
Onko kukaan muu ollut niin hullu, että on lähenyt tavoittelemaan omaa onneaan vaikka suhteessa on ollut kaikki teoriassa ihan hyvin? Minua ei hakata, meillä on ns. kiiltokuvaperhe, raha-asioita ei tarvi miettiä, ei tarvi tapella omasta vapaudesta, mua halutaan, halataan ja rakastetaan. Mennään joka ilta nukkumaan sylikkäin ja sanotaan toisillemme että rakastetaan.
Kaipaan vapautta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä voin vapaasti harrastaa omia juttujani vaikka päivittäin.
Kaipaan miehen kosketusta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä oma mieheni haluaa koskettaa minua mutta häntä minä usein väistän. Kaipaanko vaan alkuhuumaa, kiihkoa? Sitä meillä ei ole. Häneltä en voi saada sitä tunnetta mikä tulee uuden kumppanin kanssa.
Kaipaan naiseutta, nyt tunnen olevani vain äiti. Olen niin pitkään hukannut itseni äitiydelle että en muistanutkaan miltä tuntuu irroittautua siitä roolista ja olla ensisijaisesti nainen.
Mitä tässä pitäis oikein tehdä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Kun teillä on seksiä, niin suuteletteko vuolaasti?
Ei suudella. Seksi on mahtavaa ja mies on taitava ja huomaavainen.
Suutelemisen vähyys johtuu minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksetti lukea aloitustekstiä. Olen itse 28-vuotias nainen, akateeminen koulutus, ystäviä, kiva koti jnejne... Vapautta riittää. Mutta mitään muuta en kaipaa kuin hyvää miestä, lapsia, omaa perhettä. Itselle eläminen on todella turhaa ja yksinäistä, satunnaisilta miehiltä saatu huomio sitä samaa mitä ne antaa 99% naisista (eli ei nosta itsetuntoa). Oma naiseus huutaa saada olla äiti ja puoliso. Tuntuu että räjähdän tähän kaipuuseen! Sulla on asiat "liian" hyvin, sulla on kaikkea sitä mistä muut itkien haaveilee. Hyvä elämä, rauhallinen, tylsä.
Mun neuvo; lähde. Anna miehesi löytää ihana, kaunis nainen, joka arvostaa häntä ja haluaa hänet ja vain hänet. Anna tämän naisen pitää huolta miehestäsi, tyydyttää hänet rakastavalla kosketuksella ja lumoavalla katseella, laittautua miestä varten, anna tämän naisen kuulla kun miehesi kertoo hänelle kuinka huumaava, ihana nainen hän on. Parempi kuin ex-vaimo (sinä). Anna tämän naisen toteuttaa naisellisuuttaan hoivaamalla perhettäsi samalla kun sinä jaat itseäsi muille miehille. Anna tämän naisen laittaa heille ruokaa, kannustaa lapsia koulussa ja harrastuksissa, viettää yhteisiä koti-iltoja.
Lähde. Voin luvata, että menetät jotain maailman arvokkainta, mutta sen olet ansainnut. Voit myös esitellä minut miehelläsi ;) olen kaunis, tanssijan vartalon omaava pieni nainen. Mielelläni synnyttäisin miehellesi lapsia vaikka lisää, jos ikä ei ole hänellä este. Kerro terveisiä<3
Sinun sielusi kaipaa kontaktia luojaasi. Vain Jeesus voi täyttää ihmisen sielun tuhjyyden. Pyydä Jeesusta tulemaan sydämeesi ja antamaan elämän tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät löytäväsi jonkun toisen vai onko uusi jo kiikarissa?
Oonko mä sanonut haluavani jonkun toisen?
Oon meinaa sitä miettinyt, enkä tiedä vastausta. Ehkä en halua ketään, vain lapset ja hyvän, asiallisen vanhemmuuskumppanisuhteen heidän isänsä kanssa?
Just nyt ahdistaa ajatuskin siitä että pitäisi olla jonkun kanssa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lähtisit yksin matkalle?
Kiitos ehdotuksesta! Ihanaa kun heti ekassa kommentissa ei lytätty. <3
Mä oon käynyt yksin minilomilla (1-2 vrk hotellissa) ja hieman pidemmilläkin kaupunkilomilla pari kertaa. Se on ollut ihanaa, enkä oo ihan hirveästi miestä ikävöinyt näillä reissuilla. En siis koskaan ole pettänyt häntä, se sanottakoon, mutta tämä kalvava tarve kokea jotain muutakin kun tälläista elämää on kyllä koko ajan läsnä.
Päivä tai kaksi ei välttämättä ole riittävästi, jos on jo pidempään ollut koko ajan muita varten. Ei ole ehkä järkeä miettiä eroa, jos voisi ensin selvitellä mieltään ottamalla hieman etäisyyttä. Voisi olla hyvä lähteä vaikka viikon joogaretriittiin, jos jooga kiinnostaa, taikka muu vastaava.
Toinen on: oletko puhunut miehesi kanssa näistä ajauksistasi, tuntisitko olosi turvalliseksi sanoa ajatuksia ääneen?
Kuulostaa, että ero ei olisi viisasta, kun asiatovat noin hyvin, mutta tarvitsisit tilaa pohtia elämäsi suuntaa, vailla paineita.
Kiitos! Meillä on pieni kaksio tässä samassa kaupungissa oman talon lisäksi, kerään rohkeutta kysyäkseni miehen mielipidettä josko voisin asua siellä esim pari päivää viikossa ja mies halutessaan myös, niin että lasten kanssa on koko ajan jompi kumpi tai molemmat. Saisi vähän etäisyyttä ja sitä todellista omaa aikaa, eikä vaan "omaa aikaa" juoksulenkin tai yhden illan ajaksi.
En ymmärrä miksi koen näin vahvaa tarvetta erkaantua. Kuten jossain aiemmassa kommentissa ehdotettiin, niin olen tosiaan myös ollut mukana monessa muussakin kun vain omassa perheessä. Teen vapaaehtoistöitä, ohjaan harrastuksia, olen mukana kuntapolitiikassa, järjestän naapuruston kesäjuhlat jne. Olen miettinyt, että ehkä olenkin ajanut itseni sen vuoksi piippuun? Pistänyt aina kaikki muut itseni edelle, niin monta vuotta että minä itse olen hävinnyt jonnekin.
Tuo on jo niin kätevää tähän väliin että entistä enemmän tuntuu provolta tämä aloitus, mutta mennään mukaan silti. Tuollainen järjestely taisi jollain ollakin, muistelen lukeneeni joskus jostain. Itse olen haaveillut että kun lapsetkin on jo teinejä, että jos saisin työpaikan eri paikkakunnalta, niin vuokraisin sieltä asunnon ja asuisin viikot siellä. Vaikka sinänsä ei ole samanlaista ongelmaa kuin ap:llä. Mutta näin keski-ikäisenä sitä kaipaa jotain omaa paikkaa omalle ajalle.
Tuokin on paljon mahdollista että olet tehnyt liikaa kaikkea muuta, eli sulla ei oikeasti ole ollut omaa aikaa, vaan olet mennä viipottanut kaikki vapaa-aikasi muiden ihmisten kanssa. Kyllä ihminen tarvitsee ihan yksin olemista. Tuollaiset harrastukset, esim. politiikka, vaikka sitä tehdäänkin auttaakseen muita, siitä pitää saada itselle tyydytystä, ei sitä pidä tehdä minkään muun syyn takia. Harrastuksia tehdään siksi, että niistä nauttii ja saa itselleen jotain tarpeellista, jos samalla tekee muillekin jotain hyvää, niin hyvä, se on bonusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulet, että lopulta vielä kadut jos eroat. Sitten kun menettää jonkun, tajuaa vasta miten hyvää elämä oli.
Siksi koska olet myös ihminen etkä vain parisuhteen toinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan asiat liian hyvin, ja siksi olet tylsistynyt, olet saanut makeaa mahan täydeltä ja nyt etoo.
Jos kerran saat tehdä mitä huvittaa, niin miten ihmeessä olet onnistunut saamaan itsesi siihen tilaan että olet vaan äiti? Minä en ole koskaan ollut vain äiti, en vaikka olen lasten kanssa ollut kotona vuosia kun olen ollut työttömänä useasti pidempiä aikoja. Minulla on aina ollut muutakin tekemistä kuin kytätä sitä lasta/lapsia. Olen ollut mukana yhdistyksissä, politiikassa, ammattiliiton paikallisosaston johtokunnassa, tehnyt sukututkimusta, lukenut kirjoja jne. täysin omia juttuja joihin mies tai lapset ei liity millään lailla.
Vika on nyt ihan sun omassa päässä. Ja jos lähdet miehesi luota "etsimään uutta onnea" huomaat vasta kun olet menettänyt hänet lopullisesti, että hän olikin se paras mies. En usko, usko että löytäisit mitään erityistä uutta onnea toisen miehen kanssa, sinä vaan fantasioit kaikenlaista että se muka olisi niin mahtavaa ja seksikästä, kun todellisuus olisikin luultavasti jotain ihan muuta. Jokainen ukko on kuitenkin arkinen piereskelijä ja röyhäilijä, sitten kun alkuhuuma hiipuu.
Jotain jännitystä voisit elämääsi silti keksiä, vaikka jopa sen miehesi kanssa yhdessä, ehkä hänelläkin on tylsää. Kokeilette parinvaihtoa tai jotain.
Tuo on täysin totta. Itse olin miehenä samanlaisessa avioliitossa jossa vaimolla oli asiat ilmeisesti liian hyvin ja lopulta tylsistyi? Se alkoi näkymään ihan liiaksi jokapäiväisessä elämässä, ja lopun voi tietenkin arvata.
Ero siitä tulee.
Erottiin noin 2 vuotta sitten ja nyt ex:llä näyttäisi olevan hirveä jonku palata takaisin yhteen.
Ilmeisesti se oli jokin itsensä etsimisen aikaa, mutta se vaan valitettavasti söi minun luottamuksen ihan täysin, enkä syty enää yhtään ajatukselle yhteen palaamisesta. Se juna meni jo.
"Kunnioitamme toisiamme, mutta tuntuu että tunteet on mun osalta hiipuneet."
Vastaus tuli itseltäsi. Jos on nuori, vielä ehtii löytämään muuta elämässä kumpikin. Silti oma asiasi minkä päätöksen teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsisitte enemmän kahdenkeskistä aikaa. Mutta vieläkin enemmän yhteistä keskustelua ja mieluiten ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa.
Tunnet(ko) miehesi? Miten arvelet hänen suhtautuvan, jos keskustelet hänen kanssaan? Tuleeko hälle kuin salama kirkkaalta taivaalta tai voi olla, että hänkin on jo jotain huomannut?
Minun neuvoni: ota asia puheeksi mahdollisimman pian, rakentavasti, rauhallisesti. Miettikää siis yhdessä ja sitten mahd. ulkopuolisen kanssa ratkaisuja. Voit käydä yksinkin ja sitten yhdessä?
Ap'lla on keski-iän kriisi. Jos eroaa niin kyllä sitä alkuhuumaa sitten saa 1-2 v. per suhde. Voi vielä vanhanakin juosta treffeillä, jännää!
Mies vaikuttaa niin unelmalta, että löytää uuden rakastavan puolison loppuelämäksi.
Koti myyntiin ja mööpelit jakoon. Entä lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap'lla on keski-iän kriisi. Jos eroaa niin kyllä sitä alkuhuumaa sitten saa 1-2 v. per suhde. Voi vielä vanhanakin juosta treffeillä, jännää!
Mies vaikuttaa niin unelmalta, että löytää uuden rakastavan puolison loppuelämäksi.
Koti myyntiin ja mööpelit jakoon. Entä lapset?
Pitäisiköhän sinunkin miettiä, mitä haluat elämältäsi? Kun tuntuu, että jokin on pielessä sinullakin.
Saman kokenut. Avioliittoleiri yhdessä koettuna voi sytyttää roihun vanhaankin suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ensimmäisenä täytyy mainita, että molemmat on "ihan hyväpalkkaisissa töissä" niin eipä ole erityisemmin romanttinen suhde.
Sama kiinnitti huomioni. Perheenperustamisvietti on voimakas ja ajaa usein vääriin valintoihin. Kun ei jaksa leikkiä enää perhettä, ymmärtää ettei hyvä paperilla-puoliso ollutkaan oikea.
Esther Perel - Mating in Captivity
https://www.adlibris.com/fi/kirja/mating-in-captivity-9780340943755
Parasta mitä voit parisuhteellesi tehdä on lukea tämä kirja. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap'lla on keski-iän kriisi. Jos eroaa niin kyllä sitä alkuhuumaa sitten saa 1-2 v. per suhde. Voi vielä vanhanakin juosta treffeillä, jännää!
Mies vaikuttaa niin unelmalta, että löytää uuden rakastavan puolison loppuelämäksi.
Koti myyntiin ja mööpelit jakoon. Entä lapset?Pitäisiköhän sinunkin miettiä, mitä haluat elämältäsi? Kun tuntuu, että jokin on pielessä sinullakin.
Ei tarvitse miettiä. Tässä istun rantamökin terassilla rakkaan ukkokultani kanssa, yhteisiä kesiä meillä jo 36.💞
N54
Samassa tilanteessa.
Tosin tilanne on mennyt niin pitkälle, että erosta on puhuttu avoimesti, pariterapiassa käydään, ja olen mennyt tekemään jännityksen kaipuussa ja yhteyden ollessa kateissa ikäviä asioita parisuhteen kannalta.
Olen pohtinut paljon mikä mulla on. Keski-iän kriisi, tylsyys, mikä?
Rakastan miestäni, mutta hän ei enää sytytä sitä seksuaalista roihua ja tunnepuolen yhteyttä mitä kaipaan. Pitkään olen ollut tämän kanssa ns. ihan ok, ja elämä on rullannut tasaisesti ja onnellisesti.
Viimeisen vuoden aikana tilanne on eskaloitunut, ja tuntuu että riuhdon itseäni väkisin irti, ja olen ajamassa tätä suhdetta ja perhettä päin seinää.
En haluaisi tuntea näin.
Vierailija kirjoitti:
Kun teillä on seksiä, niin suuteletteko vuolaasti?
Miten liittyy asiaan? Ei kaikki edes tykkää suutelusta.
eri
Ei kuulosta siltä, että kannattaisi erota. Ennemmin vaikuttaa omalta ongelmalta, jonka projisoit puolisoon ja parisuhteeseen.
Pystyisittekö palkkaamaan hoitajan, jotta pääsisitte välillä yhdessä johonkin? Minusta kuulosta enemmän siltä, että teillä ei ole yhteistä aikaa ja suoritat äitiyttä ja arkea. Siitä voi tulla tylsistynyt ja tyhjä fiilis (tässäkö tää on?). Tai sitten esim. on ikäkriisi päällä.
Mistä tiedät löytäväsi jonkun toisen vai onko uusi jo kiikarissa?